Kertokaa! Millainen ihminen laittaa tällaisen viestin?

Toinen nainen, tai kenties viestin perusteella voisi ajatella että entinen.

Ikää on 30v. Eivät ole koskaan olleet läheisiä, mieheni ei mm. koskaan vastaa tämän viesteihin, eivät juttele puhelimessa, eivät käy kylässä tms. Eilen tämä veli oli vanhempiensa kanssa meillä käymässä ja yöllä tuli tämä viesti. Meidänkin mielestä kuulostaa aivan pimeältä? Sairaalta.



t. ap

On niin pitkä viesti ettei ole voinut kännissäkään kirjoittaa. Varmaankin mielenterveydessä jotain häikkää.



Ehdotan, että miehesi ottaa viestin avoimesti puheeksi veljensä kanssa ja kyselee vähän hänen motiivejaan tuollaisen lähettämiseen.

OIkeasti siinä oli kyllä vielä allekirjoituskin jne. Ja en kyllä näe mitään pahaa siinä, että kerron tekstiviestin. No, joka tapauksessa halusin kuulla mielipiteitä juuri siitä, mitä ajatuksia tuo herättää. Meille kun ei tullut kuin negatiiivisia asioita tosta mieleen. Onko tuo nyt sekoamassa kokonaan? JOs on noin tunteeton, silloinhan voi tehdä mitä tahansa? Raiskata tai tappaa jos niistä saa mielihyvää? Paistaako teidän mielestä viestin kirjoitusasiasta uskonnollisuus läpi? Veli nimittäin kovin uskonnollinen ja todellakin käynyt muutamia kertoja osastolla lepäilemässä. Vanhemmat selittävät että kyseessä on Burn out. Ja paskat! Kukaan ei saa burn outia kristillisen opiston työharjoittelusta. Meidän veikkaus on skitsofrenia tai joku maanisdepressiivisyys.



t. ap

t. ap vielä

liittyvät aina itseen..

Oltiin ihan ihmeissämme, että mistä on kysymys eikä se koskaan selvinnyt. Muistan vaan, kun tää veli selitti, että FBI on hänen perässä, naureskeli itsekseen ja kirjoitteli jotain käsittämättömiä koodeja ja sähköpostiosoitteita mihin meidän pitäisi ilmoittaa että hän on lepäilemässä tai jotain. Myöhemmin joutui sairaalaan uudelleen. Nyt on selvästi aivan lääkkeissä. Säälittävää tosiaan ja kauheaa kun ei tiedetä mistä on kysymys. Ja kauheaa kun appivanhemmat kieltävät kaiken.



t. ap

Siis luitteko nuo minun kirjoittamat viestit tarkasti? Kirjoitin, että ahdistaa ja säälittää kun ei tiedetä mistä on kysymys ja appivanhemmat eivät suostu myöntämään että jotain on pielessä kun olemme asiaa yrittäneet heiltä kysyä ja selvittää. Emme ole siis missään vaiheessa asialle naureskelleet (jollain on lukihärö. Siis siellä osastolla käydessämme tämä veli naureskeli itsekseen ja kirjoitteli niitä koodeja, me olimme aivan pihalla mistä on kysymys.)



Auttaisimme jos voisimme. Kirjoitin viestin tänne kuullakseni mitä tunteita ja ajatuksia se teissä herättää? KUn meistä se oli niin kummallinen. EMME SIIS TODELLAKAAN TIEDÄ MIKÄ ON TÄMÄN MIEHENI VELJEN TILANNE JUURI NYT! Olemme itse miettineet voisiko olla kyseessä skitsofrenia. Haluaisimme todellakin tietää, koska käsittääkseni mielenterveyden ongelmat voivat olla jossain määrin periytyviäkin.



Kiva kun käänsitte kaiken minun syyksi. Että naureskelen asialle ja pilailen. No, en niin kyllä tee. En aluksi halunnut sanoa aiemmista mielenterveysongelmista ja osastokeikasta, koska halusin kuulla kuulostaako tuo viesti jotenkin sairaalta muiden korviin. No, kuulostihan se. Ajattelin vaan, että onko taas tulossa joku romahdus kausi tai jotain vai kuvittelemmeko turhia. Ja kun sitten kerroin taustaksi, että mies ei ole veljensä kanssa tekemisissä, tarkoitin siis sitä, että on OUTOA saada tollainen viesti, kun eivät ole koskaan olleetkaan tekemisissä tai läheisiä, siis aikuisiällä. Ei kyllä liity minuun. Ja siinä alkuperäisessä viestissä todellakin luki " toisen aviomies" ei minun nimeäni. Mutta lapsemme nimi luki siinä " leikin lapsenne kanssa" kohdassa ja lopussa luki veljen oma nimi.



t. ap



P.S ja odotan mielenkiinnolla ideoita kuinka auttaisimme??? Kun veljekset eivät kerran ole läheisiä tai tekemisissä ja vanhemmat eivät ongelmaa myönnä, mitä me muka voimme tehdä? Yritin miehelle ehdottaa, että kysyisi veljeltään suoraan mikä sillä on, mutta ei kauheasti saanut kannatusta.

siksi sanoo olevansa tunteeton. Ei tunne mielihyvää kuin satunnaisesti, ehkä hiukan katellinen teidän onnesta, käsittää ettei voi itse saada samaa koska on nyt henkisesti sairas. Koittakaa tulea veljeä kaikesta huolimatta, hän tarvitsee ystäviä.

Halusin kuulla, mitä luulette että tässä pitäisi tehdä, mitä viesti tarkoitti ja mitä tunteita herätti. Kerrankin asiallinen vastaus ja luulenpa, että voit olla myös oikeassa.



t. ap

niin mielisairas.

Tietääkseni siihen ei liity harhoja,joten skitsofrenia on parempi veikkaus.

Jotenkin outoa, että ensin oli ihan sallittavaa muiden sanoa, että vaikuttaa sairaalta tai sekolta, mutta kun sanoin, että siitä taitaa nyt tosiaan taas olla kysymys, juttu kääntyi minun syyksi. Ja sen jälkeen asiasta ei saisi enää puhua tai kysellä.



t. ap vielä

Viesti vaikuttaa kuitenkin siltä, että hänkin välittää veljestään, ja toisaalta haluaa selittää tilannettaan, ehkä pyytää apuakin tavallaan... Skitsofrenialta nuo aiemmat FBI-selitykset kuulostavat, mutta minusta tuo viesti on empaattinen. Pienikin tuki voi olla tärkeää hänen toipumisessaan, vaikkapa vain tieto siitä, että veli välittää. Älkää ehdottomasti jättäkö vastaamatta! Kaikkea hyvää teille.

että ihminen voi sairastaa psykoosin vain yhden kerran elämässään? Eli se

että on ollut sairaalahoidossa, ei tarkoita että loppuelämä menee niissä merkeissä. Siis välttämättä.



Minusta sinun tai veljesi kannattaisi kysyä häneltä suoraan, miksi hän oli sairaalasssa. Salailu ei tee hänellekään hyvää. Ja nyt te vain arvailette. arvailuissa voi aina osua harhaan.. Jos tietäisitte diagnoosin, voisitte hankkia aiheesta lisää tietoa ja se rauhoittaisi mieltänne ja välejänne veljeen.



joo, viesti oli outo, mutta ei se nyt mikään hillittömän kummallinen ollut, joten en pitäisi sitä hälyttävänä.



t. se sisko

No jos on tunninkin tällä palstalla viettänyt, niin tietää että vastaukset ovat yleensäjoko täysin puolesta tai vastaan ja mieli muuttuu salamannopeasti. Ei siitä kannata loukkaantua.



Luin ap:n ekan viestin melko pian sen ilmestyttyä ja jäin silloin miettimään, että sairas mieshän siinä on kyseessä. Luin nyt koko ketjun ja ap:n kommentit tietenkin vain tarkentavat asiaa.



Mielestäni pahinta mitä voitte tehdä on se, että ette pidä yhteyttä häneen. Olkaa yhteydessä, selvittäkää häneltä mikä tilanne on. Kysykää miten voitte auttaa.



Jos vanhemmat eivät puhu asiasta, niin ei heidän kanssaan tarvitse siitä puhua. Jos ette saa puhuttua hänen kanssaan, niin voisitte ehkä puhua hänen jonkun (lapsuuden)ystävänsä kanssa ja pyytää apua sitä kautta. Tosin sellaisessa pitää edetä todella herkästi, koska moni voi loukkaantua jos kokee, että takanapäin puhutaan hänestä.



Toistan vielä sen, että pahinta tosiaan on se, että jos päätätte sulkea hänet perheenne ulkopuolelle. SIlloin teillä ei ole tiedossa hänen sairaus, olette vain mielikuvien ja kauhuskenaarioiden varassa ja mikä pahinta; se ei mitenkään auta veljen tilannetta.

Miehesi veljellä ei varmaankaan ole paljon ystäviä, henkisesti sairaita ei moni jaksa. Teidän tulisi nyt olla hänen apunaan ja tukenaan ja ystävinään. Jotenkin tuosta viestistä kuvastuu se että haluaisi olla läheisempi veljensä kanssa ja on surullinen siitä ettei niin ole. Pyytäkää hänet kylään ja tehkää jotain hauskaa ja tavallista yhdessä. Laittakaa vaikka ruokaa. Mielestäni perheen tehtävä on auttaa ja tukea vaikeissa elämäntilanteissa ja iloita iloisista tapahtumista yhdessä. Kukaan ei voi tietää tulevaisuutta ja sitä millaisiin mielenterveyttä horjuttaviin elämäntilanteisiin voi joskus itse joutua. Toivoisin ainakin itse, että vaikeassa tilanteessa saisin tukea perheeltäni eivätkä he vaan voivottelisi tilannettani ja säälisi minua.

oireita. Silloin kuin sairastuvat pahemmin niin puhuvat kaikkea vainoharhaista, mutta kun käyvät hoidossa ja saavat lääkkeet niin ovat taas ok

Olen samaa mieltä kuin ne, joiden mukaan veli selittää ja pahoittelee viileitä välejä veljeensä, yrittää kertoa tajunneensa, että hän ei ole toivottua seuraa, ja hyväksyy sen vaikka pahoilla mielin. Musta on törkeää, ettei viesteihin vastata eikä pidetä yhteyttä, sillä yksinäinen ja ajatteleva on myös ihminen, jolla on jokin ongelma. Usein se yksinäisyys juuri ajaa hulluuteen, eikä teidän asenteenne juuri auta asiaan. Sensijaan, että veli olisi vastannut tekstariin jotain mukavaa, ok, kaikki on välillämme kunnossa, älä turhia huolehdi tms, te olette levittäneet yksityisen ja henkillökohtaisen viestin sekä nettiin että lähettäjän vanhemmille. Oisko hieman korjaamisen varaa suhtautumisessa muihin ihmisiin, veli taitaa osata sen PALJON paremmin kuin te?

Tämä tilanne on jatkunut tosi kauan. siis ei ole mikään hetken juttu ja lisäksi tähän vielä liittyy uskonto. Ensimmäisestä sairaalakeikasta on varmaan tarkalleen 5v. aikaa ainakin. Silloinkin oli Naistenpäivä. Tällöin yritimme käydä sairaalassa, tukea ja ymmärtää ja pitää yhteyttä. Kuitenkin, meille jäi koko homma aivan auki, kun vanhemmat selittivät asiaa Burn outilla ja kielsivät puhumasta asiasta. Koskaan emme lopulta puhuneet asiasta edes veljen kanssa kunnolla. Ei muistaakseni halunnut / kyennyt. Selitteli että lepäili. Tällöin oli kyllä psykoosissa. (psykoosi muuten voi kyllä uusia). Tässä tilanteessa meille selvisi, että on ollut jo pitempäään jotain ongelmia?! Selvää vastausta ei tullut.



Sitten meni aikaa. Veli opiskeli muualla pari kertaa, välillä varmaan oli sairaslomalla, muutti asuinpaikkaa ja kämppää useasti, söi lääkkeitä, lihoi-laihtui jojona... Emme nähneet kovin usein. Joskus yritimme käydä kylässä, mutta se Raamattujen määrä, uskonnon tyrkytys ym. ei napannut. (itse emme ole ollenkaan uskonnollisia, olemme tämän kertoneet, mutta ei mene jakeluun...). VAnhemmat väittivät että kaikki kunnossa jos joskus kyselimme veljen kuulumisia. Lisäksi olemme myös näiden vanhempien kanssa vain näennäisissä väleissä, koska suuuttuivat kovasti kun yritimme reilusti ottaa puheeksi mielenterveysongelmat ja toisekseen näitäkin välejä hiertää tämä kiihkouskovaisuus heidän puolelta. Vuosi sitten kuultiin, että veli oli taas sairaalassa lepäilemässä. Nyt kuulemma on väsynyt, taas burn out. (appivanhemmat kertoi siis) oli ollut työharjoittelussa, joka ollut liikaa. Veli ei koskaan ottanut asiaa meidän kanssa puheeksi eikä kertonut itse olevansa sairaalassa.



Nyt tilanne sitten tämä. Ei olla tekemisissä. Veljekset eivät ole läheisiä ja viestit, joita voi oikeasti tulla tosi montakin päivässä ovat aivan kummallisia. Siis tämä oli vain yksi esimerkki ja kummallisimmasta päästä kyllä. Tavallaan viestit ovat erittäin lapsellisia, älyttömiä. Huomaa, että ei ole ketään kenelle jutella. Veli viettää aikaansa srk:n parissa ja lukee Raamattua. Syö varmaan lääkkeitä aika lailla, koska puhuminen kovin hidasta ja katse lasittunut. Meille soittelee joskus harvoin, yleensä laittaa niitä viestejä.



Kauheaa sanoa, mutta ei oikeasti luoteta tähän veljeen yhtään. Ei haluta, että veli viettää aikaa meidän lasten kanssa, koska emme halua mitään uskonnollista kasvatusta lapsille tai muuta. Olemme kyllä tästä puhuneet, mutta luottoa ei ole. Veljen olot menevät niin ylös alas ja kun emme tiedä mikä mättää, on niin vaikea suhtautua. Yritän puhua miehelleni tästä. Että kysyisi suoraan, soittaisi tai jotain. Tämä vaan on heidän perheessä niin täysin " väärä" tapa. Siellä asioista ei puhuta suoraan tai oikeilla nimillä. Kaikki asiat käännetään ja väännetään. Tai niistä ei puhuta niin niitä ei ole. Mies kyllä puhuu minun kanssa asioista aika suoraan ja hyvin, mutta lapsuudenperheen asioissa tuo malli näkyy pysyvän tiukasti. Vaikea tilanne.



t. ap