Miehen vanhemmat jättivät testamentistaan meidän lapset pois. Mieheni siskon lapset ovat perijöinä. Onko tällainen yleistä?

Tuo kertoo kai siitä, että sisaren lapset ovat olleet isovanhempien kanssa enemmän tekemisissä, eikö? Miksi ihmiselle, joka ei käy auttamassa tai ole missään yhteydessä, pitäisi jättää yhtään mitään?

Jollain on "miehen sisko"-vaihde päällä. Toisessa ketjussa miehen siskon perhettä avutetaan enemmän. Trolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan miehesi lakiosansa. Kuten sisarensakin.  

Siinä luki että, jos mieheni on kuollut, kun testamentti avataan, niin kaikki menee miehen siskon lapsille ja meidän lapset jäävät perinnöttömiksi.

Näit sen testamentin keittiön pöydällä. 

Mieheni vanhemmat jo eläessään suosivat mieheni siskon lapsia ja halusivat vielä kuolemansa jälkeenkin varmistaa, että meidän lapset jäävät osattomaksi heidän jäämistöstään. Onneksi heiltä ei jäänyt paljon varallisuutta, joten lapseni eivät ole katkeria.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni vanhemmat jo eläessään suosivat mieheni siskon lapsia ja halusivat vielä kuolemansa jälkeenkin varmistaa, että meidän lapset jäävät osattomaksi heidän jäämistöstään. Onneksi heiltä ei jäänyt paljon varallisuutta, joten lapseni eivät ole katkeria.

Lain mukaan lakiosa on rintaperilliselle ja tämän jälkeläiselle kuuluva oikeus. Oikeutta lakiosaan ei voida poistaa testamentilla, vaan rintaperillisellä on siitäkin huolimatta oikeus vaatia lakiosaansa perinnöstä.

Järkyttää, että on olemassa isovanhempia, jotka vielä haudastakin haluaa toimia epärehellisesti lapsenlapsiaan kohtaan.

Kolmatta sivua väärinkäsityksiä ja puolitotuuksia, kuten aina.

- juristi

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen ylisukupolvinen riidan aihe. Molemmat rintaperilliset - sisarukset - ovat yhä elossa. Nyt jo riidellään siitä mitä, kukin on - mahdollisesti - perivä.

Kannattaisi tämän sijasta kartuttaa omaa varallisuutta.

Isovanhempien kannattaa lahjoittaa jo eläessään omaisuutensa haluamalleen taholle. Mieluiten kauas lasten ahneista ja typeristä puolisoista.

Perintöjä turha miettiä etukäteen. Perittävän omaisuus saattaa mennä palvelutalon kk-maksuihin, joka on jotakin 4000/kk. Myös lääkkeisiin voi mennä hirveästi rahaa. 

Isovanhemmat voivat testamentissaan puoltaa toisia jälkeläisiään, miten tahtovat, mutta jos jälkeläinen katsoo tulleensa väärin kohdelluksi hän voi riitauttaa testamentin. Yleensä siinä tapauksessa tarvitaan juristin apua ja juristin palkkiohon menee paljon rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan miehesi lakiosansa. Kuten sisarensakin.  

Siinä luki että, jos mieheni on kuollut, kun testamentti avataan, niin kaikki menee miehen siskon lapsille ja meidän lapset jäävät perinnöttömiksi.

Näit sen testamentin keittiön pöydällä. 

 

Anoppi kuoli ennen appiukkoa ja kun anopin jäämistöstä oli perunkirjoitus, niin silloin selvisi ensimmäistä kertaa testamentin sisältö. Testamentti oli tehty kymmentä vuotta aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minun lapseni eivät saaneet mitään, kun miehen isä jakoi testamentilla rahaa lapsenlapsilleen. Kun ne ei olleet biologisia lapsenlapsia. Kyllähän se otti päähän, mun miehen ekan liiton lapsille meni satoja tuhansia, meille ei tullut mitään. Mies yritti selittää, että ei hän voi asialle mitään, hän peri siskonsa kanssa äitinsä asuman talon, jota ei voi myydä ja josta on vain kuluja ja lastenlapset sai kaiken.

Ja sun mielestä oli epäreilua että jonkun vieraan miehen lapset eivät saaneet perintöä...? Ja sinulle itsellesikin olisi ilmeisesti jotain kuulunut, "meille ei tullut mitään."? 

Vierailija kirjoitti:

Tuo kertoo kai siitä, että sisaren lapset ovat olleet isovanhempien kanssa enemmän tekemisissä, eikö? Miksi ihmiselle, joka ei käy auttamassa tai ole missään yhteydessä, pitäisi jättää yhtään mitään?

 

Ei tarvitse olla edes enemmän tekemisissä tai auttamassa, riittää että ap:n lasten naamat eivät ole vaaria miellyttänyt. 

Ihan voi olla kysymys siitäkin, että ap ei ole ollut mieleinen miniä appiukolleen, ja tämä nyt kostetaan ap:n lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttää, että on olemassa isovanhempia, jotka vielä haudastakin haluaa toimia epärehellisesti lapsenlapsiaan kohtaan.

Epärehellinen on väärä sana - testamentti on täysin rehellinen tapa ilmaista viimeinen tahtonsa.

Epäreilu on sitten asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat voivat testamentissaan puoltaa toisia jälkeläisiään, miten tahtovat, mutta jos jälkeläinen katsoo tulleensa väärin kohdelluksi hän voi riitauttaa testamentin. Yleensä siinä tapauksessa tarvitaan juristin apua ja juristin palkkiohon menee paljon rahaa.

Ei tarvitse mitenkään riitauttaa testamenttia, riittää, kun rintaperillinen vaatii lakiosansa. Se ei ole monimutkallinen toimenpide, eikä vie paljon rahaa edes juristin apua käytettäessä. Silloin ei siis väitetä, että testamentti olisi jotenkin pätemätön, jolloin siitä yleensä pitää nostaa oikeusjuttu, joka on kallista. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa oli juuri tilanne kun lapseton henkilö oli tehnyt testamentin sisarusten lapsille.  Yksi sisarusten lapsista kuollut, joten hänen lapsensa piti myös hyväksyä testamentti.

Perintökaaren mukaan perintö olisi mennyt elossa oleville sisaruksille.  Nämä luonnolllisesti hyväksyivöt testamentin.

Lakimies kuitenkin selitti kun yksi sisaruksista kuollut ja hänenkin ainoa lapsensa kuollut konka tilalle perintökaareessa hänen lapsensa.  Tämä lapsi kyllä hyväksyi myös testamentin vaikka hänen osuutensa huomattavasti pieneni saadessaan vanhempansa testamenttiosuuden eikä perintökaaren mukaan isoisänsä osuutta.

En ymmärrä tätä. Eikö lapseton saa tehdä testamentin kelle haluaa? Miksi sisaruksilta pyydettiin testamentin hyväksyntää? Mulla on sellainen testamentti, jossa on jo etukäteen sanottu miten edetään, jos joku on kuollutkin, niin minne hänen osuutensa menee. 

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat voivat testamentissaan puoltaa toisia jälkeläisiään, miten tahtovat, mutta jos jälkeläinen katsoo tulleensa väärin kohdelluksi hän voi riitauttaa testamentin. Yleensä siinä tapauksessa tarvitaan juristin apua ja juristin palkkiohon menee paljon rahaa.

Ja vielä; testamentin moittimisperusteet on määritelty perintökaaressa. Se, että jälkeläinen kokee tulleensa väärin kohdelluksi, ei ole testamentin moittimisperuste. Rintaperillinen saa vaatiessaan lakiosansa, muutoin noudatetaan testamentin tekijän tahtoa, vaikka se perillisestä tuntuisikin väärältä. 

Ei ole yleistä. Yleisempää on pojan suosiminen.

Olisi kyllä outoa antaa tätä tiedoksi, ehkä tarkoituksena oli vaan loukata eikä koko testamenttia ole

Vierailija kirjoitti:

Meillä minun lapseni eivät saaneet mitään, kun miehen isä jakoi testamentilla rahaa lapsenlapsilleen. Kun ne ei olleet biologisia lapsenlapsia. Kyllähän se otti päähän, mun miehen ekan liiton lapsille meni satoja tuhansia, meille ei tullut mitään. Mies yritti selittää, että ei hän voi asialle mitään, hän peri siskonsa kanssa äitinsä asuman talon, jota ei voi myydä ja josta on vain kuluja ja lastenlapset sai kaiken.

Sinun lapsesi perivät sinut.

Sinä perit omat vanhempasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa oli juuri tilanne kun lapseton henkilö oli tehnyt testamentin sisarusten lapsille.  Yksi sisarusten lapsista kuollut, joten hänen lapsensa piti myös hyväksyä testamentti.

Perintökaaren mukaan perintö olisi mennyt elossa oleville sisaruksille.  Nämä luonnolllisesti hyväksyivöt testamentin.

Lakimies kuitenkin selitti kun yksi sisaruksista kuollut ja hänenkin ainoa lapsensa kuollut konka tilalle perintökaareessa hänen lapsensa.  Tämä lapsi kyllä hyväksyi myös testamentin vaikka hänen osuutensa huomattavasti pieneni saadessaan vanhempansa testamenttiosuuden eikä perintökaaren mukaan isoisänsä osuutta.

 

En ymmärrä tätä. Eikö lapseton saa tehdä testamentin kelle haluaa? Miksi sisaruksilta pyydettiin testamentin hyväksyntää? Mulla on sellainen testamentti, jossa on jo etukäteen sanottu miten edetään, jos joku on

Siksi pyydetään testamentin hyväksyntää, että tuolloin testamentti tulee sen perillisen kohdalta heti lainvoimaiseksi. Tällöin ei tarvitse odottaa,  että testamentin moitekanteen aika, 6 kk testamentin tiedoksiannosta, olisi kulunut. Näin pesänselvitys nopeutuu, kun testamentti on hyväksytty ja tullut näin lainvoimaiseksi, eikä moiteajan kulumista tarvitse odottaa.