Isovanhemmat olivat talovahteina ja samalla tulivat tuhonneeksi terassimme
Yritän kertoa asian ylimalkaisesti etten olisi liian tunnistettavissa (vaikka tuskinpa anoppi ja appi tätä palstaa seuraisivat).
Olimme pitkään reissussa ja appivanhemmat olivat talovahteina. Tästä toki olen hyvin kiitollinen. MUTTA! siinä samalla he tulivat naarmuttaneeksi meidän alle vuoden vanhan terassin. He ovat ottaneet ison koiransa aina mukaan kun ovat käyneet tarkistamassa että asunnossa kaikki hyvin. Terassin lehtikuusilankku on valtavilla naarmuilla. Lisäksi he ovat kolanneet terassin jollain omalla kolallaan ja saaneet silläkin naarmutettua lankkupintaa.
Me emme pyytäneet heitä kolaamaan ja siksi laitoimme omat kolat ja lapiot varastoon. Pyysimme ainoastaan, että kävisivät noin kerran viikossa katsomassa että ei ole käynyt tyyliin varkaita.
Minua itkettää kun ajattelenkin terassin pintaa. En tiedä voiko sitä hioa. Ei varmaan. Koiran kynsistä jäänyt syvät naarmut. Lisäksi koira on pissannut terassin reunoille. Ja nämä kaikki siis myönsivät kun mies kysyä asiasta.
Harmittaa!!!!
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Miksi teidän talojanne pitää vahtia? Meillä on valvontakamerayhteys puhelimeen emmekä päästä ketään nuuskimaan kotiamme, jos olemme poissa.
Eläimet tarvitsee vahdin ja on helpompi kutsua heidät meille kuin roudata eläimet heille.
Ymmärrän tuskan. Pieni juttu, mutta todella raivostuttavaa. Kotona pidetyissä ristiäisissä eräs sukulaisnainen istui kiikkutuolissamme omaa vauvaansa nukuttaen, ottaen joka heilahduksella piikkikorkokengillään lattiasta vauhtia. Jep, hillittömät kuopat lattiassa juuri siinä kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kärsi 20 vuotta, kun oli kutsunut tupaantuliaisiin kälynsä, joka survoi uuteen parkettiin muutaman korkokengän jäljen korollaan.
Kun koiramme siihen saatettiin sateenkaarisillalle, lattiat hiottiin uudelleen.
Parketti on kyllä yksi stnan keksintö, sisällä tai ulkona. Itse olen laminaatin ja elämsien jälkien kannalla.
Siis hyvä tarina tästä tuli. Elämä on sellaista.
Kirjoitin siis ylläolevan. Jostain se elämässä pitää mielessä pahoittaa, tässä niistä orkosista lattiassa.
Itse vetäsin aikoinaan uudella autolla lumipenkkaan, tuloksena skraidu pellissä. Poikani seisoi vieressä kun pohdin miten kiroan tilannetta ja totesi " siinä on nyt ensimmäinen muisto".
Oikeasti. Suuri mittakaava. Mitä väliä kymmenen, viidenkymmenen vuoden päästä?
Lehtikuusilankku on ihan ok mutta se jätetään tietenkin käsittelemättä, eikö? Silloinhan siihen kyllä tulee ennen pitkää jälkeä eikä se haittaa mitään.
Iso koira kyllä jättää vähitellen jälkeä parkettiin. Meillä oli tavallista kookkaampi lapukka hoidossa niin vieläkin näkee missä sen yöpaikka oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kärsi 20 vuotta, kun oli kutsunut tupaantuliaisiin kälynsä, joka survoi uuteen parkettiin muutaman korkokengän jäljen korollaan.
Kun koiramme siihen saatettiin sateenkaarisillalle, lattiat hiottiin uudelleen.
Parketti on kyllä yksi stnan keksintö, sisällä tai ulkona. Itse olen laminaatin ja elämsien jälkien kannalla.
Siis hyvä tarina tästä tuli. Elämä on sellaista.
Kirjoitin siis ylläolevan. Jostain se elämässä pitää mielessä pahoittaa, tässä niistä orkosista lattiassa.
Itse vetäsin aikoinaan uudella autolla lumipenkkaan, tuloksena skraidu pellissä. Poikani seisoi vieressä kun pohdin miten kiroan tilannetta ja totesi " siinä on nyt ensimmäinen muisto".
Oikeasti. Suuri mittakaava. Mitä väliä kymmenen, viidenkymmenen vuoden päästä?
Muistoja on kertynyt. Eräänä talvena ajoin auton tallista ulos niin kynnyksellä jääkinkareesta koukkas oven karmin kautta ja kartturin ovi koko matkalta painu sisään. Kuuskyt luvun Volvon ovi on vahvaa peltiä. Naapurin yhdeksänvuotia tuumasi "aika iso lommo". Seuraavana päivänä poika ihmetteli mistä ne hevosenkengät oli siihen oveen tullu. No, korjaustoimena hitsasin ne siihen kuin muistui mieleen joku bensamainos menneiltä vuosilta "potkua tankkiin"
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin hiekkalaatikko lehtikuusesta. On kyllä kestänyt lasten leikit mutta kosteudesta varmaankin lankut käyristyneet. Vuoden sisään piti kansi tehä uudestaan eri puusta.
En ainakaan kattamatonta terassia oman kokemuksen mukaan tekisi lehtikuusesta.
Teillä on laudat väärin päin.
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei kestä elämää, se ei ole hyvä.
Sitä saa vain vähän vilkaista ovesta ja esitellä että tällainenkin on mutta ei käytössä🤭🤭
Vierailija kirjoitti:
Annatko kakkosta? Nieletkö?
Tajuat varmaan, että olet raasu. Ei mitenkään muuten voi kuvailla tyyppiä, joka jatkuvasti kirjoittelee tuollaista.
Kaffebulla kirjoitti:
Terassi lehtikuusilankusta? Niin varmaan joo.
Miksi ei? Kallishan sellainen olisi, mutta lehtikuusi ei lahoa ja on hirveän kovaa. Joten aloitus on pạskaạ, lehtikuusen naarmuttamiseen tarvitaan tiikeri jarruttelemaan kynnet ulkona.
T: puuseppä
Vierailija kirjoitti:
Annatko kakkosta? Nieletkö?
Ahnaasti otan suoleen.
-ap
Meidän terassilla on matto, johon voi esim. kenkänsä pyyhkiä, ei tule sisälle hiekkaa ym.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli appivanhemmat talovahteina ja heidän koira kusi uudelle isolle olohuoneen matolleni. Anoppini ilmoitti tapahtuneesta ja pyysin, että veisivät maton pesulaan (lupasin maksaa). No, kun palasimme takaisin, oli matto tuhottu lopullisesti. Olivat pesseet itse pihassa juuriharjalla ja maton pinta oli aivan pilalla. Okei, tämä kaikki oli varmaan tehty ymmärtämättömyyttä eikä tahallaan, mutta piti todella tsempata, että osasin tilanteessa käyttäytyä tyynesti. Ei ollut nimittäin ihan halpa matto eikä ole uuteen hetkeen rahaa. Miksi ihmeessä ottaa koira sisälle, jos ei ole varmuutta sisäsiisteydestä.
KOIRA ON PERHEENJÄSEN!
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei kestä elämää, se ei ole hyvä.
Aika sekundaa tosiaan jos ei koiran kulkemista kestä.
Siis piilotitte kolan ja lapiot?
Että varmasti näyttää tyhjältä asunnolta?
Vanhusten oli siis tarkoitus hangessa tarpoa ovelle?
Onpa heikko terassi kun ei elämää kestä. Uskallatteko itsekään siinä liikkua muuten kuin huopatossuissa? Ja kyllä aika neuroottista on vahtia muutamaa naarmua.
Tulee mieleen kun aikanaan olimme juhannusta kavereiden ja heidän koiransa kanssa appiukkokokelaan saunamökillä. Sinne oli laitettu jokin hieno lattia, joka sitten otti hittiä koirankynsistä. Appiukkokokelas oli ilmeisesti suutahtanut tästä. En tiedä, mitä lattialle on tehty sittemmin, mutta nyt kyseisellä mökillä ollaan ihan säännöllisesti koirien kanssa :)
Vierailija kirjoitti:
Nyt ovat anopit ja appiukot olleet taas tuhoja tekemässä.
Joo, aina tuhoamassa kaiken. Mieti, millaisia nämä nykyiset valittajat ovat tullessaan itse anopeiksi, helvetti on irti siinä vaiheessa. Voi tulevaisuuden miniä parat😅
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi käveli nastakengillä sisälle lankkulattialle. Lopputuloksen voitte arvata.
Eikä huvittaisi aloittaa uutta lattiaremonttia, edellinen valmistui viime syksynä.
Itse naarmutin pahasti mökkilattian nastakengillä.
lehtikuusesta on kokemusta. mätänee läpi 5 vuodessa, joten ette te kauaa joudu niitä naarmuja katselemaan