Tehtävä työhaastattelussa: mitä tämä sanonta tarkoittaa?
Tehtävänä oli mahdollisimman tiiviisti selittää mitä seuraava sanonta tarkoittaa, ja sanonta oli "se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa". Miten sä olisit sen selittänyt? Tarkoituksena ei siis ole keksiä esimerkkiä johon sanonta sopii vaan määritellä sanonta.
Huom. omin sanoin eli vaikka oot nyt netin ääressä kotona eikä kukaan vahtaa sua pöydän toiselta puolelta niin mieti itse ja vastaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman tiiviisti.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelussa vastaisin tuohon että ei ole tärkeintä saada tehtävää nopeimmin valmiiksi, vaan kunnolla tehtyä. Nopeat voivat nauraa hitaammalle, mutta hitaampi voittaa koska työ on kunnolla tehty.
Tämä on niin nähty työelämässä esim. tilanteissa, joissa se "nopein" kehuu nopeuttaan ja samaan aikaan me "hitaat" korjaillaan ja viimeistellään sitä juosten kustua hommaa hänen jäljiltään.
Että töihin ei vain tulla, vaan työnantaja päättää, saatko paikan.
Ja tällä selityksellä ei varmaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Työntekijä nauraa sitten kuitenkin palkkapäivänä.
Työnantaja nauraa viimeiseksi kun on vaan maksavinaan palkkaa. Varaa olisi maksaa enemmänkin mutta kun työntekijä suostuu tekemään naurettavalla palkalla niin mikäpä siinä.
Vierailija kirjoitti:
Viimeksinauraja on hämäläinen, tajuaa vitsin vasta seuraavana päivänä.
Tää oli hyvä, sillä on totta, että kun myöhemmin tajuaa, niin se nauru tulee todella syvältä. Ikään kuin nauraisi sillekin, että miten en heti tajunnut.
Se, jolla on hitain sytys, nauraa viimeiseksi. Se on paras nauraja koska saa kaikki muut nauramaan sen hitaudelle.
Olisin varmaan kysynyt haastattelijalta, millä tavalla tämä kysymys liittyy käytännön työtehtäviin.
Älä valehtele.
Ilmiannoin aloituksesi.
Kuten edellä todettu, lähtisin tuollaisesta haastattelusta. Tuliko ap mieleen, että ehkä tuo ei ollut oikeasti edes kysymys, oikeasti edes tehtävänanto? Ehkä oli "hienovarainen" kuitti jatkomahdollisuuksista.
Kiinnostavaa. Tällaisia on kyselty kielikokeessa. Siis vieraan kielen. Silloin kyllä yleensä saa itse valita minkä sanonnan selittää.
Moni on kritisoinut kysymystä "miten tämä nyt mihinkään työtehtäviin liittyy". Mutta ei haastattelukysymysten tarvitsekaan suoraan liittyä. Sekin kertoo miten reagoi hankalan/erikoisen tehtävän edessä. Hämmentyykö, alkaako kyseenalaistamaan sitä tms. vai onnistuuko tilanteessa nopeasti keksimään vastausta.
Ap kertoi, että oli kyse asiantuntijatehtävistä ja monivaiheisesta hausta. Ei siis mistään duunarihommasta, jossa syvällisellä abstraktilla ajattelulla ei väliä. Tosin voisi kysymys missä tahansa haastattelussa kertoa selviytymisestä stressaavan tehtävän edessä. Silloin ei olisi edes väliä mitä siihen vastaisi, vaan miten vastaamiseen reagoisi.
Elämässä sattuu kommelluksia ihan jokaiselle, se on 'voittaja' joka viimeiseksi pääsee nauramaan selviämiselleen, kun toiset enää ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa"
Tarkoittaa sitä että jos joku on ivaillut aiemmin esimerkiksi jossain pelissä mutta lopuksi ivailija häviääkin.
Tästä määritelmästä puuttuu se että miksi se viimeksi nauraja nauraa parhaiten.
Koska hän voitti.
Oli laiska mies ja ahkera mies. Ahkera viljeli peltoaan, hoiti lehmiään ja uurasti aamusta iltaan. Laiska mies nukkui pitkään ja naureskeli ahkeralle. Syksyn tullen nauru lakkasi, kun laiskalla ei ollutkaan ruokaa.
Kumpi mahtoi nauraa, kun laiska tuli ahkeralta ruokaa ostamaan?
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelussa vastaisin tuohon että ei ole tärkeintä saada tehtävää nopeimmin valmiiksi, vaan kunnolla tehtyä. Nopeat voivat nauraa hitaammalle, mutta hitaampi voittaa koska työ on kunnolla tehty.
Millä alalla nopeus ei ole ratkaiseva tekijä?
Vierailija kirjoitti:
Tästä ei ole enää pitkä matka siihen, että työhaastattelussa kysytään: kumpi voittaa, karhu vai leijona?
Kyllä mä lähtisin tuollaisesta haastattelusta, että kiitos me soitellaan sitten.
No leijona tottakai. Karhu kaatuu heti rajalla.
Vierailija kirjoitti:
Moni on kritisoinut kysymystä "miten tämä nyt mihinkään työtehtäviin liittyy". Mutta ei haastattelukysymysten tarvitsekaan suoraan liittyä. Sekin kertoo miten reagoi hankalan/erikoisen tehtävän edessä. Hämmentyykö, alkaako kyseenalaistamaan sitä tms. vai onnistuuko tilanteessa nopeasti keksimään vastausta.
...... Tosin voisi kysymys missä tahansa haastattelussa kertoa selviytymisestä stressaavan tehtävän edessä. Silloin ei olisi edes väliä mitä siihen vastaisi, vaan miten vastaamiseen reagoisi.
Tämä. Vähän vastaava juttu kun ystävä haki poliisikouluun, oli haastattelussa haastattelijat tarttuneet johonkin mitä hän sanoi, ja alkaneet vit tuilla siitä päin naamaa. Hän oli yllättynyt, mutta ottanut huumorilla. Jotkut haastateltavat olivat tulleet haastattelusta vihaisena, joku itkien, joku oli napannut takkinsa ja kävellyt tiukin askelin röökille. He eivät päässeet kouluun, ystävä pääsi... Kun siinä työssä ei pärjää jos ei hermot kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelussa vastaisin tuohon että ei ole tärkeintä saada tehtävää nopeimmin valmiiksi, vaan kunnolla tehtyä. Nopeat voivat nauraa hitaammalle, mutta hitaampi voittaa koska työ on kunnolla tehty.
Millä alalla nopeus ei ole ratkaiseva tekijä?
No vaikka nyt virallisissa virkamiespäätöksissä ja -lausunnoissa. On tärkeämpää että kaikki on pilkulleen oikein, vaikka siinä menisi vähän enemmän aikaa. Ja eiköhän monella muullakin alalla esimiehet arvosta huolellista työnjälkeä, ei pelkkää nopeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi jos kasvattaa puutarhassa vaikka kurpitsaa. Aluksi taimet näyttävät surkeilta kun on lähtenyt vähän huonosti kasvuun. Naapuri nauraa, että noista nyt ei mitään tule, et näköjään osaa kasvattaa. Lopputulos on kuitenkin mahtavat kurpitsat. Kasvattaja voi sitten parhaiten nauraa kun kerää satoa. Siis elävä esimerkki.
Esimerkkiä ei pyydetty tehtävänannossa. On paljon helpompi keksiä esimerkkitilanne kuin määritellä sanonta abstraktilla käsitteellisellä tasolla.
Mielenkiintoista tosin että sunkin vastauksessa on oletus että viimeksinaurajaa on ensin pilkattu, ivailtu. Ehkä vahingonilo on tosiaan sanonnassa se pointti?
Sosiaalityön asiantuntijuuteen kuuluu eettisyys.
Itse sanoisin että tulos ei ole paras ja lopullinen ennen kuin prosessi on edennyt loppuun asti. Vähän abstraktisuutta tarvitaan niin erottuu joukosta.