Teinin lasu, mitä nyt?

Kunnon seuraamukset kouluun menemättlmyydestä niin alkaa toimia. 

Eihän tuohon auta kuin henkinen kasvu. Siihen asti on mentävä pakon voimalla. Sossut ehdottavat ehkä sijoittamista ainakin pariksi kuukaudeksi. Se voi olla hyvä ratkaisu, mutta sinun tai jonkun olisi keskusteltava pojan kanssa ja tehtävä periaatteet selväksi. Ei jossitteluja, haaveita jne.

"Koulunkäynti on pakko. Siitä ei voi luistaa. Aikataulut ovat suomaisen yhteiskunnan persuta. Jos yrittää, joutuu pois kotoa." Tuollainen perustotuus pitäisi saada pojan päähän. Minun isäni takoi sen tuppivyön voimalla ja uskokaa pois, nyt hyväksyn hänen toimintansa.

Älä käytä väkivaltaa, nyky-yhteiskunnassa se ei ole hyväksyttävää. Pojan päähän on tuo vain jollain tavalla saatava. Jos hänellä on aivotoimintaa, hän alkaa säätelemään nukkumaan menoaan, pakottaa itsensä irti puhelimesta. Kun hän se tekee itse, on se hänelle itselleen suuri voitto, merkkipaalu, hän ei olekaan kännykän orja. Henkisen kasvun alkamisen merkki.

Tsemiä, kannustusta vaan vanhemmalle, että olen 

kasvattanut parhaan taitoni mukaan tätä uutta

sukupolvea. 

Sosiaalikasvattajat aiemmin nimeltänsä olivat

nykyiset sosiaalialan ammattilaiset. 

Viran puolelta omainen osaa kyllä jakaa vinkkejä,

mutta perusduuni perheessä.

Jatkakaa vaan tätä nuoren ihmisen

elonpolun tukemista, kyllä on jo nyt 

saanut hyviä eväitä kotipesästä.

Sijoitukseen vaan, ensin viikko pari eristyksessä ja opettelee heräämään ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei juo energiajuomia. Urheilee todella paljon. Syö terveellisesti. Mutta uni ja puhelin niihin ei anna puuttua. Ehkäpä se sossu tulee ottamaan puhelimen pois.

 

ap

Me sossut emme voi ottaa puhelinta pois jos teini asuu kotona. Ei ole toimivaltuuksia. Laitoksessakin puhelimen voi ottaa pois jos on yhteydenpidonrajoitus päällä.

 

Eikö olis helpompaa antaa teini ongelmiensa kanssa lastenkotiin ja viettää kivempaa elämää ilman ongelmaa nuoremman lapsesi kanssa ?

 

-Sossu

 

oho, johan lipsahti lausahdus, että luovuta lapsesi pois ja hoida se toinen sisarus,

kyllä kai nyt sisarusrakkaus saman katon alla kuin pienet ihmiset erilleen toisistansa, joo, 

toivoo, että oli puolivillainen sanailu, muttei ammattilaisena kannata neuvoa metsään, vaikka sekin

on mahdollista, kun olen lukenut ja sanani painaa.

Teiniä ei pidä väheksyä. Älä vie puhelinta. Älä edes pyydä puhelinta, puhelin on ihmisoikeus nykyteinien elämässä; puhelimeen ei pidä vanhempien koskea. Ikinä. Älä kuuntele palstan natsivanhempia.

Ollaan jo isovanhempia:

yksi lapsistamme

oli aina pelaamassa koneella.

"Älä stressaa isä", sen hän

pystyi sanomaan. 

Tätä kokemusta omaavana sanon tässä

kasvottomassa netissä, että tietokone saattaa valvottaa 

pikkutunneille asti, oli nuori, keski-ikäinen ja vanha,

eikä aamusta saa mitään selvää.

Sinun pitää valvoa että se teini ei kuku öisin ja että se menee kouluun aamulla.

Se että jonain ihmeellisenä itsestäänselvyytenä selostat päätöntä tilannettanne kuin olisit ulkopuolinen on juurikin se syy, miksi sitä lasua tarvitaan.

Ja miksi koulu on sinne ilmoittanut.

Et edes yritä kantaa vanhemmalle kuuluvaa vastuuta. 

Meillekin tuli. Add lapsi. Tukitoimia ehdottavat ja antavat netin käyttöön ohjeita. Ei kai siinä muuta. Joku perheneuvola yms. Tulossa. Koko perhe add adhd 🙈

Lisäksi anoin myös tuettua lomaa, kun rahaa ei ylimääräseen ole. 

Mono kirjoitti:

Ehkä sossut tekevät jonkun suunnitelman, että perhetyöntekijä tai vastaava  tulee teille kotiin aamuisin muutaman kuukauden ajan ja yriittää saada nuoren aamurytmin kuntoon. Älä ole huolissasi, joskus ulkopuolisen tuleminen kuvioihin saa nuoren tajuamaan, että kouluunmeno ajoissa on tärkeä juttu.

:-O

Vai tuollaiseen ne verorahat menevät, LUoja!

Tästä ohjeesta ei nyt toki tässä tilanteessa ole mitäön hyötyä, mutta jotta muut voisivat estää ajautumisen samaan tilanteeseen, sanon, että sen lapsen kasvattaminen pitää aloittaa silloin kun se on pieni lapsi. Jos sen aloittaa teini-iässä niin on auttamatta myöhäistä.

Työkseni valvon koulussakäyntiä ja tarvittaessa teemme lastensuojeluilmoituksia. Lastensuojeluilmoitus on yleensä vain yksi keino ratkaista ongelmaa.  Haluan kertoa, että olet toiminut ihan oikein, koska olet yrittänyt kaikkesi asian ratkaisemiseksi. Voit olla täysin huoletta, lastasi ei sijoiteta. Sijoituksiin päädytään äärimmäisen harvoin, yleensä liian myöhään. Pelkkä koulussakäymättömyys harvoin johtaa sijoitukseen kodin ulkopuolelle. Neuvoisin ihan rauhassa keskustelemaan lastensuojeluihmisten kanssa, he yrittävät auttaa sinua ja saada nuorelle ymmärrystä, että koulussa pitää käydä. Olet varmasti huoltajana paras lapsellesi, joka käy läpi rankkaa murrosikää, tarvitset vain lisää keinoja hänen kanssaan. Kovasti jaksamista! Kyllä se nuori pian itsekin ymmärtää, että kouluun on mentävä. Pidät vain pintasi ja et anna periksi.

Tässä tapauksessa on jotain tuttua. Oli teini, joka vaan yhtäkkiä jättäytyi kotiin jo 6.luokalla, ei se sillon vielä edes teini ollut. Puolisen vuotta koulu ja lasu tilannetta katsoi, kunnes teinin sijoitti perhekotiin kevääksi. Sai kutosluokan käytyä ja muutti kotiin. Teki saman jutun seur.syksynä, muutti perheeseen(joka ei ollut ees virallista koulutusta käynyt sijaisperhe.) Yhtä ainutta päivää nuori ei lintsannut koulusta kun asui kodin ulkopuolella. Heti jos yritti käydä päivääkään kotoa koulussa sijoituksenkaan aikana niin ei suostunut menemään. Lopulta perheessä asuessaan nuori rohkaistui ja alkoi puhumaan. Vastaukset kysymyksiin ei ollut enää "joo"(vaikkei olis oikeesti halunnut vastata joo, mutta häntä oli kotona alistettu koko ikänsä.). Arvosanat paranivat merkittävästi. Nuoren vanhempi näki usein nuorta. Vanhemman omatunto ei kestänyt sitä että nuori sai perheessä elää vapaampaa elämää. Säännöt tietysti oli mutta kun kotona hän oli joutunut 10vuotiaasta asti istumaan omassa huoneessa, saaden käydä vain vessassa, niin perheessä ei tällaista sääntöä ollut. Vanhempi sanoi perheen aikuisille suoraan ettei enää tykkää kun nuorensa siellä asuu koska "ei kenenkään elämän kuulu olla noin kivaa." Nuori muutti vanhemman päätöksellä takasin kotiin ja jätti koulut käymättä. Lopulta lasu sijoitti sen taas perheeseen, joka kuitenkin nuoresta luopui 5kk kohdalla ja veivät hänet lastenkotiin. Lopulta sossu haki huostaanottoa monen vuoden vänkäämisen jälkeen koska useat nuoren tunteneet ammatti-ihmiset sanoivat että vanhemman tekemät asiat nuorta kohtaan pitää loppua ja ne loppuu vain kun vanhempi menettää suurimman osan sanavallastaan nuoren asioissa. Nykyään nuori on jo täysi-ikäinen.

Tunnen monta samankaltaista tapausta jossa lapsi tai nuori on lopettanut koulunkäynnin 6-luokalla, koska se on ollut ainoa keino näyttää että nuori oireilee, kotioloissa on jotain pahasti vialla, mutta nuori painostettu tai uhkailtu olemaan hiljaa kotiasioista. Uhkailtu että joutuu laitokseen eikä enää koskaan näe sisaruksiaan tai uhkailtu lemmikin menettämisellä jne.

Vierailija kirjoitti:

Työkseni valvon koulussakäyntiä ja tarvittaessa teemme lastensuojeluilmoituksia. Lastensuojeluilmoitus on yleensä vain yksi keino ratkaista ongelmaa.  Haluan kertoa, että olet toiminut ihan oikein, koska olet yrittänyt kaikkesi asian ratkaisemiseksi. Voit olla täysin huoletta, lastasi ei sijoiteta. Sijoituksiin päädytään äärimmäisen harvoin, yleensä liian myöhään. Pelkkä koulussakäymättömyys harvoin johtaa sijoitukseen kodin ulkopuolelle. Neuvoisin ihan rauhassa keskustelemaan lastensuojeluihmisten kanssa, he yrittävät auttaa sinua ja saada nuorelle ymmärrystä, että koulussa pitää käydä. Olet varmasti huoltajana paras lapsellesi, joka käy läpi rankkaa murrosikää, tarvitset vain lisää keinoja hänen kanssaan. Kovasti jaksamista! Kyllä se nuori pian itsekin ymmärtää, että kouluun on mentävä. Pidät vain pintasi ja et anna periksi.

Älä viitsi. Eihän ap ole tehnyt muuta kuin lässyttänyt. Ei minkäänlaisia seurauksia nuorelle. Ei minkäänlaista syytä kunnostautua. Pitää nuoren ymmärtää mitä seuraa esim aikuiselle, joka jää kotiin. Rahaa ei tipu. Siten on syytä nuoreltakin rahahanat sulkea. 

Lastensuojelu toivottavasti ohjeistaa vanhempia tällaisessa tilanteessa toimimaan teinin kanssa jämäkämmin. Vaikeaa se tulee varmasti olemaan, jos lapselle ei ole opetettu rajoja pienenäkään. Mutta avoimuus ja yhteistyökykyisyys lastensuojelun kanssa lienee paras vaihtoehto teininkin kannalta, jos omat paukut eivät tässä kohtaa riitä.