Aikuiset lapset eivät hyväksy, että on normaalia ja luonnollista kuolla yli 80- vuotiaana

Eläkeläisille ei pitäisi antaa hoitoa vain jos maksavat täyden hinnan.

M46

Aikuisia lapsia ei pidä tuomita automaattisesti. On mahdollista että jossain tapauksessa iäkkäälle olisi ollut apua lääketieteestä, jos ei tule turhaa kipua tai stressiä, tai turha lääkitys. Ehkä turhat voi jättää. Ei voi tietää palstalta käsin asioita ja päsmäröidä, arvioida. Jos on hätä, joku apu on paikallaan tai helpotus. Se mietitään mieluummin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Totta et vaikea luopua vaikka se onkin vain luonnollista.

Toisaalta, omat vanhemmat on 82-vuotiaita, ja vaikka pikkukremppoja on, ovat edelleen virkeitä ja aktiivisia, käyvät kulttuuririennoissa ym. En sanoisi "vanhuksiksi" vaikka sitä tietty ovat.

Nykyajan 80v on ex- 70v jnpp.

50v joka vois olla 40v

Niin, mä näen ne 70 jotka voisivat olla 80, sairaalassa.

Aloittaja on oikeassa. Kuolemasta on vieraannuttu vaikka kuoleminen yli 80- vuotiaana on normaalia.

Omaisten hössötys ja vaatimus lisätutkimuksista ja hoidoista vaan stressaa vanhuksia.

Itse turmeltu terveys, narkkari tai alkoholisti, heille ei pitäisi antaa mitään hoitoja ja kaikki kuntoutus on täysin turhaa. Vanhusten kohdalla johonkin on vedettävä raja, mutta ei ikä voi olla ainoa kriteeri. Itsenäisesti toimeen tuleva ja liikuntakykyinen voisi saada hoitoja, mutta dementoituneita pitäisi kieltää kaikki antibioottihoidot. Tekonivelleikkaukseen ei kannata enää satsata, jos lihakset ovat menneet, ei monikaan vanhus saa kasvatettua uutta lihasmassaa ja leikkauksen seurauksena on pitkä kuntoutus ilman tuloksia. Ehkä ajatukseni ovat radikaaleja ja joku siellä ajattelee, että hyvähän kirjoitella nuorena, mutta minä lähestyn 80 ja ymmärrän elämän realiteetit ihan omalla kohdalla mahdolliseksi.

Äitini sairasti pitkälle edennyttä alzheimeria. Hän sai marraskuun alussa sarkooma diagnoosin (pahanlaatuinen syöpä). Kun lääkäri soitti tutkimustuloksista ihmettelin suuresti, kun hän perusteli ja perusteli, miksi tässä tilanteessa olevaa potilasta ei enää hoideta, vaan hän tulee olemaan palliatiivisessa hoidossa ja vain kipua hoidetaan. Olisin ymmärtänyt sen ihan ilman paatostakin, mutta oivalsin kyllä, että lääkäri oli tottunut siihen, että omaiset vastustavat järkipäätöksiä. Äitini kuoli 2 kk diagnoosin saatuaan. Vain kaksi viimeisintä viikkoa hän olis vuoteen omana. Ikää oli 81 vuotta. 

sitä se nykyajan muovisuus ja luonnosta irrallaan eläminen teettää. 65 vuotias on vanhus, sanoo insta ihan mitä tahansa.

Aloittaja puhuu asiaa 

Äitini kuoli 84-vuotiaana. Hän oli saanut aivoinfarktin 70-vuotiaana ja pyytänyt elytyskieltomerkinnän papereihinsa jo silloin.

Jouduttuuaan ennen kuolemaansa noin puolenvuoden sairaala-väliaikainen hoitokoti-vakinainen hoitokotiin kierteeseen sain töihin ainakin kolme erillistä soittoa lääkäreiden ja hoitopaikkojen vaihtuessa siitä, että lääkäri on jälleen asettanut äidille elvytyskiellon. 

Eiköhän tuo ollut tullut selväksi jo 15 vuotta sitten, ettei sitä yhä uudelleen ja uudelleen aseteta. 

Up

Vanhukset on nykyään niin hyväkuntoisia uusien lääkkeiden takia että todellisuus ehkä vähän hämärtynyt. Omat isovanhempani ovat yli 90-vuotiaita ja kyllä heillekin soisi vielä kaiken lääketieteellisen avun mitä saatavissa on. Niin se on kun rakkaitaan rakastaa. Mutta ymmärrän senkin että lääkärien on pakko priorisoida. Jos oltaisiin Italiassa, vanhukset hoidettaisiin ensin ja sitten vasta lapset ja aikuiset. On myös kulttuurikysymys mitä arvostetaan. 

:( Voihan v''tu ! Menisikö siihen niin kauan ?  Taidanpa nopeuttaa prosessia.

Lääkäri oli kovin hermostunut, kun kertoi miehelleni ja minulle, että appea ei sitten enää elvytetä. Kyseessä oli liki yhdeksänkymppinen muistisairas vanhus, jolla oli paljon muitakin sairauksia. Mielestäni päätös oli ainoa oikea ratkaisu. Olimne silloin kolmisen viikkoa rampanneet sairaalassa katsomassa kuolemaa tekevää ihmistä. En ymmärrä, mitä hyötyä kenellekään oli ollut elvyttää häntä. 

Elämä loppuu kaikilta joskus, niin ikävää kuin se onkin.

No onhan se luonnollista kuolla nuorempanakin, jos sikseen tulee.

Mutta nykyään yksinkertaisesti luovutetaan nopeammin vanhan ihmisen hoidossa. Omalle isoisälleni tehtiin 90-luvulla sydämen ohitusleikkaus yli 80-vuotiaana. Hän eli sen jälkeen vielä yli 10 vuotta, 95-vuotiaaksi. Hän ei myös dementoitunut missään vaiheessa. Miksi ihmeessä yli vuosikymmen vanhan ihmisen elämässä olisi arvotonta vain siksi, että hän on vanha?

Harva elää noin vanhaksi tietenkään, ja moni ei ole siinä kunnossa yli 80-vuotiaana että kestää isoa leikkausta, mutta ihan lähi- ja tuttavapiirissäni on ollut viimeisen 15 vuoden aikana lukemattomia esimerkkejä siitä, että ei edes yritetä hoitaa enää, kun ihminen on yli 70-vuotias. Yksi lähti syöpähoitoihin Saksaan, kun Suomessa annettiin kuolemantuomio. Syöpä saatiin remissioon, ja hän eli ainakin viisi vuotta noiden hoitojen jälkeen. (En tiedä elääkö vielä, koska hän oli äitini kaveri, ja äitini on sittemmin jo kuollut. Ei ollut varaa lähteä Saksaan hoitoon.)

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin, lääkärit haluavat kuntouttaa ja kotiiuttaa jopa yli 90-vuotiaita korona-keuhkokuumepotilaita, vaikka omaiset vastustavat. Sairaalat eivät halua ottaa vastuuta kuolemasta. Näin kävi tutulle 94-vuotiaalle vanhukselle.

Siis mitä ihmettä? Sairaala ei halua ottaa vastuuta kuolemasta? Mitä tarkoitat? Ihminen kuolee tuossa iässä keuhkokuumeeseen erittäin todennäköisesti ja se on ihan luonnollista.

Hyvä aloitus

Kerrankin järkevä aloitus

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin, lääkärit haluavat kuntouttaa ja kotiiuttaa jopa yli 90-vuotiaita korona-keuhkokuumepotilaita, vaikka omaiset vastustavat. Sairaalat eivät halua ottaa vastuuta kuolemasta. Näin kävi tutulle 94-vuotiaalle vanhukselle.

Työvoimareserviä tarvitaan kun työvoima pula iskee

T. Riikka

up