Äiti ja anoppi eivät usko ettemme aio lisääntyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot että lapsen tekoon vaaditaan kaksi ihmistä. Joten ohjeista kysymään myös mieheltäsi. (oletan hänenkin olevan samaa mieltä kanssasi)

Anoppi saa vielä ylipuhuttua poikansa. Huono idea.

Ai niin kuin ap on saanut ylipuhuttua miehensä lapsettomuuden kannalle? Mies on aina lähtökohtaisesti johdateltavissa? 

Anoppi on hyvä ja avaa haaransa pojalleen koska vaan. Toisten sukuelimet eivät kuulu hänellet ippaakaan. Rikosilmoa kehiin jos tällaista seksuaalista alistamista ja hyväksikäyttöä esiintyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole mitään velkaa kenellekään. Lisääntyminen vain velvollisuudentunnosta on erittäin huono idea sekä sinun että erityisesti lapsesi kannalta. Jos asiasta kyseleminen ja painostus ei lopu, ota etäisyyttä.

 

Ei aiota lisääntyä myöskään velvollisuudentunnosta. Se tosiaan vaikuttaa täysin id ioottimaiselta idealta ja epäreilulta hypoteettista lasta kohtaan.

Harmittaisi myös ottaa etäisyyttä, kun tulen sekä anopin että äitini kanssa niin hyvin toimeen muuten. Kai se on jossain vaiheessa pakko ellei meininki muutu.

 

Ap

Kyllä järkevien aikuisten ihmisten pitää selkeää puhetta ymmärtää! Ovatko äitisi ja anoppisi KEVA porukkaa? Kun ei mene jakeluun 

Tässä asiassa siltä

Naisen seksuaalisuuden kontrolli on ollut pitkään kaikkien kansojen suosikkiharrastus. Nyt on laitettu r aiskailua kuriin siviilimiesten toimesta, mutta itse asiassa nimenomaan vanhemmat naiset (ja jotkut miehetkin) syyllistyvät edelleen tähän seksuaaliväkivaltaan ja -kontrolliin nimenomaan synnytysasioissa. Yritäpä vaikka raskautua suomessa ja elää vaan normaalia raskautta, synnyttää rauhaisasti kotosalla ja imettää vauvaa. Tuossa prosessissa on 50 viranomaisen lisäksi 100 vanhusta sörkkimässä ja tunkemassa käsiään pilluusi ja vähintäänkin jauhamassa siitä paskaa naamasi edessä tai selkäsi takana. Seksuaalista väkivaltaa yhtä kaikki

Naisen kohtu on kylän tärkein ja kiinnostavin asia, ja iso osa naisista vaan hyväksyy tuon ahdistelun ja r aiskailun. Kuunteleehan ap:kin kiltisti tuota, että mahot vonkaavat hänen kohtuaan ja sen hedelmiä. Oksettavaa

Äitisi ja anoppisi ovat tahdittomia, kun ensinäkään utelevat, ja varsinkin, kun asia ei mene jakeluun. Päätös on sinun ja miehesi oma. Kirjoitat, että sinulle tulee huono omatunto, kun anoppi jää kokonaan ilman lapsenlapsia. Tämän tunteen kanssa sinun on vain opittava elämään - toki huonosta omastatunnosta olisi hyvä päästä eroon, mutta empatiaa anoppiasi kohtaan joudut tuntemaan hänen elämänsä loppuun asti. Useimmille perheellisille lapsenlapsettomaksi jääminen on suuri suru ja tragedia (poikkeuksia toki on, mutta valtaosalle lapsenlasten saaminen on tärkeää, ja se voi kriisinä vertautua jopa tahattoman lapsettomuuden aiheuttamiin tuntemuksiin). Se on täysin luonnollista ja anopilla on suruunsa oikeus. Tietysti surevan olisi hyvä oppia elämään tunteidensa kanssa ilman, että kaataa suruaan muiden niskaan tai varsinkaan syyllistää muita surustaan. Toivottavasti anopilla on muita ihmisiä, jotka voivat olla tukena. Tuo jännite tulee olemaan välillänne hautaan asti: teidän oikeutenne päättää elämästänne ja omasta onnestanne, sekä anopin oikeus suruun. Toki jännitettä voi pyrkiä kukin osaltaan lieventämään tahdikkaalla ja huomaavaisella käytöksellä, mutta kokonaan se ei katoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrot että lapsen tekoon vaaditaan kaksi ihmistä. Joten ohjeista kysymään myös mieheltäsi. (oletan hänenkin olevan samaa mieltä kanssasi)

Anoppi saa vielä ylipuhuttua poikansa. Huono idea.

Ai niin kuin ap on saanut ylipuhuttua miehensä lapsettomuuden kannalle? Mies on aina lähtökohtaisesti johdateltavissa? 

Anoppi on hyvä ja avaa haaransa pojalleen koska vaan. Toisten sukuelimet eivät kuulu hänellet ippaakaan. Rikosilmoa kehiin jos tällaista seksuaalista alistamista ja hyväksikäyttöä esiintyy.

Mikäs pervo sinä olet?

Taisit juuri paljastaa kaiken oleellisen omasta perheestäsi. Siksi oletkin tuollainen friikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me yritimme lasta, kävimme mm. alkionsiirroissa useamman kerran. Tuloksena oli parhaimmillaan keskenmenoja ja yksi kohdunulkopuolinen raskaus. Varsinaista syytä ei löytynyt, mutta ikää alkoi tulla. Lopulta päätimme lopettaa hoidot. Niihinkin oli mennyt yli 10000€. En käytettyä rahaa harmittele. Tiedänpä ainakin, ettei hoidoillakaan onnistunut. Kerroin hoidoista, vastoinkymisistä ja hinnastakin äidilleni, mutta hän aina mainitsi kuinka joku ulkomainen julkkis oli saanut lapsen viisikymppisenä (yleensä kyllä sijaissynnyttäjän avulla) tai hän oli "kuullut jostain tosi hyvästä lapsettomuusklinikasta". Tätä jatkui vuosia, olin jo täyttänyt 50, kun hän vielä otti asiaa puheeksi "hän kyllä haluaisi ja ansaitsisi lapsenlapsia". Koin sen tosi loukkaavana, mutta hän oli sitä mieltä, ettemme olleet "yrittäneet tarpeeksi". Äiti oli myös valittanut ystävilleen, kuinka emme yritä riittäväksi ja kaiken hu

Tuo on kyllä jo törkeää. Luulisi läheisen ihmisen haluavan olla tukena elämänkriisissä. Toivottavasti elämäsi on mukavaa tuosta vastoinkäymisestä huolimatta.

 

Ap

Olemme jo aikaa sitten hyväksyneet lapsettomuuden. Parisuhde vain vahvistui vastoinkäymisistä, enkä ole koskaan tuntenut, ettei minulla olisi samanlaista arvoa kuin jos olisin tullut äidiksi. Näinhän jotkut naiset taitavat ajatella. Äidillä on aina ollut näitä omia mielipiteitä ja ajatuksia, hän myös velloi 40 vuotta avioerosta jauhaen, eikä oikein koskaan päässyt siitä yli, että isäni jätti hänet. Se ärsytti ja suretti, että sain aina vain uudestaan kuulla kuinka isäni oli niin kauhea ja kuinka hän on kärsinyt. Kyseessä oli kuitenkin "tavanomainen" ero johon ei liittynyt perheväkivaltaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ja anoppisi ovat tahdittomia, kun ensinäkään utelevat, ja varsinkin, kun asia ei mene jakeluun. Päätös on sinun ja miehesi oma. Kirjoitat, että sinulle tulee huono omatunto, kun anoppi jää kokonaan ilman lapsenlapsia. Tämän tunteen kanssa sinun on vain opittava elämään - toki huonosta omastatunnosta olisi hyvä päästä eroon, mutta empatiaa anoppiasi kohtaan joudut tuntemaan hänen elämänsä loppuun asti. Useimmille perheellisille lapsenlapsettomaksi jääminen on suuri suru ja tragedia (poikkeuksia toki on, mutta valtaosalle lapsenlasten saaminen on tärkeää, ja se voi kriisinä vertautua jopa tahattoman lapsettomuuden aiheuttamiin tuntemuksiin). Se on täysin luonnollista ja anopilla on suruunsa oikeus. Tietysti surevan olisi hyvä oppia elämään tunteidensa kanssa ilman, että kaataa suruaan muiden niskaan tai varsinkaan syyllistää muita surustaan. Toivottavasti anopilla on muita ihmisiä, jotka voivat olla tukena. Tuo jännite tulee olemaan välil

Kiitos tästä. Se tässä hankalaa onkin, että ymmärrän sekä äitini että etenkin anopin surun hyvin. Varmasti itsekin olisin pettynyt jos lisääntyisin ja yksikään lapsistani ei vastaavasti lisääntyisi. Kai sukua jatketaan siksi että sen tosiaan halutaan jatkuvan; mielestäni ihan ymmärrettävää että kriisihän sekin on ettei saa lapsenlapsia.

Äitini kohdalla tilanne on sinällään mutkikkaampi, että hänellä on jo lapsenlapsia mutta hän kaipaa niitä silti vielä minulta lisää. En siis lapsettomuuspäätökselläni niin sanotusti riistä häneltä mummikokemusta, toisin kuin anopilta. Jos siis noin voi kärjistetysti sanoa. Toki mieheni on se joka lapsenlapsia anopilleni hankkisi enkä minä. Tavallaan olen välikätenä; vaikka haluaisin lapsia niin se ei muuta sitä asiaa että mieheni ei halua, eli anopista ei tulisi mummia minun tahdostani huolimatta kuitenkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä he varmaan jossain vaiheessa asian sitten sisäistävät kun sinulla alkaa ikä lähenemään 40.

Jos kyselevät suoraan niin voit vastata suoraan, että koittaa keskittyä vaan niihin omiin asioihin ja aiot ottaa etäisyyttä jos jatkuva kysely jatkuu. Tai kysy joku yhtä töksäyttävä ja henkilöklohtaibnen kysymys perään..

Voit myös kysyä että

Samaa mietin. Kyllä se valkenee ennemmin tai myöhemmin. Jos ei mene perille, kun olet kerran sanonut että sinä tai miehesi ette halua lapsia, niin jätä vaan jatkossa vastaamatta niihin kyselyihin. Olet jo vastannut. Ärsyttävää tuollainen jatkuva jankkaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä he varmaan jossain vaiheessa asian sitten sisäistävät kun sinulla alkaa ikä lähenemään 40.

Jos kyselevät suoraan niin voit vastata suoraan, että koittaa keskittyä vaan niihin omiin asioihin ja aiot ottaa etäisyyttä jos jatkuva kysely jatkuu. Tai kysy joku yhtä töksäyttävä ja henkilöklohtaibnen kysymys perään..

Voit myös kysyä että

Samaa mietin. Kyllä se valkenee ennemmin tai myöhemmin. Jos ei mene perille, kun olet kerran sanonut että sinä tai miehesi ette halua lapsia, niin jätä vaan jatkossa vastaamatta niihin kyselyihin. Olet jo vastannut. Ärsyttävää tuollainen jatkuva jankkaaminen.

 

Tämä. Jätin viimeksi eilen vastaamatta äitini kyselyyn koska en tiedä enää mitä sanoisin. Olen sanonut jo sen mikä paikkansa pitää.

Ap

Sano, että maksat heille hedelmöityshoidot. Jos vauvakuume vaivaa.

Mitä?  Mihin sinä heidän uskoaan tarvitset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan etteivät lisäänny, kun ap:lta menee jo appiukko ja puoliso tarinassa sekaisin.

 

Totta. Satunnainen ajatusvirhe kirjoittaessa on todellakin syy jättää geenit monistamatta. :D Kaikenlaiset kirjoitusvirhepirkot sitä maailmassa lisääntyvätkin.

 

Ap

Olisiko aivan ylivoimaista lukea kirjoitettu viesti läpi, korjata kirjoitus- ja ajatusvirheet ja vasta sen jälkeen lähettää viesti? Olisiko?

Vierailija kirjoitti:

Mitä?  Mihin sinä heidän uskoaan tarvitset?

En tiedä tarvitsenko, mutta olisihan se kiva ettei samasta, heille ilmeisen vaikeasta aiheesta tarvitsisi jatkuvasti turhaan vääntää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan etteivät lisäänny, kun ap:lta menee jo appiukko ja puoliso tarinassa sekaisin.

 

Totta. Satunnainen ajatusvirhe kirjoittaessa on todellakin syy jättää geenit monistamatta. :D Kaikenlaiset kirjoitusvirhepirkot sitä maailmassa lisääntyvätkin.

 

Ap

Olisiko aivan ylivoimaista lukea kirjoitettu viesti läpi, korjata kirjoitus- ja ajatusvirheet ja vasta sen jälkeen lähettää viesti? Olisiko?

Mistä sulle tuli paha mieli?

Ap

Asiasta tulee sanoa nätisti ja napakasti ja sanoa suoraan, että tähän asiaan ei sitten enää palata. Jos asiaan palataan niin sitten poistut tilasta tms, teet selväksi että asiasta jankkaaminen ei ole ok. Toisten asioihin puuttuminen tällä tavalla on todella sairasta.

Ja tässä nyt ollaan aivan liian dramaattisia, kun puhutaan jostain mummouden riistämisestä, höpö höpö. Ihan naurettava ajatus, kukaan ei voi vastata toisten tunteista. 

 

Päätös lapsista on henkilökohtainen enkä välitä pätkääkään jatkuuko suku, omat lapseni saavat itse päättää asiasta, se on heidän asiansa ja elämänsä. Jos eläkeläinen on toimeton, niin on valtavasti mahdollisuuksia auttaa toisia, vaikka tuo varamummona toimiminen. Kun on paljon perheitä, joissa ei ole isovanhempia. 

Tiivistetysti, vedä rajat ystävällisen napakasti, toisten elämiin ei puututa tuolla lailla. Jos ei onnistu, niin sano että heidän epäkunnioittavan käytöksen takia vähennät tapaamisia.

Ensi kerralla kun kyselevät taas samaa,  alat taivastelemaan että pitäisikö muisti testeihin hakeutua kun joutuu joka tapaamisella selostaa samat asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Ensi kerralla kun kyselevät taas samaa,  alat taivastelemaan että pitäisikö muisti testeihin hakeutua kun joutuu joka tapaamisella selostaa samat asiat. 

Ei aiheesta sentään joka tapaamisella puhuta. Aina kun luulen että homma on mennyt jakeluun kun vihjailuja ei hetkeen kuulu, tulee taas joku kysely tai huomautus kuin sivumennen.

Hyvä vinkki kyllä.

Ap