Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti ja anoppi eivät usko ettemme aio lisääntyä
07.02.2025 |
Harmittaa, kun koen jollain oudolla tavalla asiasta huonoa omatuntoa. Eihän minun ja mieheni lapsiasiat muille kuulu, mutta tiedän miten paljon sekä äitini että miehen äiti ovat odottaneet lapsenlapsia. Tosin omalla äidilläni on jo pari veljeni toimesta. Kuulemma on silti ihan eri asia kun tytär tekee lapsia.
Kyselyt kohdistuvat aina minuun, ei koskaan mieheeni. Hänelle ei ole kumpikaan (tai itseasiassa kukaan) ikinä asiasta edes maininnut. Anoppi ja äiti kyselevät minulta säännöllisesti suoraan tuleeko niitä lapsia vai ei ja koska. Olen sanonut molemmille useampaan otteeseen että ei tule. Tämä asia sivuutetaan olankohautuksella. Hetken päästä kuulen taas miten sitä ja tätä sitten kun teillä on niitä pieniä. Näitä juttuja heitellään ikään kuin vitsinä, mutta eiväthän ne sitä oikeasti ole.
En tiedä miksi kirjoitan asiasta tänne, ehkä kaipaan vertaistukea. En ole kenellekään lapsia velkaa, mutta silti tunnen piston sydämessäni kun esim. anoppi jää todennäköisesti kokonaan lapsenlapsettomaksi (miehen veljet ovat syrjäytyneitä). Vaikka siis mieheni haluaa lapsia ihan yhtä vähän kuin minäkin.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Veljeni käytös kieltämättä kismittää. Miksi piti selittää ettei aio lisääntyä, kun perhe oli kokoajan suunnitelmissa kuitenkin? Koen että se vaikuttaa oikeasti siihen miten äitini nyt suhtautuu omaan päätökseeni olla lisääntymättä.
Ap"
Veljesi lapsiasiat eivät kuulu sinulle, eikä äidillenne. Kuten eivät sinunkaan lapsiasiat kuulu äidillesi.
No kyllähän ne nyt kuuluvat, kun hyödyntävät mielestäni ehkä liikaakin mummupalveluita kun lapset on tehty.
Tällä tarkoitan sitä, että mielestäni kyllä lapsenlapsiasia kuuluu myös isovanhemmille. Minusta lähipiiri saa kysyä asiasta, mutta turha inttää jos vastaus ei miellytä.
Ap
Siinäpä jatkatte kyselyleikkejänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Veljeni käytös kieltämättä kismittää. Miksi piti selittää ettei aio lisääntyä, kun perhe oli kokoajan suunnitelmissa kuitenkin? Koen että se vaikuttaa oikeasti siihen miten äitini nyt suhtautuu omaan päätökseeni olla lisääntymättä."
Sekin on ihan ihmisen oma asia, jos muuttaa mieltään. Ihan sallittua. Joskus voi käydä ns. vahinkokin.
Ei ole muuttanut mieltään, lasten tultua sanoi että kyllä niistä keskusteltiin vuosia. Ja yrittämällä on molemmat tehty.
Ap
Ei tuo kuulu sinulle. Älä tunge nokkaasi veljesi henkilökohtaisiin asioihin.
En ole tunkenut enkä aio tunkea. Sanoin että kismittää.
Ap
"Lapsikysymys nousee usein esille vasta siinä vaiheessa kun oma elämä järkkyy. Tulee vakavaa sairastumista, kuolema käy lähellä tai vammautuu tai käy jokin onnettomuus. Nuorehko, tasapainoista elämää elävä harvemmin miettii lapsia, mutta useimmille tulee sellainen pysähdyttävä tilanne, jossa oma lapsi alkaakin kiinnostaa.
Väittäisin, että pohdit asiaa myös itse, kun kommentit ärsyttävät. Jos asia olisi selvä, ei muiden kommentit aiheuttaisi henkistä tuskaa tai pohdituttaisi enää."
Lainaatko jotain kommenttia jossa vaikutan ärsyyntyneeltä?
Kaikki lisääntyneet ystäväni ovat kyllä toivoneet ja hankkineet lapsia ihan vakaisiin elämäntilanteisiin. Ei ole tarvittu kriisejä tai onnettomuuksia, päinvastoin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Poikani ja hänen avovaimonsa ovat veloja. Olemme keskustelleet vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, huom! heidän aloitteestaan! ja kun he ovat kysyneet mitä mieltä siitä olen, olen sanonut että se on minulle ok. Hyväksyn heidän ratkaisunsa täysin. Poikani anoppi sen sijaan on ollut malttamaton. Nyt hänkin on vähitellen alkanut uskoa ettei lastenlapsia tule. Niin kuin se hänelle kuuluisi.
Miksi ihmeessä asialle pitää olla sinun hyväksyntä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Veljeni käytös kieltämättä kismittää. Miksi piti selittää ettei aio lisääntyä, kun perhe oli kokoajan suunnitelmissa kuitenkin? Koen että se vaikuttaa oikeasti siihen miten äitini nyt suhtautuu omaan päätökseeni olla lisääntymättä."
Sekin on ihan ihmisen oma asia, jos muuttaa mieltään. Ihan sallittua. Joskus voi käydä ns. vahinkokin.
Ei ole muuttanut mieltään, lasten tultua sanoi että kyllä niistä keskusteltiin vuosia. Ja yrittämällä on molemmat tehty.
Ap
Ei tuo kuulu sinulle. Älä tunge nokkaasi veljesi henkilökohtaisiin asioihin.
En ole tunkenut enkä aio tunkea. Sanoin että kismittää.
Ap
Niin. Asia ei kuulu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äidit ja anopit kysele kuin kuvitelmissa. Jostain syystä meillä on ikäluokka, joka kokee tahallisen lapsettomuuden olevan jotain niin eksoottista, että siitä urkitaan koko ajan, vaikka kaltaisiasi pareja on ollut ns. aina.
Miehesi voi koska tahansa pyörtää päätöksensä, joten anopin takia ei kannata murhetta kantaa. On aika tavallista, että vähän yli 40v mies löytää uuden rakkauden ja saa perheen, josta ei ole koskaan osannut unelmoida. Eläkää nyt kahdestaan onnellisina siitä, että teillä on toisenne.
Ekasta osasta olen eri mieltä. Kyllä tollanen jatkuva kysely on törkeää ja vastenmielistä.
Siitä olen samaa mieltä, että mies ja moni nainenkin saattaa vielä muuttaa mieltään joskus lähemmäs 40 vuotiaana, mutta nai
Tartuit epäolennaisuuteen minun argumetissa. Se nyt oli heitto vaan. On ihan yleistä että ihminen muuttaa merkittävissä asioissa mieltään vielä aikuisiällä. Lapsenhankita on erittäin yleinen asia jossa ihminen voi muuttaa mieltään. Mutta en tietenkään tarkoita että kaikki muuttavat mieltään...
Transsukupuolisuus nyt on muutenkin aika harvinaista väestössä.
Ja tuosta epäselvästä viestistä vielä joku kyseli niin sitä kommentoin aiemmin: Tämä. Se on ehkä suurimmalle osalle palstalaisista selvä viesti siitä ettet halua lapsia, mutta älä heittele tälläisiä anopille ja äidillesi jonka maailmankuva ehä on äitiyden ja mummouden ympärillä:
"Sanoin että ei tulisi kyllä mieleenkään pyrkiä raskaaksi ilman miehen suostumusta. En muista minkä vastauksen siihen sain, varmaan jotain hymähtelyä vain.
Ap"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Veljeni käytös kieltämättä kismittää. Miksi piti selittää ettei aio lisääntyä, kun perhe oli kokoajan suunnitelmissa kuitenkin? Koen että se vaikuttaa oikeasti siihen miten äitini nyt suhtautuu omaan päätökseeni olla lisääntymättä.
Ap"
Veljesi lapsiasiat eivät kuulu sinulle, eikä äidillenne. Kuten eivät sinunkaan lapsiasiat kuulu äidillesi.
No kyllähän ne nyt kuuluvat, kun hyödyntävät mielestäni ehkä liikaakin mummupalveluita kun lapset on tehty.
Tällä tarkoitan sitä, että mielestäni kyllä lapsenlapsiasia kuuluu myös isovanhemmille. Minusta lähipiiri saa kysyä asiasta, mutta turha inttää jos vastaus ei miellytä.
Ap
Mummulla ei myöskään ole mitään velvollisuutta järjestää "mummulapalveluja". Jos haluaa niin tehdä, niin se on sitten asia erikseen. Mun anoppi on tehnyt selväksi, ettei ole mikään lapsenvahti, vaikka lapsenlapsia toivoikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisit olla mun sisko. Hän tekee joka paikassa erittäin selväksi, että ei halua lapsia, nostaa aiheen keskusteluun käytännössä aina, kun nähdään. Hän väittää äidin urkkivan lapsenteosta, vaikka äiti ei kysele, kunhan pyörittelee silmiään ja toteaa, että onneksi kaikille ei lapsia anneta.
Siskon mielestä lapsen hankkimisesta kysyy jo silloin, kun kysyy, koska on kesälomalla. Kuulemma siihen sisältyy oletus siitä, että ennen synnytystä lomailee.
Ehkä joillekin lapsenteko tai tekemättömyys nousee päähän tuolla tavalla, näkee kaikkialla vain siihen liittyvää, vaikka ympäristö vähät välittää siitä, lisääntyykö vai ei. Tai oikeastaan itse on tehnyt asiasta itselleen niin ison, ettei huomaa omaa outoa ajattelutapaansa.
Tai sitten sun sisko vain haluaa tuoda asiaa esille ja olla keskipiste ja AP on erilainen ja hänellä juuri se ongelma mistä kirjoittaakin.
Kyllä minä olen omin silmin nähnyt useammin nimenomaan tuota aloittajan kuvaamaa ongelmaa, en sitä että joku jatkuvasti itse tuo esiin olevansa vela vaikkei kukaan sitä häneltä kysytään.
Mun tyttäret ovat sanoneet etteivät halua lapsia, ovat nuoria aikuisia ja tietoisia että mieli voi muuttua, mutta nyt mennään näin. Kummallakaan ei ole vielä edes puolisoa. Olen sanonut että asia on täysin heidän päätettävissä, kyse on heidän elämästä ei minun tai kenenkään muun.
Mun äiti muistaa joka kerta nähdessään mainita lapsenlapsista ja kuinka ne on sitten kivoja ja kyllä teidän mieli muuttuu, odottakaa vaan. Hänellä asian kanssa kiire, koska ei kuulemma elä enää kauan, mutta siinähän se maailman paras syy on lapsia tehdä. Tyttäreni eivät ota asiaa esiin, se on aina mun äiti. Eikä ole ainoa kenen kuulen utelevan toisilta näitä asioita.
Olisiko sinusta ok jos joku koko ajan kyseenalaistaisi vaikka sun seksuaalisuutta? Olettaen että olet mielestäsi hetero nainen, kuvitellaan että sukulaiset jatkuvasti vihjailisivat tyttöystävän hankkimisesta. Tulisi vink vinkkiä että eikös tuo naapurin Maija olisikin sulle sopiva, ja milloinkas lopetat sen kulissiliiton Mikon kanssa, ei sun meille tarvii teeskennellä heh heh. Lahjaksi saisit sateenkaarituotteita ja onnittelut pride-päivänä. Vuosi toisensa jälkeen. Eikö alkaisi yhtään v1tuttaa vaikka olisit kuinka vankasti hetero?
Ps. Joka vastoinkäymisen kohdalla olen ollut kahta onnellisempi ettei ole vielä kersoja vaivoina muiden murheiden päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äidit ja anopit kysele kuin kuvitelmissa. Jostain syystä meillä on ikäluokka, joka kokee tahallisen lapsettomuuden olevan jotain niin eksoottista, että siitä urkitaan koko ajan, vaikka kaltaisiasi pareja on ollut ns. aina.
Miehesi voi koska tahansa pyörtää päätöksensä, joten anopin takia ei kannata murhetta kantaa. On aika tavallista, että vähän yli 40v mies löytää uuden rakkauden ja saa perheen, josta ei ole koskaan osannut unelmoida. Eläkää nyt kahdestaan onnellisina siitä, että teillä on toisenne.
Ekasta osasta olen eri mieltä. Kyllä tollanen jatkuva kysely on törkeää ja vastenmielistä.
Siitä olen samaa mieltä, että mies ja moni nainenkin saattaa vielä muuttaa mieltään joskus lähemmäs 40 vuotiaana, mutta nai
Ihmiset eivät sitä yleensä kadulla kailota että mielipide on muuttuu jossain olennaisessa asiassa. Se voi olla pohdintaa pään sisällä ja keskustelua jonkun läheisen kanssa.
Niinkuin lapsenhankinta kysymys tai se että onko oma avioliitto onnistunut tai oliko maalle muutto hyvä idea tai kannattiko hankkia naamaan tatuointi.. Vähän huumoria ja pipoa löysemmälle..
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinusta ok jos joku koko ajan kyseenalaistaisi vaikka sun seksuaalisuutta? Olettaen että olet mielestäsi hetero nainen, kuvitellaan että sukulaiset jatkuvasti vihjailisivat tyttöystävän hankkimisesta. Tulisi vink vinkkiä että eikös tuo naapurin Maija olisikin sulle sopiva, ja milloinkas lopetat sen kulissiliiton Mikon kanssa, ei sun meille tarvii teeskennellä heh heh. Lahjaksi saisit sateenkaarituotteita ja onnittelut pride-päivänä. Vuosi toisensa jälkeen. Eikö alkaisi yhtään v1tuttaa vaikka olisit kuinka vankasti hetero?
Ps. Joka vastoinkäymisen kohdalla olen ollut kahta onnellisempi ettei ole vielä kersoja vaivoina muiden murheiden päälle.
Kyllä se mieli katsos sitten iän myötä muuttuu, kun tajuaa, millaisia miehet oikeasti ovat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He tietävät.
Miksi?
Koska molemmat ovat äitejä.
Lisäksi he toivovat että elämänne olisi hyvää ja onnellista senkin jälkeen kun kaikki kaukomaat, festarit, ravintolat ja näyttelyt on nähty ja he tietävät että siihen on käytännössä vain yksi keino.
Nyt poistun takavasemmalle, antaa vastalausemyrskyn nousta....
En kierrä festareita, ravintoloita tai kaukomaita. Lapsiakaan ei ole mutta ikää sen sijaan on ja aika paljon. En missään tapauksessa koe että kaikki on menetetty vain koska ei ole festareita, kaukomaita eikä edes lapsia.
Ikävä juttu äidiltä ja anopilta. Eivät kunnioita valintojasi. Viimeistään kun olet 40+ alkavat vähitellen uskoa.
Yksi keino on vetää heti vihjailuista herne nenään, ja täysillä. Joka kerta. Kun tätä jatkaa hetken niin muillakin on muistijälki asiasta; että älä puhu tästä. Ikävää mutta toimii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista on myös se, että on ok kyseenalaistaa toisen mielipidettä "kyllä se mieli sitten muuttuu", kun ei haluaisi lapsia. Mutta auta armias, jos joku kyseenalaistaa toisinpäin. Eli sellaiselle, joka haluaisi lapsia, sanottaisiin, että "kyllä sua sitten kaduttaa, kun valvot öisin ja siivoat oksennuksia".
Joo sinähän olet mahojen mummojen synnytyskone. Not. Laittakoot onat pimppansa pöytään ja rukoilkoot ihmettä jos haluavat "pieniä"
"He tietävät.
Miksi?
Koska molemmat ovat äitejä.
Lisäksi he toivovat että elämänne olisi hyvää ja onnellista senkin jälkeen kun kaikki kaukomaat, festarit, ravintolat ja näyttelyt on nähty ja he tietävät että siihen on käytännössä vain yksi keino.
Nyt poistun takavasemmalle, antaa vastalausemyrskyn nousta...."
Jep kyllä sitten niiden, joille lapsia ei koskaan siunaantunut, elämä on niin täysin merkityksetöntä ja onnetonta.
On vaan tämä työ, josta pidän. Ainiin ja kiva harrastus, jossa kavereiden kanssa käyn joka viikko. Miehen kanssa tehdään yhdessä paljon asioita ja seksiä riittää. Koirakin tervehtii iloisesti, kun tulen töistä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani ja hänen avovaimonsa ovat veloja. Olemme keskustelleet vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, huom! heidän aloitteestaan! ja kun he ovat kysyneet mitä mieltä siitä olen, olen sanonut että se on minulle ok. Hyväksyn heidän ratkaisunsa täysin. Poikani anoppi sen sijaan on ollut malttamaton. Nyt hänkin on vähitellen alkanut uskoa ettei lastenlapsia tule. Niin kuin se hänelle kuuluisi.
Miksi ihmeessä asialle pitää olla sinun hyväksyntä?
Etkö sinä sitten hyväksy omien lastesi ratkaisuja lisääntyä tai olla lisääntymättä? Saatana minulta kysyttiin. Olisinhan voinut sanoa että voi ei, minä kun niin haluaisin lastenlapsia.
Lasten hankkiminen ei kuulu isovanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani ja hänen avovaimonsa ovat veloja. Olemme keskustelleet vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, huom! heidän aloitteestaan! ja kun he ovat kysyneet mitä mieltä siitä olen, olen sanonut että se on minulle ok. Hyväksyn heidän ratkaisunsa täysin. Poikani anoppi sen sijaan on ollut malttamaton. Nyt hänkin on vähitellen alkanut uskoa ettei lastenlapsia tule. Niin kuin se hänelle kuuluisi.
Miksi ihmeessä asialle pitää olla sinun hyväksyntä?
Etkö sinä sitten hyväksy omien lastesi ratkaisuja lisääntyä tai olla lisääntymättä? Saatana minulta kysyttiin. Olisinhan voinut sanoa että voi ei, minä kun niin haluaisin lastenlapsia.
He ovat aikuisia ihmisiä ja tekevät omat valintansa. Tietenkin. Ei ole minun tehtävä hyväksyä tai olla hyväksymättä.
Alue: Aihe vapaa
Voisit pitää jonkun power point-esityksen äidilleni ja anopilleni tuosta asenteestasi. Nostan hattua, vaikka tuon pitäisi kyllä olla ihan oletusarvoista.
Ap