Äiti ja anoppi eivät usko ettemme aio lisääntyä

Voisit olla mun sisko. Hän tekee joka paikassa erittäin selväksi, että ei halua lapsia, nostaa aiheen keskusteluun käytännössä aina, kun nähdään. Hän väittää äidin urkkivan lapsenteosta, vaikka äiti ei kysele, kunhan pyörittelee silmiään ja toteaa, että onneksi kaikille ei lapsia anneta.

Siskon mielestä lapsen hankkimisesta kysyy jo silloin, kun kysyy, koska on kesälomalla. Kuulemma siihen sisältyy oletus siitä, että ennen synnytystä lomailee.

Ehkä joillekin lapsenteko tai tekemättömyys nousee päähän tuolla tavalla, näkee kaikkialla vain siihen liittyvää, vaikka ympäristö vähät välittää siitä, lisääntyykö vai ei. Tai oikeastaan itse on tehnyt asiasta itselleen niin ison, ettei huomaa omaa outoa ajattelutapaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei äidit ja anopit kysele kuin kuvitelmissa. Jostain syystä meillä on ikäluokka, joka kokee tahallisen lapsettomuuden olevan jotain niin eksoottista, että siitä urkitaan koko ajan, vaikka kaltaisiasi pareja on ollut ns. aina.

Miehesi voi koska tahansa pyörtää päätöksensä, joten anopin takia ei kannata murhetta kantaa. On aika tavallista, että vähän yli 40v mies löytää uuden rakkauden ja saa perheen, josta ei ole koskaan osannut unelmoida. Eläkää nyt kahdestaan onnellisina siitä, että teillä on toisenne.

Mun pikkusisko on 30 vuotias ja he ovat olleet miehensä kanssa useampia vuosia. Kyllä vaan alkoi meidän äiti udella siskolta, että millos niitä lapsia tulee ja alkais jo olla aikakin. Minä (mulla 1 lapsi) kommentoin, että on epäkohteliasta kysyä noin yksityistä

Veljeni käytös kieltämättä kismittää. Miksi piti selittää ettei aio lisääntyä, kun perhe oli kokoajan suunnitelmissa kuitenkin? Koen että se vaikuttaa oikeasti siihen miten äitini nyt suhtautuu omaan päätökseeni olla lisääntymättä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eroa, anna miehelle mahdollisuus lapsiin.

Hän on vapaa lähtemään koska tahansa. En pidä häntä missään vankilassa.

Ap

"Jaa no ei oo ihmekään että on äidit ja anopit hämmentyneitä ja väärinymmärtäjiä kun perheessä puhutaan yhtä ja tehdään toista."

Nyt en kyllä ymmärtänyt tätä kommenttia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla naisilla on monesti sellainen ajatusmaailma, että naisen tehtävä on tehdä lapsia, eikä asiasta keskustella. Monilla vanhemmilla naisilla myös se oma identiteetti on ainoastaan äitiys, eikä ymmärretä että naisen elämä voi olla muutakin kuin lapsista huolehtimista. Monet kokee myös, että naisen arvo määräytyy siitä, onko hänellä mies ja montako lasta on väkerretty maailmaan. Sitten ollaan hukassa kun lapset on lentänyt pesästä ja mieskin lähinnä kulkee omissa menoissaan. Seuraavaksi alkaa se lasten painostaminen, eikä ymmärretä että lapsilla on oma tahto, haluaako lapsia vai ei. Pakotetaan sitä omaa ajatusmaailmaa lapsille. Älkää tehkö lapsia muiden painostuksesta, on surkea lähtökohta lapsellekin elämään, että äiti on pakotettu tekemään lapsia.

Juurikin näin. Tämän pohjalta voit tuntea myötätuntoa näitä vanhempia naisia kohtaan ja hyväksyä suk

Niin, vastasin siis anopille hänen kommenttiinsa ettei mies päätä lisääntymisestä, että olen asiasta eri mieltä. Myös mies todellakin päättää, ja me olemme päättäneet ettemme hanki lapsia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei äidit ja anopit kysele kuin kuvitelmissa. Jostain syystä meillä on ikäluokka, joka kokee tahallisen lapsettomuuden olevan jotain niin eksoottista, että siitä urkitaan koko ajan, vaikka kaltaisiasi pareja on ollut ns. aina.

Miehesi voi koska tahansa pyörtää päätöksensä, joten anopin takia ei kannata murhetta kantaa. On aika tavallista, että vähän yli 40v mies löytää uuden rakkauden ja saa perheen, josta ei ole koskaan osannut unelmoida. Eläkää nyt kahdestaan onnellisina siitä, että teillä on toisenne.

 

Ekasta osasta olen eri mieltä. Kyllä tollanen jatkuva kysely on törkeää ja vastenmielistä.

 

Siitä olen samaa mieltä, että mies ja moni nainenkin saattaa vielä muuttaa mieltään joskus lähemmäs 40 vuotiaana, mutta naiselle se mielen muuttaminen on silloin myöhäistä, miehelle ei välttämättä. Riippuu miehestä.

Kommentoin tässä omaan kommenttiini. Kiinnostavaa että tämä herättää puolesta ja vastareaktiota yhtä paljon.

Mutta luulempa että joidenkin hallinnantunne järkkyy. Ei voida hyväksyä sitä että ihminen voi muuttaa mielipidettään täysin ja ihan omaehtoisesti.. Eikä siinä ole edes mitään kummallista.

Joskus vanha mielipide oli väärä kun on ymmärrys lisääntynyt. Joskus vaan ihminen muuttuu..

Lapsena tykättiin leluista ja tietokonepeleistä. Joskus niistä tykätään aikuisenakin.. Mutta kyllä ne mielenkiinnonkohteet ja myös ns. miesmakukin muuttuu vielä aikuisiällä.. arvostukset muuttuu. Se on ihan normaalia elämää. Ihan mahdollista että henkilö joka on 15-30 vuotiaana ajatellut psyyvänsä lapsettomana, saattaa siinä asiassa mieli muuttua niinkuin jossain muussakin asiassa.

Onhan niitäkin kun ovat 50 vuotiaana tajunneet olevansa trannsukupuolisia ja niitä jotka ovat vaihtaneet sukupuolta ja muuttaneet mieltään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei äidit ja anopit kysele kuin kuvitelmissa. Jostain syystä meillä on ikäluokka, joka kokee tahallisen lapsettomuuden olevan jotain niin eksoottista, että siitä urkitaan koko ajan, vaikka kaltaisiasi pareja on ollut ns. aina.

Miehesi voi koska tahansa pyörtää päätöksensä, joten anopin takia ei kannata murhetta kantaa. On aika tavallista, että vähän yli 40v mies löytää uuden rakkauden ja saa perheen, josta ei ole koskaan osannut unelmoida. Eläkää nyt kahdestaan onnellisina siitä, että teillä on toisenne.

Mun pikkusisko on 30 vuotias ja he ovat olleet miehensä kanssa useampia vuosia. Kyllä vaan alkoi meidän äiti udella siskolta, että millos niitä lapsia tulee ja alkais jo olla aikakin. Minä (mulla 1 lapsi) kommentoin, että on epäkohteliasta kysyä noin yksityistä asiaa ja että siihen tarvitaan sitä miestäkin. J

Hyvä että pidät siskosi puolia.

 

Tästä tuli mieleen kun veljeni aikanaan jostain käsittämättömästä syystä sanoi äidilleni ettei hän aio vaimonsa kanssa tehdä lapsia koskaan. Siitä parin vuoden päästä oli ensimmäinen vauva tulilla. Tässä välissä äitini sanoi minulle että voi kun he vielä muuttaisivat mielensä, hän toivoo sitä kovasti mutta ei voisi koskaan puhua asiasta kummallekaan (veljelleni tai vaimolleen).

 

Minulle sitten ilmeisesti todellakin voi.

Koska olet tytär, niin sulle voi sanoa kaiken. Taustalla oletus, että kyllähän sinä nyt äitiäsi kuuntelet kuten kunnon tyttären kuuluukin ja toteutat äitisi toiveita.

Mulla on useampi veli, jos eivät tee kuten äiti on olettanut, purkautuu minulle. Tasan joka kerta sanon, että oletko puhunut suoraan, eihän veljet voi tietää mitä odotat jollet ole sano sitä heille. Ilmeisesti mun pitäisi toimia viestinviejänä, mutta en siihen suostu. Jos osaa mulle puhua, osaa kyllä veljillekin.

Vierailija kirjoitti:

Sano seuraavalla kerralla ystävällisesti mutta selkeästi: olemme miehen kanssa yhdessä päättäneet ettemme hanki lapsia, ja toivon että kunnioitat tätä päätöstä etkä ota asiaa enää puheeksi. 

Tuossakin on liikaa informaatiota. Riittää, kun kertoo, että utelut lapsista loppuvat nyt.

Ei kuulu kenellekään ulkopuoliselle, aikooko pari hankkia lapsia vai ei.

"Veljeni käytös kieltämättä kismittää. Miksi piti selittää ettei aio lisääntyä, kun perhe oli kokoajan suunnitelmissa kuitenkin? Koen että se vaikuttaa oikeasti siihen miten äitini nyt suhtautuu omaan päätökseeni olla lisääntymättä."

Sekin on ihan ihmisen oma asia, jos muuttaa mieltään. Ihan sallittua. Joskus voi käydä ns. vahinkokin.

Vierailija kirjoitti:

Voisit olla mun sisko. Hän tekee joka paikassa erittäin selväksi, että ei halua lapsia, nostaa aiheen keskusteluun käytännössä aina, kun nähdään. Hän väittää äidin urkkivan lapsenteosta, vaikka äiti ei kysele, kunhan pyörittelee silmiään ja toteaa, että onneksi kaikille ei lapsia anneta.

Siskon mielestä lapsen hankkimisesta kysyy jo silloin, kun kysyy, koska on kesälomalla. Kuulemma siihen sisältyy oletus siitä, että ennen synnytystä lomailee.

Ehkä joillekin lapsenteko tai tekemättömyys nousee päähän tuolla tavalla, näkee kaikkialla vain siihen liittyvää, vaikka ympäristö vähät välittää siitä, lisääntyykö vai ei. Tai oikeastaan itse on tehnyt asiasta itselleen niin ison, ettei huomaa omaa outoa ajattelutapaansa.

 

Erikoista. Multa tosiaan kysellään asiasta sekä suoraan että sitten vielä vihjaillaan ihmeellisissä tilanteissa. Viimeksi kirpparilla anoppi hypisteli vauvan villapaitaa ja totesi että söpö, tämän voisi ostaa hyvin jo etukäteenkin, vink vink heh heh. Sanoin että osta ihmeessä jos meinaat hankkia vielä vauvan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla naisilla on monesti sellainen ajatusmaailma, että naisen tehtävä on tehdä lapsia, eikä asiasta keskustella. Monilla vanhemmilla naisilla myös se oma identiteetti on ainoastaan äitiys, eikä ymmärretä että naisen elämä voi olla muutakin kuin lapsista huolehtimista. Monet kokee myös, että naisen arvo määräytyy siitä, onko hänellä mies ja montako lasta on väkerretty maailmaan. Sitten ollaan hukassa kun lapset on lentänyt pesästä ja mieskin lähinnä kulkee omissa menoissaan. Seuraavaksi alkaa se lasten painostaminen, eikä ymmärretä että lapsilla on oma tahto, haluaako lapsia vai ei. Pakotetaan sitä omaa ajatusmaailmaa lapsille. Älkää tehkö lapsia muiden painostuksesta, on surkea lähtökohta lapsellekin elämään, että äiti on pakotettu tekemään lapsia.

Juurikin näin. Tämän pohjalta voit tuntea myötätunto

Minä kyllä ymmärsin mitä tarkoitit. Mutta anoppi jonka päähän ei välttämättä meinaa mahtua tuo sinun ajatus saattaa sen kommentin hyvinkin ymmärtää eri tavalla. Vastauksesi oli epäselvä.. Älä ala puhua raskaaksi hankkiutumisesta hypoteettisesti jos et aio sitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei äidit ja anopit kysele kuin kuvitelmissa. Jostain syystä meillä on ikäluokka, joka kokee tahallisen lapsettomuuden olevan jotain niin eksoottista, että siitä urkitaan koko ajan, vaikka kaltaisiasi pareja on ollut ns. aina.

Miehesi voi koska tahansa pyörtää päätöksensä, joten anopin takia ei kannata murhetta kantaa. On aika tavallista, että vähän yli 40v mies löytää uuden rakkauden ja saa perheen, josta ei ole koskaan osannut unelmoida. Eläkää nyt kahdestaan onnellisina siitä, että teillä on toisenne.

 

Ekasta osasta olen eri mieltä. Kyllä tollanen jatkuva kysely on törkeää ja vastenmielistä.

 

Siitä olen samaa mieltä, että mies ja moni nainenkin saattaa vielä muuttaa mieltään joskus lähemmäs 40 vuotiaana, mutta naiselle se mielen muuttaminen on silloin myöhäistä,

Ei ole ihmisiä jotka ovat 50-vuotiaana tajunneet olevansa transsukupuolisia. On ihmisiä jotka ovat tienneet sen lapsesta asti, mutta pitäneet sisimpänsä piilossa vuosikymmenet.

En myöskään usko että lapsiasiassa mieli muuttuu 180 astetta yhtäkkiä keski-iässä. Kai se on mahdollista, mutta itse en ole törmännyt tuollaiseen koskaan.

Ap

"Veljeni käytös kieltämättä kismittää. Miksi piti selittää ettei aio lisääntyä, kun perhe oli kokoajan suunnitelmissa kuitenkin? Koen että se vaikuttaa oikeasti siihen miten äitini nyt suhtautuu omaan päätökseeni olla lisääntymättä.

Ap"

Veljesi lapsiasiat eivät kuulu sinulle, eikä äidillenne. Kuten eivät sinunkaan lapsiasiat kuulu äidillesi.

Vierailija kirjoitti:

"Veljeni käytös kieltämättä kismittää. Miksi piti selittää ettei aio lisääntyä, kun perhe oli kokoajan suunnitelmissa kuitenkin? Koen että se vaikuttaa oikeasti siihen miten äitini nyt suhtautuu omaan päätökseeni olla lisääntymättä."

Sekin on ihan ihmisen oma asia, jos muuttaa mieltään. Ihan sallittua. Joskus voi käydä ns. vahinkokin.

Ei ole muuttanut mieltään, lasten tultua sanoi että kyllä niistä keskusteltiin vuosia. Ja yrittämällä on molemmat tehty.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla naisilla on monesti sellainen ajatusmaailma, että naisen tehtävä on tehdä lapsia, eikä asiasta keskustella. Monilla vanhemmilla naisilla myös se oma identiteetti on ainoastaan äitiys, eikä ymmärretä että naisen elämä voi olla muutakin kuin lapsista huolehtimista. Monet kokee myös, että naisen arvo määräytyy siitä, onko hänellä mies ja montako lasta on väkerretty maailmaan. Sitten ollaan hukassa kun lapset on lentänyt pesästä ja mieskin lähinnä kulkee omissa menoissaan. Seuraavaksi alkaa se lasten painostaminen, eikä ymmärretä että lapsilla on oma tahto, haluaako lapsia vai ei. Pakotetaan sitä omaa ajatusmaailmaa lapsille. Älkää tehkö lapsia muiden painostuksesta, on surkea lähtökohta lapsellekin elämään, että äiti on pakotettu tekemään lapsia.

Juuri

Anopille on aivan sama mitä sanon. Hän kuvittelee minun haluavan lapsia joka tapauksessa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei äidit ja anopit kysele kuin kuvitelmissa. Jostain syystä meillä on ikäluokka, joka kokee tahallisen lapsettomuuden olevan jotain niin eksoottista, että siitä urkitaan koko ajan, vaikka kaltaisiasi pareja on ollut ns. aina.

Miehesi voi koska tahansa pyörtää päätöksensä, joten anopin takia ei kannata murhetta kantaa. On aika tavallista, että vähän yli 40v mies löytää uuden rakkauden ja saa perheen, josta ei ole koskaan osannut unelmoida. Eläkää nyt kahdestaan onnellisina siitä, että teillä on toisenne.

 

Ekasta osasta olen eri mieltä. Kyllä tollanen jatkuva kysely on törkeää ja vastenmielistä.

 

Siitä olen samaa mieltä, että mies ja moni nainenkin saattaa vielä muuttaa mieltään joskus lähemmäs 40 vuotiaana, mutta naiselle se mielen muuttaminen on silloin myöhäistä,

Totta kai ihminen saa mieltään muuttaa. Asia ei silti kuulu äidille tai anopille.

Poikani ja hänen avovaimonsa ovat veloja. Olemme keskustelleet vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, huom! heidän aloitteestaan! ja kun he ovat kysyneet mitä mieltä siitä olen, olen sanonut että se on minulle ok. Hyväksyn heidän ratkaisunsa täysin. Poikani anoppi sen sijaan on ollut malttamaton. Nyt hänkin on vähitellen alkanut uskoa ettei lastenlapsia tule. Niin kuin se hänelle kuuluisi.

Vierailija kirjoitti:

"Veljeni käytös kieltämättä kismittää. Miksi piti selittää ettei aio lisääntyä, kun perhe oli kokoajan suunnitelmissa kuitenkin? Koen että se vaikuttaa oikeasti siihen miten äitini nyt suhtautuu omaan päätökseeni olla lisääntymättä.

Ap"

Veljesi lapsiasiat eivät kuulu sinulle, eikä äidillenne. Kuten eivät sinunkaan lapsiasiat kuulu äidillesi.

No kyllähän ne nyt kuuluvat, kun hyödyntävät mielestäni ehkä liikaakin mummupalveluita kun lapset on tehty.

Tällä tarkoitan sitä, että mielestäni kyllä lapsenlapsiasia kuuluu myös isovanhemmille. Minusta lähipiiri saa kysyä asiasta, mutta turha inttää jos vastaus ei miellytä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Veljeni käytös kieltämättä kismittää. Miksi piti selittää ettei aio lisääntyä, kun perhe oli kokoajan suunnitelmissa kuitenkin? Koen että se vaikuttaa oikeasti siihen miten äitini nyt suhtautuu omaan päätökseeni olla lisääntymättä."

Sekin on ihan ihmisen oma asia, jos muuttaa mieltään. Ihan sallittua. Joskus voi käydä ns. vahinkokin.

 

Ei ole muuttanut mieltään, lasten tultua sanoi että kyllä niistä keskusteltiin vuosia. Ja yrittämällä on molemmat tehty.

 

Ap

Ei tuo kuulu sinulle. Älä tunge nokkaasi veljesi henkilökohtaisiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä he varmaan jossain vaiheessa asian sitten sisäistävät kun sinulla alkaa ikä lähenemään 40.

Jos kyselevät suoraan niin voit vastata suoraan, että koittaa keskittyä vaan niihin omiin asioihin ja aiot ottaa etäisyyttä jos jatkuva kysely jatkuu. Tai kysy joku yhtä töksäyttävä ja henkilöklohtaibnen kysymys perään..

Voit myös kysyä että

 

Toivottavasti ikä tekee sitten tehtävänsä. Jotenkin ajattelisin että ihmiset tajuaisivat että kymmenen vuoden suhteessa olisimme tehneet ne lapset jo jos perheenlisäys olisi suunnitelmissa.

 

Ap

Lapsikysymys nousee usein esille vasta siinä vaiheessa kun oma elämä järkkyy. Tulee vakavaa sairastumista, kuolema käy lähellä tai vammautuu tai käy jokin onnettomuus. Nuorehko, tasapainoista elämää elävä harvemmin miettii lapsia, mutta useimmille tulee sellainen pysähdyttävä tilanne, jossa oma lapsi alkaakin kiinnostaa. 

 

Väittäisin, että pohdit asiaa myös itse, kun kommentit ärsyttävät. Jos asia olisi selvä, ei muiden kommentit aiheuttaisi henkistä tuskaa tai pohdituttaisi enää.