masentaa kun lasten ikäeroksi tulee 1v1kk

ossaa.

Itellä lasten ikäero puolitoista vuotta ja raskaus teki tiukkaa.....

Vaikea vaihe on kuitenkin lyhyt! Muutama hassu kuukausi raskautta! Raskauden jälkeen voit ehkä varautua siihen että et esimerkiksi stressaa imetyksen kanssa, vaan annat reippaasti pulloa jos käy hankalaksi. Ja osta tuplavaunut, mihin saat sisarukset lykittyä yhtä aikaa päiväunille.

Ja käytä tulevien parin vuoden aikana sumeilematta hyväksesi jokaista lastenhoitajamahdollisuutta. Vaikka ei rahaa juuri olisikaan niin aina löytyy varaa kerran viikossa MLL:N hoitajaan (vaikka vaan ulkoiluttamaan isompaa että voit pötköttää pienemmän kanssa) ja mummot ja kummit ja muut saakoot osansa ;)

Jo parin vuoden kuluttua sinulla on kotona kissanpäivät kun sisarukset viihdyttävät toisiaan ja sinä saat istua kahvikupin ja aamulehden kanssa tyytyväisenä. Onneksi olkoon ihanasta tulevaisuudesta ;D

Ja sit kun vauva syntyy on vielä vaikeempaa. Vuosi kun siitä kuluu niin toivonmukaan helpottaa. Itse odotan kesää jolloin pikkuinen jo vuoden vanha ja voi jo isomman kanssa leikkiä. Voimia kuitenkin sulle, tää on tällaista nyt.

että pienempi kasvaa eikä ole niin isomman armoilla. Nyt iso 3 v ja pieni 1,5. Koko ajan saa vahtia, ettei iso satuta pientä.:(

heti suurinpiiretin laitokselta tultua vauvakuume, pian tärppääkin uudelleen, sitten odotetaan uutta vauvaa, odotetaan että esikoinen kasvaa isommaksi ja samoin odotetaan aikaa jolloin sisaruksista seuraa toisilleen. Mitä sitten tapahtuu?

ihan oikeasti.

Niillä on omia ja yhteisiä kavereita ja tappelevat kuin hyeenat 60% ajasta.

Kun ei sitä voi tietää, miten SAATANA vaikeata voi olla, ennenkuin on kokenut sen!

ei ollut realismia mukana vielä kun alettiin innoissaan tätä toista yrittämään (tai ei siis tarvinnu edes yrittää kun tärppäs heti..) huoh, eipä kai tässä muuta, jaksettava on

ap

pieni ikäero on ihan oikeasti hyvä asia. Kunhan et vaan kuvittele jaksavasi tehdä kaikkea itse. Pikkulapsiaika on niiiin lyhyt kun sitä myöhemmin katsoo...



T. kolme lasta putkeen vuoden ikäeroilla.

palautumaan ollenkaan. ihminen makaa just niinkuin petaa että jaksele nyt vaan ihan kaikessa rauhassa äläkä urputa....

audestasi!!

Meille tuli ikäeroa 2v 6kk vaikka yritys aloitettiin noin suunnilleen ensimmäisen kerran laitokselta kotiin päästyä. Nyt täytyy sanoa, että hyvä ettei aiemmin tärpännyt. Mutta jos niin olisi käynyt niin kyllä me siitä olisimme selvinneet. Jos joskus kolmannen tahdon, aion olla vähän fiksumpi, tosin vauvakuume on aika kavala tauti ;)

kun näitä viestejä lukee, niin alan olla yhä vakuuttuneempi, ettemme hanki enempää lapsia kuin tämän yhden. On niin raskasta ja väsyttävää ja sitte ne sisarukset eivät leikikään yhdessä, niinkuin suunnitelma oli, vaan tappelevat lähes koko ajan..

Lapset ovat nyt 8 ja 9 v ja koko pienennä muistan sen, että leikkivät aina yhdessä. Olivat kuin paita ja peppu, eivät juurikaan tapelleet. Nyt on kyllä omat kaverit ja niitä kiistojakin enemmä. Sen toisen vauvavuosi vaati aikalailla organisointia että sai ne kaksi " vauvaa" kunnolla hoidettua, mutta sen jälkeen kaikki on sujunut todella hyvin.



Hyvin se menee teilläkin ap, älä suotta masennu!

Ärsyttää, että aina moititaan tyyliin " itsepä olette toisen noin pienellä eikäerolla halunneet, niin kestäkää nyt valittamatta" . Haloo! Ystäväni esimerksiksi tuli raskaaksi siitä huolimatta, että oli jälkitarkastuksen yhteydessä jo laitattanut hormonikierukan. Ikäeroa tuli vähän päälle vuosi, ja raskasta on ollut. Huumorilla siitä kuitenkin selviää, jos on apuja saatavilla ja tukiverkostoa ympärillä (ja lapset on toivottavasti perusterveitä...).



Sitä paitsi puolensa kaikella. Esim. jos haaveilee isosta perheestä, kestää vauvavaihe yhteensä vähemmän aikaa pienillä ikäeroilla, vaikka toisaalta vauva-ajasta nauttiminen ja muistot jääkin aika vähiin ;) Tehtyä ei saa tekemättömäksi, eikä mitään ehkäisyä 100-prosenttiseksi, mutta joskus valittaminen helpottaa oloa!!

olisi niin ihana kun kaksi melkein saman ikäistä istuisi kiltisti kummassakin kainalossa ja kuuntelisi satua ihan rauhassa.

vaan ei, kuopus riehuu ja riuhtoo kirjaa eikä vielä yhtään osaa kuunnella!



ja kaikki leikitkin menisi melkein saman ikäisillä yksiin....



eli vaikka alku on varmasti rankka niin kyllä niitä hyviäkin puolia myöhemmin löytyy!

Vierailija:

olisi niin ihana kun kaksi melkein saman ikäistä istuisi kiltisti kummassakin kainalossa ja kuuntelisi satua ihan rauhassa.

ja kaikki leikitkin menisi melkein saman ikäisillä yksiin....

Jostain syystä en ole koskaan moista näkyä nähnyt nimenomaan

pienillä

ikäeroilla :D :D Päinvastoin!! Moni yrittää maalailla omaa arkea vaaleanpunaisten lasien läpi, ei kannata kaikkea uskoa... Toki helppojakin hetkiä on myös sellaisessa perheessä, jossa on monta lasta pienillä ikäeroilla, mutta harvemmin sentään noin seesteistä kuin kuvittelit ;)

Onneksi niitä hyviäkin puolia silti löytyy tosiaan kaikista ikäeroista ja lasten lukumäärästä myös. Lopulta kaikki on kiinni asenteesta ja vähän tuuristakin. Meillä valintojen tekeminen on ollut helppoa, kun emme mieti asiaa: otamme kiitollisina vastaan kaikki Jumalan lahjat siinä tahdissa, kun niitä meille suodaan :) Nyt meillä on viisi alle kouluikäistä lasta, ja arki pyörii silti ihan ok.

Meillä ikäeroksi tulee 1v4kk ja kauhulla odotan mitä tuleman pitää. Raskausaika on ollut mielettömän helppoa, ehkä se kompensoituu sitten kun vauva syntyy. Mulla ei ainakaan ole mitkään ruusuiset kuvitelmat tulevasta ;))

Olisi ihanteellista, että jokainen saisi olla vuorolla pieni. Ehkä esikoisen kohdalla erityisesti vauva-aika jäi turhan lyhyeksi, muiden kohdalla olemme yrittäneet muistaa pitää heitä vauvoina, vaikka taloon on tullut vielä pienempikin vauva... ja ikäeroa muutenkin on alkanut tulla vähän enempi. Lastemme iät: 7v, 6v, 4v, 2,5v ja 8kk.