Lue keskustelun säännöt.
Miksi ja milloin loppui vaatimus, että lapset tottelevat aikuisia?
04.02.2025 |
Näin ei enää koskaan kenenkään kuule sanovan. Eli että sinä olet lapsi ja sinä tottelet minua koska olen aikuinen.
Päiväkodissakin aikuisen sanat menevät kuin kuuroille korville. Lapset tekevät just miten tykkäävät ja aikuiset ovat tässä taistelussa hävinneet jo aika päivää sitten. Hyvin harva lapsi enää tänä päivänä kunnioittaa aikuisen sanaa ja auktoriteettiä. Usein näkee kuinka lapset joka lyövät omia vanhempiaan.
Eli kysymys otsikossa!
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin, vielä 50-60-70-luvullakin, suomalaisista kasvatettiin kuuliaista ja tottelevaista työvoimaa tehtaisiin ja armeijaan. Silloin oli tärkeää kasvattaa lapset tottelevaisiksi. Nykyään pyritään pikemminkin kasvattamaan reippaita, itsenäisesti ajattelevia yksilöitä, jotka kuitenkin ovat yhteistyökykyisiä ja osaavat toimia osana ryhmää. Näillä eväillä menestyy nykyään yhteiskunnassa paremmin kuin tottelemalla muita.
Ja tämä kasvatustyyli on tuottanut millaisen tuloksen? Vastauksen tiedät itsekin !
50-60-lukulaisissa on paljon mt-ongelmaa, alkoholismia sun muuta. Ei se nyt pelkästään menestynyt sukupolvi ole, autoritäärinen kasvatus ei tee automaattisesti onnellisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon suoraan, että täällä päin Helsinkiä varsinkaan muualta tulleiden lapset, varsinkaan pojat, eivät kyllä kunnioita aikuisia lainkaan. Huutavat äidilleen rivouksia, huutavat asiakaspalvelijoille, eivät usko kun sanotaan, tekevät ihan mitä lystäävät. (ja ihan punavihreä olen jos kiinnostaa)
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla lanseeratttiin vapaa kasvatus, eli lapsi päättää omasta elämästään, aikuinen vain ohjaa. (Täysin rajatonta se ei tarkoita, mutta lapselta ei vaadittu ehdotonta tottelua).
Tiedän tämän koska sukulaisperheessä kasvatettiin lapset tuohon aikaan noin. Kyllä se heidän kohdalla toimi.
Vai tarkoittiko ap nykyajan lapsia? Nykyään pidetään hyvänä ettei opeteta sokeaa aikuisten tottelua. Lapsille opetetaan itsemääräämisoikeudesta, on asioita joista hän päättää täysin itse, kuten kuka saa koskea minuun.
En tunne ketään joka olisi kasvatettu noin 70- luvulla. Oli ilmeisesti aika harvinaista, onneksi.
T. N 1970, joka on saanut " vanhanaikaisen" kasvatuksen, ja kiitollinen siitä.
Nykyään perseilystä ei seuraa mitään rangaistusta, aiemmin riekkujat joutui tarkkikselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluaisitko, että lapsesi tottelisi vierasta pedaria vain siksi, että hän on aikuinen? Kyllä lapsia pitää opettaa pitämään puolensa.
Miksi aina pitää mennä äärimmäisyyksiin? Kyllä lapsen pitää pystyä tottelemaan esim päiväkodin henkilökuntaa tai koulussa opettajaa. Moni nykykakara ei kunnioita ketään.
Parempi sekin, kuin että tottelisivat jokaista aikuista, joka käskyjä jakelee. Auktoriteettia kuuluukin kyseenalaistaa sivistyneessä yhteiskunnassa. Jos minulle joku vanhus sanoisi, että tottele minua, koska olen vanhempi, niin arvaa tottelisinko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin, vielä 50-60-70-luvullakin, suomalaisista kasvatettiin kuuliaista ja tottelevaista työvoimaa tehtaisiin ja armeijaan. Silloin oli tärkeää kasvattaa lapset tottelevaisiksi. Nykyään pyritään pikemminkin kasvattamaan reippaita, itsenäisesti ajattelevia yksilöitä, jotka kuitenkin ovat yhteistyökykyisiä ja osaavat toimia osana ryhmää. Näillä eväillä menestyy nykyään yhteiskunnassa paremmin kuin tottelemalla muita.
Ja tämä kasvatustyyli on tuottanut millaisen tuloksen? Vastauksen tiedät itsekin !
50-60-lukulaisissa on paljon mt-ongelmaa, alkoholismia sun muuta. Ei se nyt pelkästään menestynyt sukupolvi ole, autoritäärinen kasvatus ei tee automaattisesti onnellisia ihmisiä.
Aina on ollut ihmisiä joille tulee päihdeongelmia, tai sairastuu psyykkisesti, y.m.
Nykylapsista ainakin joka toinen on joku lumihiutale nepsy, napsy, y.m
Kyllä se tottelemisen vaatimus on rapautunut jo pitkän aikaa. Mutta näkisin, että joskus 2014-2017 kieppeillä alkoi totaalinen romahdus tuon suhteen, kun käyttöön tulivat positiivinen kasvatus ja tunnekasvatus.
Positiivisen kasvatuksen olemassaolo estää rangaistusten ja pakottamisen käytön ja ylipäätään sen, että lasta komennettaisiin "negatiivisella" tavalla. Positiivinen kasvatus lähtee siitä, että aina mennään sieltä positiivisen ja mukavan kautta, eli pyritään kehumaan lasta kun tämä tekee oikein, ja siten vahvistetaan sitä oikein tekemisen mallia.
Tunnekasvatus taas on tuonut sen ajattelun, että lapsi ei ylipäätään voi tehdä tahallaan tai harkitusti väärin, vaan lapsi vain "ilmaisee tunteitaan". Tunnekasvatus lähtee siitä, että jos lapsi tekee väärin, niin lapsen tunne tulee "sanoittaa" ja sitten neuvoa lapselle rakentavampi tapa ilmaista sitä tunnetta. Muunlaista selitysmallia lapsen käytökselle ei hyväksytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en koskaan opettanut lapsille, että aikuisia pitää totella koska he ovat aikuisia. Sokea aikuisten totteleminen olisi turvallisuusriski, sillä kaikki aikuiset eivät ole hyviä. Jotkut tekevät lapsille pahoja asioita.
Ennen opetettiin että aikuisia pitää totella, MUTTA samalla opetettiin että tuntemattomien mukaan ei mennä. Ovatko omat lapsesi niin tyh miä, etteivät voineet oppia molempia?
Pedari on harvoin ihan vieras. Hyvin usein se on sukulainen tai omien vanhempien kaveri.
Sulta nyt häviää laaja kuva tässä. Ja se, miten lapsi asiat oppii. Jos opettaa ettei vieraan kyytiin mennä, niin sen oppii, mutta ei niitä kymmeniä muita saalistuksen tapoja opi välttämään.
Eikä pedarit ole ainoa syy. Ihmisen täytyy muutenkin elämässään osata pitää puolensa. Lukemattomissa tilanteissa. Jos haluaa että lapsi pärjää muussakin kuin kokoonpanolinjastolla, ei tule lytätyksi työssä, tai parisuhteessa, tai kaverisuhteissa, niin hänelle pitää antaa siihen jonkunmoiset eväät. Omien ja muiden rajojen kunnioittaminen on aika tärkeä osa sitä.
Pelkkä "tottelu" ilman perustetta ei ole sitä.
Minuahan vaadittiin lapsena tottelemaan vaikka missä asioissa, monessa ei ollut mitään järkeä. Isä vain halusi kieltää jotain koska sitä itseä vitutti joku muu asia. Sellaista se "kyseenalaistamaton tottelu" on. Se on epäreilua, lyttäävää, ei siinä opi mitään hyvää. Se että opetetaan alistumaan vanhemman ihmisen kaikkiin oikkuihin ei tee kenestäkään menestyjää, vaan alistujan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla lanseeratttiin vapaa kasvatus, eli lapsi päättää omasta elämästään, aikuinen vain ohjaa. (Täysin rajatonta se ei tarkoita, mutta lapselta ei vaadittu ehdotonta tottelua).
Tiedän tämän koska sukulaisperheessä kasvatettiin lapset tuohon aikaan noin. Kyllä se heidän kohdalla toimi.
Vai tarkoittiko ap nykyajan lapsia? Nykyään pidetään hyvänä ettei opeteta sokeaa aikuisten tottelua. Lapsille opetetaan itsemääräämisoikeudesta, on asioita joista hän päättää täysin itse, kuten kuka saa koskea minuun.
En tunne ketään joka olisi kasvatettu noin 70- luvulla. Oli ilmeisesti aika harvinaista, onneksi.
T. N 1970, joka on saanut " vanhanaikaisen" kasvatuksen, ja kiitollinen siitä.
No olihan se harvinaista, itse tiedän vain tämän yhden perheen ja heidän kasvatusvalinnastaan kuulin ihan vasta viime vuosina. En tiennyt silloin 1970-luvulla siitä mitään, itsekin olin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin, vielä 50-60-70-luvullakin, suomalaisista kasvatettiin kuuliaista ja tottelevaista työvoimaa tehtaisiin ja armeijaan. Silloin oli tärkeää kasvattaa lapset tottelevaisiksi. Nykyään pyritään pikemminkin kasvattamaan reippaita, itsenäisesti ajattelevia yksilöitä, jotka kuitenkin ovat yhteistyökykyisiä ja osaavat toimia osana ryhmää. Näillä eväillä menestyy nykyään yhteiskunnassa paremmin kuin tottelemalla muita.
No, hyvä näin, jos tuohon kuuluu hyvät käytöstavat ja toisten ihmisten huomioonottaminen. Ilman näitä ei nimittäin ryhmässä toimiminen onnistu. Monesti jonkinlainen auktoriteetti esim. töissä pomo tarvitaan kyllä, ettei kaikki ole äänessä samaan aikaan kuuntelematta muita tms. Kyllä se totteleminenkin on joissain tilanteissa hyödyllinen taito.
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapeutti Pia Penttalan sanat jäänyt mieleeni: aikuiset määrää ja lapset tottelee. Harvassa perheessä tämä toteutuu.
Se on niin helppo sanoa noin. Mutta käytännössä asia on hyvin vaikea. Lasta ei oikein voi painostaa tottelemaan, koska rangaistukset koetaan väkivaltana (fyysinen, psyykkinen, taloudellinen jne. väkivalta) ja traumojen tuottajana ja ylipäätään ei-rakentavina keinoina. Lasta ei myöskään voi fyysisesti pakottaa, koska se loukkaa lapsen perustuslaillista oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen.
Käytännössä lapsella on diplomaattiseen koskemattomuuteen rinnastuva asema. Tosin sillä erolla, että huonosti käyttäytyvän diplomaatin voi käskeä poistumaan maasta, mutta lasta ei voi, vaan lapseen ollaan sidoksissa siihen asti kunnes lapsi aikuistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun lapseni tottelevat minua. Eikä ketä aikuista vain kyllä tarvitse totella.
Riippuu tilanteesta. Jos minun kotiin tullaan kylään niin kyllä täällä toimitaan minun säännöillä. Nykyään on tosin mennyt motivaatio kutsua lapsiperheitä kyläilemään.
"Talo elää tavallaan, vieraat käy ajallaan" - Vanha suomalainen sananlasku.
Vierailija kirjoitti:
Sanon suoraan, että täällä päin Helsinkiä varsinkaan muualta tulleiden lapset, varsinkaan pojat, eivät kyllä kunnioita aikuisia lainkaan. Huutavat äidilleen rivouksia, huutavat asiakaspalvelijoille, eivät usko kun sanotaan, tekevät ihan mitä lystäävät. (ja ihan punavihreä olen jos kiinnostaa)
Sama on huomattu, ja koskee todellakin erityisesti poikia. Pojat saavat tehdä ihan mitä lystäävät, eikä äiti puutu ollenkaan poikien huonoon käytökseen. Tytöistä kyllä kasvatetaan näissä tietyissä kulttuureissa liiankin kilttejä ja alistuvaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin, vielä 50-60-70-luvullakin, suomalaisista kasvatettiin kuuliaista ja tottelevaista työvoimaa tehtaisiin ja armeijaan. Silloin oli tärkeää kasvattaa lapset tottelevaisiksi. Nykyään pyritään pikemminkin kasvattamaan reippaita, itsenäisesti ajattelevia yksilöitä, jotka kuitenkin ovat yhteistyökykyisiä ja osaavat toimia osana ryhmää. Näillä eväillä menestyy nykyään yhteiskunnassa paremmin kuin tottelemalla muita.
Ja tämä kasvatustyyli on tuottanut millaisen tuloksen? Vastauksen tiedät itsekin !
50-60-lukulaisissa on paljon mt-ongelmaa, alkoholismia sun muuta. Ei se nyt pelkästään menestynyt sukupolvi ole, autoritäärinen kasvatus ei tee automaattisesti onnellisia ihmisiä
Aina on ollut ihmisiä joille tulee päihdeongelmia, tai sairastuu psyykkisesti, y.m.
Nykylapsista ainakin joka toinen on joku lumihiutale nepsy, napsy, y.m
Älä mutuile. Nykynuoriso voi paremmin kuin yksikään aiempi sukupolvi.
En jaksa nyt hakea linkkejä, aina välillä sitä uutisoidaan, että löytyy ne halutessasi. Pieni osa voi tosi huonosti, mutta ikäluokka-tasolla, voivat paremmin kuin edeltäjänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kysypäs lastensuojelusta, osaavat kertoa miten on Suomea pistetty kuntoon ja arvostettu pahoja lapsia liian paljon.
Lastensuojelu on suurimpia syitä sille miksi lapset eivät tottele vanhempiaan. Lastensuojelu korostaa yli kaiken lastenoikeuksia ja vastustaa auktoriteettikasvatusta. Monet isommat lapset ovat oppineet itsekin valittamaan lastensuojeluun jos heidän vanhempansa yrittävät komentaa heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluaisitko, että lapsesi tottelisi vierasta pedaria vain siksi, että hän on aikuinen? Kyllä lapsia pitää opettaa pitämään puolensa.
Miksi aina pitää mennä äärimmäisyyksiin? Kyllä lapsen pitää pystyä tottelemaan esim päiväkodin henkilökuntaa tai koulussa opettajaa. Moni nykykakara ei kunnioita ketään.
Parempi sekin, kuin että tottelisivat jokaista aikuista, joka käskyjä jakelee. Auktoriteettia kuuluukin kyseenalaistaa sivistyneessä yhteiskunnassa. Jos minulle joku vanhus sanoisi, että tottele minua, koska olen vanhempi, niin arvaa tottelisinko?
Valitettavasti auktoriteettia me kaikki joudutaan kunnioittamaan. Poliisi ja oikeuslaitos, näihin sitten törmää.
Miksi lasten pitäisi totella kaikkia aikuisia ehdoitta? Perustelematon auktoriteettiusko ei ole hyväksi lapselle itselleen, eikä myöskään yhteiskunnalle.
Vanhemmilla on toki jonkinasteinen määräysvalta lapsiinsa nähden eli vanhemmat päättävät, missä perhe asuu, mitä syödään, mihin päiväkotiin lapsi menee jne. Vanhemmat päättävät lapsen terveydestä, kuten rokotuksista ja terveydenhoidosta. Tietysti noissa päätöksissä pitää ottaa huomioon lapsen etu, eikä tehdä päätöksiä vain sillä perusteella, mikä vanhempia eniten miellyttää. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hänellä on ja pitääkin olla oikeus vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin eli lapsella on oikeus kertoa mielipiteensä ja vanhempien pitää ottaa se huomioon, vaikka lopullisen päätöksen tekevät perheen aikuiset. Viimeistään teini-iässä lapselle pitää olla jo oikeus tehdä itsenäisiä päätöksiä monissa asioissa ja jopa tehdä vanhempien tahdon vastaisia päätöksiä, vaikka toki paljon riippuu lapsen omasta ymmärryksestä, päätettävästä asiasta ja vastaavista. Täysi-ikäisenä lapsi päättää itse omista asioistaan, vaikka toki hän voi haluta kysyä vanhemmiltaan neuvoa.
Ei ole ollenkaan hyvä asia, että lapsesta kasvatetaan hyvin tottelevainen ja kuuliainen ihminen, sillä aikuisena hänen pitää pystyä tekemään itse järkeviä päätöksiä, jotta hänestä ei tule ihmistä, joka on helppo houkutella uskomaan ketä tahansa helppoja ratkaisuja tarjoavaa auktoriteettia. Viisas vanhempi opettelee toimimaan tavalla, jolla lapsi saadaan toimimaan järkevästi ilman tarpeetonta komentelua ja määräilyä. Se onnistuu esimerkiksi perustelemalla päätökset ja keskustelemalla lapsen kanssa sekä antamalla lapselle häneen ikäänsä sopivia mahdollisuuksia tehdä päätöksiä, kuten "puetko tänään sinisen vai vihreän paidan?".
Nyky-yhteiskunta ei tarvitse komentotalouteen sopivia kuuliaisia alamaisia. Sokea auktoriteettiusko on lievimmillään haitallista ja pahimmillaan vaarallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapeutti Pia Penttalan sanat jäänyt mieleeni: aikuiset määrää ja lapset tottelee. Harvassa perheessä tämä toteutuu.
Se on niin helppo sanoa noin. Mutta käytännössä asia on hyvin vaikea. Lasta ei oikein voi painostaa tottelemaan, koska rangaistukset koetaan väkivaltana (fyysinen, psyykkinen, taloudellinen jne. väkivalta) ja traumojen tuottajana ja ylipäätään ei-rakentavina keinoina. Lasta ei myöskään voi fyysisesti pakottaa, koska se loukkaa lapsen perustuslaillista oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen.
Käytännössä lapsella on diplomaattiseen koskemattomuuteen rinnastuva asema. Tosin sillä erolla, että huonosti käyttäytyvän diplomaatin voi käskeä poistumaan maasta, mutta lasta ei voi, vaan lapseen ollaan sidoksissa siihen asti kunnes lapsi aikuistuu.
Vaikeaa myös siksi, että lapsi on ison osan päiväkodissa, oppii muilta, ja sitten vanhemmat kitkee oppeja kotona? Lapsi ei elä umpiossa, jossa vain PERHE häneen vaikuttaa.
Mun lapset on nyt teinejä, ja koko heidän lapsuuden, on varhaiskasvatus ja peruskoulu käyttänyt pehmeämpiä menetelmiä ja vaatinut vähemmän kuin minä olisi vaatinut. Ammattikasvattajat sallii lapsille niin paljon. Minusta perheiden syyttäminen yksinään ei johda mihinkään. Koko kasvatuskulttuuri on muuttunut niin sallivaan suuntaan.
Vapaakasvatus tuli koteihin 60-70 luvulla
Vapaakasvatus tuli kouluihin 90-luvun lopussa. 60luvun aikuiset pääsivät töihin ja samalla lasten oikeuksia ruvettiin nostamaan ylös. Rangaistuksista luovuttiin. Sen jälkeen koulut ovat menneet vikasuuntaan. PISA ja muut ongelmat kertovat sen.
Tuo on juuri sitä kykyä toimia osana ryhmää. Eri paikoissa ja eri ryhmissä on eri säännöt, joiden olemassaolo pitää ensin tiedostaa. Oletko tehnyt säännöt kaikille selviksi, niin että kaikille on selvää, mitä sääntöjä teillä pitää noudattaa?