Nyt se tuli sitten minullekin eteen. 62m2 asunnosta 39m2. Joudun luopumaan monesta rakkaasta huonekalusta.

Vierailija kirjoitti:

Että kehtaatkin valittaa! Saisit olla kiitollinen, miten paljon olet saanut vuosien varrella tukea ja ilmeisesti saat edelleen. Itse olen aina asunut yksiössä, sillä siihen rahani riittävät. Ihan käsittämätöntä, että nyt sossun tuella elävät itkevät, miten kämppä vaihtuu pienempään. Meille monille itsensä elättäville asumisesta tinkiminen on ollut muutenkin jo arkipäivää. 

Juuri tämä! Ei tulisi mieleenkään itkeä, kun joudun myymään 100-neliöisen asuntoni nyt kun lapset ovat lähteneet pesästä. Ilman muuta minun on järkevämpää asua pienemmässä asunnossa, jotta rahat riittävät paremmin mm. nuorten aikuisten tukemiseen ja omaan matkusteluun jne.

Yhtään ei riitä sympatiaa heille, jotka ovat ison osan elinkustannuksistaan saaneet tukena omista veroeuroistani ja joutuvat nyt viimeinkin elämään vähän enemmän suu säkkiä myöten. Kuitenkin tuki monella säilyy, joten ei pitäisi olla aihetta valituksiin! Me omistusasujat emme saa pennin pyörylää tukia.

Monesta kalusta oon luopunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovu sängystä ja nuku jollain patjalla lattialla. Sänky ja sohva vie eniten tilaa.

Vuodesohva!

En suosittele pitkäaikaiseen nukkumiseen vuodesohvaa. Jos haluaa ehdottomasti jonkunlaisen sohvan, niin sitten vaikka laadukas jenkkisänky, jota voi pitää myös sohvankorvikkeena. Siihen sängyn pitkänreunan ja seinän väliin vain jonkinlainen sängynpääty suojaamaan seinää nojailuvaurioilta (Esim. tapetteihin jää nojailusta aika helposti vaatteista väriä ja ihosta rasvaa yms.)

Vuodesohvia on myös ihan sänkymallisena, jossa mm. irrotettavat selkänojat. Ei kaikki vuodesohvat ole jotain rimpuloita ulosvedeträciä häkkyröitä. 

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu, että keskustassa asuu ne, jotka saa asumiseensa tukea. Harvalla varaa ostaa sieltä oma. Jonkin sortin rajat on ihan hyvä olla olemassa.

olen myös samaa mieltä tuossa, että rajat on hyvät. On ihan hyvä miettiä, että tarvitseeko yksin elävä ihminen kaksiota elääkseen hyvin. Siihen ehkä on totuttu, ehkä on muutettu kaksioon avioeron jälkeen ja ajatellaan, etät kun lapsenlapset tulee käymään sen kaksi kertaa vuodessa, niin pitää kaksio olla sen vuoksi, tai että on noloa asua yksiössä, mutta tuollainen ajattelu joutaa kyllä romukoppaan. Nykyisin ihmiset käy aika aktiivisesti kodinkin ulkopuolella, joten sieltä kodista pääsee kyllä pois - vaikka olisi huonompikin liikkumaan ja yksiönkin voi sisustaa aikuismaisesti ja tilavasti. Samalla voi ajatella miten paljon saa säästöön, kun ei tarvitse omista rahoista maksaa niin paljon vuokraa. Laittaa rahat sijoitettavaksi poikimaan lisää ja joku päivä voi sitten muuttaa avarammin asumaan. Sitten siitä nauttii enemmän, kun tietää, että ihan itse on säästänyt.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on niin suhteellista. Asuin vuoden 18 neliön asunnossa, joka sekin oli ihan kiva. Sieltä, kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini, joka oli 38 neliön asunto, se tuntui suorastaan palatsilta:D

Sinäkin käytit mennyttä aikamuotoa: tuntui palatsilta. Et sanonut, että se edelleen tuntuu palatsilta. Ilmeisesti asut nyt isommassa. Miksi ihmeessä, jos jo 38 neliötä on palatsi? 

Joten turhaa lässytät, että kaikki on suhteellista, eikä ap:n pitäisi valittaa, kun itse asut isommassa kodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovu sängystä ja nuku jollain patjalla lattialla. Sänky ja sohva vie eniten tilaa.

Vuodesohva!

En suosittele pitkäaikaiseen nukkumiseen vuodesohvaa. Jos haluaa ehdottomasti jonkunlaisen sohvan, niin sitten vaikka laadukas jenkkisänky, jota voi pitää myös sohvankorvikkeena. Siihen sängyn pitkänreunan ja seinän väliin vain jonkinlainen sängynpääty suojaamaan seinää nojailuvaurioilta (Esim. tapetteihin jää nojailusta aika helposti vaatteista väriä ja ihosta rasvaa yms.)

Vuodesohvia on myös ihan sänkymallisena, jossa mm. irrotettavat selkänojat. Ei kaikki vuodesohvat ole jotain rimpuloita ulosvedeträciä häkkyröitä. 

Jos ei ole rahaa, kuten ap:lla ei tunnu olevan, miksi ihmeessä hänen pitäisi vaihtaa sänkyä turhaan? Kustannuksia siitäkin tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu, että keskustassa asuu ne, jotka saa asumiseensa tukea. Harvalla varaa ostaa sieltä oma. Jonkin sortin rajat on ihan hyvä olla olemassa.

olen myös samaa mieltä tuossa, että rajat on hyvät. On ihan hyvä miettiä, että tarvitseeko yksin elävä ihminen kaksiota elääkseen hyvin.

Isompi asunto voi olla halvempi, joten on typerää keskittyä miettimään neliöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Siivouskin helpottuu kun on vähemmän neliöitä.

Itseasiassa pienempää asuntoa on vaikeampi siivota. Pienemmässä asunnossa kertyy enemmän pölyä, tavaroita joutuu siirtelemään koko ajan edes takaisin kun minnekään eivät kunnolla mahdu, helpommin menee asunto sekaisin kun joka kerta pitää myllätä asunto ylösalaisin ja kaapin kun avaa niin vaatteet tippuu kun ei mahdu kunnolla vaatteet kaappeihin. Pienemmässä asunnossa ei välttämättä ole kunnollista tilaa mikroaaltuunille. Siivoamiseen ja tavaroiden järjestelemiseen menee hirveästi turhaa aikaa.

Isommassa asunnossa pölyt jakautuu isommalle alueelle niin  siivotakaan ei tarvitse niin usein ja tavarat mahtuu siististi järjestykseen eikä koko ajan tarvitse myllätä asuntoa, että mihin minä sen tavaran laitoin. Vaatteetkin pysyvät siististä järjestyksessä kaapissa ja muiden tavaroiden voi antaa olla vapaasti pöydillä ja hyllyillä eikä tarvitse joka kerta laittaa pois ja ottaa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovu sängystä ja nuku jollain patjalla lattialla. Sänky ja sohva vie eniten tilaa.

Vuodesohva!

En suosittele pitkäaikaiseen nukkumiseen vuodesohvaa. Jos haluaa ehdottomasti jonkunlaisen sohvan, niin sitten vaikka laadukas jenkkisänky, jota voi pitää myös sohvankorvikkeena. Siihen sängyn pitkänreunan ja seinän väliin vain jonkinlainen sängynpääty suojaamaan seinää nojailuvaurioilta (Esim. tapetteihin jää nojailusta aika helposti vaatteista väriä ja ihosta rasvaa yms.)

Vuodesohvia on myös ihan sänkymallisena, jossa mm. irrotettavat selkänojat. Ei kaikki vuodesohvat ole jotain rimpuloita ulosvedeträciä häkkyröitä. 

Jos ei ole rahaa, kuten ap:lla ei

Itseasiassa hyvä patja lattialla on selälle pitkässä juoksussa parempi kuin huono sänky, jossa selkä menee mutkalle ja tämän jälkeen on vaikea kävellä.

Vierailija kirjoitti:

Jossakin on mennyt pahasti sivuraiteille, jos joku huonekalusta luopuminen aiheuttaa tuskaa.

Minulla OLI kaveripiirissä yksi nelikymppinen mies, joka murehti sitä, että jos Suomeen syttyisi sota, niin mitä sen autolle ja kotiteatterivehkeille tapahtuisi, saisiko ne jonnekin sodan ajaksi turvaan...

Niin, näin me ollaan erilaisia siinä, mikä tuo turvan ja kodin tunteen itselleen. Ehkä joku kotiteatterivehkeiden sureminen mahdollisen sodan aikana nyt on vähän first world problem, mutta noin niin kuin laajemmassa mittakaavassa ymmärrän kyllä että ne omat ja rakkaat tavarat on joillekin se syy, miksi viihtyy kotona ja mitkä tekee siitä omasta asuinympäristöstä itselleen mielekkään. Itse ajattelen, että yhtä paljon on jotain sivuraiteilla jos ei kiinny mihinkään omistamaansa ja kaiken voi vaan viskata pois jos tarve tulee. Sellainen on minusta levotonta elämää, jossa vallitsee pysymättömyyden ja epävakauden tunne. Tavaraa ei toki kannata hautaan asti viedä, mutta ei kannata vähätellä sitä mikä niiden huonekalujen merkitys voi eläkeläiselle olla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä yksi ihminen tekee 60 neliöllä? Itse asun 25 neliön yksiössä ja tämä just sopiva. Olen asunut myös 20 neliön yksiössä ja 40 neliön kaksiossa. N36

Toiset kaipaa enemmän tilaa ja tunteen siitä, että ne neljä seinää ei kaadu päälle. Olen itse asunut 28 neliössä (oli pieni, mutta opiskelijalle hyvä) ja nyt 50 neliössä. Kokisin, että 60-70 neliötä olisi sellainen missä voisin asua pysyvästi ja siinä neliöt riittäisi sellaisiin tiloihin mitä kaipaan. Toki kyse on paljon siitä mihin on tottunut ja jos ei mitään tilaa vieviä harrastuksia ole ja keittiökään ei ole ruoanlaittoa varten, niin asuuhan sitä vaikka millaisessa varastokopissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu, että keskustassa asuu ne, jotka saa asumiseensa tukea. Harvalla varaa ostaa sieltä oma. Jonkin sortin rajat on ihan hyvä olla olemassa.

olen myös samaa mieltä tuossa, että rajat on hyvät. On ihan hyvä miettiä, että tarvitseeko yksin elävä ihminen kaksiota elääkseen hyvin.

Isompi asunto voi olla halvempi, joten on typerää keskittyä miettimään neliöitä. 

se voi olla myös kalliimpi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yksi ihminen tekee 60 neliöllä? Itse asun 25 neliön yksiössä ja tämä just sopiva. Olen asunut myös 20 neliön yksiössä ja 40 neliön kaksiossa. N36

Toiset kaipaa enemmän tilaa ja tunteen siitä, että ne neljä seinää ei kaadu päälle. Olen itse asunut 28 neliössä (oli pieni, mutta opiskelijalle hyvä) ja nyt 50 neliössä. Kokisin, että 60-70 neliötä olisi sellainen missä voisin asua pysyvästi ja siinä neliöt riittäisi sellaisiin tiloihin mitä kaipaan. Toki kyse on paljon siitä mihin on tottunut ja jos ei mitään tilaa vieviä harrastuksia ole ja keittiökään ei ole ruoanlaittoa varten, niin asuuhan sitä vaikka millaisessa varastokopissa.

Tuon tunteen saa pois poistumalla väliajoin omasta asunnostaan.

Neliöitä tärkeämpää on sijainti. Jos olet keskusta-asumiseen tyytyväinen, niin ei sinulla hätää ole. 

Mutta jos olet tottunut ulkoilemaan luonnossa, niin tulet kaipaamaan varmasti luontoa enemmän kuin tavaroita. 

Vierailija kirjoitti:

Ota valokuvat niistä perintöhuonekaluista ja muista. Kun tulee haikea olo,  katsele niitä ja muistele. Sitten taas nautit pienestä pesästäsi ja tilasta, joka ei ole täynnä tarvaraa.

Me asuttiin neljä vuotta 29 neliössä puolison kanssa ja hyvin mahduttiin. Parisänky, pöytä ja kaksi tuolia, kaksi nojatuolia ja kirjahylly. Ei muuta. Onnellisia oltiin.

Minä niin ihmettelen näitä "Asuin puolison, kolmen kissan ja viiden lapsen kanssa 12,5 neliön yksiössä, mahduttiin kaikki tosi hyvin. Elämäni parasta aikaa!" tyylisiä kommentteja, missä tarjotaan ties millaisia vaihtoehtoja ihmiselle, joka avautuu surustaan pienempään asuntoon muuttamisesta. Vaikka ei olisikaan niitä rakkaita perintöhuonekaluja, niin ihmisillä voi olla erilaisia tilankäytöllisiä tarpeita. Ja huonekalujen kuvaaminen nyt ei ole sama asia, kuin niiden omistaminen ja käyttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan yksi ihminen ja tarvittavat tavarat mahtuu lähes 40 neliön asuntoon, jos viisihenkinenkin perhe mahtuu 40 neliön kaksioon.

Tosiaan meidän perhe asuu kaksiossa viidestään ja kyllä tänne mahtuu sohva, kaikille sängyt, ruokapöytä tuoleineen ja kirjahylly kirjoille/ leluille. Lisäksi vaatteet yms. mahtuu kiinteisiin vaatekaappeihin ja silti on lattioilla riittävästi tilaa leikkiä/ touhuta. 

 

Totta kai muutos isommasta pienempään tai toisin päin voi alkuun tuntua oudolta, mutta eiköhän kaikkeen totu ajastaan ja muutto on aina hyvä mahdollisuus karsia turhaa tavaraa. 

Kerrotko vielä minkä ikäisiä lapsia teillä on? Minusta 40 neliötä on pieni ja ahdas jopa kahdelle aikuiselle (koettu on), lapsia en uskaltaisi kuvitella tuohon lainkaan paitsi ehkä ihan pieninä ja pienin ikäeroin.

Ja keskustassa on pakko elää koska....??

Voi jumalauta kun ihmiset on tyhmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Sohva on aika turha jos asuu yksin. Itse luovuin sohvasta ja olen onnellinen tämän mekanismituolin kanssa. Paljon mukavampi kun saa selkänojan taakse ja jalat ylös. Kannattaa kokeilla.

Vaikka asuu yksin, niin osalla käy silti vieraita ja osa näistä vieraista tulee sen verran pitkän matkaa, että jäävät yöksi. Tämä voi olla joillekin vieras konsepti, mutta näin se on. Mekanismituolin ottaisin mielelläni kyllä tähän vuodesohvan lisäksi :)

Vierailija kirjoitti:

Asuin nuorena 33 neliön vuokrakämpässä, ihanan vähän siivottavaa enkä kyllä kotona edes ollut kun aina jotain touhua

Mulla oli tuon kokoisessa kämpässä koko ajan siivottavaa, koska jokainen pois paikaltaan ollut tavara pisti silmään ja pienikin sotku näytti isolta.

Älä valehtele. Eläkeläisten asumistukeen ei kajota. Vassari painamassa hallituspuolueita alas?