Avioero. Miten kerroitte puolisolle ja muita käytännön kysymyksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, menitte naimisiin ja olitte molemmat sitä mieltä että ei lapsia, sinä muutit mielesi ja nyt sen takia miehen pitäisi lähteä terapiaan?? Miksi, pakottaisiko terapeutti miehesi lisäntymään, vai mika pointti??

Et varmaan lukenut kokonaan tätä ketjua . Mies ei ole aiemmin halunnut terapiaan mutta nyt suostuisi jotta voitaisiin käsitellä tätä asiaa siellä että minä haluan lapsia ja hän ei. Hän toivoo sen auttavan siihen että minä en haluaisi erota ja voisin paremmin hyväksyä lapsettomuuden. Siksi kysyin, kannattaako enää lähteä terapiaan. Ja minä tosiaan muutin mieleni lapsista. Ap 

Et menetä mitään, vaikka kävisittekin terapiassa (paitsi sen about satasen, mitä yksi terapiakerta maksaa). Siitä voi olla hyötyä paitsi sinulle, että pystyt todella puntaroimaan haluatko nykyisen parisuhteen vai lapsen ja kumman laitat edelle. Jos priorisoit lapsen, se on  täysin ok. Mies taas ehkä kuuntelee terapeutin läsnäollessa paremmin sitä, mitä sinulla on sanottavaa, ja sinullekin voi avautua terapeutin avustuksella miehen ajatuskulku paremmin kuin kahdestaan riidellessä. Erohan teille on selkeästi tulossa, mutta voitte hoitaa sen myös hyvissä väleissä ja siihen terapiasta voisi hyvinkin olla apua. Tai jos ei ole, niin on ainakin kokeiltu.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Ensinnäkin ei ole provo. Kiitos teille jotka kommentoitte asiallisesti .

mä olen ehdottanut pariterapiaa aiemmin, jo parisen vuotta. mies ei ole suostunut mutta viimeksi kun puhuttiin, suostuisi mutta terapian tarkoitus hänelle olisi se että yhdessä voimme hyväksyä elämän lapsettomana. Ainoa vaan, että mä en halua olla lapseton ja tilanne on sillä tavoin tulehtunut että olemme aivan eri planeetalta tässä asiassa. Ymmärrän että valintani satuttaa miestäni , että lapsen saanti voi mennä hänen edelle. Hän ei sitä ymmärrä enkä vaadi ymmärtämään. 

 

Menisittekö minuna vielä pariterapiaan hänen kanssa? Olen menettänyt toivon, että hänen mieli muuttuisi. Mutta voisi kai se terapia muuten auttaa jotain. 

 

ap 

 

Miksi miehen mielen pitäisi muuttua? Sinä olet tuhlannut hänen aikaansa valehtelemalla, että itsekään et halua lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Ensinnäkin ei ole provo. Kiitos teille jotka kommentoitte asiallisesti .

mä olen ehdottanut pariterapiaa aiemmin, jo parisen vuotta. mies ei ole suostunut mutta viimeksi kun puhuttiin, suostuisi mutta terapian tarkoitus hänelle olisi se että yhdessä voimme hyväksyä elämän lapsettomana. Ainoa vaan, että mä en halua olla lapseton ja tilanne on sillä tavoin tulehtunut että olemme aivan eri planeetalta tässä asiassa. Ymmärrän että valintani satuttaa miestäni , että lapsen saanti voi mennä hänen edelle. Hän ei sitä ymmärrä enkä vaadi ymmärtämään. 

 

Menisittekö minuna vielä pariterapiaan hänen kanssa? Olen menettänyt toivon, että hänen mieli muuttuisi. Mutta voisi kai se terapia muuten auttaa jotain. 

 

ap 

 

Miksi miehen mielen pitäisi muuttua? Sinä olet tuhlannut hänen aikaansa valehtelemalla

 

 

Niin kyllä näin on käynyt. Olen tuhlannut mieheni aikaa ja rahaa, muun muassa järjestämällä häät, kun sitten muutin mieltäni. Näin on käynyt. Ap 

Kiitos kaikille kommenteista. Avioerokin on vain käytännön järjestely.

 

Nyt tämän ketjun myötä on noussut esiin ne pelot ja ahdistus mitä eroon liittyy. Ehkä mun itseni pitäisi hankkia keskusteluapua ennen eroa ja sen aikana. Pelkään että miehen syytökset musertaa minut, kun otan eron esille. Mun täytyy löytää keinot etäännyttää itseni niistä syytöksistä ja muistaa, ne on miehen sanoja ja hänen mielipide, ei totta. Ne on hänen tunteita, ei minun. Minä tunnen itseni ja tiedän mitä minä elämässä haluan. Mieheni sanat ovat mieheni sanoja ja ne eivät ole totuus. Kyllä minä pystyn siihen. Minun täytyy vaan sanoa itselleni, että pystyn siihen, haukkui mies minut miten maanrakoon tahansa. 



Ehkä myös se neuvo että minulla on paikka minne mennä, jos ei välttämättä vielä oma asunto, on hyvä. Koska niin kuin sanoin mieheni osaa olla vaikea ihminen ja jotenkin hän pääsee ihoni alle jos alkaa syytellä minua. Ja se on aika taattu että se syyttely alkaa kun otan avioeron esille. Mun täytyy vaan suhtautua hänen sanomisiin niin, että se on hänen pettymystä ja hänellä on siihen oikeus.  

ap 

Olisi vaan niin paljon helpompi erota ihmisestä joka ei olisi niin vaikea ihminen kuin puolisoni on. Mutta en aio sen pelotella mua pois tästä enää. Tulkoon se hänen paha olo ja syytökset ulos hänestä ja minä voin tyynesti kestää sen. 

 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko nyt siis lähiviikkoina käyneet lapsen hankin keskustelun? Jos olette ja miehen kanta on selvä niin ero on ainoa mahdollisuus. Jos mies sinua rakastaa niin hän ymmärtää. Jos rakastaa todella paljon niin suostuu lapsen hankintaan. Omia toiveita ei pidä uhrata kenenkään vuoksi, mutta joskus vakava keskustelu saa mielen muuttumaan. 

No ei todellakaan pidä rakkautta todistellakseen ja vakuuttaakseen hankkia lasta, jota ei halua. Nyt valoja päälle. Tuollainen on aivan kamala teko lapselle ja kamala paikka asettaa. Siis hankkia lapsi, jota ei halua vain jotta ei tule eroa tai puoliso tule surulliseksi. Lapsia ei tehdä osoittaakseen kuinka paljon rakastaa. Lapsi tehdään, koska halutaan lapsi. Piste.

Järkyttävän epäreilua ja epäterve malli edes mainostaa tuollaista jos rakastaa todella paljon niin suostuu lapsen hankintaan. Lasta haluava siis käytännössä suht

En tarkoittanut noin. Kirjoitin, että omia toiveita ei pidä uhrata, mutta joskus keskustelun jälkeen mieli voi muuttua. 

Erosin miehestä, jonka kanssa ei tulevaisuuden haaveet osuneet yksiin. Tapasimme opiskeluaikoina, jolloin kumpikin vielä pohti, mitä haluaa elämältään. Oli tosi vaikea erota, enkä ole vielä vuosien jälkeen löytänyt uutta puolisoa. Ehkä en kovin kovasti haluakaan. Ero oli silti oikea päätös, koska molemmat pääsivät elämään oman näköistä elämää. En myöskään halunnut roikottaa eksääni liitossa, joka ei toiminut. Olen mieluummin vapaana tapaamaan sen miehen joka on minulle sopiva, kuin että yrittäisin väkisin olla suhteessa väärän miehen kanssa. Katuisin, jos en olisi lähtenyt, sekä omasta että miehen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Olisi vaan niin paljon helpompi erota ihmisestä joka ei olisi niin vaikea ihminen kuin puolisoni on. Mutta en aio sen pelotella mua pois tästä enää. Tulkoon se hänen paha olo ja syytökset ulos hänestä ja minä voin tyynesti kestää sen. 

 

ap 

Jos jo tiedat hyvin etta puolisosi on vaikea niin ehdottomasti kannattaa jarjestaa joku paikka johon lahtea heti erokeskustelun jalkeen. Joko oma asunto tai sukulaisen tai ystavan asunto. Ja katso etta esim kaikki tarkeat paperisi (passit, pankkijutut yms), tietokoneet ja asiakirjat ovat jo muualla turvassa eroilmoitukseen mennessa silta varalta etta mies havittaa tai piilottaa niita kiusaa tehdakseen. Samoin sellaiset esineet joilla on sinulle tunnearvoa ja ne vaatteet joita et halua menettaa. Ei ole ennenkuulumatonta etta jatetty puoliso tunnemyrskyssa kostaa havittamalla toisen tavaroita. Varaudu siihen etta huonekaluja et ehka saa mukaasi. Onko teilla erilliset pankkitilit?

Kerron nama koska olen ollut todistamassa eroa jossa jatetty puoliso havitti monet asiakirjat, vaatteet, ja lahtijan isovanhemmilta perityt pikkutavarat kostaakseen. Tyhjensi myos yhteisen pankkitilin ensi toikseen. Ei kannata olla liian hyvauskoinen. Ystavanikaan ei uskonut etta puoliso olisi ollut kykeneva noin totaaliseen ilkeyteen. Han halusi reilun ja riidattoman eron, ei ihan mennyt niin.

Puolisosi vaikuttaa pelottavalta ihmiseltä. Viimeisimmät viestisi triggeröivät omat fiilikseni ex-miehestäni. Ei terapian tarkoitus ole, että miehesi terapeutin avustuksella rupeaa manipuloimaan sinua! Herran jestas, nyt valoja päälle! Minusta tuo miehesi kuulostaa jollain tapaa narsistiselta henkilöltä, jonka kanssa ei todellakaan kannata alkaa puimaan yhtään mitään, sillä hän ei selvästikään kestä sitä, ettet suostu enää elämään sivuosassa hänen tähdittämässä elämässä. Ylipäänsä se, että pelkäät hänen reaktiota kertoo jo kaiken olennaisen. Suosittelisin, että haet itsellesi terapeutin, joka kannattelee sinua tulevien erittäin vaikeiden kuukausien aikana, kunnes eronne on paketissa. Olet arvokas ja sinun tehtäväsi ei ole tehdä miestäsi onnelliseksi tai siloitella hänen tietään ja tunteitaan. Ihminen (eli sinä) saa muuttaa mieltään ja teidän tapauksessa ero on ainoa mahdollisuus, jotta koskaan voit tulla onnelliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi vaan niin paljon helpompi erota ihmisestä joka ei olisi niin vaikea ihminen kuin puolisoni on. Mutta en aio sen pelotella mua pois tästä enää. Tulkoon se hänen paha olo ja syytökset ulos hänestä ja minä voin tyynesti kestää sen. 

 

ap 

Jos jo tiedat hyvin etta puolisosi on vaikea niin ehdottomasti kannattaa jarjestaa joku paikka johon lahtea heti erokeskustelun jalkeen. Joko oma asunto tai sukulaisen tai ystavan asunto. Ja katso etta esim kaikki tarkeat paperisi (passit, pankkijutut yms), tietokoneet ja asiakirjat ovat jo muualla turvassa eroilmoitukseen mennessa silta varalta etta mies havittaa tai piilottaa niita kiusaa tehdakseen. Samoin sellaiset esineet joilla on sinulle tunnearvoa ja ne vaatteet joita et halua menettaa. Ei ole ennenkuulumatonta etta jatetty puoliso tunnemyrskyssa kostaa havittamalla toisen tavaroita. Varaudu siihen etta huonekaluja et

Kiitos, voisin tehdä tuon että tärkeimmät muistoesineet , asiakirjat yms laittaisin matkalaukkuun valmiiksi ja vaikka sängyn alle. Jonnekin mistä mies ei huomaa tai epäile asiaa. Meillä ei ole yhteisiä tilejä.ap

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi vaikuttaa pelottavalta ihmiseltä. Viimeisimmät viestisi triggeröivät omat fiilikseni ex-miehestäni. Ei terapian tarkoitus ole, että miehesi terapeutin avustuksella rupeaa manipuloimaan sinua! Herran jestas, nyt valoja päälle! Minusta tuo miehesi kuulostaa jollain tapaa narsistiselta henkilöltä, jonka kanssa ei todellakaan kannata alkaa puimaan yhtään mitään, sillä hän ei selvästikään kestä sitä, ettet suostu enää elämään sivuosassa hänen tähdittämässä elämässä. Ylipäänsä se, että pelkäät hänen reaktiota kertoo jo kaiken olennaisen. Suosittelisin, että haet itsellesi terapeutin, joka kannattelee sinua tulevien erittäin vaikeiden kuukausien aikana, kunnes eronne on paketissa. Olet arvokas ja sinun tehtäväsi ei ole tehdä miestäsi onnelliseksi tai siloitella hänen tietään ja tunteitaan. Ihminen (eli sinä) saa muuttaa mieltään ja teidän tapauksessa ero on ainoa mahdollisuus, jotta koskaan voit tulla onnelliseksi. 

Kiitos. Mieheni on vaikea ihminen. Yritin selittää asiaa yhdelle ystävälleni että miten en kestä niitä tilanteita enää kun mieheni alkaa syytellä minua ja hän ei ollenkaan ymmärtänyt miksi ja ystävänikin tuntui ajattelevan että minussa on vikaa kun en kestä keskustella vaikeista asioista mieheni kanssa. Kun kyse ei ole siitä, voisikin keskustella. Mieheni ottaa todella henkilökohtaisesti sen jos kukaan on hänen kanssa eri mieltä. Ja ne hänen syytökset on aivan epärealistisia mutta kuitenkin sen verran lähellä todellisuutta että jos niitä selittää jollekin, se ei kuulosta samalta. En osaa selittää tätä. Mutta hän ikään kuin selittää maailman aivan omalla tavallaan, ja ottaa jotain asioita mitä minä olen tehnyt ja selittää ne uudelleen niin että niistä tulee pahoja asioita ja minusta huono ihminen.. ja jos siinä ole tosi skarppina, tulee olo että teen mitä tahansa että hän hiljenee ja lopettaa sen koska en tiedä miten suhtautua siihen ja mitä sanoa. Todennäköisesti kun kerron erosta, saan kuulla pitkät tarinat kaikista tilanteista jotka ovat tapahtuneet mutta väritettynä nyt niin että minä olen kamala ihminen.. yritän olla niin vahva että en anna se vaikuttaa mun mieleeni ja sanoi hän mitä tahansa tai piti mua miten huonona tahansa niin voin silti erota. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mielenmuuttaminen näin isossa asiassa ja noin nuorena on täysin sallittua.

Sallittua juu. Mutta onhan tuo nyt todella syvältä sille osapuolelle josta erotaan. Iso luottamuksen rikkominen kun asia vielä ennen häitä puhuttu ja sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenmuuttaminen näin isossa asiassa ja noin nuorena on täysin sallittua.

Sallittua juu. Mutta onhan tuo nyt todella syvältä sille osapuolelle josta erotaan. Iso luottamuksen rikkominen kun asia vielä ennen häitä puhuttu ja sovittu.

Niin on tosi ikävää. Mutta näin kävi. Minä itsenäinen yksilö ja ihminen kuuntelin omia tunteitani ja muutin mieleni. Mieheni kuuntelee omia tunteitaan ja hänen mielensä ei ole muuttunut. Minä en elä mieheni tunteiden tähden. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi vaikuttaa pelottavalta ihmiseltä. Viimeisimmät viestisi triggeröivät omat fiilikseni ex-miehestäni. Ei terapian tarkoitus ole, että miehesi terapeutin avustuksella rupeaa manipuloimaan sinua! Herran jestas, nyt valoja päälle! Minusta tuo miehesi kuulostaa jollain tapaa narsistiselta henkilöltä, jonka kanssa ei todellakaan kannata alkaa puimaan yhtään mitään, sillä hän ei selvästikään kestä sitä, ettet suostu enää elämään sivuosassa hänen tähdittämässä elämässä. Ylipäänsä se, että pelkäät hänen reaktiota kertoo jo kaiken olennaisen. Suosittelisin, että haet itsellesi terapeutin, joka kannattelee sinua tulevien erittäin vaikeiden kuukausien aikana, kunnes eronne on paketissa. Olet arvokas ja sinun tehtäväsi ei ole tehdä miestäsi onnelliseksi tai siloitella hänen tietään ja tunteitaan. Ihminen (eli sinä) saa muuttaa mieltään ja teidän tapauksessa ero on ainoa mahdollisuus

Voi ei, tuo kuulostaa mun narsistiselta exältä. Tiedän tarkalleen mitä tarkoitat tuolla sun puheiden kääntämisellä ja vääntämisellä. Luojan kiitos teillä ei ole yhteisiä lapsia, sillä sen jälkeen eron tullessa sun puheet vasta käännettäisiin, että sä olisit muka se huono äiti, joka ei missään tapauksessa saisi muuta kuin valvotut tapaamiset. Mä olen siis kokenut tuollaisen myllytyksen! Toinen selittää silmät kirkkaasti valehdellen ja väännellen kaikki asiat, niin että lastensuojelun tantat kuuntelevat onnessaan, mikä mahtava isä. Siis jotain ihan järkyttävää ja jota normaalien ihmisten on mahdotonta uskoa. Sellaisia miehiä yhdistää rajaton oman edun tavoittelu, tietynlainen häikäilemättömyys ja todellinen kyvyttömyys asettua toisen asemaan. Eikä heillä ole oikeaa vilpitöntä tahtoa selvittää asioita, vaan asiat väännetään ja tarvittaessa vääristellään sellaisiksi kuin heille juuri passaa. Hae please keskusteluapua jo nyt. Tuo on muuten myös psyykkistä lähisuhdeväkivaltaa, vaikka sitä on itse hankala hahmottaa, mutta siltikin esim. Naistenlinja voisi olla hyvä matalan kynnyksen apu näin alkuun. Tää ero on sun valmisteltava hyvin.

En menisi, kun kerran miehen puolelta terapian ainoa tavoite voi olla se, että sinä hyväksyt lapsettomana elämisen. Se asia tuskin tulee muuttu,aan.

Gaslighting on hienovarainen lähisuhdeväkivallan muoto, jossa kontrolloiva kumppani tarkoituksella vääristelee tai manipuloi tilanteita, toisen tunteita ja kokemusmaailmaa, jotta puoliso alkaisi epäillä omaa muistiaan ja mielenterveyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi vaikuttaa pelottavalta ihmiseltä. Viimeisimmät viestisi triggeröivät omat fiilikseni ex-miehestäni. Ei terapian tarkoitus ole, että miehesi terapeutin avustuksella rupeaa manipuloimaan sinua! Herran jestas, nyt valoja päälle! Minusta tuo miehesi kuulostaa jollain tapaa narsistiselta henkilöltä, jonka kanssa ei todellakaan kannata alkaa puimaan yhtään mitään, sillä hän ei selvästikään kestä sitä, ettet suostu enää elämään sivuosassa hänen tähdittämässä elämässä. Ylipäänsä se, että pelkäät hänen reaktiota kertoo jo kaiken olennaisen. Suosittelisin, että haet itsellesi terapeutin, joka kannattelee sinua tulevien erittäin vaikeiden kuukausien aikana, kunnes eronne on paketissa. Olet arvokas ja sinun tehtäväsi ei ole tehdä miestäsi onnelliseksi tai siloitella hänen tietään ja tunteitaan. Ihminen (eli sinä) saa muuttaa mieltään ja teidän tapauksessa ero on ainoa mahdollisuus

Selvää narsistin spinnausta. Voimia. Erosta voi tulla vaikea. Suosittelen varautumaan ylireagointiin ja valmistelemaan asiaa salassa ennakkoon. Mieti tarkkaan missä tilanteessa kerrot, että pääset turvallisesti pois miehen läheltä.

Vierailija kirjoitti:

 

Voi ei, tuo kuulostaa mun narsistiselta exältä. Tiedän tarkalleen mitä tarkoitat tuolla sun puheiden kääntämisellä ja vääntämisellä. Luojan kiitos teillä ei ole yhteisiä lapsia, sillä sen jälkeen eron tullessa sun puheet vasta käännettäisiin, että sä olisit muka se huono äiti, joka ei missään tapauksessa saisi muuta kuin valvotut tapaamiset. Mä olen siis kokenut tuollaisen myllytyksen! Toinen selittää silmät kirkkaasti valehdellen ja väännellen kaikki asiat, niin että lastensuojelun tantat kuuntelevat onnessaan, mikä mahtava isä. Siis jotain ihan järkyttävää ja jota normaalien ihmisten on mahdotonta uskoa. Sellaisia miehiä yhdistää rajaton oman edun tavoittelu, tietynlainen häikäilemättömyys ja todellinen kyvyttömyys asettua toisen asemaan. Eikä heillä ole oikeaa vilpitöntä tahtoa selvittää asioita, vaan asiat väännetään ja tarvittaessa vääristellään sellaisiksi kuin heille juuri passaa. Hae please keskusteluapua jo nyt. Tuo on muuten myös psyykkistä lähisuhdeväkivaltaa, vaikka sitä on itse hankala hahmottaa, mutta siltikin esim. Naistenlinja voisi olla hyvä matalan kynnyksen apu näin alkuun. Tää ero on sun valmisteltava hyvin.

Niin täytyy.. ja jotta itse pystyn henkisesti valmistautumaan ja sulattelemaan kaiken muutoksen. Olen välillä niin surullinen siitäkin, että meillä oli niin ihanat häät. Mutta saan varmasti iloita siitä niin pitkään kuin haluan, miten ihanat häät meillä oli ja muistella sitä päivää jos siltä tuntuu. Surullista on se että se päivä on menneessä ja nyt on nyt. Enkä pysty elämään asian kanssa enää. Olen todella yrittänyt, tehnyt kaikkeni jopa rukoillut että en haluaisi lasta ja pystyisin olemaan onnellinen mieheni kanssa. Mutta en pysty enää. Se tunne alkoi, kun mulle tuli ensi kertaa elämässä vauvakuume ja olen kipuillut tämän kanssa useamman vuoden. Niin surullista pyyhkiä kaikki yhteinen pois, mutta en näe muuta ratkaisua. Valehtelen itselleni jos väitän, että näen tulevaisuuteni lapsettomana. Se ajatus saa minut lähinnä tuntemaan epätoivoa , surua, nykyisin tilanne on luonut minuun jopa katkeruutta koska asiasta ei voi puhua enää mieheni kanssa. 

 

Luulen että avioeron käsittely helpottaa siinä vaiheessa kun hyväksyn sen surun mitä tämä tuottaa. Ja pääsen yli siitä häpeästä, kun meillä oli niin ihanat häät ja nyt erotaan ja mieheltäni jos kysytään se on minun vika. Se kertoo kuitenkin tilanteen vakavuudesta omalta osaltani että välillä ajattelen, että olisi vaan helpompaa jos minua ei olisi, kuin erota. Tiedän että se ei ole tervettä, mutta niin paljon ahdistusta tämä asia aiheuttaa minussa. Lisäksi koska mieheni kanssa ei oikein voi keskustella , koen että olen vuosien saatossa ajautunut jonkinlaiseen itsetuntokuoppaan ja nyt kun yritän tehdä oman elämäni ratkaisua , se tuntuu aivan sekopäiseltä. 

 

kiitos teille kaikille jotka jaksatte kirjoitella kanssani. 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Gaslighting on hienovarainen lähisuhdeväkivallan muoto, jossa kontrolloiva kumppani tarkoituksella vääristelee tai manipuloi tilanteita, toisen tunteita ja kokemusmaailmaa, jotta puoliso alkaisi epäillä omaa muistiaan ja mielenterveyttään.

Olin juuri kirjoittamassa seuraavaa kommenttia, että nyt kun iltaa kohti asiat alkoi taas ahdistaa , niin tunnen että minä olen se sekopää jos haluan erota siksi että haluan perheen ja hän ei. Enkä ymmärrä miksi tunnen niin että minä olisin tässä nyt sekopää. :/  tuntuu että tiedän vaan mitä mieheni sanoisi, näyttäisi hääkuvat ja vetoaisi häihin, kaikkeen, saisi mut epäilemään itseäni.. ehkä tämä helpottaa taas huomenna ja nyt olen vaan väsynyt. Musta vaan tuntuu että en kestä kuunnella yhtään mitä sieltä hänen päästä tulee. 

 

pahoittelut että teksti on nyt nii surkeaa ja väsynyttä. Olen väsynyt ja rankka päivä koska olen työstänyt tätä asiaa koko päivän. 

ap 

Tottakai se aiheuttaa monenlaisia tuntemuksia pettymyksestä, häpeään ja epäonnistumisen tunteeseen. On todella tärkeää, että kuuntelet itseäsi.

Itsekin yritin tykätä sellaisesta elämästä, mitä ex oli meille vaivihkaa suunnitellut. Lopulta olin hukannut itseni ja en edes tiennyt, mitä itse oikein halusin. Ainoa tunne elämässä oli, että mikään ei tuntunut enää mitään. Jonkinlainen turtuminen kaikkeen ja itsetunto pohjalla. Googlaa gaslightning ja narsismi.

Liiton loppuminen on myös pettymys sinulle (ei pelkästään hänelle), sillä miehesi ei osoittautunut sellaiseksi ymmärtäväiseksi, henkisesti aikuiseksi ihmiseksi, joka kykenisi ymmärtämään sinua ja sinun toiveitasi. Sitä saa ja kannattaakin surra. Häpeää ei kannata tuntea, sillä sinulla on oikeus muuttaa mielesi ja erota.