Avioero. Miten kerroitte puolisolle ja muita käytännön kysymyksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko nyt siis lähiviikkoina käyneet lapsen hankin keskustelun? Jos olette ja miehen kanta on selvä niin ero on ainoa mahdollisuus. Jos mies sinua rakastaa niin hän ymmärtää. Jos rakastaa todella paljon niin suostuu lapsen hankintaan. Omia toiveita ei pidä uhrata kenenkään vuoksi, mutta joskus vakava keskustelu saa mielen muuttumaan. 

 

Tämä.

Jossain vaiheessa miehet alkaa niitä jälkeläisiä hinkumaan.  Tämäkin mies taatusti hommaa eron jälkeisinä vuosina nuoreman naisen, että saa lopulta sen jälkeläisen.

Ainakin median ja tilastojen mukaan, suurin osa suomalasista miehistä haluaa lapsia ja perheen.

 

2018 julkaistun Väestöliiton kyselytutkimuksen mukaab 30-35v korkeakoulutetuista miehistä vain 35% haluaa jälkikasvua. Ne 65% eivät välttämättä edusta suurinta osaa miehistä, mutta edustavat sitä osaa jotka yhteiskubta haluaa ns munat turpeeseen isojen kämppälainojen yms merkeissä, ts mahdollistamaan monien välistäjävetäjien tienestit.

Jääkööt nuolemaan näppejään nuo välistävetäjät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos et saakaan lapsia? Ei löydy uutta miestä tai terveyssyistä ei onnistu. Sekin mahdollista.

Niin. Tämän miehenikin minulle aina sanoo, että tästä syystä jäisin. Se on kai se riski, mikä on otettava. 

Jos jäät lapsettomaksi koska et kykene saamaan lasta niin tiedät kuitenkin yrittäneesi. Jos jäät suhteeseen niin katkeroidut kun et pääse edes yrittämään lasta.

Minusta ap vaikuttaa rakastavan miestä kun ei yritä pakottaa häntä haluamaan lasta. Mies taas yrittää pakottaa apn  jäämään lapsettomaksi koska haluaa olla apn kanssa (ei ota huomioon sitä että ap jäisi vaille sitä isoa asiaa (lasta) jota ap haluaa). Apn tulisi vain luopua ajatuksesta saada lapsi niin miehellä olisi kaikki hyvin (apn onnella ei ole miehelle merkitystä vaan ainoastaan hänen omilla haluillaan ym).

Yksi tärkeimmistä pointeista mitä isoista unelmista ja eroistakin keskusteltaessa pitäisi ymmärtää. Ei ole rakkautta haluta pitää toinen itsellään, vaan tahtoa tämän voida elää unelmiaan ja elää vapaasti omana itsenään. Rakkaus ei ole rakkaan tukahduttamista luonaan, vaan hönen hyväksymistään, kannustamista ja tarvittaessa irti päästämistäkin, jotta tämä voi mennä kohti niitä asioita, jotka tekevät hänet kaikkein onnellisimmaksi ja saa hänet tuntemaan itsensä eniten omaksi itsekseen. Ap ei voisi olla oma itsensä jos ei edes pääsisi yrittämään tuloa vanhemmaksi ja toisin päin.

On rakkautta Ap:ltä kuten sanoit, että antaa miehen olla sellainen kuin on eikä vaadi häntä rakkauden nimissä muuttumaan toiseksi tai joksikin miksi hän ei halua tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos et saakaan lapsia? Ei löydy uutta miestä tai terveyssyistä ei onnistu. Sekin mahdollista.

Niin. Tämän miehenikin minulle aina sanoo, että tästä syystä jäisin. Se on kai se riski, mikä on otettava. 

Se menee elämässä vähän niin että jos ei uskalla niin ei mitään saakaan. Jos et ole oma itsesi ja ota elämässä mitä haluat, ei sitä sinun eteesi kukaan tule kantamaankaan. Jos miehesi olisi kengissäsi niin tietenkin hän eroaisi. Koska hän ei ole kengissäsi eikä halua sinusta erota niin tietenkin yrittää saada sinua jäämään alleviivaamalla riskiä ja sitä että kaikilla se unelma ei toteudukaan. Jos tuollaista uskot ja jäät kuuntelemaan niin sama hankkia arkku ja käydä siihen jo valmiiksi makaamaan. Sulla on elämäsi ja lapsiasian s

Kiitos! Ja tunnen aivan samoin, sama hankkia arkku jo nyt. Mies ei ymmärrä ja loukkaantuu kun yritän selittää, miten lapsi voi mennä hänen edelle. En osaa selittää sitä mutta tuo on hyvin ilmaistu, että sama hankkia arkku jo nyt , juurikin se. 

ap

Miehelläsi on vielä vähän henkistä kasvua tehtävänä. Eikä se haittaa. Jokainen on siinä pisteessä kuin on ja oppii omaa tahtiaan. Vaikka roolinne olisivat toisin päin ja hän haluaisi lasta ja sinä et, ei hän välttämättä silloinkaan ymmärtäisi mistä on kyse silloin kun sydän käskee tiettyyn suuntaan tai elämä pyytää sinulta jotakin, jotta saat edes mahiksen olla se kuka olet. Tietenkin sulla olisi kivempi olo kun mies ymmärtäisi. Vaan hän ei ymmärrä, mutta ei hän siitä rikkoonnu. Tässä on hyvä kohta hänelle oppia jotakin elämästä, elämisestä ja itsestään vastuussa olemisesta, vaikka se sattuukin ensin. Onneksi et tarvitse miehesi lupaa tai ymmärrystä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ikä olisi aika oleellinen tieto.

Sillä ei ole mitään merkitystä minkä ikäinen mä olen. En silti halua viettää loppuelämään ihmisen kanssa kenestä sisäisesti ajattelen, että tuon ihmisen takia en saanut edes yrittää tulla vanhemmaksi. 

ap

No en ymmärrä , että miksi sitä pitää piilotella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ikä olisi aika oleellinen tieto.

Sillä ei ole mitään merkitystä minkä ikäinen mä olen. En silti halua viettää loppuelämään ihmisen kanssa kenestä sisäisesti ajattelen, että tuon ihmisen takia en saanut edes yrittää tulla vanhemmaksi. 

ap

No en ymmärrä , että miksi sitä pitää piilotella?

No hyvä on, olen 28. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ikä olisi aika oleellinen tieto.

Sillä ei ole mitään merkitystä minkä ikäinen mä olen. En silti halua viettää loppuelämään ihmisen kanssa kenestä sisäisesti ajattelen, että tuon ihmisen takia en saanut edes yrittää tulla vanhemmaksi. 

ap

No en ymmärrä , että miksi sitä pitää piilotella?

No hyvä on, olen 28. 

Siis t.ap 

En odottaisi lomia tai mitään. Ottaisin vain asian esille ja sanoisin, että nyt on  niin, että haluat viimeisen kerran puhua lapsiasiasta. Kerro, että olet miettinyt paljon asiaa ja päättänyt toteuttaa lapsihaaveesi. Siten kysyt, haluaako mies toteuttaa sen kanssasi vai lähdettekö eri teille jatkamaan elämäänne. Toimit sitten vastauksen mukaan. Mies oletettavasti sanoo, että ei halua edelleenkään. Sitten vaan kauniisti kiität yhteisistä vuosista ja pahoittelet, että asian pitää loppua näin. Sitten vaan muuttoautoa tilaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ikä olisi aika oleellinen tieto.

Sillä ei ole mitään merkitystä minkä ikäinen mä olen. En silti halua viettää loppuelämään ihmisen kanssa kenestä sisäisesti ajattelen, että tuon ihmisen takia en saanut edes yrittää tulla vanhemmaksi. 

ap

No en ymmärrä , että miksi sitä pitää piilotella?

No hyvä on, olen 28. 

Siis t.ap 

No ei sulla ainakaan kiire tule.

Tsemppiä sulle eroprosessiin ja uuden äijän löytämiseen.

Toivottavasti löydät tuleville muksuille hyvän isän ja sinulle puolison.

M42

Vierailija kirjoitti:

En odottaisi lomia tai mitään. Ottaisin vain asian esille ja sanoisin, että nyt on  niin, että haluat viimeisen kerran puhua lapsiasiasta. Kerro, että olet miettinyt paljon asiaa ja päättänyt toteuttaa lapsihaaveesi. Siten kysyt, haluaako mies toteuttaa sen kanssasi vai lähdettekö eri teille jatkamaan elämäänne. Toimit sitten vastauksen mukaan. Mies oletettavasti sanoo, että ei halua edelleenkään. Sitten vaan kauniisti kiität yhteisistä vuosista ja pahoittelet, että asian pitää loppua näin. Sitten vaan muuttoautoa tilaamaan.

Kiitos. Ap 

Tässähän asia on päivän selvä. Avaat mahdollisimman pian keskustelun, jossa käyt asian läpi, että olet tullut siihen tulokseen, että haluat ehdottomasti lapsia. Kertomasi perusteella mies ei edelleenkään halua, joten keskustelun päätteeksi sovitte erosta, jonka jälkeen alat sitä valmistella.

Mitään etukäteisvalmisteluja en tekisi, ellei lapsiasiasta ole ihan viime aikoina puhuttu, koska sehän se vasta ikävältä tuntuu, että saa tietää toisen jo pedanneen eron ilman yhteistä päätöstä, johon toinen olisi vielä halutessaan voinut vaikuttaa. Eihän se mahdotonta ole, että hänkin on mielessään viime aikoina harkinnut, olisiko se sittenkin vaihtoehto, jos edellisestä keskustelusta aiheeseen liittyen on aikaa.

Onpa huonoja neuvoja. Ketään ei pidä painostaa lastentekoon. 

Okei, menitte naimisiin ja olitte molemmat sitä mieltä että ei lapsia, sinä muutit mielesi ja nyt sen takia miehen pitäisi lähteä terapiaan?? Miksi, pakottaisiko terapeutti miehesi lisäntymään, vai mika pointti??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin miehelle, että mä haluan erota ja aion hakea avioeroa. Sitten pistin eron vireille ja hain miehelle häädön. Ei ollut mikään erikoinen hetki, joku tavallinen viikonloppu ja vihoviimeinen kerta, kun sen kiukuttelua enää jaksoin katsoa.





Ei vielä avioliitossa oleva, voi eikä pysty häätämään aviopuolisoa kodista.

Avieron hakeminen kestää 6 kuukautta.  Kun se on täynnä, pitää avioerohakemus uusia.

Vasta sen jälkeen oikeus myöntää, kansliapäätöksenä avioeron.

Joten tuokin kommentoija puhuu haisevaa paskaa.

Valehtelee.

Kyllä pystyy. Avioero vireillä, mies ei suostunut lähtemään. Tilasin ajan oikeusaputoimistoon, josta asianajaja pisti häätöhakemuksen käräjäoikeuteen. Kai mä asian paremmin tiedän kuin sinä, kun olen sen itse kokenut.

Uskon tätä kirjoittajaa ennemmin kuin tuota p*skanpuhujakommentoijaa jo pelkästään selkeämmän ulosannin vuoksi. Että "kansliapäätös", just joo...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ikä olisi aika oleellinen tieto.

Sillä ei ole mitään merkitystä minkä ikäinen mä olen. En silti halua viettää loppuelämään ihmisen kanssa kenestä sisäisesti ajattelen, että tuon ihmisen takia en saanut edes yrittää tulla vanhemmaksi. 

ap

No en ymmärrä , että miksi sitä pitää piilotella?

No hyvä on, olen 28. 

Siis t.ap 

No ei sulla ainakaan kiire tule.

Tsemppiä sulle eroprosessiin ja uuden äijän löytämiseen.

Toivottavasti löydät tuleville muksuille hyvän isän ja sinulle puolison.

M42

Yleinen harha etteikö n. 30-vuotiaalla naisella olisi hedelmällisyyden suhteen jo vähän kiire lastenteon kanssa. Hoitojakaan ei kumppanin kanssa saa julkiselta ennen kuin on vuosi yritystä takana. Jos Ap eroaa nyt ja uuden kumppanin löytymiseen menisi 2 vuotta, seurustelua edes 2 vuotta ennen lapsen yritystä. Ap on silloin 32. Yritystä vuosi, lapsettomuushoitoja vuosi pari. Ap voi olla 35 ennen kuin lasta näkyy mailla halmeillakaan jos huono tuuri käy, vaikka lähtee "jo" nyt ja jos kumppani löytyy edes 2 vuoden sisällä.

Lasta haluavilla naisilla ei ole oikeasti yhtään varaa vitkutella ja ne miehet, jotka ei halua juuri sen naisen kanssa lapsia joiden kanssa ovat pitäisi varsinkin muistaa tämä. Suhteessa mukavuussyistä valheellisen toivon varassa naista kiikuttavan pitäisi muistaa että hänen vuokseen nainen voi jäädä kokonaan lapsettomaksi.

Ei siis lannistukseksi Ap:lle. Luultavasti saat vielä toivomasi parisuhteen ja lapsiakin.

Mielestäni tuo lause "mies ei ymmärrä miksi lapsi menisi hänen edelleen" kertoo jo aika paljon miehen luonteesta. Hän haluaa olla elämäsi kuningas, ja kaiken hänen ympärillään  pitää huomioida, palvella ja palvoa häntä ja vain häntä. Lapsi veisi hänen mielestään huomiota pois häneltä.  Toisin sanoen narsistinen mieslapsi. Eli ap, anna palaa, löydät ihan varmasti paremman. ja muista että miehesi ei todellakaan ole sitä parasta isäainesta. 

Ero ainut vaihtoehto. Ystävä jäi vaikka mies ei halunnut lapsia. Edelleen ovat yhdessä mutta ystävästä paistaa ulos katkeruus miestä ja kaikkia lapsiperheitä kohtaan. Toinen odotti että mies on valmis, lopulta ero ja lapsettomuushoidot, todettiin syöpä ja nyt yksin ja lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Okei, menitte naimisiin ja olitte molemmat sitä mieltä että ei lapsia, sinä muutit mielesi ja nyt sen takia miehen pitäisi lähteä terapiaan?? Miksi, pakottaisiko terapeutti miehesi lisäntymään, vai mika pointti??

Et varmaan lukenut kokonaan tätä ketjua . Mies ei ole aiemmin halunnut terapiaan mutta nyt suostuisi jotta voitaisiin käsitellä tätä asiaa siellä että minä haluan lapsia ja hän ei. Hän toivoo sen auttavan siihen että minä en haluaisi erota ja voisin paremmin hyväksyä lapsettomuuden. Siksi kysyin, kannattaako enää lähteä terapiaan. Ja minä tosiaan muutin mieleni lapsista. Ap 

Mielenmuuttaminen näin isossa asiassa ja noin nuorena on täysin sallittua.

Itse tulostin avioerohakemuksen ja sen kanssa menin miehen juttusille. Sanoi ymmärtävänsä ja allekirjoitti paperin. Lupasi viedä sen konttorille, ei koskaan vienyt. Odotin kuukauden ja täytin eropaperit netissä.

Suuttui kun sai tiedoksi annon erosta. Kuulin kaikki huor,telut ja kuinka oon tahallaan valehdellut ja harhaanjohtanut kun hänen kanssaan suhteeseen alkava ei saa erota hänestä. Hiton vaikea oli päästä eroon, lain puolelta tuli vain että voivoi ja lämmin leipä, miehellä on oikeus asua sun asunnossa eikä sille voida mitään ettei maksa mitään laskuja.

Sun mies kuulostaa siltä että tulee menemään vaikeaksi. Jos mahdollista niin vuokra asunto vaan kehiin ja eron ilmoittamisen jälkeen sinne suorinta tietä. Omassa erossa syitä oli monia, mutta yksi oli ettei mies halunnut lapsia ja minä olisin halunnut, mutta en sen miehen kanssa. En odottanut että ymmärtäisi syitä, ei varmaan ymmärrä vieläkään. Siinä määrin terapiat aivan turhia yhdessä, mies voi mennä sitten omalla ajallaan käsittelemään omia tunteita Jos haluaa eron jälkeen. 

Järjestä asuntoasiat kuntoon ensin, että pääset pois heti kun asia puhuttu. Etenkin jos odotettavissa väkivaltaa, uhriutumista, syyttelyä, ryyppäämistä.