Lue keskustelun säännöt.
Paljonko keskituloiset pystytte auttamaan rahallisesti opiskelevia lapsianne?
02.02.2025 |
Ongelma on tämä huono työllisyystilanne. Tuntitöitä opintojen ohella tuntuu olevan todella vaikea saada. Lisäksi kaikki eläminen on kallistunut. Autatteko jollain tavoin nuoria aikuisia lapsianne? Millä summalla tai millä tavoin? Itse olen antanut välillä ruokakassin ja välillä rahaa. Kolmen nuoren äitinä olen tiukoilla..
Kommentit (62)
Useilla satasilla kuukausi. Käy kyllä itsekin töissä ja opinnot etenevät. Haluan että voi vähän matkustella ja nauttia siltäkin osin nuoruudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
0e
pärjäävät ihan itsekin.
Okei, no minun ei pärjää
Maksan menoja, ruokaa, apteekkia. Pari sataa kuussa per lapsi.
Muutama kymppi, joku satanen mennyt. Tilanteesta riippuen kun auto oltava kumminkin.
Vierailija kirjoitti:
Useilla satasilla kuukausi. Käy kyllä itsekin töissä ja opinnot etenevät. Haluan että voi vähän matkustella ja nauttia siltäkin osin nuoruudesta.
Onko sinulla useampi lapsi? Kuinka monta sataa annat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useilla satasilla kuukausi. Käy kyllä itsekin töissä ja opinnot etenevät. Haluan että voi vähän matkustella ja nauttia siltäkin osin nuoruudesta.
Onko sinulla useampi lapsi? Kuinka monta sataa annat?
Ei ole kuin yksi. Yhteensä molemmilta vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyvät töissä, joten nolla euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään hyvin isojakin summia annatte...minä annan 100e kuussa ja ehkä jotain vähän päälle vielä. Siltikin tiukkaa tekee kun on useampi lapsi vaikka olenkin keskituloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelevan lapsen auttaminen ei ole mikään velvollisuus. Jos omat rahat ovat tiukilla, niin minusta on tyhmää saattaa tilannetta vielä vaikeammaksi sillä, että antaa omista rahoistaan jotain opiskelijalle. Sitten, jos itsellä on väljempi rahatilanne, voi toki käyttää osan rahoistaan opiskelijan tukemiseen.
Suomessa terveen opiskelijan opiskelu ei kaadu siihen, että vanhemmat eivät auta taloudellisesti. Sitten voi olla eri tilanne, jos opiskelevalla nuorella on paljon terveysongelmia.
Kuulun itse hyvätuloisiin ja minulla on kolme yliopistossa / amk:ssa opiskelevaa lasta. Maksan toisella paikkakunnalla opiskelevalle matkat, kun hän tulee kotiin. Lisäksi olen maksanut epäsäännöllisiä kertajuttuja, kuten vuokravakuuden, silmälasit ja hammaslääkärilaskun. Muuten lapseni ovat huolehtineet raha-asioistaan itse ja ottaneet tarvittaessa opintolainaa, mutta ei lähellekään maksimisummaa. Itse asiassa opintolainahyvityksen takia nimenomaan kannattaa ottaa opintolainaa.
Minä en saanut vanhemmiltani mitään kun kotoa lähdin.
Omille lapsile yritän kyllä antaa kun se aika tulee.
Ylempi keskiluokka yleensä tukee nuoria aikuisia taloudellisesti - se vaikuttaakin tutkimusten mukaan koko loppuelämään paljon enemmän kuin joku eläkeiässä saatu perintö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelevan lapsen auttaminen ei ole mikään velvollisuus. Jos omat rahat ovat tiukilla, niin minusta on tyhmää saattaa tilannetta vielä vaikeammaksi sillä, että antaa omista rahoistaan jotain opiskelijalle. Sitten, jos itsellä on väljempi rahatilanne, voi toki käyttää osan rahoistaan opiskelijan tukemiseen.
Suomessa terveen opiskelijan opiskelu ei kaadu siihen, että vanhemmat eivät auta taloudellisesti. Sitten voi olla eri tilanne, jos opiskelevalla nuorella on paljon terveysongelmia.
Kuulun itse hyvätuloisiin ja minulla on kolme yliopistossa / amk:ssa opiskelevaa lasta. Maksan toisella paikkakunnalla opiskelevalle matkat, kun hän tulee kotiin. Lisäksi olen maksanut epäsäännöllisiä kertajuttuja, kuten vuokravakuuden, silmälasit ja hammaslääkärilaskun. Muuten lapseni ovat huolehtineet raha-asioistaan itse ja ottaneet tarvittaessa opintolainaa, mutta ei lähellekään maksimisummaa. Itse asiassa opintolainahyvityksen takia nimenomaan kanna
Kuulostaa pihiltä
Miksi vanhempien pitäisi tukea rahallisesti täysi-ikäistä? Itse en ole saanut koskaan vanhemmiltani rahallista tukea, enkä ole odottanutkaan, että he maksaisivat elämääni täytettyäni 18. Kultalusikka suussa en ole kasvanut, vaan niukat rahat on opiskeluaikaan saanut riittämään elämällä säästeliäästi: kulkemalla kävellen/pyörällä, tekemällä itse ruoan ja asumalla vaatimattomasti solussa ja käyttäen rahaa vain välttämättömiin. Ennen kuin joku tulee kommentoimaan, että tällainen kuulostaa kurjalle, niin sanoisin, että tottumuskysymys. Kun en ole lapsenakaan yltäkylläisyydessä elänyt, niin tämä on ollut ihan sitä perusarkea, eikä se ole tehnyt minusta sen onnettomampaa. Nyt työelämässä ja parempien tulojen äärellä osaa arvostaa sitä, mitä kouluttautuminen ja työelämä on elämään mahdollistanut.
Tuen opiskelevaa nuortani taloudellisesti n. 300 €/kk (maksan tiettyjä kuluja ja ostan/maksan ruokaa, en tee suoria rahasiirtoja) ja isänsä 100€/kk. Ollaan siis erottu, mutta minä olen hyvätuloinen, joten on varaa auttaa ilman että joudun pihistelemään/en saa säästettyä omiin juttuihin. En halua, että nuori elää köyhyydessä ja valmistuu jättivelat niskassaan. Työpaikan saaminen Suomessa on vaikeaa ja opintolainahyvityksen voi hallitus poistaa tuosta noin vain. Parempi valmistua velattomana ja opiskella ilman taloudellisia huolia.
Muutan samalla itse pieneen asuntoon, joten kun maksan lapsen asumisen ja oman asumisen, asumiskulut pysyt samoina kuin nyt perheasunnossa.
Lukiolainen vasta, mutta ihan just täysi-ikäinen. Kaikkihan tässä on vielä maksettava lukion loppuun ainakin, opintotukea ei tule saamaan. Jos saa kesätöitä, niin säästäköön jatko-opintoihin, nyt pystyn menonsa maksamaan, tulevasta ei tiedä.
Onnistuin hommaamaan vanhemmalle opiskelijalleni työn. Ja avustan sen verran, ettei joudu ottamaan opintolainaa, kumpikaan. Nuorempi asuu vielä kotona.
0e
pärjäävät ihan itsekin.