Lue keskustelun säännöt.
Paljonko keskituloiset pystytte auttamaan rahallisesti opiskelevia lapsianne?
02.02.2025 |
Ongelma on tämä huono työllisyystilanne. Tuntitöitä opintojen ohella tuntuu olevan todella vaikea saada. Lisäksi kaikki eläminen on kallistunut. Autatteko jollain tavoin nuoria aikuisia lapsianne? Millä summalla tai millä tavoin? Itse olen antanut välillä ruokakassin ja välillä rahaa. Kolmen nuoren äitinä olen tiukoilla..
Kommentit (62)
Itse kun opiskelin ja kävin töissä / kesätöissä oli kotiin maksettava ns ruokarahaa jotta oppisin näkemään, että eläminen maksaa.
1000 markan kesätyötä piti antaa äidille 500 markkaa. Käteen jäi 500 markkaa vuodeksi, tällä rahalla hankin kirjat, vaatteet. Onneksi sain hieman lehtien jakamisesta rahaa (eivät vanhemmat tienneet tästä työstä, muutoin ois taas mennyt prosentit kotiin).
Omia lapsia olen tukenut auttanut, eikä kesätöistä tai mistään heidän rahoistaan ole pitänyt kotiin mitään antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempien pitäisi tukea rahallisesti täysi-ikäistä? Itse en ole saanut koskaan vanhemmiltani rahallista tukea, enkä ole odottanutkaan, että he maksaisivat elämääni täytettyäni 18. Kultalusikka suussa en ole kasvanut, vaan niukat rahat on opiskeluaikaan saanut riittämään elämällä säästeliäästi: kulkemalla kävellen/pyörällä, tekemällä itse ruoan ja asumalla vaatimattomasti solussa ja käyttäen rahaa vain välttämättömiin. Ennen kuin joku tulee kommentoimaan, että tällainen kuulostaa kurjalle, niin sanoisin, että tottumuskysymys. Kun en ole lapsenakaan yltäkylläisyydessä elänyt, niin tämä on ollut ihan sitä perusarkea, eikä se ole tehnyt minusta sen onnettomampaa. Nyt työelämässä ja parempien tulojen äärellä osaa arvostaa sitä, mitä kouluttautuminen ja työelämä on elämään mahdollistanut.
Minä tein nuo samat, mutta vanhempani tukivat minua silti. Hyvä niin. Itsekin tuen lastani, vaikka on vielä pieni. Katson pitkälle tuöevaisuuteen.
Maksan tytön vuokran 500€ ja pojan laskuja 250 ja annan 250 pojalle käteen
Vanhempani maksoivat ekojen opintojeni aikana käytännössä kaikki matkustamiseen ja ruokaan liittyvät kulut ja puhelin- ja nettikulut. Jälkimmäisten opintojen aikana tein päätoimisesti töitä ja elin jo kumppanini kanssa. Tein työtä jota sain, vaikka se ei sopinut minulle. Sairastuin tuolloin fyysisesti työn mekaanisesta fyysisestä ylikuormituksesta. Tuota ei ole saatu parannettua, eli kärsin edelleen oireista mutta olen onneksi jo paremmassa työssä.
Jälkipolveani aion tukea maksimaalisesti sijoitusten kautta, jotta ei tarvitse ottaa itselleen soveltumattomia töitä vaan voi keskittyä vaikka palkattomiin, mutta ovia avaaviin työharjoitteluihin opintojen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan synttäri- ja joululahjaksi 150-200€.
Ja jos lapsi tarvitsee rahaa johonkin suurempaan hankintaan tai rahat on loppu, niin ollaan sovittu, että kertoo siitä, jolloin avustamme rahallisesti.
Melko harvoin pyytävät rahaa ja tiedän, nyt on tosi kysymyksessä ja yritän kasvattaa lapsistani omilla jaloillaan seisovia ja toimeentulevia. Osaavat ennakoida menonsa ja säästää pienistä tuloistaan ja olen siitä ylpeä.
Saman kasvatuksen olen saanut myös vanhemmiltani.
tämä kuulostaa juuri järkevältä tavalta vs. tämä satasia kuussa oletuksena jolloin käsitys käytettävissä olevista varoista kummasti hämärtyy. Lisäksi se tarjoaa lapselle onnistumisen kokemuksia kun se oma tulotaso lähtee valmistumisen jälkeen nousemaan vs. miksi vanhemmat lakkasi maksamasta taskurahaa narina.
Meillä on kasvamassa sukupolvi, joka ei tunne rahan arvoa ja palkan ostovoimaa, kun ovat tottuneet lapsesta lähtien korkeaa materiaan ja rahaa ja vanhemmat työntävät sitä aikuisuuteen saakka.
Yhä useampi nuori päätyy velkakietteeseen ja ullosottoon, kun pääsee työelämämään, kun ei hallita rahan käyttöä, kun huomioidaan suomalaisten palkansaajien ostovoima, oli sitten lääkäri tai juristi.
Tällä hetkellä suurin osa perintätöimiston ja ulosoton asiakkaista on alle 30v. Ja osa akateemisia ja hyvätuloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Meillä on kasvamassa sukupolvi, joka ei tunne rahan arvoa ja palkan ostovoimaa, kun ovat tottuneet lapsesta lähtien korkeaa materiaan ja rahaa ja vanhemmat työntävät sitä aikuisuuteen saakka."
Eiköhän kyse ole jostain muusta. Oma lapseni ymmärsi jo päiväkoti-ikäisenä ulosoton toiminnan ym. talousasioita, koska kerroin niistä hänelle. Moni ei kerro ja asiat tulevat yllätyksenä nuorille aikuisille. Ja itse todellakin aion antaa rahaa lapselle aikuisenakin.
Ostimme opiskelecalle lapsellemme hyvän varman auton, maksamme sen huollot, auton vakuutukset jne.. bensat hän maksaa ite, tekee jonkun verran töitä opiskelun ohessa. Ja tottakai omat ruoat, kännyt, netin jne hän maksaa ite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan synttäri- ja joululahjaksi 150-200€.
Ja jos lapsi tarvitsee rahaa johonkin suurempaan hankintaan tai rahat on loppu, niin ollaan sovittu, että kertoo siitä, jolloin avustamme rahallisesti.
Melko harvoin pyytävät rahaa ja tiedän, nyt on tosi kysymyksessä ja yritän kasvattaa lapsistani omilla jaloillaan seisovia ja toimeentulevia. Osaavat ennakoida menonsa ja säästää pienistä tuloistaan ja olen siitä ylpeä.
Saman kasvatuksen olen saanut myös vanhemmiltani.
tämä kuulostaa juuri järkevältä tavalta vs. tämä satasia kuussa oletuksena jolloin käsitys käytettävissä olevista varoista kummasti hämärtyy. Lisäksi se tarjoaa lapselle onnistumisen kokemuksia kun se oma tulotaso lähtee valmistumisen jälkeen nousemaan vs. miksi vanhemmat lakkasi maksamasta taskurahaa narina.
Vanhemmat avustivat paljon opiskeluaikana, mutta ei se heikentänyt rahanarvoani. Oli huoletonta opiskella, kun oli varaa hyvään ruokaan ja matkustamiseen.
Vierailija kirjoitti:
"Meillä on kasvamassa sukupolvi, joka ei tunne rahan arvoa ja palkan ostovoimaa, kun ovat tottuneet lapsesta lähtien korkeaa materiaan ja rahaa ja vanhemmat työntävät sitä aikuisuuteen saakka."
Eiköhän kyse ole jostain muusta. Oma lapseni ymmärsi jo päiväkoti-ikäisenä ulosoton toiminnan ym. talousasioita, koska kerroin niistä hänelle. Moni ei kerro ja asiat tulevat yllätyksenä nuorille aikuisille. Ja itse todellakin aion antaa rahaa lapselle aikuisenakin.
Jep. Ei tuollaista ongelmaa tule, jos käyttää matikkaa. Omat lapseni ovat matemaattisesti suuntautuneita, ja osaavat käyttää matikkaa rahankäytön hallintaan.
On olemassa ihmisiä, jotka käyttävät rahaa näppituntumalla ja tottumuksesta. Näillä ymmärrettävästi on vaikeuksia sopeuttaa rahankäyttö muuttuneiden tulojen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Meillä on kasvamassa sukupolvi, joka ei tunne rahan arvoa ja palkan ostovoimaa, kun ovat tottuneet lapsesta lähtien korkeaa materiaan ja rahaa ja vanhemmat työntävät sitä aikuisuuteen saakka."
Eiköhän kyse ole jostain muusta. Oma lapseni ymmärsi jo päiväkoti-ikäisenä ulosoton toiminnan ym. talousasioita, koska kerroin niistä hänelle. Moni ei kerro ja asiat tulevat yllätyksenä nuorille aikuisille. Ja itse todellakin aion antaa rahaa lapselle aikuisenakin.
Älä välitä. Kateellinen kirjoittaja haluaa demonisoida lasten tukemisen.
Autan tarpeen mukaa. En säännöllisesti anna rahaa tiettyä summaa kuussa. Harrastuksen olen tammikuussa maksanut ja annoin pari kymppiä ruokarahaa. Joulukuussa annoin enemmän rahaa ruokaan ja joululahjaksi annoin rahaa. Keskimäärin annan n 80e kuukaudessa, maksan puhelinlaskun ja ostan vaatteet ja kengät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole avun tarpeessa. Teki 15-20h viikossa töitä opiskelun ohessa, nyt maisteriopintojen alkuun 3pv/vko. Hyvin pärjää
"Apu" on lähinnä jotain junalippujen maksua, auton lainaamista, lomailua meidän 2. kodissa, viikonloppuja meidän luona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä on kasvamassa sukupolvi, joka ei tunne rahan arvoa ja palkan ostovoimaa, kun ovat tottuneet lapsesta lähtien korkeaa materiaan ja rahaa ja vanhemmat työntävät sitä aikuisuuteen saakka."
Eiköhän kyse ole jostain muusta. Oma lapseni ymmärsi jo päiväkoti-ikäisenä ulosoton toiminnan ym. talousasioita, koska kerroin niistä hänelle. Moni ei kerro ja asiat tulevat yllätyksenä nuorille aikuisille. Ja itse todellakin aion antaa rahaa lapselle aikuisenakin.
Jep. Ei tuollaista ongelmaa tule, jos käyttää matikkaa. Omat lapseni ovat matemaattisesti suuntautuneita, ja osaavat käyttää matikkaa rahankäytön hallintaan.
On olemassa ihmisiä, jotka käyttävät rahaa näppituntumalla ja tottumuksesta. Näillä ymmärrettävästi on vaikeuksia sopeuttaa rahankäyttö muuttuneiden tulojen mukaan.
Lapsen kavereissa on erilaisia tyyppejä. Kyllä heistä on outoa, jos kaveri käyttää Pivoa ja seuraa sieltä budjetoidun rahan kulumista. Kun se laskee ja näyttää tarkalleen, kuinka paljon per päivä on rahaa jos ostaa tuon herkkujuustopalan tai käy pizzalla opiskelijaruokala sijasta? Puhumattakaan illanvietoista ja juomien laadusta!
Kaikista pahin asia on kuitenkin osamaksu. Siihen ei kyllä meidän lapsi taivu sitten millään ilveellä. Hädän pitäisi olla suuri ennen kuin hän sellaiseen lähtisi. Häntä ei hävetä yhtään se, ettei hänen kämppänsä tai puvustonsa ole Insta-kelpoinen. Hänelle riittävät mieluiten kirpparilta ostetut klassista mallia olevat perusvaatteet ja kaupasta ostetut nahkakengät ja alusvaatteet aika ajoin. Kestävä laukku ja reppu ovat tärkeitä ja ilman ostoskassia ei mene kauppaan.
Hän onkin tyyppi, joka on hankkinut alusta lähtien työpaikkansa ja on vähiten kiinnostunut influencerin elämästä.
Vierailija kirjoitti:
100000000000 kuukaudessa.
Et ole keskituloinen, joten tämä ei kuulu tähän ketjuun.
Oli aika hankala opiskella kun piti pelätä joka kirjettä ja joutu laskemaan pennejä jokapäivä, mitä ruokaa vai ostaako ollenkaan. Ja tuota samaa kokoajan,ihan kokojana mielessä,yötäpäivää .
Yritä siinätehdä koetta tai lukea kokeeseen ku mielessä on vaamn seuraava sähkölasku yms. Nukkumisesta puhumattakaan.
Vielä 25v myöhemmin kärsin vaikeasta unettomuudesta.
Jos ois lapsia niin auttasin ,paljon, ettei tartteis miettiä rahaa ,vaan voisivat opiskella ja elää.
Vierailija kirjoitti:
Oli aika hankala opiskella kun piti pelätä joka kirjettä ja joutu laskemaan pennejä jokapäivä, mitä ruokaa vai ostaako ollenkaan. Ja tuota samaa kokoajan,ihan kokojana mielessä,yötäpäivää .
Yritä siinätehdä koetta tai lukea kokeeseen ku mielessä on vaamn seuraava sähkölasku yms. Nukkumisesta puhumattakaan.
Vielä 25v myöhemmin kärsin vaikeasta unettomuudesta.
Jos ois lapsia niin auttasin ,paljon, ettei tartteis miettiä rahaa ,vaan voisivat opiskella ja elää.
Juuri näin. Minun vanhempani arvostivat opiskelua, ja tukivat sitä rahallisesti. Eikä minulla sitten ollut tuollaista stressiä.
Sama toistuu omien lasten kanssa. Minä arvostan opiskelua ja haluan tukea lasten opiskelua myös rahallisesti. He eivät ole tuhlailevia, joten rahastressi ei heidän opiskeluaan häiritse.
Minä avustan myös, sillä en todellakaan halua, että lapset valmistuvat 20000 euron laina niskassa. Työn saanti epävarmaa ja tuollaiseen tilanteeseen ei perhettä perusteta. Eihän opintotukii ole korotonta ja milloin vain hallitus päättää taas jotain leikkauksia opiskelijoille.
Ekana vuonna annettiin 200€/kk ruokaan. Nyt kun lapsi joutui vähentämään työtunteja, että saa tehtyä kandin ja puuttuvat kurssit, niin maksetaan tältä ajalta lapsen yhtiövastike (800€/kk).
Meillä on vain yksi lapsi, joten helpompi auttaa. Eikä tarvii pitää lukua, kuinka paljon on ketäkin autettu.
Kituuttamista? Onko sinulle raha ja materia se arvo, joka antaa elämistarkoituksen, sisällön ja onnellisuuden? Ja se pitäisi opettaa myös lapsille?
Minulle elämän ilo ja onnellisuus on aina tullut muusta, kuin rahasta ja materiasta ja saman olen huomannut lapsistani. Ehkä materiasta tulee hetken huuma ennen tavaran ostamista, mutta heti kun sen saa itselleen, sen arvo yleensä menettää merkityksensä ja sitä roinaa riittää kirpparille asti.