85-vuotias isoisä utelee aina kyläillessä lapsenlapsilta (tyttöjä) että onko poikaystäviä
Kannattaako noin iäkkäälle kertoa että toinen tykkää tytöistä ja toinen ei halua seurustella lainkaan?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Puhu lapsen kanssa mitä haluaa.
Naurattaa kyl kun ihan aikuiset puhuu lapsensa "kämppiksistä" vaikka lapsi itse sanonut seurustelevansa.
Naura pois vaan. Mullakin ollut kämppis jo 28vuotta
Iälle sinällään ihan sama, mutta eihän noiden asioiden kertominen kuulu sulle. Ne tytöt kertovat itse, jos kokevat sen tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n perheessä se isoisä jaksaa tätä samaa udella vuodesta toiseen. Ja ap sitten ihmetellä asiaa palstalla... :)
No enpä kyllä ole asiasta kirjoittanut aiemmin. Ilmeisesti joku muu pohtinut vastaavaa?
Ap
Mun vanhemmat eivät nyt olisi reagoinnutkaan.
Isäni ent merimies kerto joskus että monet kokit laivoilla oli ns tuhkaluukku miehiä.
Mutta exmieheni vanhemmat jaksoivat aina jotain negatiivista jos oli puhetta samasukupuolen pareista. Ja varsinkin just homot oli jotain ihan järkyttävää. Naispareja ei vissiinkää tajunut olevan olemassakaan.
Reaktio oli heillä aina yliammuttu.
Sanoin noissa tilanteissa että mitä siintä jos kaksi aikusta tykkää toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa heittää että kelpaisko tyttöystävä? Minulla yksi vanhempi sukulainen kyseli joka kerta kun kävi kylässä samaa ja se ärsytti huomattavasti koska se ei todellakaan kuulu hänelle. Kysyin kerran että mitens tyttöystävä ja se naaman muuttuminen punaiseksi oli näkyvää ja sitten hieman köhimistä ja sen jälkeen todistelua että ei se haittaa kun hänenkin pojalla oli kerran yövieras jonka armeijakamat oli eteisessä ja olivat luulleet ensin että poika mutta onneksi olikin tyttö vieras. Tämä tapahtui siihen aikaan kun naisten pääsy armeijaan oli tuore uutuus. Tuolle vanhemmalle sukupolvelle on joku hemmetin pakkomielle siihen että pakko olla joku parisuhde niin olet jotain.
Mutta kysely loppui siihen.
Jep.
Kannattaa aina vastata mahdollisimman nenäkkäästi, niin pääsee mahdollisimman pian tilantee
Maailmassa on paljon muutakin juteltavaa kuin parisuhteet tai lapset tai asunnonomistaminen tai työpaikka.
Kun et tiedä toisen tilannetta, niin älä tenttaa.
Tuota... Saako siis vain sellaisia asioita kysellä, joihin tietää jo vastauksen etukäteen? Se ei käsittääkseni johda koskaan kovinkaan hedelmälliseen keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa heittää että kelpaisko tyttöystävä? Minulla yksi vanhempi sukulainen kyseli joka kerta kun kävi kylässä samaa ja se ärsytti huomattavasti koska se ei todellakaan kuulu hänelle. Kysyin kerran että mitens tyttöystävä ja se naaman muuttuminen punaiseksi oli näkyvää ja sitten hieman köhimistä ja sen jälkeen todistelua että ei se haittaa kun hänenkin pojalla oli kerran yövieras jonka armeijakamat oli eteisessä ja olivat luulleet ensin että poika mutta onneksi olikin tyttö vieras. Tämä tapahtui siihen aikaan kun naisten pääsy armeijaan oli tuore uutuus. Tuolle vanhemmalle sukupolvelle on joku hemmetin pakkomielle siihen että pakko olla joku parisuhde niin olet jotain.
Mutta kysely loppui siihen.
Jep.
Vanhus: mitäs Liisalle kuuluu
Liisa: kiitos ihan hyvää
Ja homma hoidettu. Sitten voi juoda kahvia.
Just. Tosi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat meillä läpeensä järkyttyneitä kun yksi lapsenlapsista on parisuhteessa transhenkilön kanssa.
No ei ihme!
Niin onhan tuo järkytys, jos se suhde tarkoittaa sitä, että suku ei jatku siinä suhteessa. Jos se on pelkkää pukeutumista toiseen sukupuoleen niin se ei välttämättä tarkoita sitä. Isovanhemmat toivovat sukuun lapsia ja se on ihan ymmärrettävää. Vanhimmat ovat jopa sotaveteraaneja eli taistelleet henkensä edestä sodassa. On vähän märkä rätti kasvoihin tällaiselle sanoa, että lapsia ei tulekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa heittää että kelpaisko tyttöystävä? Minulla yksi vanhempi sukulainen kyseli joka kerta kun kävi kylässä samaa ja se ärsytti huomattavasti koska se ei todellakaan kuulu hänelle. Kysyin kerran että mitens tyttöystävä ja se naaman muuttuminen punaiseksi oli näkyvää ja sitten hieman köhimistä ja sen jälkeen todistelua että ei se haittaa kun hänenkin pojalla oli kerran yövieras jonka armeijakamat oli eteisessä ja olivat luulleet ensin että poika mutta onneksi olikin tyttö vieras. Tämä tapahtui siihen aikaan kun naisten pääsy armeijaan oli tuore uutuus. Tuolle vanhemmalle sukupolvelle on joku hemmetin pakkomielle siihen että pakko olla joku parisuhde niin olet jotain.
Mutta ky
Eikun Liisa esittää tietysti kohteliaan vastakysymyksen. Vasta sitten vaietaan ja juodaan kaffet... :)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pappaikäinen, enkä todellakaan ole tietämätön nykyajan asioista. Kyllä homoista ja lesboista tiedettiin jo 50 vuotta sitten. Meilläkin oli suvussa yksi. Lasten kuulleen yritti vanhemmat salaa asiasta keskustella, mutta kyllä me tiedettiin.
Kysymys ei tietenkään ole siitä tietääkö joku pappaikäinen homoudesta tai lesboudesta vaan siitä miten reagoi, kun oma lapsenlapsi on lesbo tai homo.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat meillä läpeensä järkyttyneitä kun yksi lapsenlapsista on parisuhteessa transhenkilön kanssa.
No eipä ihme. Syystäkin. Kauheaa: bylsii trannspun kanssa.
Tohtori Zivago
Mulla on 40-luvun alussa syntynyt ystävä, jota eräs homoseksuaali, oma sukulainen, ahdisteli nuorena. Silti hän ymmärtää, ettei homo ja ahdistelija ole sama asia ja että ensiksi mainitussa ei ole mitään pahaa. Ovat ahdistelleen sukulaisen kanssa eläneet vuosikymmenet sovussa naapureina sen jälkeen kun ahdistelu loppui. Oli tuohon aikaan vielä rikos/mielisairaus ja lääkärinainen, jota ystäväni tapaili tuohon aikaan "käytti jossain" serkkupoikaa, jonka jälkeen ei enää ahdistellut... Homo on serkku silti tänä päivänäkin ja on poikaystävä, joka ihan haluaa olla hänen kanssaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa heittää että kelpaisko tyttöystävä? Minulla yksi vanhempi sukulainen kyseli joka kerta kun kävi kylässä samaa ja se ärsytti huomattavasti koska se ei todellakaan kuulu hänelle. Kysyin kerran että mitens tyttöystävä ja se naaman muuttuminen punaiseksi oli näkyvää ja sitten hieman köhimistä ja sen jälkeen todistelua että ei se haittaa kun hänenkin pojalla oli kerran yövieras jonka armeijakamat oli eteisessä ja olivat luulleet ensin että poika mutta onneksi olikin tyttö vieras. Tämä tapahtui siihen aikaan kun naisten pääsy armeijaan oli tuore uutuus. Tuolle vanhemmalle sukupolvelle on joku hemmetin pakkomielle siihen että pakko olla joku parisuhde niin olet jotain.
Mutta kysely loppui siihen.
Jep.
Kannattaa aina vastata mahdollisimman nenäk
Vanhuksen elämässä ajankohtaisia asioita ovat mm. erilaiset sairaudet ja lääkitykset. Nuorihan voisi vaikka kysellä näistä yksityiskohtaisesti vanhukselta?
Hyvä kysymys. Ehkä on parempi sanoa että toinen ei halua seukkailla vielä. Ja toinen ei halua puhua seukkausasioista. Ehkä isoisä kysyy silti jos ei enää muista ettei tarvii kysyä.
Minkä takia vanhuksia pitää säästää? Jos he kerran ovat niin tahdittomia että utelevat yksityisasioita jotka eivät heille kuulu, heidän on kestettävä vastaukset.
Kannattaa kertoa. Tulin itse kaapista viime vuonna ja kerroin 88-vuotiaalle äidilleni että olen queer, mutta eihän se saatana edes tiennyt mikä se on.
En ymmärrä miksi pitäisi hyssytellä, jos hän kuitenkin on täysissä ruumiin voimissaan.
Ehkä hänenkin olisi aika elää tätä päivää.
Valitettavasti Puppa👴 on sellainen utelija. No, sanoisin kyllä että tuo on se vähiten huolestuttava piirre hänessä.
Kannattaa aina kehut tyttöjä: sukulaistyttökin oli oikein otettu kun keihaisin rippijuhlissa että 'hyvä perse'! Ilmeestä näki että oli toivottu kehu! T: M65+
Nyt oli puhe isovanhemmista, jotka monella ovat lähempänä 80 v.