Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö ole tosi monimutkaista muuttaa avoliittoon, jos kummallakin on omistusasunto?
02.02.2025 |
Olen nelikymppinen lapseton sinkkunainen ja olen törmännyt siihen, että miehet hinkuvat avoliittoon muuttamista. Asun siis omistusasunnossa (kaksiossa) kaupungin keskustassa ja työpaikkani on ihan lähellä kävelymatkan päässä. Jos tapaisin miehen, jolla myös on pieni omistusasunto, niin kummankin pitäisi joko myydä oma asuntonsa tai laittaa se vuokralle ja sitten pitäisi etsiä uusi yhteinen vuokra-asunto sellaiselta paikalta, jossa kummallakin olisi kohtuullinen työmatka. Ja usein nykypäivänä vaaditaan vuokra-asunnoissa, että siinä pitää asua vähintään vuosi, ennen kuin voi irtisanoa sen. Mitäs sitten jos sukset menevät ristiin heti alussa, niin onpa kiva siinä sitten kahdestaan sinnitellä vuokrasopimuksen loppuun asti. Itselläni on siis niin pieni asunto, että tässä ei voi asua kahta aikuista. Ja kun itse kärsin unettomuudesta, niin sen yhteisen asunnon pitäisi olla kolmio, sillä tarvitsen oman makuuhuoneen, jossa nukkua. Niissäkin on korkea vuokra, joten suoraan sanottuna ei sekään edullista ole.
Helppoahan se olisi, jos kummallakin olisi vuokra-asunnot, niin sitten vaan irtisanoo sen ja vuokraa uuden.
Kommentit (39)
Tai mitä sitten, jos miehellä, joka asuu vaikka Vantaan Tikkurilassa, on 10-vuotias lapsi vuoroviikoin ja lapsen äiti asuu myös samalla alueella, tapaa Helsingin Pasilassa asuvan naisen, jolla on 8-vuotias lapsi vuoroviikoin ja lapsen isä asuu myös lähellä, niin jos he haluavat muuttaa yhteen, niin jompikumpi lapsi siinä kuitenkin kärsii, kun joutuu vaihtamaan koulua ja luopumaan vuoroviikkosysteemistä. Eikö se tunnu aika itselläältä, että vanhempi ajattelee vain itseään tuossa tilanteessa, että kun "mä haluan asua yhdessä kumppanin kanssa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos on noin hankalaa, niin sitte ei muuta yhteen. Ei se sen kummempaa.
Asutaan jommankumman luona vuorotellen, niin kauan kuin mahdollista.
"...itse kärsin unettomuudesta..."
Tuossa olennaisin kohta aloittajan ongelmaa. Eli kun päässä on ongelmaa, niin kaikki on vaikeaa ja mahdotonta.
Kyllä nyt saa vuokrattua asunnon toistaiseksi olevalla vuokrasopimuksella, asuntoja on niin paljon tarjolla. Kaverillakin on vuokrata sillä ehdolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän yhteen muutto edes pakko ole. Kukin tekee niinku parhaaksi näkee. Tosin joku saattaa katuakkin sitä että toisen takia myi asuntonsa,sit siitä ei tullutkaan mitään yhdessä elosta ja nyt syyttää itseään et meni myymään asunnon toisen tahdosta eikä omasta halusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"...itse kärsin unettomuudesta..."
Tuossa olennaisin kohta aloittajan ongelmaa. Eli kun päässä on ongelmaa, niin kaikki on vaikeaa ja mahdotonta.
Minkä mä voin sille, etten saa unta? Ei unilääkkeitäkään voi syödä kuin leipää.
Onko tarpeen muuttaa yhteen, ellei halua edes nukkua yhdessä? Sehän on se juttu yhdessä asumisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tietenkin valintakysymys mihin haluaa panostaa. Jos jo edeltäkäsin miettii sen mahdottomaksi, niin todennäköisesti siihen suhde sitten kaatuukin.
Montako miestä sinulla on ap?
Asutko Porvoossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin oli ratkaisu, molemmilla omat "työ"asunnot ja yhteinen yhteiselle vapaa-ajalle. Toimii hyvin.
No itse ajattelisin, että muutetaan toisen asuntoon ja toisen asunto menee vuokralle. Jos asunnot samantasoisia, niin vuokratuotto ja yhteisen asunnon kulut kaikki puoliksi. Jos on kovin eritasoiset, niin sitten menee vähän hankalammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sun miehet vinkuu tällaista, niin pystytkö vuokraamaan motellin, niin kaikki miehet mahtuu saman katon alle sun kanssa.
Tunnistan aloittajan ongelman. Kun 32-36 -vuotiaana olin sinkku, niin jokainen mies jota aloin tapailemaan teki aika selväksi, että jos suhde vakiintuu niin pitää muuttaa yhteen noin vuoden päästä. Eli että he haluaa suhteelta nimenomaan sitä, että aika nopeasti muutetaan yhteen. Itselleni kelpasi hyvin yksin asuminen. Ei nuo miehet väärin tehneet kun halusivat suhteelta nimenomaan yhdessä asumista, sen vain ei itseä napannut kuin vasta vuosien päästä, silloinkin ehkä.
Olen huomannut, että miehille se yhdessä asuminen on jotenkin tärkeämpää kuin naisille. Siinä on kai jokin pelko taustalla, menettämisen pelko, kontrollin tarve - tai molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että miehille se yhdessä asuminen on jotenkin tärkeämpää kuin naisille. Siinä on kai jokin pelko taustalla, menettämisen pelko, kontrollin tarve - tai molemmat.
Taitaa olla ihan vain kyse siitä, että mies haluaa naisen hoitamaan osan kodista.
Meillä minä halusin muuttaa yhteen kun tapasin elämäni miehen, mies oli varovaisempi kun oli juuri eronnut. Molemmilla oli omistuskaksio. Minä myin kaksioni ja ostin kolmion. Mies muutti luokseni ja laittoi asuntonsa vuokralle ja maksoi vuokratulollaan asuntoni vastikkeen kokonaan. Parin vuoden päästä menimme naimisiin, mies myi asuntonsa ja osti minulta puolikkaan kolmiostani. Nyt olemme olleet naimisissa jo 20 vuotta.
Menee vähän ristiin nuo sinun kysymykset ja se, että tällainen olisi oikeasti ajankohtainen kysymys. Oletko autisti? Siinä on siis tarkoitus, että ollaan yhdessä, eikä erota, kun myydään omaisuus ja muutetaan kamat saman katon alle. Sinä saat edelleen senkin jälkeen päättää, mitä myyt ja mitä huolit tilalle. Älä jätä miehelle näitä.
Montako huonetta hankitaan, tuntuu täysin järjettömältä kysymykseltä etukäteen. Mitä jos mies vaatii kaksi omaa huonetta? Tai kokonaisen oman kerroksen ja vielä piharakennuksesta osakkeen.
Alue: Aihe vapaa
Eräs henkilö kertoi, että hänen lapsenlapsi muutti 19-vuotiaana yhteen poikaystävän kanssa ja he tekivät tällaisen 12kk vuokrasopimuksen, eli että aikaisintaan vuoden kuluttua voi irtisanoa vuokrasopparin. No he olivat muutaman viikon asuneet yhdessä kunnes tuli ryppy rakkauteen ja tyttö muutti takaisin lapsuudenkotiin, mutta hänen piti maksaa tietenkin vuokra vielä usean kuukauden ajan asunnosta, jossa ei edes asu.