Miten voisi hyväksyä sen, että kaikesta vaivannäöstä huolimatta vartalo ei ole kaunis?

Sama. Ehkä liikkuu jossain WT-piireissä kun ympärillä on vain ryhävalaita ja pakkelinaamoja... :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista kroppaa toivoisit? Onko täydellinen sinulle siis lihaksikas vai hoikka vai molempia? Hoikan saa helpommin syömällä vähän kuin urheilemalla, se on karu fakta. Itse laihdutin normaalipainossa noin 10 kg ja aluksi kyllä liikunta auttoi (lähinnä kävely ja jumppa) mutta myöhemmin on laihtumisessa auttanut vain se, että syö tosi vähän. Ja tosiaan itse joudun tekemään paljon töitä sen eteen, että pysyn edes suht hoikkana eikä paino nouse normaalin ylärajoille, oikeastaan joka päivä lasken kaloreita ja useamman kerran viikossa käyn vaaálla vieläkin vaikka laihtumisesta on jo vuosia, aina jos nousua tulee pidän pari kevytpaastopäivää. Ei oikeastaan voi juurikaan hellittää- Syön kyllä joskus herkkujakin mutta vain vähän tai se on pois normiruoasta,  mutta en todellakaan voi syödä mitä vain ja kuinka paljon vain, ja jos syön esim. pitsan niin seuraava päivänä syön vähemmän.

Juu, tolla tyylillä minäkin hankein itselleni ortoreksian ja lopuksi bulimian. Kesti vuosia korjata vääristynyt suhde ruokaan ja painoon. Hammaskiille ei valitettavasti koskaan toivu, siitä olen surullinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä mitä yrität sanoa. Tekstisi on tyypillinen esimerkki siitä, miten ihmisten kirjoitustaito on lopahtanut. 

Hmm... vai voisikohan johtua puutteellisesta lukutaidosta? Mä nimittäin ainakin ymmärsin, mitä aloittaja kirjoitti. 

Muuta neuvoa en voi antaa kuin että tuo on vain asia, johon on sopeuduttava. Jos sulla on hyvä ryhti, niin se tekee paljon. Jos ei, pyri parantamaan sitä. Mulla itselläni on jo ranka niin isoilla mutkilla, että hyvän ryhdin ylläpitäminen on vaikeaa. Olen kyllä saanut paljon aikaankin sen suhteen, mutta työ ei lopu koskaan.

 

"Olen niin kateellinen naisille, jotka voivat elää miten sattuu ja käydä ehkä vähän kävelyllä, jos huvittaa ja silti näyttää täydellisiltä."

Tämä lause ei menisi läpi yhdessäkään äidinkiel

Tuossa ei ole edelleenkään mitään epäselvää, eikä mitään arvailtavaa. Yhden pilkun sinne lisäisin.

Nyt on kyllä ihan lukijassa vika, jos ei ymmärrä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan ymmärrä mitä yrität sanoa. Tekstisi on tyypillinen esimerkki siitä, miten ihmisten kirjoitustaito on lopahtanut. 

Tai sitten luetun ymmärtäminen... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista kroppaa toivoisit? Onko täydellinen sinulle siis lihaksikas vai hoikka vai molempia? Hoikan saa helpommin syömällä vähän kuin urheilemalla, se on karu fakta. Itse laihdutin normaalipainossa noin 10 kg ja aluksi kyllä liikunta auttoi (lähinnä kävely ja jumppa) mutta myöhemmin on laihtumisessa auttanut vain se, että syö tosi vähän. Ja tosiaan itse joudun tekemään paljon töitä sen eteen, että pysyn edes suht hoikkana eikä paino nouse normaalin ylärajoille, oikeastaan joka päivä lasken kaloreita ja useamman kerran viikossa käyn vaaálla vieläkin vaikka laihtumisesta on jo vuosia, aina jos nousua tulee pidän pari kevytpaastopäivää. Ei oikeastaan voi juurikaan hellittää- Syön kyllä joskus herkkujakin mutta vain vähän tai se on pois normiruoasta,  mutta en todellakaan voi syödä mitä vain ja kuinka paljon vain, ja jos syön esim. pitsa

Sunhan ei pitänyt enää vastata tähän ketjuun?

Periaatteessa tän voisi ymmärtää kahdella tavalla: "Olen niin kateellinen naisille, jotka voivat elää miten sattuu ja käydä ehkä vähän kävelyllä, jos huvittaa ja silti näyttää täydellisiltä."

...että naiset voivat elää miten sattuu ja siihen liittyen käydä ehkä vähän kävelyllä, jos huvittaa (kävelyllä käynti silloin jos huvittaa olisi miten sattuu -elämää)

...että naiset voivat elää miten sattuu, korkeintaan ehkä käydä vähän kävelyllä, jos huvittaa (ja silti näyttää täydellisiltä)

Kyllä hyvällä tahdolla ja perusjärjellä ymmärtää, että ap tarkoittaa jälkimmäistä.

Itse asiaan ei oikein ole vastausta. Jotkut vaan näyttävät täydellisiltä tekemättä mitään?

Kehon luontaista mallia ei voi muuttaa, vaikka miten treenaisi. Näin rugbypelaajan kommentin, että "Minulla ei ole tällaista kroppaa (kookas, mahakas, pyöreä) koska pelaan rugbya. Pelaan rugbya, koska minulla on tällainen kroppa".

Uimarien kroppaakaan ei ole saavutettu vain uimalla, vaan heillä on luonnostaan uimiseen sopiva kroppa, jota liikuntamuoto korostaa.

Kirurgin veitsellä saa muokattua luontaista runkoa vähän, samoin joillain lihastreeneillä. Mutta esim minusta ei koskaan tule söpöpeppua eikä lattanapeppua vaikka miten haluaisin, koska minulla on luonnostaan kroppaan nähden iso persus,ja siinä se on painoinpa 55kg tai 155kg.

Vierailija kirjoitti:

Mood

Yritän kävellä tai hölkätä juoksumatolla päivittäin. Sitten syödä terveellisesti. Ja joskus sitten herkkua. Ei siinä oikein muu auta.

Sanoit että teet "hulluna töitä" kropan eteen, niin ei tuo vielä mitään hullua ole. Kuulostaa ihan normaalilta, terveelliseltä liikunnalta. Jos inhoaa salitreeniä ei kannata tehdä sitä mutta voisit kokeilla kotona jumppaa tai vaikka uintia, hiihtoa... Kaikki kehittää monipuolisesti lihaksistoa.

Vierailija kirjoitti:

Kehon luontaista mallia ei voi muuttaa, vaikka miten treenaisi. Näin rugbypelaajan kommentin, että "Minulla ei ole tällaista kroppaa (kookas, mahakas, pyöreä) koska pelaan rugbya. Pelaan rugbya, koska minulla on tällainen kroppa".

Uimarien kroppaakaan ei ole saavutettu vain uimalla, vaan heillä on luonnostaan uimiseen sopiva kroppa, jota liikuntamuoto korostaa.

 

Kirurgin veitsellä saa muokattua luontaista runkoa vähän, samoin joillain lihastreeneillä. Mutta esim minusta ei koskaan tule söpöpeppua eikä lattanapeppua vaikka miten haluaisin, koska minulla on luonnostaan kroppaan nähden iso persus,ja siinä se on painoinpa 55kg tai 155kg.

Kyllä näin ruumiinrakenne on synnynnäistä. Minä en pystyisi saamaan sitä isoa reisivakoa kuin laihduttamalla todella alipainoiseksi. Ja joillain normaalipainoisillakin kuitenkin on se, koska heillä lantion rakenne on erilainen. Hartioita on myös turha koettaa saada leveämmiksi tai kapeammiksi.

Treenaamalla ja ruokavaliolla saa silti kehon kohtia muokattua, esim. reisiä saa kapeammiksi ja vaikka olisi O-vartalo isoa vyötäröäkin saa kapeammaksi, mutta ei vartalo silti muutu yhtäkkiä X-malliseksi. Mutta mahdollista on järkevästi syömällä ja urheilemalla saada vyötärö alle 80 cm tai alle 90 cm (suositukset naisille ja miehille). Pelkkä yhden kohdan täsmäkorjaus joillain jumppaliikkeillä on kuitenkin aika hankalaa koska ihmisen pitää muuttaa myös ruokavaliota että saisi niitä tuloksia. Jos haaveilee kokonaan eri mallisesta kehosta, kannattaa unohtaa kirurgit ja mieluummin miettiä millä tavalla kehittäisi oman kehon mallinsa parhaita puolia. Mutta jos haluaa vain vähän litteämmän vatsan tai kapeammat reidet, se on eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Kehon luontaista mallia ei voi muuttaa, vaikka miten treenaisi. Näin rugbypelaajan kommentin, että "Minulla ei ole tällaista kroppaa (kookas, mahakas, pyöreä) koska pelaan rugbya. Pelaan rugbya, koska minulla on tällainen kroppa".

Uimarien kroppaakaan ei ole saavutettu vain uimalla, vaan heillä on luonnostaan uimiseen sopiva kroppa, jota liikuntamuoto korostaa.

 

Kirurgin veitsellä saa muokattua luontaista runkoa vähän, samoin joillain lihastreeneillä. Mutta esim minusta ei koskaan tule söpöpeppua eikä lattanapeppua vaikka miten haluaisin, koska minulla on luonnostaan kroppaan nähden iso persus,ja siinä se on painoinpa 55kg tai 155kg.

Mä oon kanssa saanu kuulla tyyliin "hyi en tykkää noin rotevista naisista, treenaat liikaa. Naisen kuuluu olla sellainen pieni ja pehmeä." Yritä siinä sitten sanoa, että olen roteva ihan ilman mitään treenaamistakin... Ja pehmeyttä siihen vielä päälle niin näytän moukarintyöntäjältä. Harrastan lajeja, joissa vahva kehoni on minulle vahvuus. Balettitanssijan mekossa tuntisin vaan oloni nöyryytetyksi leveine hartioineni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehon luontaista mallia ei voi muuttaa, vaikka miten treenaisi. Näin rugbypelaajan kommentin, että "Minulla ei ole tällaista kroppaa (kookas, mahakas, pyöreä) koska pelaan rugbya. Pelaan rugbya, koska minulla on tällainen kroppa".

Uimarien kroppaakaan ei ole saavutettu vain uimalla, vaan heillä on luonnostaan uimiseen sopiva kroppa, jota liikuntamuoto korostaa.

 

Kirurgin veitsellä saa muokattua luontaista runkoa vähän, samoin joillain lihastreeneillä. Mutta esim minusta ei koskaan tule söpöpeppua eikä lattanapeppua vaikka miten haluaisin, koska minulla on luonnostaan kroppaan nähden iso persus,ja siinä se on painoinpa 55kg tai 155kg.

Mä oon kanssa saanu kuulla tyyliin "hyi en tykkää noin rotevista naisista, treenaat liikaa. Naisen kuuluu olla sellainen pieni ja pehmeä." Yritä siinä sitten sanoa, että olen roteva ihan ilman mitään treenaamistakin..

Siis olen hoikka, mutta ilman treeniä varmaan lihoisin "Justiinaksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: "Huomaatko, että itse jakelet täällä epäammattimaisia vinkkejä ja arvotat toisten valintoja? Voin kertoa, että ainakin minulle tuollainen "täsmäsyöminen" kuulostaa häiriintyneeltä syömiskäyttäytymiseltä ja todella ahdistavalta. Minulle toimii se, että mietin mitä syön, ja selvitän myös ravintosisällön (ml. kalorit, mutta myös vitamiinit, kuidut ym.). Jos kuvittelee että keho kertoo mitä pitää syödä ja luottaa siihen, ei todennäköisesti saa riittävästi hyviä ravintoaineita. Kun tiedän oman energiatarpeeni ja kulutukseni, tiedän myös, milloin pitäisi syödä vielä lisää, vaikkei tekisi mieli, sillä välillä kärsin huonosta ruoahalusta lääkityksestä johtuen.

Ja minulla vaa'alla käyminen juuri auttaa siihen kehoahdistukseen. Silloin kun tuntuu, että on turvonnut olo, vaa'

Pakkomielteinen suhtautuminen ruokaan, kaloreihin ja joskus myös liikuntaan tai muihin kompensointikeinoihin kuuluu syömishäiriöön. Tiedän, koska olen sairastanut. Pääsin eroon siitä vain lopettamalla laihduttamisen, vaa'alla käymisen ja kalorien laskemisen. En ikinä, ikinä halua sitä elämää hallitsevaa sairautta takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista kroppaa toivoisit? Onko täydellinen sinulle siis lihaksikas vai hoikka vai molempia? Hoikan saa helpommin syömällä vähän kuin urheilemalla, se on karu fakta. Itse laihdutin normaalipainossa noin 10 kg ja aluksi kyllä liikunta auttoi (lähinnä kävely ja jumppa) mutta myöhemmin on laihtumisessa auttanut vain se, että syö tosi vähän. Ja tosiaan itse joudun tekemään paljon töitä sen eteen, että pysyn edes suht hoikkana eikä paino nouse normaalin ylärajoille, oikeastaan joka päivä lasken kaloreita ja useamman kerran viikossa käyn vaaálla vieläkin vaikka laihtumisesta on jo vuosia, aina jos nousua tulee pidän pari kevytpaastopäivää. Ei oikeastaan voi juurikaan hellittää- Syön kyllä joskus herkkujakin mutta vain vähän tai se on pois normiruoasta,  mutta en todellakaan voi syödä mitä vain ja kuinka paljon vain, ja jos syön esim. pitsa

 

 Ruokasuhteesi oli vääristynyt alun perinkin, jos terveellinen syöminen aiheutti sinulle syömishäiriön. Kaikki eivät ala oksennella ja pilaa hampaitaan laihdutusprojektin takia, kyllä bulimiassa on taustalla yleensä jotain ihan muuta kuin laihdutuskuuri. Suurimmalla osalla syömishäiriöisistä on vaikea kotitausta, seksuaalista hyväksikäyttöä, koulukiusaamista yms. taustalla, ei normaali ihminen sairastu pelkän laihdutuskuurin seurauksena. Laihduttaa voi myös ammattilaisen ohjauksessa, ihan terveysasemalta saa hyviä ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti täydellisen näköisiä naisia näkee harvoin. Yleensä jos kroppa on mintti, niin naama on vaatimaton tai toisin päin. Kuntosalilla on paljon niitä, jotka näyttää takaapäin hyvältä, mutta mutta...

Kuka määrittelee, mikä on "täydellisen näköinen"? Se voi olla eri asioita eri ihmisille. Kauneus on todellakin katsojan silmässä.

Tuossahan tuo taas nähtiin, miten tiukoilla kriteereillä miehet naisten ulkonäköä arvostelee ja joka ruumiinosa arvostellaan erikseen. Ensin nähdään muka kaunista ja sitten todetaan heti perään, että "jaa no mutta sillä onkin ruma nenä".

Sitten seuraavaksi nauretaan "nuo on taas noita teidän naisten ongelmia, ottaisitte meistä miehistä mallia, miten rennosti suhtaudumme ulkonäköömme."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: "Huomaatko, että itse jakelet täällä epäammattimaisia vinkkejä ja arvotat toisten valintoja? Voin kertoa, että ainakin minulle tuollainen "täsmäsyöminen" kuulostaa häiriintyneeltä syömiskäyttäytymiseltä ja todella ahdistavalta. Minulle toimii se, että mietin mitä syön, ja selvitän myös ravintosisällön (ml. kalorit, mutta myös vitamiinit, kuidut ym.). Jos kuvittelee että keho kertoo mitä pitää syödä ja luottaa siihen, ei todennäköisesti saa riittävästi hyviä ravintoaineita. Kun tiedän oman energiatarpeeni ja kulutukseni, tiedän myös, milloin pitäisi syödä vielä lisää, vaikkei tekisi mieli, sillä välillä kärsin huonosta ruoahalusta lääkityksestä johtuen.

Ja minulla vaa'alla käyminen juuri auttaa siihen kehoahdistukse

Niin kuuluu, mutta ei kaloreiden laskeminen tai vaa'alla käynti aina ole pakkomielteistä, vaan siihen voi suhtautua myös ihan neutraalisti. Kaikki liikuntakaan ole pakkomielteistä. Jos on sairastanut sellaista syömishäiriötä jossa juuri liikunta tai kaloreiden laskeminen oli pakkomielteistä, ei välttämättä kannata ottaa niitä tavaksi uudestaankaan. Mutta monille ne toimivat apuna painonhallinnassa, vaikka eivät tietysti sinällään riitäkään. Osalla ihmisistä on syömishäiriöille luonnostaan tai taustansa takia enemmän taipumusta, ja viaton liikuntaharrastuskin voi lähteä helposti käsistä.

"Ruokasuhteesi oli vääristynyt alun perinkin, jos terveellinen syöminen aiheutti sinulle syömishäiriön. Kaikki eivät ala oksennella ja pilaa hampaitaan laihdutusprojektin takia, kyllä bulimiassa on taustalla yleensä jotain ihan muuta kuin laihdutuskuuri. Suurimmalla osalla syömishäiriöisistä on vaikea kotitausta, seksuaalista hyväksikäyttöä, koulukiusaamista yms. taustalla, ei normaali ihminen sairastu pelkän laihdutuskuurin seurauksena. Laihduttaa voi myös ammattilaisen ohjauksessa, ihan terveysasemalta saa hyviä ohjeita."

No siitä se nyt vaan lähti. Se alkoi vilpittömällä liikunnan lisäyksellä ja kun aloin laihtua, sain positiivisia kommentteja ja olin tyytyväinen. Aloin tarkkailla ruokavaliotani ja syödä mahdollisimman terveellisesti. Pikku hiljaa aloin kirjata ylös kaikenlaista, painoa, kaloreita, ravintoarvoja.. Elinkin näin jonkin aikaa, mutta siitä alkoi pikkuhiljaa tulla elämän tarkoitus. Ihan vaivihkaa.

Käännekohta oli ensimmäinen epäonnistuminen. Sorruin herkkuihin esimerkiksi. Tunsin siitä syyllisyyttä. Olinhan pärjännyt loistavasti tähän asti. Päätin, että koska olin sillä tavalla epäonnistunut, voin korjata sen juoksemalla pidemmän lenkin seuraavana päivänä...

Lopulta koko elämä pyöri sen punnitsemisen, kaloreiden taulukoimisen, syömisen ja liikunnan miettimisen ympärillä.

Varmasti teillä muilla on enemmän sitä tahdonvoimaa, että tarkkailunne ei lipsahda syömishäiriön puolelle, mutta minulle siinä kävi niin.

Nykyään treenaan salilla ja vaalin terveyttä ja ruoka on minulle ravintoa. En ole käynyt moneen vuoteen vaa'alla enkä laskenut kaloreita. En pitänyt ruokapäiväkirjoja. Ja olen hoikka ja hyväkuntoinen. Opettelin kuuntelemaan kehoani sen sijaan, että yritän väkisin vääntää sitä johonkin muottiin.

Ps. Exceliä voi käyttää paljon hyödyllisempienkin asioiden taulukoimiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehon luontaista mallia ei voi muuttaa, vaikka miten treenaisi. Näin rugbypelaajan kommentin, että "Minulla ei ole tällaista kroppaa (kookas, mahakas, pyöreä) koska pelaan rugbya. Pelaan rugbya, koska minulla on tällainen kroppa".

Uimarien kroppaakaan ei ole saavutettu vain uimalla, vaan heillä on luonnostaan uimiseen sopiva kroppa, jota liikuntamuoto korostaa.

 

Kirurgin veitsellä saa muokattua luontaista runkoa vähän, samoin joillain lihastreeneillä. Mutta esim minusta ei koskaan tule söpöpeppua eikä lattanapeppua vaikka miten haluaisin, koska minulla on luonnostaan kroppaan nähden iso persus,ja siinä se on painoinpa 55kg tai 155kg.

Mä oon kanssa saanu kuulla tyyliin "hyi en tykkää noin rotevista naisista, treenaat liikaa. Naisen kuuluu olla sellainen pieni ja pehmeä." Yritä siinä sitten sanoa, että olen roteva ihan ilman mitään treenaamistakin..

Nykyään balettiharrastuksessa ollaan kai sallivampia, mutta joskus aijemmin tuntui että leveät hartiat ja muu "väärä" jo lapsillakin oli ongelma.

Itsekkin oon mieluummin roteva ja lihaksikas kuin pelkkä roteva "Justiina" mitä olisin ilman bodaamista :D

Tähän valitettavasti on tultu. Naiset murehtivat jatkuvasti ulkonäköään, puunaavat ja laittautuvat, treenaavat henkihieveriin vain sen takia että näyttävät hyviltä, ei sen takia että tuntevat itsensä tarpeeksi hyviksi. Joka puolella tyrkytetään tiettyä naiskuvaa, ei riitä että yritetään liukua siihen kehopositiiviseen kuvaan, läski on aina läski eikä se ole viehättävää. 

Naisen tulee yltää epäinhimilliselle tasolle jotta hänet hyväksyttäisiin ja valitettavasti tätä ruokkii myös miesten ulkonäölliset vaatimukset naisia kohtaan. Vaikka naiset eivät tätä myönnä, oikeasti haluavat huomiota miehiltä, haluavat palautetta naiselliselle egolleen ja että saavat uskomuksensa todeksi. Naisten elämä varsinkin tässä pintoliitoelämässä on julmaa ja naisten kannalta hyvinkin epävarmaa.

"Ruokasuhteesi oli vääristynyt alun perinkin, jos terveellinen syöminen aiheutti sinulle syömishäiriön. Kaikki eivät ala oksennella ja pilaa hampaitaan laihdutusprojektin takia, kyllä bulimiassa on taustalla yleensä jotain ihan muuta kuin laihdutuskuuri."

Jos tarvitset laihdutuskuuria, ruokasuhteesi oli alunperinkin vääristynyt.

Moni syömishäiriö saa alkunsa juurikin epäonnistuneesta painonpudotusprojektista.

En minäkään ajatellut, että "nytpä alan kontrolloida syömistäni epäterveellä tavalla ja sairastun sitten syömishäiriöön" vaan minäkin, ihan vilpittömästi, ajattelin aluksi vain eläväni terveellisesti ja liikunnallisesti.

Hyvä jos voit rehellisesti tarkastella omia ajtuksiasi ja suhtautumistasi, niin en minä ole mikään sinulle sanomaan, mitä olet tai et ole, kun en sinua tunne. Mutta kirjoitin silti kokemukseni tänne varoittavana esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

"Ruokasuhteesi oli vääristynyt alun perinkin, jos terveellinen syöminen aiheutti sinulle syömishäiriön. Kaikki eivät ala oksennella ja pilaa hampaitaan laihdutusprojektin takia, kyllä bulimiassa on taustalla yleensä jotain ihan muuta kuin laihdutuskuuri. Suurimmalla osalla syömishäiriöisistä on vaikea kotitausta, seksuaalista hyväksikäyttöä, koulukiusaamista yms. taustalla, ei normaali ihminen sairastu pelkän laihdutuskuurin seurauksena. Laihduttaa voi myös ammattilaisen ohjauksessa, ihan terveysasemalta saa hyviä ohjeita."

No siitä se nyt vaan lähti. Se alkoi vilpittömällä liikunnan lisäyksellä ja kun aloin laihtua, sain positiivisia kommentteja ja olin tyytyväinen. Aloin tarkkailla ruokavaliotani ja syödä mahdollisimman terveellisesti. Pikku hiljaa aloin kirjata ylös kaikenlaista, painoa, kaloreita, ravintoarvoja.. Elinkin näin jonkin aikaa, mutta siitä alkoi pikkuhiljaa tulla elämän tarkoitus. Ihan vaivihkaa.

Käännekohta ol

Olen pahoillani. Hyvä, että se on ohi. Usein on kuitenkin niin, että laihdutus korkeintaan laukaisee syömishäiriön ja taustalla on jotain ihan muuta, jota oireillaan, eikä syömishäiriö lopulta välttämättä edes ole se primäärisairaus.

Minulla on vähän päinvastoin, ruoka ei ole "vain" ravintoa vaan ehkä pikemminkin nautintoa. Ehkä se on yksi syy, miksi minulla toimii tämä systeemi ja fiiliksen mukaan syöminen ei toiminut. Ja kyllä syömisestä myös osaa nauttia paremmin, kun esim. syö herkkuja harvemmin ja vain vähän kerrallaan, mutta laadukkaita ja kunnolla nauttien. Minulla ei ole mitään rajoitteita ruoka-aineisiin mitä syön, vaan kaikkea voi syödä vähän ja kaikesta voi nauttia paljon! :) Kaloreita laskemalla minulla vain pysyy se tolkku siinä ja tiedän minkä verran kannattaa syödä. Tämä on toiminut jo vuosia, ja edelleen syön kaikkea, mutta kohtuudella, ja seuraan painoani. Voin sanoa, että ennen kuin laihdutin, niin minulla oli häiriintynyt ruokasuhde, koska kuvittelin syöväni ihan sopivasti ja terveellisesti, vaikka söin kulutukseen nähden aivan liikaa, popsin karkkia jatkuvasti koska kärsin hirveästä makeanhimosta, eikä lautasmalleista ollut tietoakaan. Nykyään ei edes ole sitä karkkihimoa enää. Veriarvotkin ovat paremmat kuin koskaan.

Mutta ymmärrän, ettei tämä toimi, jos taustalla on tuollainen tausta kuin sinulla on.