Pelkään saavani kehitysvammaisen lapsen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptoi terve lapsi. Mikään geenitutkimus ei takaa, että syntyvä lapsi on terve. Vielä synnytyksessä  voi tapahtua esim hapenpuute, joka vammauttaa lapsen. Mikään ei ole itsestäänselvää, mutta yleensä kaikki menee hyvin.

Hapenpuute voi aiheuttaa esim. ADHD vamman. 

 

ADHD ei ole vamma.

Ja mikään ei  takaa ettei lapsi voisi vammautua jonkin onnettomuuden seurauksena koska tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptoi terve lapsi. Mikään geenitutkimus ei takaa, että syntyvä lapsi on terve. Vielä synnytyksessä  voi tapahtua esim hapenpuute, joka vammauttaa lapsen. Mikään ei ole itsestäänselvää, mutta yleensä kaikki menee hyvin.

Hapenpuute voi aiheuttaa esim. ADHD vamman. 

 

ADHD ei ole vamma.

Mt-sairaus kuten autismikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko elämä on yksi iso riski. Jos saisit kehitysvammaisen lapsen, oppisit hoitamaan sitä, aivan niin kuin muutkin oppivat. Olin töissä paikassa, jossa olin paljon tekemisissä kehitysvammaisten kanssa, ja he ovat vanhemmilleen ja muille omaisilleen yhtä rakkaita kuin muutkin lapset.

En itse ainakaan voisi rakastaa kehitysvammaista lasta samalla tavalla kuin tervettä. Kokisin epäonnistuneeni. 

 

- ap

Sitten on parempi jos et lisäänny.

Ja vaikka saisit tervehenkinen lapsen, hänellekin voisi käydä huonosti.

Hänestä voi tulla narkkis, rikollinen, mielenterveys prakaa, voi jäädä auton alle , vammautua syystä tai toisesta, sairaus onnettomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä missään nimessä lisäänny. Voihan olla että vaikka saisitkin lapsen, se olisi sinisilmäinen poika vaikka olit tilannut ruskeasilmäisen tytön.

Kaiken muun kestäisin, mutta en kehitysvammaa. 

 

- ap

Etukäteen et voi tietää, mitä kestät ja mitä et. Mä esim. tunnen kaksi ihmistä, joiden kaikki perheenjäsenet ovat kuolleet (eivät yhtä aikaa). Varmasti hekin ajattelivat, että eivät kestäisi sellaista. Ja kas, ovat kestäneet. 

Luultavasti kuitenkin tiedän kestämiseni rajat paremmin kuin sinä. 

 

- ap

En minä väitä tietäväni sinun kestämisesi rajoja, mutta sinä puhut nyt asiasta, josta sinulla ei ole lainkaan kokemusta (eli vanhemmuudesta). Kun lapsi syntyy, maailma muuttuu ihan erilaiseksi. En oikein usko, että juuri sinä olet se poikkeusyksilö, joka kuolisi siihen, kun hänelle syntyisi kehitysvammainen lapsi. Kuka tahansa voi saada kehitysvammaisen lapsen, ei heiltä erityisesti kysytä, kestäisivätkö he sitä vai ei. Ja mitä se kestäminen edes tarkoittaa? Kuolisit, jos saisit kehitysvammaisen lapsen? Mihin?

Ajattele nyt ihan oikeasti noita kahta tuntemaani ihmistä, jotka ovat menettäneet kaikki perheenjäsenensä: Henkilö numero 1 menetti ensin puolisonsa (itsemurha), sitten vanhemman lapsensa (itsemurha). Lopulta hän menetti nuoremman lapsensa (sairauskohtaus) (lapset olivat siis jo aikuisia, mutta eri ikäisiä, lasten kuolemalla oli pitkä aika välissä). Henkilö numero 2 menetti ensin puolisonsa (itsemurha), sitten molemmat nuoret aikuiset lapsensa (onnettomuus). Mitäpä luulet, että jos ihmiseltä kyseltäis, kestäisivätkö he tuollaista, vastaisivatko todennäköisesti, että eivät kestäisi? Minä veikkaan, että vastaisivat. Mutta kuitenkin nuo kaksi ihan tavallista ihmistä ovat kestäneet kaikkien perheenjäseniensä kuoleman.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne osataan nykyään aika hyvin seuloa eli raskauden keskeytystä peliin jos meinaa niskapoimuapina syntyä.

Ei osata. Monella kehitysvamma paljastuu vasta kehityksen myötä, ei edes syntymässä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäsin ihan samaa, joten lapsen yrittämistä piti miettiä aika monta vuotta. Lopulta annoin lapselle mahdollisuuden ja tulinkin ekasta kierrosta raskaaksi ja sain lapsen jolla autismi + adhd, joten jäi kyllä ainoaksi lapseksi, toista en tod. uskalla yrittää, koska pelkäisin niin paljon että toisella lapsella olisi vielä enemmän haasteita.

Kiitos viestistäsi. Mitä mieltä olet tästä ketjusta? 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne osataan nykyään aika hyvin seuloa eli raskauden keskeytystä peliin jos meinaa niskapoimuapina syntyä.

Ei osata. Monella kehitysvamma paljastuu vasta kehityksen myötä, ei edes syntymässä. 

Sama juttu myös toiseen suuntaan. Kaikista niskapoimulapsista ei tule vammaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä hanki lapsia lainkaan, Ap. Sinulla ei selvästikään ole aineksia siihen.

Kummallista. Tervettä lasta saa kyllä toivoa, mutta on kiellettyä sanoa "toivottavasti lapsi ei ole kehitysvammainen". 

 

- ap

Saat toivoa, että lapsesi ei ole kehitysvammainen. Saat abortoida sikiön, jos sillä todetaan kehitysvammaisuutta aiheuttava kromosimi/geenivirhe. Kukaan ei kiellä näitä. Mutta ainoa 100 % varmuudella toimiva tapa varmistaa ettet saa kehitysvammaista lasta on se, että et tee yhtään lasta.

Itse päädyin jäämään lapsettomaksi mutta pohdin samaa kuin ap kun vielä lapsia harkitsin. Minua mietitytti lapsen sitovuus. Äitini kannusti korostamalla, kuinka lapsi on vauva vain vuoden ja lapsi kasvaa nopeasti. Itseäni mietitytti, että ei noin käy jokaisen lapsen kohdalla eikä aina hoito helpota vuosien varrella. Itse lopulta järkeilin, että jos en edes ajatuksen tasolla jaksa niin parempi jättää hankkimatta. En halunnut lasta niin paljon että olisin halunnut riskin ottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse päädyin jäämään lapsettomaksi mutta pohdin samaa kuin ap kun vielä lapsia harkitsin. Minua mietitytti lapsen sitovuus. Äitini kannusti korostamalla, kuinka lapsi on vauva vain vuoden ja lapsi kasvaa nopeasti. Itseäni mietitytti, että ei noin käy jokaisen lapsen kohdalla eikä aina hoito helpota vuosien varrella. Itse lopulta järkeilin, että jos en edes ajatuksen tasolla jaksa niin parempi jättää hankkimatta. En halunnut lasta niin paljon että olisin halunnut riskin ottaa. 

En kommentoi päätöstäsi, joka on tietenkin oma asiasi, vaan yleisesti: vanhemmuudessa ajatuksen taso ja käytäntö ovat kaksi ihan eri asiaa. Se, millaiseksi vanhemmuuden mieltää, ja millaista se todellisuudessa on, ovat ihan erilaisia juttuja. Toistan nyt kuitenkin sen, minkä alussa: en nyt viittaa lainaamani viestin kirjoittajan päätökseen olla tekemättä lapsia, siitä vain tuli mieleen tämä asia, joka taas perustuu omaan ja monen muun kokemukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptoi terve lapsi. Mikään geenitutkimus ei takaa, että syntyvä lapsi on terve. Vielä synnytyksessä  voi tapahtua esim hapenpuute, joka vammauttaa lapsen. Mikään ei ole itsestäänselvää, mutta yleensä kaikki menee hyvin.

Hapenpuute voi aiheuttaa esim. ADHD vamman. 

 

ADHD ei ole vamma.

 

Hapenpuute syynä eli mikään erityislahja ei ainakaan. Ja muu perhe voi olla tässä mielessä normaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä hanki lapsia lainkaan, Ap. Sinulla ei selvästikään ole aineksia siihen.

Kummallista. Tervettä lasta saa kyllä toivoa, mutta on kiellettyä sanoa "toivottavasti lapsi ei ole kehitysvammainen". 

 

- ap

 

Saat toivoa, että lapsesi ei ole kehitysvammainen. Saat abortoida sikiön, jos sillä todetaan kehitysvammaisuutta aiheuttava kromosimi/geenivirhe. Kukaan ei kiellä näitä. Mutta ainoa 100 % varmuudella toimiva tapa varmistaa ettet saa kehitysvammaista lasta on se, että et tee yhtään lasta.

Niin, totta. Mutta alapeukutus alkoi, kun sanoin, etten välttämättä voisi rakastaa kehitysvammaista lasta samalla tavalla kuin tervettä. Saako niin sanoa? 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä hanki lapsia lainkaan, Ap. Sinulla ei selvästikään ole aineksia siihen.

Kummallista. Tervettä lasta saa kyllä toivoa, mutta on kiellettyä sanoa "toivottavasti lapsi ei ole kehitysvammainen". 

 

- ap

 

Saat toivoa, että lapsesi ei ole kehitysvammainen. Saat abortoida sikiön, jos sillä todetaan kehitysvammaisuutta aiheuttava kromosimi/geenivirhe. Kukaan ei kiellä näitä. Mutta ainoa 100 % varmuudella toimiva tapa varmistaa ettet saa kehitysvammaista lasta on se, että et tee yhtään lasta.

Niin, totta. Mutta alapeukutus alkoi, kun sanoin, etten välttämättä voisi rakastaa kehitysvammaista lasta samalla tavalla kuin tervettä. Saako niin sanoa? 

 

- ap

Kyllä, mutta sinulla ei ole kokemusta siitä, mitä lapsen rakastaminen vanhempana on. Kuvitelmat harvoin vastaavat todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Koko elämä on yksi iso riski. Jos saisit kehitysvammaisen lapsen, oppisit hoitamaan sitä, aivan niin kuin muutkin oppivat. Olin töissä paikassa, jossa olin paljon tekemisissä kehitysvammaisten kanssa, ja he ovat vanhemmilleen ja muille omaisilleen yhtä rakkaita kuin muutkin lapset.

Olen miettinyt samaa kuin ap. Minulle kyse ei ole rakkaudenpuutteesta vaan siitä, että en vaan haluaisi omistaa koko elämääni raskaalle omaishoitajuudelle. 

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäsin ihan samaa, joten lapsen yrittämistä piti miettiä aika monta vuotta. Lopulta annoin lapselle mahdollisuuden ja tulinkin ekasta kierrosta raskaaksi ja sain lapsen jolla autismi + adhd, joten jäi kyllä ainoaksi lapseksi, toista en tod. uskalla yrittää, koska pelkäisin niin paljon että toisella lapsella olisi vielä enemmän haasteita.

Nehän ovat melko perinnöllisiä nuo adhd ja autismi eli osasitte ilmeisesti ilmeisesti siksi pelätä. Ap ei ole tuonut mitään sellaista esille, että olisi riski. Mutta on se iso asia se lapsen vanhemmaksi ryhtyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne osataan nykyään aika hyvin seuloa eli raskauden keskeytystä peliin jos meinaa niskapoimuapina syntyä.

Ei osata. Monella kehitysvamma paljastuu vasta kehityksen myötä, ei edes syntymässä. 

Niin. Mutta siltä osin kun osataan, ja seulassa ilmenee kehitysvammaisuus, niin siitä huolimatta jotkut synnyttää tarkoituksella kehitysvammaisen lapsen. Tietäen sen etukäteen.

Älä hanki lapsia jos et pysty rakastamaan muuta kun " täydellistä" lasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä hanki lapsia lainkaan, Ap. Sinulla ei selvästikään ole aineksia siihen.

Kummallista. Tervettä lasta saa kyllä toivoa, mutta on kiellettyä sanoa "toivottavasti lapsi ei ole kehitysvammainen". 

 

- ap

 

Saat toivoa, että lapsesi ei ole kehitysvammainen. Saat abortoida sikiön, jos sillä todetaan kehitysvammaisuutta aiheuttava kromosimi/geenivirhe. Kukaan ei kiellä näitä. Mutta ainoa 100 % varmuudella toimiva tapa varmistaa ettet saa kehitysvammaista lasta on se, että et tee yhtään lasta.

Niin, totta. Mutta alapeukutus alkoi, kun sanoin, etten välttämättä voisi rakastaa kehitysvammaista lasta samalla tavalla kuin tervettä. Saako niin sanoa? 

Saat sinä sanoa. Ja ajatellakin niin. Mun ajatukset olivat hyvin samanlaisia aikoinaan.

Sitten sain kehitysvammaisen lapsen. Hänen vammaisuuttaan ei olisi sikiöaikana voinut havaita, eikä sitä havaittu heti syntymän jälkeenkään. Vasta kun kehitystä ei normaaliin tahtiin tapahtunut. Muistan kun tutkimusten aikaan valvoin öitä ja suunnittelin, että lykkään tämän lapsen laitokseen, jos hän on vammainen. Aika kului ja varmuutta ei tullut vähään aikaan, puhuttiin vaan kehityksen viivästymisestä. Kun sitten varmistui, että kyse on kehitysvammaisuudesta, enhän minä enää siinä vaiheessa rakasta lastani minnekään laitokseen laittanut. Eli pystyin kuitenkin rakastamaan kehitysvammaista lasta samalla tavalla kuin tervettä. Ja ehkä vielä hieman enemmän.

Siitä on jo aikaa. Lapseni jo aikuinen ja asuu ryhmäkodissa. Itsekin edelleen hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptoi terve lapsi. Mikään geenitutkimus ei takaa, että syntyvä lapsi on terve. Vielä synnytyksessä  voi tapahtua esim hapenpuute, joka vammauttaa lapsen. Mikään ei ole itsestäänselvää, mutta yleensä kaikki menee hyvin.

Hapenpuute voi aiheuttaa esim. ADHD vamman. 

 

ADHD ei ole vamma.

Mt-sairaus kuten autismikin.

Ei ole mt-sauraus.