Vieläkö kannattaa lukea itsensä insinööriksi, vai onko kova työttömyys ja kilpailu työpaikoista silläkin alalla?
Lasteni uravalintoja tässä mietin, että mihin suuntaan heitä kannattaisi ohjata ja tukea. Ovat jo aika isoja toinen lukiossa mutta eivät osaa vielä sanoa mille alalle haluavat. Koulunumerot on hyvät ja vanhemmalla pitkä matikkakin sujuu hyvin. Lapseni saavat toki valita ihan mitä itse haluavat, mutta onhan vanhempien hyvä olla jotenkin tukena tässäkin asiassa, varsinkin jos omaa ideaa ei lapsilla kauheasti ole.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutusinflaatio. On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen. Tämä on oikea ongelma, mutta myös luonnollinen kehitys.
Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa ja kilpailu on kovaa.
Tämä.
Minusta haluttiin arkkitehtiä tai insinööriä. Minusta tuli insinööri, siihen aikaan 5% hakijoista sai paikan eli kilpailu oli vähistä paikoista kovaa. Nykyään taitaa saada lähes kuka tahansa pääsyn insinöörin opintoihin kun jaksaa avoimen yliopiston tms puolella käydä pohjia. Pääsykokeet on helppoja ainakin jos pitkän matikan on käynyt. DI-puolelle vaaditaan enemmän.
Insinööri oli vielä 90-luvun lopulla melko arvostettu homma mutta 2000-luvun puolella kaikenmaailman "ympäristöinsinöörit" yms
"Pääsykokeet on helppoja ainakin jos pitkän matikan on käynyt. DI-puolelle vaaditaan enemmän. "
Tämä on totta. Minä ainakin pääsin muutama vuosi sitten erittäin helposti sisään insinöörialalle amkkiin ja pääsykokeesta sain hyvät pisteet. Pari vuotta meni lukion jälkeen armeijassa ja töissä, mutta pitkä matikka, fysiikka ja kemia pitivät silti huolen, että koe tuntui helpolta ja sain hyvät pisteet.
En siis ollut mitenkään erityisen hyvä edes lukiossa jos nyt en huonokaan. koko lukion todistuksen keskiarvo oli kasin luokkaa ja kirjoituksista tuli fysiikan pitkänmatikan ja kemian arvosanoiksi kaikista M.
En toki osaa sanoa, olisiko DI ollut kuinka paljon vaikeampaa. Itse amk opiskelukin oli helpohkoa. Vaikka väitettiin, että opintopistettä kohden täytyy tehdä oppituntien lisäksi töitä myös vapaa-ajalla, on minulla aika vahva fiilis, että lopulta koko kouluun meni suunnilleen sen verran aikaa, mitä lukujärjestyksessä oli tunteja. Myös opinnäytetyö mukaan luettuna, sillä sen verran tuli oltua tunneilta pois. Todistuksessa oli kaikkia numeroita kuten kuuluukin ja yhtään koetta en joutunut uusimaan. Työelämä tuntui kyllä opiskelujen jälkeen kovalta, kun yhtäkkiä täytyy painaa se 37,5h viikkoon ja on tottunut enimmillään puoleen siitä.
Mutta kyllä se koulu osalla teetti työtäkin, joillakin jopa runsaasti.
Nyt on hyvä aika opiskella, valmistuessa varmasti töitä paremmin tarjolla kuin juuri nyt. Näin minäkin tein laman aikaan ja en katunut.
Pointti olikin, että peruskoodareiden työ on vähentynyt merkittävästi, jolloin on huomattavasti vaikeampi itse kehittyä kokeneeksi koodariksi, jos ei opiskelijat meinaa edes harkkapaikkoja saada.
Kertomasi pitää kyllä paikkaansa.
Tietojenkäsittelijät eivät muuten ole insinöörejä, vaan Filosofian maistereita.
Kyllä, jos kyseessä on klassinen insinööriala, kuten konetekniikka, sähkötekniikka tai tuotantotalous. Sen sijaan jotain modreneja hömpötyksiä, kuten ympäristöpuolle, ei kannata lähteä.
Yksilön kannattaa hyödyntää vaatimustason romahdus, eli kannattaa hankkia ne insinöörin paperit. Firmapuolella ei nimittäin ihan täysin olla havahduttu todellisuuteen, eikä ehkä hoksata tilannetta vuosikymmenenkään kuluttua. Työllistyminen on sitten eri asia ja siihenhän on ap:lla aikaa se 4 vuotta. Kukaan ei tiedä kuinka maailma makaa tuolloin.