Muistatteko te, että vanhempanne olisivat halanneet tai pitäneet sylissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ja enimmäkseen surullinen ketju. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta kun niitä saan, tulen olemaan heille läheinen ja halaamaan paljon. Tekisin niin muutenkin, koska sellainen olen, mutta ketjun lukeminen muistuttaa tämän tärkeydestä entistä enemmän. 

 

Kun aikoinani kävin terapiassa, terapeuttini sanoi kerran, ettei kukaan muista lapsena istuneensa vanhempansa sylissä (jotain persoonallisuuden eriytymisestä eli ettei pieni lapsi vielä ole sillä lailla eriytynyt tms), ja omalta osaltani uskon sen, koska meillä oli ihan tavallinen hyvä perhe, ja aikuisena aina tavatessa halataan. En kiistä muiden muistoja, tässä ketjussahan osa sanoo muistavansa, mutta siis ei kannata olettaa ettei ole saanut koskaan istua sylissä vaikkei sitä muistakaan.

 

Pikkulapsiajalta tuskin muistoja hirveästi onkaan, mutta jos on jo vähän isompi lapsi, niin kyllä sen kylmyyden ja halaamattomuuden, jopa torjunnan, muistaa ihan hyvin. Hyvin mahdollista, ettei tällaisissa perheissä kovin paljon ole edes pikkulapsena halattu.

Sisko sai olla sylissä ja sai halauksia mutta kun itse poikana sain äidiltä kuulla olevani vain arvoton poika joka ei sukupuolen takia ansaitse rakkautta

Nosto

Vierailija kirjoitti: 

Pikkulapsiajalta tuskin muistoja hirveästi onkaan, mutta jos on jo vähän isompi lapsi, niin kyllä sen kylmyyden ja halaamattomuuden, jopa torjunnan, muistaa ihan hyvin. Hyvin mahdollista, ettei tällaisissa perheissä kovin paljon ole edes pikkulapsena halattu.

Mitä sitten vaikka ei ole erityisemmin halattu? Ei kaikki koe sitä ongelmaksi.  

Itse en halaile ketään aikuisenakaan.

 Muistan, että lapsena näytti oudolta kun joissain muissa  perheissä kosketeltiin. Esim. se, kun kerran naapurissa näin, kun heidän jo isohko tyttärensä juoksi herättyään isäänsä halaamaan.  

 

Äitini ei pitänyt minua sylissä koskaan. Isä onneksi piti useinkin ja muutenkin ehti olla kanssani. Olin perheeni nuorin lapsi ja tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas täällä asuvat ulkomaalaiset työkaverit ja tutut sanovat suomalaisten tapaa halata kiusalliseksi. Heillä ei halata vaan annetaan poskisuukkoja, jotka eivät oikeasti ole poskisuukkoja vaan ilmamoiskauksia.

Se jos mikä on teennäistä. Ollaan tekevinään jotain mitä ei kuitenkaan tehdä. 

Istuin sylissä ja mun vanhemmat oli niitä kammottavia boomereita ( tai isä oli varmaan yli-ikäinen boomeriksi).

Muistan. Todisteena on myös runsaasti valokuvia. 

Muistan paljon asioita varhaislapsuudestani. Minulla oli ihana lapsuus. Olen syntynyt vuonna 1966. 

Muistan yhden kerran kun istuin äidin sylissä. Meillä oli vaatimaton talo joka talvella kylmä. Äiti lämmitti mun sukkahousut ja paidan sähköpatterin päällä ja puki ne lämpöiset vaatteet heti päälleni. Ehkä sitä kävi useemminkin mutta tuon vaan muistan.

Vm74

En. Meillä ei koskaan ole ollut halaamista. Eikä muutenkaan näytetty tunteita. Muistan asioita hyvin pienestä asti. Esim. kun pappani kuoli ollessani 4-vuotias, en uskaltanut itkeä yöllä (pelkäsin hautajaisten jälkeen sitä, kun pappa laitettiin maan sisään ja pelkäsin joutuvani sinne itsekin), kun pelkäsin äitin suuttuvan, kun herää.

Kyllä muistan näin tapahtuneen useinkin. Olen syntynyt vuonna 1968.