Muistatteko te, että vanhempanne olisivat halanneet tai pitäneet sylissä?

En. Sylissä olosta on  valokuvia kun olen pieni, mutta muistikuvia ei, eikä mistään halauksista.

Muistan toki. Vanhempani halaavat minua edelleen, kun menen käymään heidän luonaan. Olen yli 40-vuotias. 

Ei halata koskaan ja sylissä olen ollut viimeksi alakoulun ensimmäisillä luokilla.

Ei ole halannut eikä pitänyt sylissä. Olen 52. Hän 81. Isäni otti kerran syliin kun sain yöllä jonkun uniahdistuskohtauksen. 

En muista, koska vanhempani kuolivat, kun olin 3-vuotias. Omia lapsia pidän sylissä joka päivä jonkin verran. Ikähaarukka lapsilla 1-8v. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan toki. Vanhempani halaavat minua edelleen, kun menen käymään heidän luonaan. Olen yli 40-vuotias. 

Okei :/ meillä on aina tosi kiusallista jos on juhlat missä sukulaisia paikalla, esim siskoni häissäni vanhempien oli "pakko" halata häntä kun kaikki katsoivat. Se ei ole heille lainkaan luontevaa. Ap 

Kyllä halattiin ja halataan vieläkin. Sylissä istumista en muista, mutta kuvissa näkyy, että olen ollut sekä äidin että isän sylissä ainakin vielä 8-vuotiaan.

Ei ollut meidän perheessä tapana.

Muistan. Meillä on halattu kyllä ja pidetty sylissä, mutta valitettavasti muistan myös riepottelut, seinään paiskomiset ja tukahduttamiset. Enää ei halata tavattaessa, koska en halua tavata.

Mutta voin kyllä kuvitella minkälaiset jäljet tuollainen halaamattomuuskin aiheuttaa. Lapsia kuuluu halata, aikuinenkin kaipaa läheisyyttä toiselta ihmiseltä, lapsi vielä enemmän. Toivottavasti saatte läheisyyttä ja korjaavia kokemuksia nyt aikuisena.

Suomalaisuus= estoisuus.

Sitä en pysty muistamaan, että isäni olisi halannut minua. Uskoisin, että on kuitenkin niin tehnyt ollessani ihan pieni. Äidin sylissä olemisesta minulla on paljonkin muistikuvia. Samoin halaamisesta, jota tapahtuu vielä nykypäivänäkin aina kun näemme. En tiedä liittyykö vanhempieni eroavaisuus tässä asiassa siihen, että isäni on hämäläinen ja äitini karjalainen. Äidinpuolen sukulaisilla on muutenkin tapana halailla enemmän kuin isänpuolella. 

Olen 70-luvun lapsi.

Isä leikitti fyysisesti, muistan körökörökirkkoon ja miten pääsi reppuselkään. Isä myös jaksoi rapsuttaa kun köllötin vieressä kun hän luki kirjaa.

Mulle taas täällä asuvat ulkomaalaiset työkaverit ja tutut sanovat suomalaisten tapaa halata kiusalliseksi. Heillä ei halata vaan annetaan poskisuukkoja, jotka eivät oikeasti ole poskisuukkoja vaan ilmamoiskauksia.

Vierailija kirjoitti:

En. Sylissä olosta on  valokuvia kun olen pieni, mutta muistikuvia ei, eikä mistään halauksista.

Niinpä. Moni ei muista, että heitä on pidetty sylissä vaikka oikeasti on. Lapsi saattaa sitten itse alkaa vieroksua vanhempien lääppimistä.  

Näissä on myös synnynäisiä eroja. Itse en ollut sylivauva, kun taas esim. siskoni oli. Halailu ei ole minulle luontevaa, enkä kaipaa sellaista toimintaa.  

Jotku ei vaan tykkää, että heihin kosketaan. Ei tarvi olla mitään traumaa ja kasvatusongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla oli yleistä ettei lapsia paljon sylitelty, eli hemmoteltu. Helkkarin sairasta.

Kuka olisi uskonut, että 70-luvulla syntynyt tulee ulisemaan tähänkin ketjuun.

Ei sylitetty, halattu eikä kehuttu. Lapsestahan saattoi tulla hemmoteltu ja ylpeä!

Minusta suomalaiset halaavat joka paikassa. Ärsyttää kamalasti. Vanhempia halaan ja miestä, mutta muita en haluaisi halailla.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla oli yleistä ettei lapsia paljon sylitelty, eli hemmoteltu. Helkkarin sairasta.

Meillä syliteltiin ja halattiin, vielä aikuisena halataan. Olisinko alaluokilla lopettanut syliin menon. 

Joo. Varsinkin isä halasi usein, piti sylissä ja lohdutti. Halaa edelleen aina kun nähdään. Muutenkin on aina puhunut paljon tunteistaan, minulle tuli yllätyksenä että niin monissa perheissä ei puhuta. 

En muista. Meillä ei harrastettu läheisyyttä ollenkaan ja ehkä sen takia olenkin niin kovassa halipulassa kaiken aikaa.