Laihdutusketju 2025

Lopetin karkkipussien ostamisen. Se on ollut iso muutos koko perheessä. Meillä on iso perhe (6hlö) ja ennen tuli hyvinkin ostettua viikonlopuksi 3-4 pussia karkkia, että on jokaiselle jotakin. Nyt on vaihdettu herkut siihen, että jokainen saa vaihdellen valita esim ; muutama mieleinen pieni suklaapatukka tai pieni askillinen namia tms. Kukaan ei ole valittanut ja kaikilla parempi olo! 

En tiedä miksi se omassa lähipiirissäni kuumentaa tunteita, jos joku puhuu tekevänsä elämäntapa muutoksen / laihduttaa. Olen itse 31-vuotias. 

Millaisissa piireissä te oikein liikutte? Ja onko tämä joku vanhemman saapumiserän juttu?

 

Omalla äidilläni on aina ollut outo suhde painoon ja laihduttamiseen. Hän pitää normaalina TV:tä katsoessa varsinkin naisten ulkonäön kommentointia yleensä negatiiviseen sävyyn. Joskus nuorempana kun aloitin saliharrastuksen hän oli niin huolissaan kun painoni putosi ja nyt kun mietin niin olin silloin täysin terveessä normaalipainossa. En tiedä miksi tuota kutsutaan, mutta se on kaukana keho- ja ruokailurauhasta enkä jaksa ylimääräistä draamailua noin perusasioiden kanssa. Ja kyllä, tuosta on hänelle sanottu mutta ei mene perille. 

Olen koko ikäni kamppaillut kehoni kanssa. Lapsena olin ylipainoinen ja siitäkin sain kuulla. Äitini sanoi minulle teini-ikäisenä, että olen liian laiha. Sitten teini-iässä poikaystäväni alkoi sanoa, että voisin laihduttaa (normaali paino). Lasten saannin jälkeen oli todella vaikeaa hyväksyä muuttunut keho. Äitini arvosteli myös raskausaikana vastaani, kuinka se ei edes ole iso. Nyt sitten viime kesänä hän yksissä juhlissa tuli kysymään minulta, että miksi MEILLÄ on tällaiset pömppömahat. Vastasin itse, että en tiedä sinusta, mutta itse olen synnyttänyt vuoden sisään lapsen. Nyt 32-vuotiaana olen alkanut arvostaa itseäni ja kehoani. Ymmärtänyt, että se on minun, eikä kenenkään muun, eikä minun tarvitse kuunnella kehooni liittyvää arvostelua. 

Vierailija kirjoitti:

Olen koko ikäni kamppaillut kehoni kanssa. Lapsena olin ylipainoinen ja siitäkin sain kuulla. Äitini sanoi minulle teini-ikäisenä, että olen liian laiha. Sitten teini-iässä poikaystäväni alkoi sanoa, että voisin laihduttaa (normaali paino). Lasten saannin jälkeen oli todella vaikeaa hyväksyä muuttunut keho. Äitini arvosteli myös raskausaikana vastaani, kuinka se ei edes ole iso. Nyt sitten viime kesänä hän yksissä juhlissa tuli kysymään minulta, että miksi MEILLÄ on tällaiset pömppömahat. Vastasin itse, että en tiedä sinusta, mutta itse olen synnyttänyt vuoden sisään lapsen. Nyt 32-vuotiaana olen alkanut arvostaa itseäni ja kehoani. Ymmärtänyt, että se on minun, eikä kenenkään muun, eikä minun tarvitse kuunnella kehooni liittyvää arvostelua. 

Korjaan, tässä piti lukea, että olin lapsena ylipainoinen. En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta kuullut, että pitäisi laihduttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koko ikäni kamppaillut kehoni kanssa. Lapsena olin ylipainoinen ja siitäkin sain kuulla. Äitini sanoi minulle teini-ikäisenä, että olen liian laiha. Sitten teini-iässä poikaystäväni alkoi sanoa, että voisin laihduttaa (normaali paino). Lasten saannin jälkeen oli todella vaikeaa hyväksyä muuttunut keho. Äitini arvosteli myös raskausaikana vastaani, kuinka se ei edes ole iso. Nyt sitten viime kesänä hän yksissä juhlissa tuli kysymään minulta, että miksi MEILLÄ on tällaiset pömppömahat. Vastasin itse, että en tiedä sinusta, mutta itse olen synnyttänyt vuoden sisään lapsen. Nyt 32-vuotiaana olen alkanut arvostaa itseäni ja kehoani. Ymmärtänyt, että se on minun, eikä kenenkään muun, eikä minun tarvitse kuunnella kehooni liittyvää arvostelua. 

Korjaan, tässä piti lukea, että olin lapsena ylipainoinen. En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta kuullut, että pi

Ei ole todellista, että tekstinsyöttö käänsi tämän taas. Eli olin lapsena alipainoinen! 

Vierailija kirjoitti:

Olen koko ikäni kamppaillut kehoni kanssa. Lapsena olin ylipainoinen ja siitäkin sain kuulla. Äitini sanoi minulle teini-ikäisenä, että olen liian laiha. Sitten teini-iässä poikaystäväni alkoi sanoa, että voisin laihduttaa (normaali paino). Lasten saannin jälkeen oli todella vaikeaa hyväksyä muuttunut keho. Äitini arvosteli myös raskausaikana vastaani, kuinka se ei edes ole iso. Nyt sitten viime kesänä hän yksissä juhlissa tuli kysymään minulta, että miksi MEILLÄ on tällaiset pömppömahat. Vastasin itse, että en tiedä sinusta, mutta itse olen synnyttänyt vuoden sisään lapsen. Nyt 32-vuotiaana olen alkanut arvostaa itseäni ja kehoani. Ymmärtänyt, että se on minun, eikä kenenkään muun, eikä minun tarvitse kuunnella kehooni liittyvää arvostelua. 

Teininä tulee syömishäiriö ja kiltin tytön syndrooma, parikymppisenä erityisherkkyys, kolmekymppisenä syrjitään äitiyden takia, nelikymppisenä tyhmä aviomies ei arvosta kristallikurssilla löytynyttä sisäistä jumalatarta, viisikymppisenä ei päästetä pörssiyhtiön hallitukseen ja kuusikymppisenä miehet syrjivät, kun eivät tarjoa leffarooleja. Seitsemänkymppisenä naista vasta syrjitäänkin. Koska miehet sovinistisuuttaan kuolevat ja vievät parhaat hautapaikat nuorempina kuin naiset, vanhustenhoidon ongelmat koskevat enemmän naisia, koska miehet kuolevat liian aikaisin ja jättävät toksisuuttaan naiset Esperi Caren lattioille.

Usein mietin, että mikä tarve on arvostella toisten kehoja? Mikä tarve on arvostella toisten syömistä tai liikkumista. 

Eräs ystäväni joka laihtui monia kymmeniä kiloja, on alkanut oikeastaan puhua vain painostaan. Nyt on tullut kiloja, nyt on sitä ja nyt on tätä. Itse pidän tätä projektia salassa myöskin. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni 1500 kaloria / vuorokausi tiputti painoa ekan kuukauden ihan ok. Sitten alkoi tulla se vaihe, että vaaka ei liiku mihinkään suuntaan. Siispä lisäksi enemmän liikuntaa ja vieläkin kalorien seuraamista. Mikä olisi se mulle oikea tapa... Toki liikunnan lisääminen voi myös alkuunsa jämäyttää painoa. Aika äkkiä tottui siihen, että mun ei tarvitse syödä joka aterialla kahta lautasellista vaan oikeasti voin tulla kylläiseksi kun kiinnittää huomiota ravinnon laatuun. 

Todellinen painon putoaminen alkaa vasta noin kuuden viikon jälkeen ja alkaa se todellinen työ, joka ei sovi hätähousuille. 

Ennen olin minäkin hätäilijä. Petyin kun viikon jälkeen ei näyttänyt siltä miltä toivoin. Nyt mennyt nelisen viikkoa ja vauhti vain kiihtyy. Nyt osaan katsoa pidemmälle 

Tunnustan, en jumppaa vaikka pitäisi. Tanssi on erittäin hyvä liikuntamuoto eli siitä vaan musa soimaan ja kotilattialle hytkymään tai mars paritansseihin. Joskus tanssin yksin paljonkin, jopa "hölkkäsin" sisällä musan tahtiin, mutta se on harmillisesti jäänyt. Kunhan kevät tulee aloitan sauvakävelyn, ja sitä ennen poljen kuntopyörää n. 30min-1h, sekä pyöritän hulavannetta 15min. Tämän aloitin maanantaina ja "unohdin" heti eilen. 

Maanantai sujui hyvin, eilen söin terveellisen keittolounaan ja sitten alamäki alkoi eli iltapäivällä kahvin kanssa pullaa, myöhemmin jäätelöä, kourallinen pikkuleipiä, ravintolaan useammalle oluelle.. 

Hyvä, lipsahdus heti alkuun. Ei voi olla kuin tyytyväinen itseensä 🤦

5,2kg ylimääräistä. Ei tunnu paljolta kun muilla voi olla jopa kymmeniä kiloja, mutta kyllä tuokin määrä näkyy ja tuntuu kun olen tosiaan normaalipainon rajoissa painoindeksin mukaan ja tuo ylimääräinen on lähinnä vatsassa 🏀 Tiputtaminenkin voi olla työlästä myös kiitos ikäni ja näemmä huonon itsekurini.

Tänään en lankea, tänään kuntoilen! Kohti keveämpää kevättä, sinä, minä ja me! ~N~

Teille, jotka kritisoitte 1500-1600 kcal dieettiä. Olen siis se, joka kertoi aloittaneensa 13.1. ja syöden siitä lähtien maksimissaan 1600 kcal päivässä.

Olen aiemmin koittanut pudottaa painoa syöden 1600-1800 kcal päivässä päivästä riippuen, ja paino ei ole tippunut mihinkään. Tästä syystä motivaationi on lopahtanut aika pian. Kevyttä toimistotyötä tekevänä vaje ei vaan ole tarpeeksi suuri, jotta paino putoaisi. Peruskulutukseni eri laskureiden mukaan on n. 1900 kcal vuorokaudessa.

Mun motivaation ylläpitämiseen tarvitaan sitä, että paino oikeasti tippuu. 1500-1600 kcal on riittävä määrä laihduttaessa, kunhan valitsee ruoka-aineet oikein. En kärsi nälästä päivän aikana ollenkaan, ja jos kärsisin, tottakai nostaisin kaloreita. 

Usean vuoden ajan koitin tiputtaa painoa liian suurilla kaloreilla, tuloksetta. Jos tämä nyt toimii, niin mikä siinä on väärin? En kärsi nälästä, olo on upea ja energinen, ja ensimmäistä kertaa näiden vuosien aikana minulla on jotain toivoa, että tulen saavuttamaan tavoitepainoni.

Kokeilemalla selviää, mikä kalorivaje kenellekin sopii painonpudotuksessa. Mulla se on Max. 1500 kaloria. Olen kokeillut myös 1700 kalorin dieettejä, mutta ei tehoa minulla! Olen toimistotyötä tekevä, vähän aktiivinen , eli liikunta koostuu käytännössä hyöty liikunnasta ja satunnaisesta lenkkeilystä. 

Ihan sellaisia muutamia kulmakiviä omaan onnistumiseeni. Kaikkea ei tarvitse heti muuttaa. Omaksutaan ne pienet asiat vähitellen. Mulle asian ydin oli se, että opin ensin laittamaan mun ruokavalion kuntoon. Siinä meni n. Kuukausi ja nyt olen saanut mukaan liikunnan. Liikunta on lähtenyt pienestä liikkeelle. Ensin tanssia 15 minuuttia, toisena päivänä jo puoli tuntia. Sitten vähän vatsalihastreeniä mukaan ja juoksua tms. 

Mulla on mennyt aina hommat siihen, että haukkaan liian suuren palan kerralla. Vähitellen niin hyvä tulee! <3

Vaikka jonain päivänä kävisi näin, ei tarkoita sitä, että olisit epäonnistunut. 

Ei saanut tekstiä nyt lainattua miten yleensä. Mutta sille joka oli eilen syönyt pullaa ym piti tuo kirjottaa, että ei se ole epäonnistuminen. Juuri tuon takia sisällytän itse joillekin päiville herkkua myös

Jos haluaa syödä terveellisesti ja monipuolisesti se ei tarkoita, että tarvitsee luopua kaikesta. Se tarkoittaa vain kohtuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N. 5kg saisi toukokuuhun mennessä lähteä, mutta voi tehdä tiukkaa kun rasva on lähinnä vatsassa, olen vaihdevuosi-iässä ja painoindeksi on normaalin rajoissa. Täsmälaihtumista ei ole, mutta mahakellukka pitäisi saada pienemmäksi. 

Täällä samaa ongelmaa... N. 5 kg pitäisi vielä saada tiputettua ja päästä rasva vatsasta eroon .. olen pitkä , mutta tuo häiritsee vain kun löllyää tuossa.... Olen jo aloittanut sohvatreenit, jossa mennään lattialle ja nostetaan jalat sohvalle ja sitten nostetaan jalkoja ylös alas. Tämän pitäisi auttaa pakaroihin. Samassa asennossa teen vatsoja. Kerro jos sulla muita liikkeitä joita voisi käyttää tähän vatsan seudun treeniin. 

 

Entäs tanssi? Onko se hyvää liikuntaa?

Kannattaa katsoa netistä treeniliikkeitä. Kotiin voi myös hankkia painoja, jos ei halua salille mennä. Jos nostelee jalkoja sohvalta ylös, niin ei se ole mitään treeniä. Se on vähän sama, kuin kävelisi kauppaan ja takaisin, ja ajattelee sen olevan treeni, vaikka se on vaan normaalia liikkumista. Jos haluaa jotain tuloksia, niin silloin joutuu oikeasti tekemään jotain niillä lihaksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N. 5kg saisi toukokuuhun mennessä lähteä, mutta voi tehdä tiukkaa kun rasva on lähinnä vatsassa, olen vaihdevuosi-iässä ja painoindeksi on normaalin rajoissa. Täsmälaihtumista ei ole, mutta mahakellukka pitäisi saada pienemmäksi. 

Täällä samaa ongelmaa... N. 5 kg pitäisi vielä saada tiputettua ja päästä rasva vatsasta eroon .. olen pitkä , mutta tuo häiritsee vain kun löllyää tuossa.... Olen jo aloittanut sohvatreenit, jossa mennään lattialle ja nostetaan jalat sohvalle ja sitten nostetaan jalkoja ylös alas. Tämän pitäisi auttaa pakaroihin. Samassa asennossa teen vatsoja. Kerro jos sulla muita liikkeitä joita voisi käyttää tähän vatsan seudun treeniin. 

 

Entäs tanssi? Onko se hyvää liikuntaa?

Kannattaa katsoa netistä treeniliikkeitä. Kotiin voi myös hank

Miinustelkaa vaan. Mutta ei se varmaan ole kovin mukavaa, jos tekee "treeniä" monta kuukautta, eikä huomaa mitään eroa alkupisteeseen. Keho tarvitsee kunnon ärsykettä muuttuakseen.

Siinä helposti lannistuu, jos kokee tekevänsä paljon, mutta tuloksia ei näy.