Nautin päivästä, jolloin ei tarvitse tavata ketään

"voisin olla loppuelämäni tapaamatta ketään" 

Niinkö luulet? Kestäisikö pälli? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yksinäisyyttä potevat: hakeutukaa hoitoalalle tai vapaaehtoistyöhön. Alkaa se yksinäisyyskin maistua.

Kaikille tuo ei ole mahdollista. Itse olen eläkkeellä, asun maaseudulla ilman lähinaapureita ja ainoat ihmiskontaktini on kun käyn kaupassa 1-2 viikon välein. Kyllä, olen yksinäinen. 

Pakkoko siellä maalla on asua, muuta sinne missä on ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yksinäisyyttä potevat: hakeutukaa hoitoalalle tai vapaaehtoistyöhön. Alkaa se yksinäisyyskin maistua.

Kaikille tuo ei ole mahdollista. Itse olen eläkkeellä, asun maaseudulla ilman lähinaapureita ja ainoat ihmiskontaktini on kun käyn kaupassa 1-2 viikon välein. Kyllä, olen yksinäinen. 

Pakkoko siellä maalla on asua, muuta sinne missä on ihmisiä.

Pakko ja osin toki halukin, sillä luonto on minulle tärkeä, ainoa ystäväni. Jos möisin tämän pikku mökkini, en saisi siitä tarpeeksi rahaa jotta voisin hankkia kämpän kaupungista. Tässä muutaman km säteellä on paljonkin autioituneita taloja jotka eivät kenellekään kelpaa kun eivät ole rannalla. Turhan panttina seisovat kun asukkaat ovat joko kuolleet tai joutuneet lähtemään hoitokotiin. Joku varakkaampi on kaupunkiinkin muuttanut palvelujen ääreen. Ilmeisesti tässä asun niin kauan kuin pystyn. Toivottavasti erakoidun etten enää yksinöiseksi itseäni kokisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yksinäisyyttä potevat: hakeutukaa hoitoalalle tai vapaaehtoistyöhön. Alkaa se yksinäisyyskin maistua.

Kaikille tuo ei ole mahdollista. Itse olen eläkkeellä, asun maaseudulla ilman lähinaapureita ja ainoat ihmiskontaktini on kun käyn kaupassa 1-2 viikon välein. Kyllä, olen yksinäinen. 

Pakkoko siellä maalla on asua, muuta sinne missä on ihmisiä.

Kuka sitä kottootaan halluis lähtee ellei o se viimmone pakko? 🤔

Minäkin elelen yksin, enkä tykkää kutsua kotiini vieraita kun viihdyn vallan hyvin yksinkin, ja työssäni tapaan ihmisiä ihan tarpeeksi. Toki joskus on mukava tavata tuttuja vaikkapa viinilasin tai ruokailun metkeissä, mutta korkeintaan kerran viikossa sitäkin lajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yksinäisyyttä potevat: hakeutukaa hoitoalalle tai vapaaehtoistyöhön. Alkaa se yksinäisyyskin maistua.

Kaikille tuo ei ole mahdollista. Itse olen eläkkeellä, asun maaseudulla ilman lähinaapureita ja ainoat ihmiskontaktini on kun käyn kaupassa 1-2 viikon välein. Kyllä, olen yksinäinen. 

Pakkoko siellä maalla on asua, muuta sinne missä on ihmisiä.

Kuka sitä kottootaan halluis lähtee ellei o se viimmone pakko? 🤔

Elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yksinäisyyttä potevat: hakeutukaa hoitoalalle tai vapaaehtoistyöhön. Alkaa se yksinäisyyskin maistua.

Kaikille tuo ei ole mahdollista. Itse olen eläkkeellä, asun maaseudulla ilman lähinaapureita ja ainoat ihmiskontaktini on kun käyn kaupassa 1-2 viikon välein. Kyllä, olen yksinäinen. 

Pakkoko siellä maalla on asua, muuta sinne missä on ihmisiä.

Kuka sitä kottootaan halluis lähtee ellei o se viimmone pakko? 🤔

Elämä on valintoja.

Hyviä ja huonoja. 

Vierailija kirjoitti:

Parempi kun et olisi ikinä syntynytkään ruikuttaja sillä ihminen on sosiaalinen olento. 

Olipa ilkeä kommentti. Et näytä ainakaan olevan mikään sosiaalinen olento. Sääli läheisiäsi.

Lasta lukuunottamatta olen muiden kanssa tekemisissä vain kun on pakko käydä asioilla, yleensä kirjastossa, kaupassa tai apteekissa. Ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yksinäisyyttä potevat: hakeutukaa hoitoalalle tai vapaaehtoistyöhön. Alkaa se yksinäisyyskin maistua.

Kaikille tuo ei ole mahdollista. Itse olen eläkkeellä, asun maaseudulla ilman lähinaapureita ja ainoat ihmiskontaktini on kun käyn kaupassa 1-2 viikon välein. Kyllä, olen yksinäinen. 

Pakkoko siellä maalla on asua, muuta sinne missä on ihmisiä.

Kuka sitä kottootaan halluis lähtee ellei o se viimmone pakko? 🤔

Elämä on valintoja.

Ei ole valinnanvaraa jos entistä asuntoa ei saa myytyä, eikä uuteen ole varaa. Eri. 

Vierailija kirjoitti:

Lasta lukuunottamatta olen muiden kanssa tekemisissä vain kun on pakko käydä asioilla, yleensä kirjastossa, kaupassa tai apteekissa. Ei haittaa.

Kyrvänsyylä olet. 

Tapaan muita ihmisiä harvoin, mutta sentään joskus. En erityisesti kaipaa näitä tapaamisia. En tunne yksinäisyyttä koskaan.

Olisihan se mielenkiintoinen ihmiskoe kokeilla, että kaipasinko muita ihmisiä tai tuntisinko yksinäisyyttä, jos en oikeasti tapaisi koskaan ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Haudassa saisit olla vielä enemmän yksin, mikset menisi sinne jo tänään, ap?

Sinun seurassa olisi ihan kivaa. Missä päin vaikutat?

voisitko kuitenkin huolia incelin elämääsi rikastuttamaan ?

Mä oon pääasiallisesti yksin. Nuorin lspsi asuu vielä kotona, mutta ei häntä paljon näy. Oon pitkällä sairaslomalla, enkä halua nähdä ketään, vaikka nyt jo jaksaisinkin.

Samoin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että on joku samankaltainen! Olen myös sos alalla töissä, osaan kaikki sosiaalisen kanssakäymisen tavat ja säännöt, tulen juttuun hyvin kaikkien kanssa ja luulisin että mun kanssa on helppo tehdä töitä ja apuani kysytään usein. Silti kotona voisin olla tapaamatta ketään, puhumatta kenellekään ja tekisi mieli puhelinkin sulkea, lapsen takia en oikein voi. Viihdyn loistavasti yksin. 

Niin, sulla kuitenkin on lapsi, eli totaaliyksinäisyys ei taida sittenkään olla se mitä kaipaat ja missä viihdyt.

Muutin juuri. Yritän kaikkeni ollakseni tutustumatta naapureihini. En halua tietää heistä mitään. Ylimielisenä varmaan pitävät kun en moikkaa, mutta kyse ei ole siitä. Haluan vain olla rauhassa.

Oli edellisessä asunnossa hyvin rasittavaa se naapuruus.

Mulla kaikki sosiaalinen akku menee työelämään. Asiakkaisiin ja työkavereihin, yhteistyökumppaneihin. Eli ihan turhanpäiväisiin henkilöihin. Kotona en jaksa olla läsnä kenellekään. Näin on ollut oikeastaan aina. Ainoa poikkeus oli aika, jolloin sai tehdä osin etätyötä. Olin silloin ihan eri ihminen, minä voin hyvin ja tärkeät ihmissuhteeni. Mutta se onni loppui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi kun et olisi ikinä syntynytkään ruikuttaja sillä ihminen on sosiaalinen olento. 

Olipa ilkeä kommentti. Et näytä ainakaan olevan mikään sosiaalinen olento. Sääli läheisiäsi.

huh, sinä varmaan olet yksin, toivottavasti ainakin. Hirviö olet!