Nautin päivästä, jolloin ei tarvitse tavata ketään

Ihanaa, että on joku samankaltainen! Olen myös sos alalla töissä, osaan kaikki sosiaalisen kanssakäymisen tavat ja säännöt, tulen juttuun hyvin kaikkien kanssa ja luulisin että mun kanssa on helppo tehdä töitä ja apuani kysytään usein. Silti kotona voisin olla tapaamatta ketään, puhumatta kenellekään ja tekisi mieli puhelinkin sulkea, lapsen takia en oikein voi. Viihdyn loistavasti yksin. 

Onko sulla ap lapsia?

Mulle jokainen päivä on tuollainen ellei tarvitse käydä ruokakaupassa. Elän yksin, olen elänyt jo vuosia, ilman ystäviä ja ilman perhettä. Tähän on jo tottunut, vaikka joskus juttuseura olisi mukavaa. 

Kuka sua varsinaisesti estää?

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ap lapsia?

Riippuu varmaankin keitä tapailemattomuus koskee.

Nykyään nautin yksin asumisesta ja  elää oman mielen mukaan, eronnut ja  lapset asuu omillaan, jäin eläkkeelle hiljattain. Olen kylläkin sosiaalinen ja kavereita paljon, enimmäkseen soitellaan joskus kyläillään.

Sama täällä. Tänään on päivä jolloin ei minun tarvi tavata ketään. Ihanaa.

Ap, luuletko ettet pitkässä juoksussa kokisi yksinäisyyttä ellet tapaisi ketään koko loppuikäsi aikana? Enkä nyt tarkoita randomtapaamisia. 

Moni Kokee tahtomattaan yksinäisyyttä ja siitä kärsii 😢

Vierailija kirjoitti:

Moni Kokee tahtomattaan yksinäisyyttä ja siitä kärsii 😢

Mitä sitten? Senkö takia ei saisi nauttia yksin olemisesta?

Tasan eivät mene ne kuuluisat nallekarkit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni Kokee tahtomattaan yksinäisyyttä ja siitä kärsii 😢

Mitä sitten? Senkö takia ei saisi nauttia yksin olemisesta?

Saa, mutta ap haluaisi olla lopun elämänsä yksin eikä vain satunnaisesti. Siinä on vissi ero. Kannattaa kokeilla sitä yksinäisyyttä niin tietää mitä se on. 

Parempi kun et olisi ikinä syntynytkään ruikuttaja sillä ihminen on sosiaalinen olento. 

Kaikki yksinäisyyttä potevat: hakeutukaa hoitoalalle tai vapaaehtoistyöhön. Alkaa se yksinäisyyskin maistua.

Haudassa saisit olla vielä enemmän yksin, mikset menisi sinne jo tänään, ap?

Mä tykkään olla yksin kotona, mutta tulisin hulluks jos ikinä en tapaisi ketään. 

Sehän olisikin kamalinta jos ei viihtyisi itsensä kanssa ollenkaan eikä pysty keksimään mitään omaa tekemistä. Läheisriippuvainen ihminen on todella rasittava.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yksinäisyyttä potevat: hakeutukaa hoitoalalle tai vapaaehtoistyöhön. Alkaa se yksinäisyyskin maistua.

Kaikille tuo ei ole mahdollista. Itse olen eläkkeellä, asun maaseudulla ilman lähinaapureita ja ainoat ihmiskontaktini on kun käyn kaupassa 1-2 viikon välein. Kyllä, olen yksinäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni Kokee tahtomattaan yksinäisyyttä ja siitä kärsii 😢

Mitä sitten? Senkö takia ei saisi nauttia yksin olemisesta?

Saa, mutta ap haluaisi olla lopun elämänsä yksin eikä vain satunnaisesti. Siinä on vissi ero. Kannattaa kokeilla sitä yksinäisyyttä niin tietää mitä se on. 

Tästä asiasta voi perustaa ihan oman keskustelun. Nyt on puhe siitä mistä aloittaja aloituksensa teki. Kiitos. 

Sama täällä. Nautin yksinolosta. Oma valintani. Ei miestä, ei lapsia. Jokunen ystävä. Töissäkään en tapaa kuin satunnaisesti jonkun. Olen tottunut tähän. Koiran seuraa kaipaan. Ne olleet parhaita ystäviä.