YLEn uusi dokumentti inceleistä
https://areena.yle.fi/1-65849621
Mukavan oloisia miehiä, mistä johtuu etteivät naiset kelpuuta heitä parisuhteeseen?
Kommentit (804)
Vierailija kirjoitti: Eikö olisi mahtavaa todistaa incelin luulot vääräksi ja "pelastaa" hänet normaalin elämän piiriin, saisit samalla mitä parhaimman kumppanin itsellesi.
Jos ihmisen käsitys maailmasta ja kaikesta on noin häiriintynyt, että ollaan lähes psykoottisella tasolla, niin se ei yhdellä hyvällä kokemuksella korjaannu. Todennäköisesti hän edelleen etsisi ja näkisi kaikkialla todisteita siitä, ettei nainen halua häntä vaan jonkun naapurin Chadin, ja toimisi sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt kertaalleen irti lääkekoukusta, joten siihen rumbaan en enää suostu. Mitä muuta lääkkeet ja diagnoosit ovat, kuin avuttomaksi heittäytymistä ja uhrimentaliteetin vahvistamista?
Noniin. Eli todellinen ongelmasi on se ettet halua apua. Ehkä sinulla on ollut väärä diagnoosi tai väärä lääkitys, mutta olet vain lyönyt hanskat tiskiin ja kieltäytynyt hoidosta. Ihmekös jos ei terapiakaan tepsi.
Voit joko yrittää uudestaan tai luovuttaa. Sinä päätät itse.
No jos muiden ihmisten taholta ainut palaute on pelkkää naamalle sylkemistä, niin siinä tapauksessa tyydyn "luovuttamaan".
Täälläkään ei ole naamallesi syljetty vaan otettu vakavasti ja yritetty auttaa. Sinä tulkitset senkin naamalle s
Tuo lukupiiri-kommentti oli kiva, kiitos siitä sen lähettäjälle. Muut kommentit noudattelee "MEE HOITOON!!1111111111" -linjaa, eli kyllä, naamalle sylkemistä par excellence.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt kertaalleen irti lääkekoukusta, joten siihen rumbaan en enää suostu. Mitä muuta lääkkeet ja diagnoosit ovat, kuin avuttomaksi heittäytymistä ja uhrimentaliteetin vahvistamista?
Noniin. Eli todellinen ongelmasi on se ettet halua apua. Ehkä sinulla on ollut väärä diagnoosi tai väärä lääkitys, mutta olet vain lyönyt hanskat tiskiin ja kieltäytynyt hoidosta. Ihmekös jos ei terapiakaan tepsi.
Voit joko yrittää uudestaan tai luovuttaa. Sinä päätät itse.
No jos muiden ihmisten taholta ainut palaute on pelkkää naamalle sylkemistä, niin siinä tapauksessa tyydyn "luovuttamaan".
Lupaatko myös luovuttaa valittamisen?
Tämä. Jos valittaa, se tarkoittaa että ei ole luovuttanut. Valittaminen on kuin alkukantainen avunhuunto. Eli ihminen uskoo että siitä on jotain hyötyä, että hänen tilanteensa voi parantua. Valittamisella se tuskin kuitenkaan paranee. Eli joko pitää hyväksyä tilanteensa hiljaa, lopettaa valitus. Tai nousta sieltä tulesta makaamasta. Kukaan ei tee sitä puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikista ole parisuhteeseen. Turha siitä on vastakkaista sukupuolta syyttää.
Ei parisuhde automaattisesti tarkoita etteikö olisi incel. Meitä on monia joilla ei ole seksiä vaikka ollaan olevinamme parisuhteessa. Nainenkin voi olla incel jos mies ei tahdo/jaksa/pysty. Ketä muuta syyttäisit siitä?
Katoin itte tuota jaksoa miehen kanssa, totesin hänelle että minäkin olen incel. Hän väitti etten voi olla kun olen parisuhteessa. No mutta missä seksi? Sanoi ettei asiat ole niin yksiselitteisiä, sen enempää ei tippunut tietoa.
Minusta olisi helpompaa olla incel ilman parisuhdetta kuin olla suhteessa jossa ei ole seksiä. Ihan kuin olisi 365 päivää karkkikaupassa mutta saisi ottaa karkkia vain 4 krt vuodessa, silloinkin vain luvan kanssa.
Ja
Teoriassa ero on ratkaisu mutta usein käytännössä ei. Monet asiat sitovat pareja yhteen, asunnot, lapset, yhteinen yritys, elintaso, rakkaus. Voiko seksinpuutteen takia erota jos toinen sanoo että hän rakastaa? Siksi on paljon inceleitä parisuhteissa.
Voiko seksinpuutteen takia erota jos toinen sanoo että hän rakastaa? Tottakai voi. Ei eroon tarvita lupaa eikä hyväksyntää toiselta. Jos ei ole itse tyytyväinen eikä tilanteeseen ole tulossa muutosta, niin moni eroaa.
Eikä se sanoo että rakastaa oikeasti mitään merkkaa. Se on ne teot, jotka ratkaisee. Ja se, rakastaako myös se toinen.
Jos itseä ei kiinnosta seksi ja toista kiinnostaa, niin esim. avoin suhde olis eettinen ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Millainenkohan äiti on ollut incel-miehellä? Miehellä, joka ei koe olevansa naisen rakkauden arvoinen? Miehellä, jolle on rakentunut niin heikko itsetunto, että ei uskalla lähestyä naista? Bipolaarinen poikalastaan pompottava äiti? Tunnekylmä alkoholisti-äiti? Muuten estoinen, ei osaa osoittaa tunteitaan?
Paljon on puhuttu, miten tyttären suhde isään viitoittaa hänen suhteitaan myöhemmin miehiin. Jos isä on rakastava, tytär oppii luottamaan itseensä eikä kerjää huonojen miesten huomiota. Sama pätee varmaan poikien ja äitien välisiin suhteisiin?
Meinaan, kun feministit antaa kuvan, että nämä miehet ovat syntyjään kelvottomia.
Vai mitä arvelette? Onhan myös mahdollista tietenkin, että monet näistä inceleistä ovat koulukiusattuja. Suurin osa yksinäisistä nuorista aikuisista on kouluaikanaan ollut koulukiusattuja, sanoo tutkimus. Kiusaaja varastaa kiusatun elämän oman heikon itsetuntonsa tukkeeksi.
t. nainen
En tiedä kuin yhden tuon tyyppisen n. 50v miehen, ja hän pitää äitiään kelvottomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikittelen ajatuksella, että olisin incelin kanssa treffeillä? Missä treffit pidettäisiin, jos mies on vain homehtunut kotona? Mistä me puhuttaisiin, jos mies on vain netissä näpytellyt että ölf, ölf, wää.
Mentäis vaikka kalaan tai retkelle, tarviiko siinä paljoa lörpötellä jos nautittais vaan toistemme seurasta ja luonnosta? 🤗 Ei olis muitakaan häiritsemässä.
Ensitreffeillä tuntemattoman kanssa? Naiset ei yleensä turvallisuussyistä lähde keskelle ei mitään tuntemattoman miehen kutsumana. Hyvästä syystä.
Niinpä. Ensitreffit jossakin puskassa, ja mies on opiskellut että pitää itsevarmasti vain lähestyä ja tarttua kiinni, koska nainen haluaa sitä ja "ei" on vain osa näytelmää.
Olen päässyt kertaalleen irti lääkekoukusta, joten siihen rumbaan en enää suostu. Mitä muuta lääkkeet ja diagnoosit ovat, kuin avuttomaksi heittäytymistä ja uhrimentaliteetin vahvistamista?
Jännä. Itse vastikään diagnoosin "hankkineena" ja lääkityksen aloittaneena koen, että teen vihdoinkin jotakin tilanteeni parantamiseksi. Enää en kieriskele uhriroolissani kuvitellen, miten muilla on kaikki helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo lukupiiri-kommentti oli kiva, kiitos siitä sen lähettäjälle. Muut kommentit noudattelee "MEE HOITOON!!1111111111" -linjaa, eli kyllä, naamalle sylkemistä par excellence.
Se että sinä haluat vastaanottaa vain sinun mielestäsi mukavia neuvoja, ei tarkoita että ammattiavun suosittelu olisi jotenkin ilkeämielistä vihjailua. Siitä on ihan tutkitusti apua ja varmasti monella täälläkin siitä kokemuksia. Ei avun vastaanottaminen ole mikään häpeä, sinä itse ylläpidät tuota keskiaikaista stigmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olisi työsarkaa tässä, että alkaisin kouluttamaan inceleitä akan saamisessa. Vierittävät akattomuuden syitä naisten kontolle. Ensiksi rätit pois naamalta, hygienian opastus, parturiin ja vaateostoksille. Sitten psykologinen koulutus mm. käytöstavat ja vuorovaikutustaidot käydään läpi. Sitten testataan käytännössä. Jos ei vieläkään naista kuulu, niin olihan kylilläkin ukkoja, joilla ei ollut vakituista kumppania eikä se ollut mikään inceljuttu.
Miksei tästä ole tehty jo bisnestä suomessa? Koska inceleitä ei kiinnosta?
Eikö jokin tällainen pyörinytkin viime kesänä? Kun uutisissakin kerrottiin, että Helsingin kaduille on jalkautunut suuri määrä miehiä harjoittelemaan iskemistaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt kertaalleen irti lääkekoukusta, joten siihen rumbaan en enää suostu. Mitä muuta lääkkeet ja diagnoosit ovat, kuin avuttomaksi heittäytymistä ja uhrimentaliteetin vahvistamista?
Jännä. Itse vastikään diagnoosin "hankkineena" ja lääkityksen aloittaneena koen, että teen vihdoinkin jotakin tilanteeni parantamiseksi. Enää en kieriskele uhriroolissani kuvitellen, miten muilla on kaikki helpompaa.
Näin itsekin aikoinaan ajattelin, mutta minulle ne aiheuttivat vain kasoittain lisäharmia. Toivon vilpittömästi, että sinun tilanteesi parantuu saamasi diagnoosin myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lukupiiri-kommentti oli kiva, kiitos siitä sen lähettäjälle. Muut kommentit noudattelee "MEE HOITOON!!1111111111" -linjaa, eli kyllä, naamalle sylkemistä par excellence.
Se että sinä haluat vastaanottaa vain sinun mielestäsi mukavia neuvoja, ei tarkoita että ammattiavun suosittelu olisi jotenkin ilkeämielistä vihjailua. Siitä on ihan tutkitusti apua ja varmasti monella täälläkin siitä kokemuksia. Ei avun vastaanottaminen ole mikään häpeä, sinä itse ylläpidät tuota keskiaikaista stigmaa.
Alkoholiongelmaisten parissa tuo on todella tavallista. Ammattiavun ehdottaminenkin koetaan syvänä loukkauksena. Kun minähän en sellainen ihminen ole. Sinä et tiedä mikä on minun parhaakseni, etkä todellakaan ole pätevä minua neuvomaan. Itse tiedän tilanteeni ja olen pöyristynyt tuollaisesta ilkeydestä. Ei siinä auta kuin todeta, että tsemppiä sitten vaan valitsemallasi tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt kertaalleen irti lääkekoukusta, joten siihen rumbaan en enää suostu. Mitä muuta lääkkeet ja diagnoosit ovat, kuin avuttomaksi heittäytymistä ja uhrimentaliteetin vahvistamista?
Jännä. Itse vastikään diagnoosin "hankkineena" ja lääkityksen aloittaneena koen, että teen vihdoinkin jotakin tilanteeni parantamiseksi. Enää en kieriskele uhriroolissani kuvitellen, miten muilla on kaikki helpompaa.
Näin itsekin aikoinaan ajattelin, mutta minulle ne aiheuttivat vain kasoittain lisäharmia. Toivon vilpittömästi, että sinun tilanteesi parantuu saamasi diagnoosin myötä.
Mulle myös. Lääkitykset aiheutti ikäviä sivuoireita eikä auttanut ongelmiin. Olin valmis luovuttamaan. Sitten selvisi että masennus- ja ahdistuslääkkeillä olikin yritetty parantaa diagnosoimatta jäänyttä autismia ja epävakaata persoonallisuushäiriötä. Huomattavan eri asia kuin mt-ongelmat. Lääkitys saatiin kuntoon ja oikeanlaista terapiaa niin auttoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän erikoinen neitsyt mies, joka ei uskalla lähestyä naisia ettei nainen tule raskaaksi jne.
Käyttää metoota ja tuota tekosyynä, kun ei vaan uskalla lähestyä.
Luultavimmin on joku mykkäyrmy joka räjinäviinaa juotuaan tulee vaatimaan pilua ja jos ei tyttö anna se on h:ra. Ja tosiaan asenteet 50-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt kertaalleen irti lääkekoukusta, joten siihen rumbaan en enää suostu. Mitä muuta lääkkeet ja diagnoosit ovat, kuin avuttomaksi heittäytymistä ja uhrimentaliteetin vahvistamista?
Noniin. Eli todellinen ongelmasi on se ettet halua apua. Ehkä sinulla on ollut väärä diagnoosi tai väärä lääkitys, mutta olet vain lyönyt hanskat tiskiin ja kieltäytynyt hoidosta. Ihmekös jos ei terapiakaan tepsi.
Voit joko yrittää uudestaan tai luovuttaa. Sinä päätät itse.
No jos muiden ihmisten taholta ainut palaute on pelkkää naamalle sylkemistä, niin siinä tapauksessa tyydyn "luovuttamaan".
Täälläkään ei ole naamallesi syljetty vaan otettu vakavasti j
Tuo lukupiiri-kommentti oli kiva, kiitos siitä sen lähettäjälle. Muut kommentit noudattelee "MEE HOITOON!!1111111111" -linjaa, eli kyllä, naamalle sylkemistä par excellence.
Ei mt-hoidon suosittelu ole automaattisesti vittuilua, vaan monien mielestä ja monille ollutkin aito ratkaisu. Myös se siis voi olla ystävällisyydestä ja huolehtimisen halusta lähtöisin.
t. lukupiiri-kommentin kirjoittaja
"Suomessa pariutuminen on nykyään suurelta osin siirtynyt nettiin ja digitaalisiin alustoihin verrattuna perinteisiin tapoihin kuten sattumanvaraisiin kohtaamisiin, työpaikoilla tai ystäväpiirissä. Väestöliiton tutkimuksen mukaan vuonna 2020 noin 40 % suomalaisista pariutui internetissä tai sosiaalisessa mediassa. Tämä on merkittävä osa suhteista, ja osuus on kasvanut tasaisesti viime vuosikymmeninä. Esimerkiksi parikymppisten ja kolmekymppisten keskuudessa netissä tapahtuva pariutuminen on erittäin yleistä.
Vertailussa muihin tapoihin, kuten tapaaminen ystävien kautta tai satunnaiset kohtaamiset, internetin rooli on selkeästi kasvanut ja syrjäyttänyt perinteisempiä tapoja. Esimerkiksi karkeasti puolet alle 40-vuotiaista suomalaisista on tavannut kumppaninsa jollain digitaalisen välineen kautta, mikä tekee siitä selkeästi yleisimmän tavan parinmuodostuksessa.
Ajat ovat muuttuneet."
Olen tietoinen tästä ja löysin itsekin mieheni netistä, en kuitenkaan Tinderistä. Haluan vaan sanoa, että jos 40% kaikista suomalaisista pariutui somessa tai internetissä, niin se ei meinaa sitä että he pariutuvat Tinderissä tai edes deittiäpeissä. Tuohon lasketaan kaikki deittiäpit, foorumit, pelialustat, you name it. Ja siltikin siinä on vaan alle puolet suomalaisten pariutumisista. Edelleen olen sitä mieltä, että joidenkin valitus näistä "Tinder-alfoista" on naurettavaa ja miesten ongelma parisuhdemarkkinoilla ei ole se, että joku könsikäs vie kaikki naiset tai se, että naisia on liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikittelen ajatuksella, että olisin incelin kanssa treffeillä? Missä treffit pidettäisiin, jos mies on vain homehtunut kotona? Mistä me puhuttaisiin, jos mies on vain netissä näpytellyt että ölf, ölf, wää.
Mentäis vaikka kalaan tai retkelle, tarviiko siinä paljoa lörpötellä jos nautittais vaan toistemme seurasta ja luonnosta? 🤗 Ei olis muitakaan häiritsemässä.
Tässä incel kontekstissa tämä kuulosti uhkaukselta
Olen tietoinen tästä ja löysin itsekin mieheni netistä, en kuitenkaan Tinderistä. Haluan vaan sanoa, että jos 40% kaikista suomalaisista pariutui somessa tai internetissä, niin se ei meinaa sitä että he pariutuvat Tinderissä tai edes deittiäpeissä. Tuohon lasketaan kaikki deittiäpit, foorumit, pelialustat, you name it. Ja siltikin siinä on vaan alle puolet suomalaisten pariutumisista. Edelleen olen sitä mieltä, että joidenkin valitus näistä "Tinder-alfoista" on naurettavaa ja miesten ongelma parisuhdemarkkinoilla ei ole se, että joku könsikäs vie kaikki naiset tai se, että naisia on liian vähän.
Tämä. Tiedän ainakin neljä pariskuntaa, jotka ovat tavanneet geokätköilyn parissa, ensin netin kautta ja sitten kasvotusten. Lisäksi yhden pariskunnan, joiden harrastuksena on keskiaikanäytelmät tms. Itse olen tavannut miehiä mm. juoksufoorumilta ja karaokeryhmästä. Mutta incelien ongelma taitaa usein olla, ettei heillä ole harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita, mitkä yhdistäisivät heitä muiden kuin liiankin itsensä kaltaisten ihmisten kanssa.
Miten sitä nyt sanotaan, paras tapa bondata ihmisten kanssa on toimia yhdessä samaan suuntaan katsoen. Ei lähestyä edes kuvannollisesti suoraan kohti, toista kiinteästi tuijotellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten naisii lähestytään siten ettei se ole tulkittavissa häirinnäksi?
Ihan kuten lähestytään ihmistä ylipäätään. Hyvä lähtökohta on, että et odota sen enempää suhdetta kuin seksiäkään, vaan ihan vain uutta tuttavuutta. Näistä tuttavuuksista sitten joku voi johtaa ystävyyteen ja joku suhteeseen, siinä missä moni loppuu alkuunsa. Ilman kohtaamisia ja tutustumisia ei voi olla suhdettakaan.
Kun puhut hänelle, niin puhu niin, että luotat siihen, että hän haluaa kuunnella.
Ja kun hän puhuu, anna aina vaikutelma, että haluat kuunnella.
Itse mieskin voi antaa mahdollisuuden niille jotka ei ole kauniita. Samalla tavalla, on valmis kuuntelemaan ja puhumaan.
Minulla onnisti kun olen kiinnostunut perinteisesti miesten jutuista ja harrastuksissa on sitten enemmistö miehiä. Ja kun vähän naisia viemässä huomioita pois minusta, niin tarjontaa miehistä on ollut enemmän. Huom. En ole tätä laskelmoinut. Kiinnostun mistä kiinnostun. Yhteinen kiinnostuksensa kohde on todella hyvä lähtökohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikittelen ajatuksella, että olisin incelin kanssa treffeillä? Missä treffit pidettäisiin, jos mies on vain homehtunut kotona? Mistä me puhuttaisiin, jos mies on vain netissä näpytellyt että ölf, ölf, wää.
Mentäis vaikka kalaan tai retkelle, tarviiko siinä paljoa lörpötellä jos nautittais vaan toistemme seurasta ja luonnosta? 🤗 Ei olis muitakaan häiritsemässä.
Tässä incel kontekstissa tämä kuulosti uhkaukselta
Jep, hrrrr! Itse olen joskus käynyt keskusteluja, jotka ovat menneet jokseenkin näin:
- No moikka! Mitä kuuluu?
- Moi. Noo ei tässä mitään.
- Okei. Siellä oli vähän liukasta, heh.
- Niin.
- Kerrohan jotain itsestäsi, mikä mies?
- Noo tämmönen ihan tavallinen.
- No mutta, mitäs harrastelet?
- Noo, en mitään erikoista.
- Aha, no minkälainen kumppani olisi kiikarissa?
- No semmonen ihan tavallinen.
- Mitä sulla on tänään vielä suunnitelmissa?
- En mä tiiä.
Noin tiivistettynä. Tällainen mies on ihan varmasti mielestään "kiltti ja mukava".
Täälläkään ei ole naamallesi syljetty vaan otettu vakavasti ja yritetty auttaa. Sinä tulkitset senkin naamalle sylkemisenä. Niin kauan kuin ajattelet noin, olet loukussa itse aiheutetussa pahassaolossa.