Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"

Elämä voi hyvällä tuurilla olla pitkä,samoin työvuodet.En ymmärrä miksi kaiken pitäisi tapahtua nuorena,töissä kyllä ehtii olla,opiskella voi myöhemminkin ja maksella asuntolainoja.Vaan lapsia ei saa kuin rajallisen ajan verran,se päättyy ellei adoptoi,mutta onhan siinäkin rajansa.Luulen et varmuuden ja turvan nimissä yritetään maksimoida kaikkea,mutta kun elämässä on myös sattuma-ulottuvuus,vaikka olis kaikki mietittynä,saattaa tulla yllätys jossain muodossa.Mut onhan se jokaisen itse mietittävä,mitä aikoo.

Vierailija kirjoitti:

Monelle lapset tulevat lahjoina ja tervetulleina, eikä tarvitsee odotella jotain supervakaata elämäntilannetta taloineen ja autoineen. Töitä tehdään ja kasvatetaan lapsia samalla. Eihän perhettä voi ikinä perustaa, jos yrittää varautua kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan eikä luota tulevaisuuteen yhtään. Kuitenkaan et voi tietää, mitä tulevaisuus tuo, jos et uskalla heittäytyä.

-Perheellinen mies

Ihan asiaa hän puhuu, vaikka jotkut alapeukuttaa. Miten sotien jälkeen ihmiset uskaltaa hankkia lapsia, mutta sitten kun on oikeasti kuitenkin historiallisesti vakaat ajat (paremminkin on mennyt vaikkapa 80-luvulla työllisyystilanne oli parempi). Jos etsii niin varmasti löytää selityksiä, miksi nykyaika olisi liiaan epävarmaa aikaa hankkia lapsi. Terveydenhuolto on hyvätasoista, vaikka ihan syystäkin nähdään siellä myös ongelmia. Ne ovat kuitenkin pieniä. Nykyään keskitytään vaaroihin eikä nähdä mitä kaikkea hyvää meillä on.

En tiedä omistusasunnosta, mutta vakituinen työ olisi hyvä olla.. 

Vierailija kirjoitti:

Aina noin on ajateltu.  Oma exäni asetti lastenteon ehdoksi valmistumisen, auton ja omakotitalon. Ei noita tarvita. Suurin osa maailman lapsista kautta aikojen on syntynyt köyhyyteen!

Olen elänyt köyhän teini-iän. Ei ollut rahaa mennä minnekään tai tehdä mitään. 4 seinän sisällä syleksin kattoon. Ei ollut varaa harrastuksiin, ei edes leffalippuun tai askartelutarvikkeisiin. Sellainen on aika taannuttavaa, eikä millään lailla elämisen arvoista. Vanhempaa ei kotona näkyillyt. Saattoi jättää kolikoita viikon ruokaostoksiin. Tuli sitten kun huvitti, tai saattoi soittaa, ettei tule tänä viikonloppuna, vaan vasta seuraavana. 

Pitäisi olla se täysjärkinen kumppani. Harmi, ettei sellaista löydy.

Jos voisin olla varma, ettei se lastenhoito jäisi yksin minun vastuulle. 

Vierailija kirjoitti:

"Lapsettomuus on suurempi terveysriski kuin lasten hankinta."

Mistä ihmeestä näitä väitteitä revit? Omasta päästäsi vai onko näille joku luotettava lähde olemassa?

Ei elämästä selviä hengissä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos voisin olla varma, ettei se lastenhoito jäisi yksin minun vastuulle. 

Tämä. Nähnyt läheltä tapauksia, jossa aiemmin tasavertainen ja järkevältä vaikuttanut kumppani on lapsen tulon myötä taantunut yhdeksi lisähuollettavaksi tai alkanut alistaa ja kontrolloida. Aika iso riski ostettavaksi.

Tuohon lisäksi mahdolliset talous- ja terveyshaitat, joita raskaudesta ja synnytyksestä muodostuu. Menetyt eläkkeet ja ylennykset. Se, että muutut suomalaisen työnantajan silmissä maagisesti tuottavasta työntekijästä pelkäksi kulueräksi raskautumisen myötä. Yritä siinä sitten tienata elanto, kun kukaan ei halua palkata pikkulapsen äitiä.

Aika monella on lisäksi alle 30 vuotiaana se pätkätyökierre ja opiskelut päälle menossa. Kuka tätspäinen siihen tilanteeseen alkaa lapsia tekemään, kun oma selviytyminenkin on ollut välillä niin ja näin. Antakaa sitten hyväpalkkaiset vakivirat niille lisääntymisikäisille ja pistäkää yli 50 vuotiaat niihin pätkiin. Ai ei käy? No jännä juttu.

Mites jos lähdettäisiin siitä päästä että parinmuodostus olisi tervettä? Siis että kohdattaisiin ihminen ihmisenä. Ensin ihastutaan, tutustutaan ja rakastutaan. Ansaitaan luotetaan molemmin puolin ja pistetään itsensä likoon täysin. Terveellä tavalla tuetaan ja kannustetaan toinen toista. Mites olis tämä?

Voisko tämä kuitenkin olla se luonnollisempi lähtökohta ja lasten saaminen sitten myös luonnollinen jatkumo. Kyllä 80-luvulla oli vielä ennustettavuus tulevasta ihan toista. Sai töitä kun vaan oikeasti halusi. Palkkakin oli hyvä suhteessa kuluihin jos oli edes toisen asteen opinnot käynyt.

Tuntuu että tuolla parisuhdemarkkinoilla käy aikamoinen imagojen ja egojen tornado. Ja että moni vaan pelaa jotain ihmissuhdepelejä, ihan kuin se olisi normaalia. Oikeita fyysisiä kohtaamisia ei juurikaan ole kun katsotaan puhelinta korvalaput korvissa. Tai jos on niin ollaan kuin peura ajovaloissa. Pinnalliset arvot määräävät ja sisältä monen omanarvon tunne on heikko. Sitten joko tyydytään tai rakastutaan omaan rakastumisen tunteeseen.

Miten nämä ihmiset sitten voivat opettaa lapsilleen mitä rakkaus oikeasti on ja että pitää osata luottaa ja uskaltaa tuntea se?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme otsikko. Ei siihen mitkään tutkijoiden jorinat vaikuta pätkääkään, haluaako lapsia. Omasta puolestani voin sanoa suoraan, että en halua, ei tule ensimmäistäkään minun elämääni.

En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa olisin ajatellut hmmmm, lapsi tekisi tästä parempaa. 

 

Tämä. Sen sijaan olen muutamaankin otteeseen miettinyt että nyt on hankala tilanne elämässä, mutta se vielä puuttuisi että kuviossa olisi lapset mukana.

Minulla sama tilanne. Paljon ollut vastoinkäymisiä ja olen lähinnä ollut kiitollinen, että ei ole ollut lapsia siinä yhtälössä.

Ei kukaan järkevä tee lapsia tähän maahan enää.

"Mites jos lähdettäisiin siitä päästä että parinmuodostus olisi tervettä? Siis että kohdattaisiin ihminen ihmisenä. Ensin ihastutaan, tutustutaan ja rakastutaan. Ansaitaan luotetaan molemmin puolin ja pistetään itsensä likoon täysin. Terveellä tavalla tuetaan ja kannustetaan toinen toista. Mites olis tämä?

Voisko tämä kuitenkin olla se luonnollisempi lähtökohta ja lasten saaminen sitten myös luonnollinen jatkumo. Kyllä 80-luvulla oli vielä ennustettavuus tulevasta ihan toista. Sai töitä kun vaan oikeasti halusi. Palkkakin oli hyvä suhteessa kuluihin jos oli edes toisen asteen opinnot käynyt.

Tuntuu että tuolla parisuhdemarkkinoilla käy aikamoinen imagojen ja egojen tornado. Ja että moni vaan pelaa jotain ihmissuhdepelejä, ihan kuin se olisi normaalia. Oikeita fyysisiä kohtaamisia ei juurikaan ole kun katsotaan puhelinta korvalaput korvissa. Tai jos on niin ollaan kuin peura ajovaloissa. Pinnalliset arvot määräävät ja sisältä monen omanarvon tunne on heikko. Sitten joko tyydytään tai rakastutaan omaan rakastumisen tunteeseen.

Miten nämä ihmiset sitten voivat opettaa lapsilleen mitä rakkaus oikeasti on ja että pitää osata luottaa ja uskaltaa tuntea se?"

Deittimarkkinat ovat vähintään satojen miljoonien (todennäköisesti satojen miljardien, jos kaikki lasketaan mukaan) bisnes. Eli ainoa "oikea" taktiikka ylläpitää tuota on luvata maat ja taivaat, mutta antaa vain murusia. Juuri sen verran, että käyttäjä palaa takaisin "palvelun" piiriin. Toisin sanoen, koko systeemi on rakennettu niin, että ihmiset eivät pariutuisi, vaan pysyisivät sinkkuina ja käyttäisivät noita deittipalveluita jatkossakin. Koko himmeli on rakennettu huumeen kaltaiseksi huijaukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos voisin olla varma, ettei se lastenhoito jäisi yksin minun vastuulle. 

Tuota ei kukaan voi luvata. Et edes sinä itse. Niin järkyttävää kuin tuo onkin todeta. Ollaan vaan tultu sellaiseen pisteeseen, että minkäänlaista epävarmuutta tai epätietoisuutta ei siedetä lainkaan. Mikä on sinänsä huvittavaa, sillä henki (tai terveys) voi mennä vaikka saman tien. Ihan sama, kuinka varovainen olisi.

Itse synnyin köyhyyteen. Oma esikoinen syntyi köyhyyteen. Hänen ollessa nelivuotias ostin omakotalon ja pian sen jälkeen syntyi toinen lapsi. Nykyään on paljon vaurautta ja lapset jo maailmalla. Nyt haluaisin lisää lapsia mutta ikä on tullut vastaan. Eli kyllä ne elämäntilanteet muuttuvat, eikä köyhyys ole pysyvä tila jos hyvä ainakin jossain asiassa jolla voi työllistyä ja luoda uraa.

Ei kiinnosta hankkia lapsia eikä myöskään elättää heitä, ihmisiä on maapallolla muutenkin jo ihan liikaa. Toimi siis mieluummin vastuullisesti äläkä lisäänny!

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta hankkia lapsia eikä myöskään elättää heitä, ihmisiä on maapallolla muutenkin jo ihan liikaa. Toimi siis mieluummin vastuullisesti äläkä lisäänny!

niin mutta sinulta jää ne hyvät ja hienot asiat kokematta, kyllä sinunkin pitää tehdä lapsia että on jatkuvuutta. mieti mitä kaikkea hauskaa jää kokematta lapsettomana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen ajatus, että lapsia saanut ei pääsisi työelämään. Millä ihmeen logiikalla? Jos on kaksikymppisenä saanut lapset, on ehtinyt olla jo vuosia työelämässä lasten syntymän jälkeen. 

Nykyisin opiskellaan kakskymppisenä.

Opiskelijoillakin on lapsia. Ei lapsi estä opiskelemasta. 

Riippuu lapsesta. Vauvan kanssa harva pystyy opiskelemaan, ellei vauva ole joku supernukkuja, ja sitä ei voi ennen syntymää tietää. Pienen lapsen voi lykätä päiväkotiin, mutta silti opiskeluun kuuluu paljon tehtäviä, joita joutuu iltaisin tekemään kenties lapsen mentyä nukkumaan. Jos on terve ja normaali lapsi (ei erityistukea vaativa), toinen vanhempi elämässä tai huikeat tukiverkot, ja itsellä paljon energiaa, niin tietysti silloi

Niin totta. Kukaan meistä ei voi päättää saako terveen lapsen tai miten lapsi nukkuu. En suosittele kenellekään sellaista suunnitelmaa, että opiskelee pikkulapsiaikana, vaikka joskus se voi onnistuakin. Useimmat vanhemmat varmaan samaistuvat enemmän siihen tilanteeseen, että kun saa pienen lapsen/lapset nukkumaan, on itse käyttänyt 150 % päivän jaksamisestaan, raataa vielä pakollisimmat kotityöt ja kaatuu sänkyyn, ja se siitä. Musta on harhaanjohtavaa lietsoa sellaista mielikuvaa, että opiskella voi jos vain itse haluaa.

Meillä ei oltais myöskään pärjätty taloudellisesti mitenkään, jos olisin opiskelija.

Mikä ihmeen halutanko, miehen pöksyissäkö ? Kokoajan pukkaa nuoremmilta uusia sanoja että joutuu arvaamaan mitä tarkoittavat. 4 lasta on ihan hyvä yläraja. Ei niin että yhteisö hyväksyy sinut vasta kun olet tehnyt 10 lasta tai enemmän. Naisen asema on suomessakin vielä 1600 luvulta tietyissä piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Itse synnyin köyhyyteen. Oma esikoinen syntyi köyhyyteen. Hänen ollessa nelivuotias ostin omakotalon ja pian sen jälkeen syntyi toinen lapsi. Nykyään on paljon vaurautta ja lapset jo maailmalla. Nyt haluaisin lisää lapsia mutta ikä on tullut vastaan. Eli kyllä ne elämäntilanteet muuttuvat, eikä köyhyys ole pysyvä tila jos hyvä ainakin jossain asiassa jolla voi työllistyä ja luoda uraa.

Tilastollisesti on todennäköisempää jäädä köyhäksi, jos on köyhistä oloista. Huono-osaisuus on periytyvää. Omasta mielestä on vastuutonta hankkia lapsia köyhiin oloihin. Sulle olisi voinut käydä niinkin, että lapsesi olisi elänyt köyhyydessä.