Pakotettiinko sinut allekirjoittamaan avioehto eron varalta?
Elätkö noin muuten jännityksen vallassa että koska mies kiikuttaa avioeropaperit käräjille?Sen voi tehdä yksin toista ei siihen tarvita eikä mitään pettämistä edes syyksi..
Kommentit (68)
Jos ei liitossa viihdy, voit lähteä siitä. Et vain saa miehen omaisuutta mukaasi - ja se on hyvä se.
ja jos teidät "pakotetaan" sellaiseen, se kertoo että olette liikkeellä rahastusmielessä. Avioehdon vaatiminen on siis mitä mainioin tapa erottaa jyvät siipeilijöistä.
jos on aidosta rakkaudesta liikkeellä niin tehdyllä avioehdollahan ei ole merkitystä kun sitä eroa ei tule. Jos taas raha kiinnostaa niin tietenkin suhtautuu avioehtoon negatiivisesti, sehän estää erossa saamasta rahaa.
Avioehto on tosiaan loistava tapa saada selville, onko kumppani liikkeellä ihan tosimielellä vai onko mielessä joku muu kuin rakkaus..
Toisaalta avioehto on myös mitä mainioin tapa alistaa puoliso omaan tahtoonsa.
Köyhempi ei voi halutessaan edes erota, sillä rikkaampi vie aivan kaiken lapsia myöten. Elämä on kuitenkin mitoitettu yhteisten tulojen mukaan, joten vaatii köyhemmältä todella paljon irrottautua siitä ja luopua kaikesta. (Ja ei, en tarkoita ylellisestä elämäntyylistä toisen siivellä, vaan esim. siitä että vuosia kotiäitinä ollut nainen ei pysty pitämään lapsilla samaa asuinpaikkaa, kotia, elintasoa jne. ja rikas uraohjusisä vie lapset ihan vain kostoksi siitä kun vaimo uskalsi erota.) Rikkaampi voi sikailla ja pettää miten tahtoo, kun on kerran saanut toisen sidottua avioehdolla. Avioehto myös lisää huimasti eroja ja uusia liittoja (avioerosta kun ei tule mitään seuraamuksia, joten puolisoa voi vaihtaa vaikka joka vuosi) sekä mahdollistaa etenkin rikkaitten miesten totaalisen sikailun ja "vaimoshoppailun" nuorten naisten kanssa.
Ei siis voi suoraan sanoa, että avioehto takaa aina vilpittömät aikeet ja että ehdosta kieltäytyminen tarkoittaa rahastusaikeita. Kusipäitä löytyy yhtälailla rikkaista ja köyhistä, avioehdon vaatijoista ja sen vastustajista.
avioehtoja, ja niitä pitäisi tehdä varsinkin suvun yhteisten mökkien yms. suojelemiseksi. Tehkää, hyvät ihmiset, varsinkin miehet. Muuten tulee ongelmia.
Ja eiköhän kaikki tiedä, että eron saa yksin ilman mitään varsinaista syytä.
En halua, että omaisuus, jota minulla jo mieheni tavatessani oli, menisi mieheni yrityksen velkojen maksuun. Avioehtomme on yksipuolinen: minulla on avio-oikeus hänen omaisuuteensa, hänellä ei minun.
se kun on testamentilla aikanaan suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle, joten ilman avioehtoa mieheni saisi puolet omaisuudestani erossa, mutta minä en saisi mitään hänen omaisuudestaan.
..jos kerran hänellä on isompi omaisuus kuin sinulla. Ei se niin mene, ettei tuota avio-oikeuden ulkopuolella olevaa omaisuutta otettaisi ollenkaan lukuun osituksessa. Kyllä se otetaan. Siitä ei vain makseta tasinkoa vähemmän omistavalle.
Mutta silloin vain mies oli hyvin varakas. Nyt kun minäkin olen vaurastunut, mies on vitsaillut että pitäiskö purkaa se avioehto, heh heh.
No ei olla purkamassa ;)
Ja jos haluaa avioeron ihan yhtäkkiä, niin siitä vaan. Mä en ole mikään läheisriippuvainen joka haluaisi vangita itsestäni eroon haluavan miehen.
ihan itse haluasin avioehdon.
Mulla on aika lailla perittyä varallisuutta, miehelläkin omaa omaisuutta ja perillisiä edellisestä avioliitostaan.
Sulassa sovussa siis teimme avioehdon. Enkä usko kummankaan pelkäävän avioeroa, olemme hyvinkin onnellinen pariskunta.
Mieheltä sitten kysyin (hänellä oli oma yksiö), onko menossa naimisiin mun vai vanhempiensa kanssa. Ei siis tehty ehtoa.
Olenkin nyt sitten useaan kertaan (en miehen, mutta appivanhempien) kuullen (joo, olen pitkävihainen) harmitellut, kun en suostunut avioehtoon.
Olen 20 vuoden aikana ostanut nykyisen kotimme ja yhden sijoitusasunnon sekä perinyt mummuni talon ja kesämökin.
Mies on eläkkeellä, ei pystynyt takaisin töihin kolarin jälkeen.
Ja olemme yhdessä ainiaan, siitä ei ole kyse. Mutta kyllä korpesi appivanhempien vouhotus, että olen heidän pojan "rahojen" (minkä rahojen) perään.
Valmistuin juuri silloin ja olin opiskellut ilman opintolainoja ja siten pääsin heti koviin hankkeisiin.
No, olishan sen voinut tehdä siten, että olisi koskenut myös tulevia omaisuuksia, mutta mun mielestä perheessä KAIKKI on yhteistä.
Tai muille jotka tietää. Miten (iso)vanhemmat voivat suojata omaisuutensa testamentin kautta lapsensa puolisolta? Siis eikö heidän kuitenkin pidä antaa joku tietty prosentti osuus omaisuudesta lapselleen. Ja jos tämä lapsi on naimisissa ilman avioehtoa, niin miten he voivat kieltää/suojata omaisuuden joutumista aviopuolisolle? Eikö lapsi ihan itse päätä mitä tekee omalla omaisuudellaan?
siis lapsi perii, mutta lapsen mahdollisella piolisolla ei ole oikeutta tuohon omaisuuteen.
Lapsi saa itse päättää mitä tekee omalla omaisuudellaan. Ei tuolla perityllä. Jos puolisolla on lapsia aiemmasta suhteesta niin näin huolehditaan, että omaisuus menee oman lapsen jälkeläisille. Lisäksi estetään vaikkapa suvun kesäpaikan joutuminen ulkopuolisen käsiin. Niin ja avuoeron sattuessa on myös suoja.
tulisi varmasti kitkeriä vastauksia kysymykseen, että mies, menitkö naimisiin ja nainen ei suostunut avioehtoon ja paljonko jouduit sitten jouduit kaupan päälle maksamaan siitä, että vaimo kävi vieraissa/löysi paremman panokaverin/jätti muuten vaan.
Onhan tässä vähän provoa mukana, mutta Suomi on oikeasti täynnä näitäkin tarinoita, joissa vaimo ei todellakaan lähde liitosta tyhjin käsin vaikka on liittoon tullut tyhjätaskuna.
..jos kerran hänellä on isompi omaisuus kuin sinulla. Ei se niin mene, ettei tuota avio-oikeuden ulkopuolella olevaa omaisuutta otettaisi ollenkaan lukuun osituksessa. Kyllä se otetaan. Siitä ei vain makseta tasinkoa vähemmän omistavalle.
katsos kun se minun omaisuuteni on sitä "yhteistä omaisuutta", joka menee puoliksi. Ei minulla ole kuittia kaikista hankinnoista, että minä sen olen maksanut => se on yhteistä. Sama talon kanssa, minä sen olen maksanut, kun mies sijoittaa omia rahojaan hankkeisiinsa. Ei auta, että se on vain minun nimissäni, koska se on avioliiton aikana hankittua.
Pidän parisuhteestani huolta ja mieheni tekee samoin.
Mun ihana herrasmiesmieheni, joka on huomattavasti minua vähävaraisempi, otti asian esille ennen häitä. Juuri kun olin itse pohtinut miten tuoda esille se, että haluan avioehdon. Jollei olisi suostunut, niin olisin alkanut kummastella onko hän kanssani vain rahojen takia.
Jalomielisyydestä ja asian esille ottamisesta kiitoksena väljensin paperia ja mies tulee mahdollisessa erossa saamaan puolikkaan asunnostamme.
ja jos teidät "pakotetaan" sellaiseen, se kertoo että olette liikkeellä rahastusmielessä. Avioehdon vaatiminen on siis mitä mainioin tapa erottaa jyvät siipeilijöistä.
jos on aidosta rakkaudesta liikkeellä niin tehdyllä avioehdollahan ei ole merkitystä kun sitä eroa ei tule. Jos taas raha kiinnostaa niin tietenkin suhtautuu avioehtoon negatiivisesti, sehän estää erossa saamasta rahaa.
Avioehto on tosiaan loistava tapa saada selville, onko kumppani liikkeellä ihan tosimielellä vai onko mielessä joku muu kuin rakkaus..
..jos kerran hänellä on isompi omaisuus kuin sinulla. Ei se niin mene, ettei tuota avio-oikeuden ulkopuolella olevaa omaisuutta otettaisi ollenkaan lukuun osituksessa. Kyllä se otetaan. Siitä ei vain makseta tasinkoa vähemmän omistavalle.
katsos kun se minun omaisuuteni on sitä "yhteistä omaisuutta", joka menee puoliksi. Ei minulla ole kuittia kaikista hankinnoista, että minä sen olen maksanut => se on yhteistä. Sama talon kanssa, minä sen olen maksanut, kun mies sijoittaa omia rahojaan hankkeisiinsa. Ei auta, että se on vain minun nimissäni, koska se on avioliiton aikana hankittua.
kaikki omaisuus kuuluu erossa avio-oikeuden (ja osituksen) piiriin, myös ennen avioliittoa hankittu (tienattu, peritty jne) omaisuus.
ja kannatettava tapa.