Minkä ikäisenä oli elämäsi parhaat/huonoimmat vuodet?

Kysymys otsikossa. Kerro myös mikä teki siitä ajasta/iästä hyvää tai huonoa. 

Itselleni parhaat vuodet alkoivat 30-vuotiaana ja edelleen nyt 35v tunnen eläväni elämäni parasta aikaa. 

Hirveintä aikaa oli teini-ikä ja sen jälkeen varhaisaikuisuus. Hirveä tunnemyllerrys, epävakaat kotiolot, turvaton olotila eikä hajuakaan siitä mitä tehdä tai mihin suunnata. Teininä kauheinta oli olla vanhempien vallan alla, tuntui että tukehduin eikä ollut yhtään tilaa muodostaa omaa identiteettiä. Parikymppiseni oli yhtä kamppailun ja uurastuksen vuosikymmentä. Olin myös suurimman osan siitä taloudellisesti tiukoilla ja laskujen maksaminen ahdisti. Pelkäsin luottotietojen menetystä hysteerisesti. Pahimmillaan itsetunto-ongelmani olivat ikävuosina 20-25, ahdistus ja hukassaolemisen tunne jatkui kunnes about kolmenkympin jälkeen vihdoin alkoi tuntua siltä, että elämä on ns. hallussa ja kaikki asiat järjestettävissä. Nyt viimeisen puolen vuosikymmenen jälkeen tuntuu, että mentaalista energiaa on riittänyt rationaaliseen toimintaan ja unelmien toteuttamiseen. Stressi ja ahdistus tai ulkonäköpaineet eivät enää rajoita ja olen paitsi tyytyväinen elämääni, myös hemmetin ylpeä itsestäni. 

Kiinnostaa tietää, olenko poikkeus vai onko muitakin joille se "kultainen nuoruus" ei todellakaan ollut mitään minkä perään haikailla, vaan siitä kaikesta kannatti rämpiä läpi koska se palkinto ja mielekäs elämä alkoikin vasta myöhemmin. tai miten ne, joilla nuoruus todella oli prime-timea ovat kohdanneet myöhemmät aikakaudet.