Häpeä liukastumisesta
Eli liukastuin keskellä kaupungin katua. Omin avuin nousin pystyn, mutta ympärillä useita ihmisiä auttamassa. Koin tämän todella kiusallisena, ja häpesin kaatumistani.Ymmärrän ihmisten tarkoittavan hyvää, mutta koin tilanteen todella noloksi.
Kommentit (14)
Kaaduin viime talvena pahasti pyörälläni ja olen todella kiitollinen niille kahdelle ihmiselle, jotka auttoivat minut kotiovelle saakka. Toinen talutti minua ja toinen pyörääni. Loukkasin jalkani niin pahasti, että toipuminen kesti puoli vuotta.
Onneksi on vielä olemassa ystävällisiä ihmisiä. Kiitos 🌹
Vierailija kirjoitti:
nolo
Siis kumpi on noloa, kaatuminen vai sen häpeäminen? Sinähän et kaadu koskaan eikä sinusta tule vanhaa. Kuolet nuorena ja tyhmänä.
Mitä tekee 99% kaduilla liukastuneista ihmisistä? No katsoo ympärilleen ja toivoo, ettei kukaan olisi nähnyt.
Vasta sen jälkeen alkaa tarkistamaan, menikö luita poikki.
Onhan se noloa liukastua ja kaatua (juu, kokemusta on) mutta se on vaan omassa mielessä. Muut miettii: herranjuma, ei kai tossa sattunut!? Pitääkö mun mennä auttamaan, en mä kehtaa jos ei sattunutkaan, mitähän muutkin siitä sit ajattelee, kun meen vierasta ihmistä turhaan auttamaan, ai nyt se nousi ylös, ei näytä onneksii mitään pahasti käyneen, huh... ai valo vaihtui, pitää mennä.
Kyllähän siinä väkeä tarviitaan löysää nostamaan pystyyn
Voi kauheaa, mitenhän nyt kestät tämän tunnemylläkän.
Ei tarvitse hävetä. On ollut hyvin liukasta. Kaaduin keskiviikko aamuna omalla pihalla.
Ole kiitollinen, että lähellä oli avuliaita ihmisiä 💛 Jos kaikki olisivat vaan kulkeneet ohi vaikka olisit saattanut tarvita tilanteessa jeesiä.
Just. Musta ois vaan ihanaa jos ihmiset tulis auttamaan jos heitän kanveesiin
Vierailija kirjoitti:
Ilmastonmuutos on ihana.
Kuuluu luontaiseen vaihteluun. Ilmastonmuutos on huu haa ta.
Kunnon kengät oltava. Ulkoilen vaan sen mikä on pakko. Naskalit on. Puoliso kaatui ja joutuu polvileikkaukseen. Ei kuulemma saanut kunnon kenkiä kun ne oli vaatekaapissa. Olen 60-vuotias ja mulla ei ole varaa kaatua.
Minulle kävi 16-vuotiaana näin:
Olin menossa pyörällä kouluun, olin ajamassa talvella tosi jyrkkää mäkeä alas. Pyörätiellä oli auto pysäköitynä. Mahduin sen ohi ja luulin että autossa ei ole ketään. Hyvässä vauhdissa just auton kohdalla kuski avasi auton oven. Osuin oveen ja lensin hyvän matkaa ilmassa.
Pyörä meni ihan mutkalle ja kaikki tavarat levisi keskelle tietä. Se oli postinjakaja. Se katsoi minua vain tosi vihaisesti eikä sanonut yhtään mitään. Ei kysynyt kävikö pahasti. Siinä nolotti mutta enemmän minua järkytti sen postinjakajan reaktio.
Näinä päivinä sinulla on paljon kohtalotovereita. Mitäpä tuota häpeämään.
Osassa maata on nyt niin liukasta, että lääkäri suosittelee pyöräilykypärää kävelijällekin
Kuopiossa kipsaamista vaativia vammoja hoidettiin läpi yön.
Mikkelin päivystyksessä kaatumiset ovat aiheuttaneet lukuisia erilaisia vammoja, muun muassa ranne-, nilkka- ja lonkkamurtumia. Mukana on myös päävammoja, joista vakavimmat ovat olleet aivoverenvuotoja. Kuolemilta on kuitenkin vältytty.
https://yle.fi/a/74-20138918