Pelottaa täyttää 50v
ja tuntuu, että tämä ahdistus hallitsee kovasti elämää.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tuli juuri 51 täyteen. Hätääkös tässä, terveen paperit löytyy, ei lääkityksiä, ja suvussa pitkän iän geenit. Et sinäkään ole syntymäpäivänäsi kuin päivän vanhempi kuin edellisenä päivänä. Ei tämä mikään maailmanloppu ole.
Minulla täyttyy vuosia 53, ei ongelmaa.
Ainoa tarjolla oleva vaihtoehto on vielä enemmän perseestä.
Täytin juuri 60-vuotta. Ei ole ikävä elettyä elämää kun sen on elänyt nauttien.
Mieheni kanssa odotellaan eläkepäiviä ja nautitaan täpöillä.
Siitä pitää huolen 4 poikaa ja kolme lastenlasta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan sulla ollut melkein 50 vuotta aikaa totutella ajatukseen.
Minä muistan että oli ihan just äsken kun täytin 25 vuotta ja naureskelin että olen puolivälissä kohti viittä kymmentä...Enää ei naurata. Mihin tämä elämä meni?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Se kuuluu elämään. Mutta ehkäpä eutanasia on laillinen tulevaisuudessa, niin voi armollisesti vanhuuden tullen päättää päivänsä, ettei tarvitse jäädä kitumaan nurkkaan yhteiskunnan hylkäämänä.
Ei murha ole eutanasiaa. Haluan elää vanhanakin ja saada hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain iässä tulee " kriisi". Mulla se oli 40 v.
Sen jälkeen ei ole ikä " painanut" ennenkuin nyt 66 v. Sekin vain sen vuoksi, etten olekaan niin ketterä kuin kuvittelin. Muuten kyllä terve.
50 - 65 oli helppoa, lapset aikuisia, omat vanhukset vielä ok kunnossa. Ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään ( vähän puolisosta )
Tuo on varmasti totta. Olen 52 ja elän elämäni helpointa aikaa. Lapset ovat isoja, talo ja velat maksettu, on vielä hyväkuntoinen ja voi tehdä mitä haluaa. Rahaa on paljon enemmän kuin nuorena, voi matkustella ja ostella laadukkaita vaatteita ja remontoida ja sisustaa kotia. Tykkään työstäni ja tiedän jo osaavani sen hyvin. Sama puoliso edelleen rinnalla.
Mulla taas ei ole vielä ikinä ollut varaa asuntolainaan, ei kyllä juuri haluakaan. Ei edes kerrostalo"kopperon". Rahaa ei ole kun työtön, ei varaa matkusteluun eikä edes kirpparivaatteisiin. No, matkustella voisin. Vaatteista en välitä. Enkä sisustamisesta. Kun sais työtä, hyppisin ilosta.
Huvipuistohullu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä on pelottavaa. Mä täytin viime elokuussa, eikä elämä siitä muuttunut mihinkään suuntaan. En edes juhlinut mitenkään, kun mulle on ihan sama joku ikä.
Samoin! Enkä huomannu miksikään! Särkäs käytiin työkaverien kans juhlimas 🎢🎠😎
Varmasti hauskaa juhlia työkavereiden kanssa työpaikalla...
Täällä toinen jota lähestyvä 50v ahdistaa, liittynee siihen etten ihan oikeasti ymmärrä asiaa, en tiedä mihin elämäni meni, vastahan olin 25v ja kaikki ns edessä, avioliittoon astuminen, lasteni syntymä ja heidän kanssaan oleminen, kasvatus ja kaikki. H-hetkeen yli puolivuotta ja mietin jo nyt kuinka välttää asian saama "huomio" töissä, pieni ja toisilleen tuttu työyhteisö ja siellä tapana työkaverin juhlapäiviä muistaa, varsinkin pyöreitä. Ja 50v päivän saa vielä palkalliseksi vapaaksi joten kaikkihan sen saa sitten tietää vaikka olisikin itse hiljaa.
Pelkään kaikkia vaivojakin puhumattakaan vakavammista sairauksista, hampaat alkaa lohkeilemaan eikä hammaslääkäriinkään niin vain pääse, yksityiselle toki, mutta ei kaikkea voi sielläkään hoitaa ja maksaa. Huokaus, ahdistaa ja kuristaa.
Mä koen kamalaa haikeutta kun lapset kasvaa ja lähtee. Se on nyt tosi vaikeeta mulle. Tekee vanhus fiiliksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain iässä tulee " kriisi". Mulla se oli 40 v.
Sen jälkeen ei ole ikä " painanut" ennenkuin nyt 66 v. Sekin vain sen vuoksi, etten olekaan niin ketterä kuin kuvittelin. Muuten kyllä terve.
50 - 65 oli helppoa, lapset aikuisia, omat vanhukset vielä ok kunnossa. Ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään ( vähän puolisosta )
Tuo se vasta haikeaa onkin kun omat lapset kasvaa. Se on paha lisä tähän omaan ikä ahdistukseen. Ap
Kyllähän lasten kuuluukin kasvaa. Surullista olisi, jos eivät kasvaisi. Vähän trollilta tuntuu aloituksesi ja kommenttisi.
Riippuu missä kunnossa, monet eivät nää 50v päiväänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sulla ollut melkein 50 vuotta aikaa totutella ajatukseen.
Minä muistan että oli ihan just äsken kun täytin 25 vuotta ja naureskelin että olen puolivälissä kohti viittä kymmentä...Enää ei naurata. Mihin tämä elämä meni?
Eri
Se toinen 25v. menee kyllä paljon nopeammin.
n51
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä on pelottavaa. Mä täytin viime elokuussa, eikä elämä siitä muuttunut mihinkään suuntaan. En edes juhlinut mitenkään, kun mulle on ihan sama joku ikä.
Samoin! Enkä huomannu miksikään! Särkäs käytiin työkaverien kans juhlimas 🎢🎠😎
Varmasti hauskaa juhlia työkavereiden kanssa työpaikalla...
No tämähän nyt ei muutenkaan ole ihan täyspäinen tyyppi. Mitä vanha kurppa tekee huvipuistossa?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sulla ollut melkein 50 vuotta aikaa totutella ajatukseen.
Minä muistan että oli ihan just äsken kun täytin 25 vuotta ja naureskelin että olen puolivälissä kohti viittä kymmentä...Enää ei naurata. Mihin tämä elämä meni?
Eri
Se toinen 25v. menee kyllä paljon nopeammin.
n51
Tuo on kyllä totta! Hirvittää vähän, että miten nopeasti se seuraava 25 vuotta menee ja sitten onkin jo haudassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sulla ollut melkein 50 vuotta aikaa totutella ajatukseen.
Minä muistan että oli ihan just äsken kun täytin 25 vuotta ja naureskelin että olen puolivälissä kohti viittä kymmentä...Enää ei naurata. Mihin tämä elämä meni?
Eri
Se toinen 25v. menee kyllä paljon nopeammin.
n51
Tuo on kyllä totta! Hirvittää vähän, että miten nopeasti se seuraava 25 vuotta menee ja sitten onkin jo haudassa...
ehkäpä tahti hidastuu kuitenkin loppuu kohti?
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen jota lähestyvä 50v ahdistaa, liittynee siihen etten ihan oikeasti ymmärrä asiaa, en tiedä mihin elämäni meni, vastahan olin 25v ja kaikki ns edessä, avioliittoon astuminen, lasteni syntymä ja heidän kanssaan oleminen, kasvatus ja kaikki. H-hetkeen yli puolivuotta ja mietin jo nyt kuinka välttää asian saama "huomio" töissä, pieni ja toisilleen tuttu työyhteisö ja siellä tapana työkaverin juhlapäiviä muistaa, varsinkin pyöreitä. Ja 50v päivän saa vielä palkalliseksi vapaaksi joten kaikkihan sen saa sitten tietää vaikka olisikin itse hiljaa.
Pelkään kaikkia vaivojakin puhumattakaan vakavammista sairauksista, hampaat alkaa lohkeilemaan eikä hammaslääkäriinkään niin vain pääse, yksityiselle toki, mutta ei kaikkea voi sielläkään hoitaa ja maksaa. Huokaus, ahdistaa ja kuristaa.
Mulla just tämä sama. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen jota lähestyvä 50v ahdistaa, liittynee siihen etten ihan oikeasti ymmärrä asiaa, en tiedä mihin elämäni meni, vastahan olin 25v ja kaikki ns edessä, avioliittoon astuminen, lasteni syntymä ja heidän kanssaan oleminen, kasvatus ja kaikki. H-hetkeen yli puolivuotta ja mietin jo nyt kuinka välttää asian saama "huomio" töissä, pieni ja toisilleen tuttu työyhteisö ja siellä tapana työkaverin juhlapäiviä muistaa, varsinkin pyöreitä. Ja 50v päivän saa vielä palkalliseksi vapaaksi joten kaikkihan sen saa sitten tietää vaikka olisikin itse hiljaa.
Pelkään kaikkia vaivojakin puhumattakaan vakavammista sairauksista, hampaat alkaa lohkeilemaan eikä hammaslääkäriinkään niin vain pääse, yksityiselle toki, mutta ei kaikkea voi sielläkään hoitaa ja maksaa. Huokaus, ahdistaa ja kuristaa.Mulla just tämä sama. Ap
Turha pelätä. Tulee jos tulee, ja sitten toimitaan sen mukaan. Siihen asti voi elää normaalisti murehtimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä on pelottavaa. Mä täytin viime elokuussa, eikä elämä siitä muuttunut mihinkään suuntaan. En edes juhlinut mitenkään, kun mulle on ihan sama joku ikä.
Samoin! Enkä huomannu miksikään! Särkäs käytiin työkaverien kans juhlimas 🎢🎠😎
Varmasti hauskaa juhlia työkavereiden kanssa työpaikalla...
No tämähän nyt ei muutenkaan ole ihan täyspäinen tyyppi. Mitä vanha kurppa tekee huvipuistossa?!
Ilmeisesti töitä, jos työkavereiden kanssa siellä oli?
Pelkäätkö elämää?