Tuntuu, että nykyään ensin tehdään lapset ja sitten sen jälkeen etsitään uusi ehtoopuolen kumppani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ei ole aina oma valinta. Mikäs teet jos se toinen lasten vanhempi vaan haluaa eron ja lähtee. Pitäisikös istua yksin kotona loppuelämä?

Onhan sitä aina jokainen tapaus omanlaisensa, mutta on tässä nyt jokin radikaalisti muuttunut, kun kouluikäisten vanhemmistakin huomattava osa on eronnut. En usko vähääkään, että kyseessä on vain joku tilastollinen sattuma ja vuonna 2064 tilastot on taas sellaiset että suhteet kestää. Ihan selvä muutos on tapahtunut yleisessä perhekulttuurissa.

Sukupuolet eivät enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen. 

Noo, tuttu, 50-luvun alussa syntynyt rouva sanoi jo vuosia sitten, että ensimmäisen miehen kanssa tehdään lapset ja toinen on sitten ns. loppuelämää varten. 

Että ei liene aivan uusi ilmiö.

Ei kai tässä elämässä tartte elää huonossa suhteessa? Suhde voi olla vuosia hyvä mutta sitten eteen tulla asioita, joita ei vaan pystytä yhdessä selviytymään. Kirkkaamman kruunun takiako pitäisi loppuelämä käkkiä sellaisessa parisuhteessa? Ei kiitos. 20v oltiin yhdessä, nykyään ystäviä, kaikille parempi näin

Vierailija kirjoitti:

Noo, tuttu, 50-luvun alussa syntynyt rouva sanoi jo vuosia sitten, että ensimmäisen miehen kanssa tehdään lapset ja toinen on sitten ns. loppuelämää varten. 

Että ei liene aivan uusi ilmiö.

Mun äiti teki lapsensa naapurin hulttiojuopon kanssa, 'isä' eli aviomies oli elättää, tämän kertoi jokunen vuosi sitten meille lapsille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ei ole aina oma valinta. Mikäs teet jos se toinen lasten vanhempi vaan haluaa eron ja lähtee. Pitäisikös istua yksin kotona loppuelämä?

Mun mies lähti meidän perheestä neljänkympin kriisissään, hän halusi eron ja uuden naisen. Yhdessä oltiin 18 vuotta ja naimisissa siitä 15 vuotta. Eli reilu parikymppisistä reilu nelikymppisiksi.

Mä ainakin olen miehen lähdön jälkeen istunut yksin, tai no, lasten kanssa. Miehet ei kiinnosta.

Mun isä ravasi vieraissa koko lapsuuteni, eikä äitini ottanut hänestä eroa. Ei äitiä miehet kiinnostaneet. Isänkin tekemiset oli hänelle yhden tekeviä. Kunhan kulissit pysy pystyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain, että naisilla pitää olla 3 suhdetta

Nuoruuden kiihkeästi rakkaus 

Mies, jonka kanssa tekee lapset

Loppuelämän turvallinen kumppani

Yhdessä suhteessa elävien elämä oli jutun mukaan tylsää ja väritöntä

Samoin olen itse päätellyt ja huomannut sen käytännössäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noo, tuttu, 50-luvun alussa syntynyt rouva sanoi jo vuosia sitten, että ensimmäisen miehen kanssa tehdään lapset ja toinen on sitten ns. loppuelämää varten. 

Että ei liene aivan uusi ilmiö.

Mun äiti teki lapsensa naapurin hulttiojuopon kanssa, 'isä' eli aviomies oli elättää, tämän kertoi jokunen vuosi sitten meille lapsille

Äitini sisko pyörii myös juopporemeissä ja sillä on myös yksi sen seuraus ja aviomies on virallisesti isä. Eroa ei voi ottaa kun maatilasta menisi siivu juopolle akalle. 

No onko yllätys, jos kriteerit ovat erilaiset 25-vuotiaalla, joka aikoo perustaa perheen kuin vaikka 50-vuotiaalla, jolla on jo oma elämä järjestyksessä?

Itselläni tosin kriteerit ovat sinänsä aika samanlaiset - aina olen hakenut ihmistä, joka on samanhenkinen ja jonka kanssa on vetovoimaa. Mutta nuorempana toki oli olennaista se, halusiko myös toinen myöhemmin lapsia (ja siinä vaiheessa ei edes tarvinnut tietää 100% varmaksi, mutta vela-miehen kanssa olisi ollut tyhmää aloittaa suhde).

Nuorena elämä on erilaista - opiskellaan, mahdollisesti matkustellaan, harrastetaan, jne, jolloin saatetaan toivoa, että kumppanin kanssa tehdään näitä asioita. 50-vuotiaana jotkut taas ovat itse muuttaneet kiinnostuksenkohteitaan ja haluavat olla enemmän kotona tai vaikka mökillä, ja etsitään seuraa tällaisiin hetkiin. Nuorena useimmiten toivotaan yhteenmuuttoa, keski-ikäisenä moni ei enää halua muuttaa yhteen - tämäkin ero vaikuttaa siihen, millaisia toiveita kumppanille on esim. elämäntyylin, kotitöiden tms suhteen. Puhumattakaan siitä, että ihmisen persoona voi jonkin verran muuttua elämän aikana, jolloin sama ihminen ei ole enää täysin samanlainen 50-vuotiaana, mitä oli nuorena - myös eletty elämä vaikuttaa. Moni löytää myös seksuaalisuudestaan uusia puolia matkan varrella, joten sekin vaikuttaa siihen, mitä asioita painottaa. Nuorena ei välttämättä tajua kiinnittää huomiota seksuaaliseen yhteensopivuuteen, kun ajattelee vain, että seksi kyllä hoituu "kun vaan toisesta tykkää ja etsitään sopivanlainen koskettaminen" - keski-ikäinen tajuaa jo, että seksuaalisuus on paljon muutakin, ja että mieltymykset voivat joko sopia yhteen tai olla sopimatta, ja että seksissä on ihan eri meininki eri ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain, että naisilla pitää olla 3 suhdetta

Nuoruuden kiihkeästi rakkaus 

Mies, jonka kanssa tekee lapset

Loppuelämän turvallinen kumppani

Yhdessä suhteessa elävien elämä oli jutun mukaan tylsää ja väritöntä

Mistähän mahdoit lukea, jostain netin hömppäsivustolta vai? 

Olipas viiltävä höpöanalyysi. On totta, että varmaan vähintään puolet eroaa, näin on ollut jo kymmeniä vuosia. Mutta että aloitettaisiin tietoisesti nuorempana suhde, joka halutaan vaihtaa parempaan myöhemmin - haloo! Miksei siis aloiteta heti sen myöhemmän iän puolison  kanssa, jos kerran osaavat nähdä tulevaan ja ajattelet ihmisten tekevän tietoisesti noin?

Tuskinpa kukaan perhettä perustava ajattelee, ettei halua olla kumppaninsa kanssa pitkään! Elämä yllättää, ihminen muuttuu ja pikkulapsiaika ajaa monen nuoremman pariskunnan vaikeuksiin. Ja moni päätyy alunperinkin epätyydyttävään suhteeseen nuorena ja asia kirkastuu vasta ajan ja elämän myötä. 

Nykyään on se onni, että eroaminen ei ole niin vaikeaa eikä aivan yhtä tuomittavaa kuin vielä 50 vuotta sitten. Mutta tältäkin palstalta saa lukea jatkuvasti erittäin tuomitsevia kommentteja eronneista ihmisiltä, jotka tietävät muiden parisuhteiden ja perheiden asiat paremmin kuin omansa. 

On se jännä, että se ensimmäinen tyyppi on aina tosi yllättäen, siis ei ikinä olisi uskonut tyyliin vääränlainen. Sitten se jälkimmäinen onkin turvallinen ja hyvä.

Juuri kuten aloituksessa todettiin, kriteerit ne on jotka muuttuu, ei ihmiset noin paljoa muutu mitä täällä moni väittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa sitä kukaan on suunnitellut etukäteen tekevänsä niin. Luulen, että siinä käy usein niin, että petytään siihen kumppanin vanhemmuuteen ja halutaan lasten aikuistumisen jälkeen jatkaa sellaisen kanssa, jota kohtaan ei ole katkeruutta ja tunnetta, että jätettiin yksin vanhemmuuden kanssa. 

Itsellä kävi juuri näin. 

Itselle ei käynyt ollenkaan niin. Lapsi tuli 10 vuoden seurustelun jälkeen. Ero siitä 9 vuoden päästä. Parisuhde ei kestänyt tyydyttävänä. Miehen isyydessä ei ollut mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

On se jännä, että se ensimmäinen tyyppi on aina tosi yllättäen, siis ei ikinä olisi uskonut tyyliin vääränlainen. Sitten se jälkimmäinen onkin turvallinen ja hyvä.

Juuri kuten aloituksessa todettiin, kriteerit ne on jotka muuttuu, ei ihmiset noin paljoa muutu mitä täällä moni väittää.

Ja esim miehet ei muutu, naiset vaan olettavat heidän muuttuvan esim lastentulon myötä. Sitten ollaan ihmeissään kun eivät muuttuneetkaan ja se onkin iso ylläri, että se tietokonepoju onkin edelleen addiktoitunut pelaamaan.

Vierailija kirjoitti:

On se jännä, että se ensimmäinen tyyppi on aina tosi yllättäen, siis ei ikinä olisi uskonut tyyliin vääränlainen. Sitten se jälkimmäinen onkin turvallinen ja hyvä.

Juuri kuten aloituksessa todettiin, kriteerit ne on jotka muuttuu, ei ihmiset noin paljoa muutu mitä täällä moni väittää.

Kyllä ihminen todellakin muuttuu ja etenkin kypsyy esim. parissakymmenessä vuodessa! Tämä ei ole mielipidekysymys vaan asiasta löydät kyllä tietoa vaikka kuinka paljon.

Kriteerit muuttuvat myös, koska ennen ensimmäistä pitkää suhdetta nuori ihminen ei voi aidosti tietää millainen suhde on hyvä ja mitä voi kumppanilta vaatia. Vai etkö sinä itse ole kypsynyt lainkaan sitten varhaisaikuisuuden ja oppinut tuntemaan itseäsi sekä saanut elämänkokemusta - vai oletko itse vielä parikymppinen?

Minkä ikäinen AP on?

Itse olen 35v ja yhdessä lasteni isän kanssa. Meidän molempien kuuskymppiset vanhemmat puolestaan ovat uusien kumppanien kanssa.

Omasta näkökulmastani AP on siis vähintään 80.

Vierailija kirjoitti:

On se jännä, että se ensimmäinen tyyppi on aina tosi yllättäen, siis ei ikinä olisi uskonut tyyliin vääränlainen. Sitten se jälkimmäinen onkin turvallinen ja hyvä.

Juuri kuten aloituksessa todettiin, kriteerit ne on jotka muuttuu, ei ihmiset noin paljoa muutu mitä täällä moni väittää.

Suurimmalla osalla ensimmäinen pitkä suhde tuskin on vääränlainen. En tiedä, mistä olet repinyt käsityksesi. Se, että suhde myöhemmin päättyy, ei tarkoita, että ihminen olisi koko ajan ollut vääränlainen. Joskus toki suhteen myötä voi tulla esiin asioita, joita ei joko tiennyt/nähnyt suhteen alussa (kuten vaikka se, ettei lapsiperhe-elämän pyörittäminen yhdessä sujukaan).

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen AP on?

Itse olen 35v ja yhdessä lasteni isän kanssa. Meidän molempien kuuskymppiset vanhemmat puolestaan ovat uusien kumppanien kanssa.

Omasta näkökulmastani AP on siis vähintään 80.

🥱

Kun sun kuuskymppiset vanhemmat ovat uusien kumppaneiden kanssa = kaikki kuuskymppiset ovat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen AP on?

Itse olen 35v ja yhdessä lasteni isän kanssa. Meidän molempien kuuskymppiset vanhemmat puolestaan ovat uusien kumppanien kanssa.

Omasta näkökulmastani AP on siis vähintään 80.

🥱

Kun sun kuuskymppiset vanhemmat ovat uusien kumppaneiden kanssa = kaikki kuuskymppiset ovat? 

Niinhän AP sanoo, kaikki nykihmiset nykaikana. Ei hänkään tehnyt eroa sukupolvien välillä. Mutta minkä ikäinen siis olet, AP?

Näin se menee myös omassa elämässä. Ei ollut ex-vaimosta enää yli nelikymppisenä mihinkään rankempiin harrastuksiin ja matkailuun. Kovin pahansisuiseksi ja kuivakkaaksi oli käynyt. Nyt on nainen jonka kanssa on mukava yhdessä harrastaa ja kummallakin myös melko kuormittavat työt niin ei tule narinaa vaikka päivät välillä venähtääkin puolin jos toisin.

M50

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain, että naisilla pitää olla 3 suhdetta

Nuoruuden kiihkeästi rakkaus 

Mies, jonka kanssa tekee lapset

Loppuelämän turvallinen kumppani

Yhdessä suhteessa elävien elämä oli jutun mukaan tylsää ja väritöntä

Minä löysin miehen, jonka kanssa on eletty kaikki nuo vaiheet. Meidän onni oli, että kasvettiin yhdessä ja samaan suuntaan. Vaikka miedän perusluonne on pysynyt samana, niin moni asia on on nyt täysin eri lailla mitä nuorempana.