Tapasin upean miehen - mutta hän on uhriutuja :(

Jes, kiitos vastauksista!

Istun vielä kerran alas kasvokkain miehen kanssa ja kerron, mitä fiiliksiä tämä hänen avautuminen aiheutti minussa. Ihminen ei välttämättä itse tajua, miten puhuu ja käyttäytyy.

Jos hän kiittää ja kertoo siltä istumalta menevänsä juttelemaan aiheesta ammattilaisen kanssa niin ehkä, EHKÄ voimme vielä joskus tavata, jutella tmv ja jatkaa vaikka ihan kaveripohjalta. Mutta en usko että näin käy, todennäköisesti suuttuu ja uhriutuu lisää.

Joka tapauksessa parisuhdemielessä en taida olla enää ollenkaan kiinnostunut. Haluan kypsän, syvällisen ihmisen joka on sinut (menneisyyden) asioiden kanssa. Jos ei tule vastaan, olen mieluummin yksin.

Omituista miten me ihmiset tuhlataan huonoihin suhteisiin X määrä vuosia ja usein monta vuotta vielä sitten siitä suhteesta toipumiseen. Pitää tarkkaan funtsia, kuka on moisen vaivannäön arvoinen. Niitä vuosia kun ei saa enää koskaan takaisin.

Ap

Olet mielestäni fiksu kun ymmärrät, ettei nyt ole ihan normaalia käytöstä.

On olemassa naisia, joihin tuo menee täydestä läpi. Uskotaan kaikki valheellisuus ja aletaan sääliä ja empatiseerata miestä. Ei tuollaista ihmistä voi kukaan parantaa. Voiko edes ammattilainen? Hän saattaa ihan tietoisestikin yrittää manipuloida sinua.

Tätä ei varmaan täällä saa sanoa, mutta herkkänahkainen piilonarsisti tekee juurikin tätä.

Uhriutuu, projisoi, syyllistää aina muita. Vika ei milloinkaan ole hänessä itsessään.

Sinun ei ehkä edes kannata alkaa hänelle perustelemaan ellet häntä enää halua tapailla.

Vierailija kirjoitti:

Jes, kiitos vastauksista!

Istun vielä kerran alas kasvokkain miehen kanssa ja kerron, mitä fiiliksiä tämä hänen avautuminen aiheutti minussa. Ihminen ei välttämättä itse tajua, miten puhuu ja käyttäytyy.

Jos hän kiittää ja kertoo siltä istumalta menevänsä juttelemaan aiheesta ammattilaisen kanssa niin ehkä, EHKÄ voimme vielä joskus tavata, jutella tmv ja jatkaa vaikka ihan kaveripohjalta. Mutta en usko että näin käy, todennäköisesti suuttuu ja uhriutuu lisää.

Joka tapauksessa parisuhdemielessä en taida olla enää ollenkaan kiinnostunut. Haluan kypsän, syvällisen ihmisen joka on sinut (menneisyyden) asioiden kanssa. Jos ei tule vastaan, olen mieluummin yksin.

Omituista miten me ihmiset tuhlataan huonoihin suhteisiin X määrä vuosia ja usein monta vuotta vielä sitten siitä suhteesta toipumiseen. Pitää tarkkaan funtsia, kuka on moisen vaivannäön arvoinen. Niitä vuosia kun ei saa enää koskaan takaisin.

 

Ihmiset jäävät näihin suhteisiin, koska niissä on myös jotain niin hyvää, että se koukuttaa. Ei kukaan jäisi, jos suhde on yhtä haukkumista. Vaan haukkumisen jälkeen koittaa niin ohanat ajat, että hyvään uskova ihminen uskoo, että pahat ajat ovat nyt ohi. On vaikea sanoa, että minä eroan, kun toinen on maailman ihanin.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä omaa arvomaailmaasi. Mies ei saa valittaa vaikka olisi uhri? Miehen pitää pitää kaikki sisällään? Jospa tämä mies luuli löytäneensä sielunkumppanin jolle voi avautua ahdistuksestaan, ei hän arvannut sinun ajatuksia ja avutumista vauvapalstalla.

Treffikumppani ei ole sielunkumppani jonka niskaan kaadetaan heti alkuvaiheessa kaikki angsti ex-puolisosta. Ootko tilannetajusta koskaan kuullut?

Voi kysyttaessa mainita lyhyesti etta ero ei ollut ihan sopuisa, jospa jutellaan siita joku toinen kerta, ja keskitytaan nyt kivempiin asioihin.

Vaikutat ap itse sen verran kypsältä ihmiseltä juttujesi perusteella, että tiedät kyllä miten toimia. Eli, tuosta ei nyt taida tulla mitään.

Itselle on juuri tollanen yleinen elämän asenne se kaikkein tärkein asia, eli että sen pitää olla kunnossa. Kumppanin pitää ajatella että elämä on pääsääntöisesti itsestä kiinni.

Tuo on muuten hyvä happotesti - ton kun sanoo ääneen niin reaktiosta voi päätellä paljon. Jos tyyppi sanoo että jotain että noinhan se on, niin luultavasti kyseessä on hyvä tyyppi.

En tiedä miehistä, mutta naisissa näitä uhriutujia on nykyisin aivan valtavasti (olen siis mies).

Toki on olemassa myös oikeita uhreja, eli jos vaikka olet joutunut väkivaltarikoksen kohteeksi niin olet uhri. Suurin osa nykyajan uhriutujista vaan eivät ole uhria nähneetkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos tyyppi edes mainitsee jotain exästään ekoilla treffeillä saatikka uhriutuu, se on red flag. Ei jatkoon.

Tämä on asia jonka oon oppinut kantapään kautta. Mies, joka jo ekoilla treffeillä itkee ja tilittää exään liittyviä asioita, ei ole päässyt exästä yli. Mä päädyin aikoinaan kokemattomuuttani tälläsen tyypin kans yhteen. Aluksi se ex oli muka hullu sekopää, mut ajan kanssa mies alkoikin hehkuttaa exää ja jopa kaivata. Kerran sit suoraan tunnusti, että onkin exää ikävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes, kiitos vastauksista!

Istun vielä kerran alas kasvokkain miehen kanssa ja kerron, mitä fiiliksiä tämä hänen avautuminen aiheutti minussa. Ihminen ei välttämättä itse tajua, miten puhuu ja käyttäytyy.

Jos hän kiittää ja kertoo siltä istumalta menevänsä juttelemaan aiheesta ammattilaisen kanssa niin ehkä, EHKÄ voimme vielä joskus tavata, jutella tmv ja jatkaa vaikka ihan kaveripohjalta. Mutta en usko että näin käy, todennäköisesti suuttuu ja uhriutuu lisää.

Joka tapauksessa parisuhdemielessä en taida olla enää ollenkaan kiinnostunut. Haluan kypsän, syvällisen ihmisen joka on sinut (menneisyyden) asioiden kanssa. Jos ei tule vastaan, olen mieluummin yksin.

Omituista miten me ihmiset tuhlataan huonoihin suhteisiin X määrä vuosia ja usein monta vuotta vielä sitten siitä suhteesta toipumiseen. Pitää tarkkaan funtsia, kuka on moisen vaivannäön arvoinen.

Kuvailit juuri traumabondauksen, jos haluat lisätietoa niin googlaa trauma bonding. Nää ihmiset on p*skoneet dopamiinikeskuksensa aivoista eikä oo kyllä yhtään mitään tehtävissä heidän parantamiseksi koska ongelma on jo aivokemiallisella tasolla. Juoskaa jos tällainen tulee vastaan! Yleensä kuvaa edellistä suhdettaan sanoilla "on-off".

Vierailija kirjoitti:

Jos tyyppi edes mainitsee jotain exästään ekoilla treffeillä saatikka uhriutuu, se on red flag. Ei jatkoon.

Se ei ole red flag, se on varma merkki vaikeista psyykkisistä ongelmista joiden paljastumisen jälkeen ainoa fiksu teko on toivottaa kohteliaasti kaikkea hyvää jatkoon ja poistua paikalta.

Tässä on kolme vaihtoehtoa:

1. Mies on juuri eronnut ja eron käsittely kesken. Mies on saanut huonoa kohtelua parisuhteen loppuvaiheessa.

2. Mies on vahvasti narsistinen ja siksi uhriutuu.

3. Mies on oikeasti henkisen väkivallan uhri, kun pääsee eroon asiasta, on todennäköisesti hyvä mies.

"Omituista miten me ihmiset tuhlataan huonoihin suhteisiin X määrä vuosia ja usein monta vuotta vielä sitten siitä suhteesta toipumiseen. Pitää tarkkaan funtsia, kuka on moisen vaivannäön arvoinen. Niitä vuosia kun ei saa enää koskaan takaisin.

Ap"

Ainakin miehenä sitoudun avioliittoon ylä- ja alamäkiä varten. On lapsia ja muuta haastetta, ei sitä heitetä rukkasia nurkkaan ensimmäisten ongelmien takia. Vaimokin lupasi parantaa. Näitä aina lupauksia jäin aina odottamaan. Niitä ei tullut vasta kun halusin oikeasti erota. Suhde parani monella tapaa, mutta rinnalle tuli muita negatiivisia asioita ja ero oli lopulta ainut vaihtoehto. Eron jälkeen on paljon käsiteltävää.

Tämä surkea exän uhri varmasti vain odottaa tilaisuutta palata yhteen tuon exän kanssa. Siksi se on niin kovasti mielessä. 

Perussettiä. Mies kertoo tunteistaan--> On mies ulisee ja uhriutuu. Tunteellista miestä ei enää sen jälkeen voi katsoa ylöspäin. 

Todennäköisesti ero on tehnyt kipeää. Kuten se usein tekee, jos on ollut tosissaan toisen kanssa. Vaikea sanoa onko prosessi hänellä kesken, mutta anna nyt hyvä ihminen toiselle oikeus kertoa miltä hänestä tuntuu? Terapiaa toki voi suositella, koska ammattilainen yleensä osaa antaa paremmin työkaluja käsittelyyn, kuin amatööri.

Miksi ihmeessä muuten haluat katsoa kumppania ylöspäin? Tulee pieni tunne siitä, että haetaan sitä tukea ja turvaa toisesta. Sillä tasolla että loppujen lopuksi sen ukon pitäisi kantaa vastuu myös sinusta. Aikuisesta ihmisestä. 

Ihan silmien korkeudelle katsominen olisi mukavampi juttu tänä aikana. Kun ei ole miehen tehtävä kantaa vastuuta naisensa "heikkoudesta". Eli yleensä pyrkimyksestä vapaamatkustukseen, jossa mies tekee elemässä kaikki isot päätökset. Josta kuitenkin siitäkin yleensä uhriudutaan jossain vaiheessa. Kun oma elämä hukkuikin sen määrätietoisen unelmamiehen jalkoihin.

Mä olen kerran oksentanut (erinomainen sana tähän yhteyteen) kaiken minulle tehdyn pahan miehelle ensimmäisellä kunnon tapaamisella. Se johtui siitä, että en itse ollut tuosta miehestä tai siinä vaiheessa yhtään kenestäkään kiinnostunut kuin kaverina, ja hän halusi toisin. Oksensin siis hänelle kaiken, jotta hän ymmärtäisi etten halua antaa yhdenkään miehen koskea minuun, olen rikki enkä halua tavata enää. 

Toisaalta mies ei ole tuppisuu, vaan puhuu ja avautuu mieltä painavista asioista. Eikös se ole hyvä asia? Moni ongelma johtuu juuri siitä, kun ei kommunkoida. Hän on vaan päässyt vauhtiin kertomassaan ja halunnut ehkä kuulla sinun kantasi asioihin? On ok uhriutua, jos niin on kokenut. Toki voit ilmaista, että hän kertoi sinun makuusi liikaa kerralla. Miksi et muuten sanonut miehelle, että voitaisiinko jutella nyt jostain muusta aiheesta? 

On mahdollista, että hän on ollut uhri. Kyllähän nainenkin voi olla esim. narsisti tai väkivaltainen tai pettäjä. Eli paljon riippuu siitäkin mitä mies sanoo naisen tehneen.

Tosin itse pitäisin sitä vähän huonona merkkinä, jos aivan tutustumisen alussa toinen alkaa pitkällisesti valittaa eksästään. Minun eksäni petti, mutta ei tullut mieleenkään alkaa avautua asiasta, kun olin tutustumassa nykyiseen poikaystävääni. Miksi tällainen asia olisi edes ollut relevantti? Asia oli ollutta ja mennyttä.

Tuollaisesta avautumisesta tosi pian tulee sellainen kuva, ettei mies ole päässyt yli vielä eksästään. Tai jopa haikailee eksän perään. Tai sitten myöhemmin, jos eroatte niin sinä olet se hullu eksä , josta mies kertoo nyyhkytarinan.

Jos haluat antaa miehelle mahdollisuuden niin toki voit aina kysyä miksi koki tarpeelliseksi haukkua eksänsä sinulle, kun vasta tutustutte,

"

Perussettiä. Mies kertoo tunteistaan--> On mies ulisee ja uhriutuu. Tunteellista miestä ei enää sen jälkeen voi katsoa ylöspäin. 

Todennäköisesti ero on tehnyt kipeää. Kuten se usein tekee, jos on ollut tosissaan toisen kanssa. Vaikea sanoa onko prosessi hänellä kesken, mutta anna nyt hyvä ihminen toiselle oikeus kertoa miltä hänestä tuntuu? Terapiaa toki voi suositella, koska ammattilainen yleensä osaa antaa paremmin työkaluja käsittelyyn, kuin amatööri.

Miksi ihmeessä muuten haluat katsoa kumppania ylöspäin? Tulee pieni tunne siitä, että haetaan sitä tukea ja turvaa toisesta. Sillä tasolla että loppujen lopuksi sen ukon pitäisi kantaa vastuu myös sinusta. Aikuisesta ihmisestä. 

Ihan silmien korkeudelle katsominen olisi mukavampi juttu tänä aikana. Kun ei ole miehen tehtävä kantaa vastuuta naisensa "heikkoudesta". Eli yleensä pyrkimyksestä vapaamatkustukseen, jossa mies tekee elemässä kaikki isot päätökset. Josta kuitenkin siitäkin yleensä uhriudutaan jossain vaiheessa. Kun oma elämä hukkuikin sen määrätietoisen unelmamiehen jalkoihin."

Tämä.  Tämän johdosta en ole enää lainkaan tekemisissä naisten kanssa.

Nro 76 vielä jatkaa:

Olen siis sitä mieltä, että parisuhteessa pitää voida puhua vaikeistakin elämänkokemuksista ja miten ne ovat vaikuttaneet. Mies saa näyttää tunteensa ja itkeä. Se ei ole uhriutumista. En pidä uhriutumis-sanasta aina muutenkaan sen takia, että joskus sitä käytetään väärin. Joskus ihminen on oikeasti saanut paskaa kohtelua toiselta niin silloin hän on uhri huonolle kohtelulle. Eikä sen ääneen sanominen ole mitään itsesääliä vaan fakta.

Mutta sen verran pitäisi olla tilannetajua, että aivan uudelle tuttavuudelle ei lähdetä avautumaan. Tämä henkilö ei vielä ole kumppani, joka mahdollisesti tukee myötä- ja vastamäessä. Hän on uusi henkilö, jonka kanssa yritetään tutustua.

Vierailija kirjoitti:

"

Perussettiä. Mies kertoo tunteistaan--> On mies ulisee ja uhriutuu. Tunteellista miestä ei enää sen jälkeen voi katsoa ylöspäin. 

Todennäköisesti ero on tehnyt kipeää. Kuten se usein tekee, jos on ollut tosissaan toisen kanssa. Vaikea sanoa onko prosessi hänellä kesken, mutta anna nyt hyvä ihminen toiselle oikeus kertoa miltä hänestä tuntuu? Terapiaa toki voi suositella, koska ammattilainen yleensä osaa antaa paremmin työkaluja käsittelyyn, kuin amatööri.

Miksi ihmeessä muuten haluat katsoa kumppania ylöspäin? Tulee pieni tunne siitä, että haetaan sitä tukea ja turvaa toisesta. Sillä tasolla että loppujen lopuksi sen ukon pitäisi kantaa vastuu myös sinusta. Aikuisesta ihmisestä. 

Ihan silmien korkeudelle katsominen olisi mukavampi juttu tänä aikana. Kun ei ole miehen tehtävä kantaa vastuuta naisensa "heikkoudesta". Eli yleensä pyrkimyksestä vapaamatkustukseen, jossa mies tekee elemässä ka

No ei ole perussettiä jos omaa vähän käytöstapoja. Et mölise heti ekoilla tai tokilla treffeillä mitään eksistä tai muista, tarkoitus on tutustua ja pitää hauskaa.

Mulla oli samanlainen kokemus vuosi sitten.  Miehen ilmekin muuttui vihaiseksi ja ärtyneeksi aina kun mainitsi eksän. Oli kuulemma leikannut eksän pois valokuvistakin, missä yhteinen tyttärensä. (Joka muuten on jo aikuinen!)

Eksän lisäksi uhriutui työstään ja kiusaamisesta työpaikalla. 'Kiusaamisella' tarkoitti saamiaan varoituksia(!) Tämä oli tapailuaikanamme ajankohtainen asia. Ymmärrän, että se söi miestä, mutta hän ei ymmärtänyt, etten minä ole laskiämpäri. Aina oli jotain negatiivista kerrottavaaa ja muiden haukkumista.

Toisaalta mies oli älykäs, herkkä ja ilmeisesti hiukkasen autismin kirjolla. Ei vain pystynyt näkemään omaa käytöstään. Meillä oli yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja ehkä mies olisi ollut mulle juuri sopiva - terapian läpi käyneenä. Nythän hän ei nähnyt mitään syytä ja vikaa itsessään. Ei jatkoon.

Mies ei saa olla heikko 2020- luvullakaan