Häiritseekö teitä, jos ihmiset eivät pidä teistä?

Ei. Mutta toistuva avoin vihamielisyys häiritsee.

Aika harvoin käy niin, että huomaan jonkun "inhoavan" minua. Olen työelämässä vähän liiankin helppo ja joustava tyyppi, mutta sitten kun sanon eriävän mielipiteeni, se on joillekin kova paikka. Sattuuhan se, kun tietää, ettei kollega tykkää, mutta yleensä tunne on molemminpuolinen. Oikeastaan elämässäni on vain kaksi tällaista tapausta, ja niiden välillä on lähes 30 vuotta. Silti se vanhempikin tapaus nousee aika ajoin mieleen ja jään pohtimaan, mikä minussa oli vikana, kun hän ei tykännyt....luulen, että aika usein syy löytyy kateudesta. Ehkä ihmiset luulee, että kun hymyilen paljon ja höpsöttelen, että elämäni on yhtä auvoa. Voi voi. Sitten taas ne naama nurinpäin työntekijät voisivat joskus ottaa työroolin. Eihän sitä samalaisena tarvitse olla työpaikalla, kuin kotona ollaan. 

Ei häiritse. Olen yleisesti inhottu.

"The people who mind dont matter, and the people who matter dont mind."

Dr. Seuss

Ei häiritse.Nykyään inhotaan kaikkee,naapuria kaikkee.Huomasin täällä koko ajan..Ei haluta nähdä ketään..Tämä tavallaan hyvä,saa kerrankin sen oman elämän.Kukaan oo huohottaa niskaan koko ajan..

Ei. Mutta välillä mietin, miksi he eivät keskity pitämiinsä ihmisiin ja jätä rauhaan vihaamiansa.

Ei häiritse. En minäkään pidä kaikista 

Häiritsee,en tiedä mistä johtuu että ihmiset eivät pidä minusta, niin on aina ollut jo nuorena ja sama jatkuu näin keski-ikäisenä, ennenkuin edes avaan suutani niin saan huonoa kohtelua monessa paikassa ja jopa töissä ihmisiltä kenen kanssa en ole ikinä edes aiemmin jutellut, en tiedä mistä se johtuu että mikä minussa on sellaista mikä saa ihmiset inhoamaan minua, jopa yksi ylemmän tason esimies laittoi kyllä niin kitkerää meiliä että hänkin osoitti inhoavansa minua, tunsin itseni pohjasakaksi, ei auta vaikka parhaansa tekee niin joulu meni siitä meilistä pilalle, olen nyt kuukauden miettinyt sitä meiliä ja ollut masentunut siitä että miksi.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana, kun oli epävarma itsestään, tuli enemmänkin mietittyä mitä minusta ajatellaan, ja pelättyä, että jos joku ei tykkää. Nyt on jo kokemusta ja itseluottamusta sen verran, että en enää kauheasti mieti tuollaisia. 

Minulla on päinvastoin että nuorempana en juuri miettinyt mitä muut ajattelee minusta ja nyt viiskymppisenä minulla on todella huono itsetunto ja jatkuvasti mietin mitä muut ajattelee.

Ei.

Pääasia etteivät urputa ja kiertävät kaukaa.

Jättävät kokonaan rauhaan.

Ennen häiritsi todella paljon. Nykyään ei kiinnosta, että mitä muut ovat mieltä minusta. Työpaikalla tämä on ainoastaan tiimityöhön liittyvä ongelma: kyllä sen huomaa, jos joku ei vaan sovi omaan pirtaan. Työpaikoilla on pakko vähän olla näyttelijän lahjoja. 

Vakituiseen sellaisen kanssa ei voi työskennellä, jonka kanssa kemiat on negatiiviset. Mutta pohjimmiltaan minä en välitä mitä kukin minusta ajattelee. Toki on mukavampaa, jos on hyviä ajatuksia minusta.

Vanhemmiten olen tajunnut, että ihmisillä on hyvin paljon mielikuvitusta siinä mitä kenestäkin ajatellaan. Vaikka ei tätä ihmistä lopulta edes tunne! 

En minäkään pidä kaikista. Usein tuppaa olemaan niin, että mitä vähemmän pidän henkilöstä, sen enemmän minua lykätään hänen seuraansa.

Muutoinkin on tullut selkeäksi, että minusta on liikkeellä erittäin omalaatuisia käsityksiä. Lisänä vielä se, että kontolleni laitetaan muidenkin tekemiset. En esim. ole ollut töissä humalassa tai muutoinkaan juurikaan juo alkoholia, mutta siltikin vihjaillaan, että taitaa maistua jne. Sitä en kiellä etten jaksa/ halua olla enää ystävällinen heillä, jotka käyttäytyvät möntisti minua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pidä kaikista. Usein tuppaa olemaan niin, että mitä vähemmän pidän henkilöstä, sen enemmän minua lykätään hänen seuraansa.

Muutoinkin on tullut selkeäksi, että minusta on liikkeellä erittäin omalaatuisia käsityksiä. Lisänä vielä se, että kontolleni laitetaan muidenkin tekemiset. En esim. ole ollut töissä humalassa tai muutoinkaan juurikaan juo alkoholia, mutta siltikin vihjaillaan, että taitaa maistua jne. Sitä en kiellä etten jaksa/ halua olla enää ystävällinen heillä, jotka käyttäytyvät möntisti minua kohtaan.

Olet joutunut syntipukiksi.

Mä yritän olla ajattelematta ja välittämättä siitä, että olen liki poikkeuksetta aina se persona non grata jota inhotaan ihan ensivilkaisusta asti vaikka ei olisi vielä sanaakaan vaihdettu. Jokin minussa vaan saa muilla niskavillat oitis pystyyn vaikka ulkoisesti minussa ei ole mitään erikoista tai huomiota herättävää vaan olen niin tavis kuin tavis voi olla.

Nyt sitten tuli tätä ajateltua ja tuli taas se suru ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä eli kyllä se vaan edelleen häiritsee vaikka kuinka siihen onkin tottunut tai ainakin pitäisi jo olla tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pidä kaikista. Usein tuppaa olemaan niin, että mitä vähemmän pidän henkilöstä, sen enemmän minua lykätään hänen seuraansa.

Muutoinkin on tullut selkeäksi, että minusta on liikkeellä erittäin omalaatuisia käsityksiä. Lisänä vielä se, että kontolleni laitetaan muidenkin tekemiset. En esim. ole ollut töissä humalassa tai muutoinkaan juurikaan juo alkoholia, mutta siltikin vihjaillaan, että taitaa maistua jne. Sitä en kiellä etten jaksa/ halua olla enää ystävällinen heillä, jotka käyttäytyvät möntisti minua kohtaan.

Olet joutunut syntipukiksi.

No, mutta. Vaikka kuinka yritettäisiin vierittää muidenkin mokia kontolleni, niin eihän se tee heidän tekojaan tekemättömäksi. Moni päätös ja seikka ei ole millään tavoin liittynyt minuun. Ehkä on helpompi suunnata viha minuun kuin esim. esimieheen tai työnantajaan.

Ei, koska jos tiedän että mitään syytä ei pitäisi olla eikä voi oikein riippua persoonastakaan,  jos emme ole oikein olleet tekemisissä niin taidan tietää mistä johtuu.

p.s tahallinen näytteleminen että ei pidä joudenkin huhujen perusteella? 

Narskuille tuo tuntuu olevan ongelma, kun heistä pitäisi pitää kaikkien. Jos joku ei sitten pidä ja halua olla tekemisissä niin nämä lähtee ajojahtiin ja kaivaa pohjia myöten syyn että miksi heistä ei pidetä. Eräskin tapaus vaikka itse sanoi ettei pitänyt eräästä henkilöstä, kun tämä henkilö sitten poistui tämän tapauksen kaverilistoilta niin se oli suurin piirtein maailmanloppu, kun ego ei kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana, kun oli epävarma itsestään, tuli enemmänkin mietittyä mitä minusta ajatellaan, ja pelättyä, että jos joku ei tykkää. Nyt on jo kokemusta ja itseluottamusta sen verran, että en enää kauheasti mieti tuollaisia. 

Minulla on päinvastoin että nuorempana en juuri miettinyt mitä muut ajattelee minusta ja nyt viiskymppisenä minulla on todella huono itsetunto ja jatkuvasti mietin mitä muut ajattelee.

Sama tai siis nuorempana en edes tajunnut sitä, ettei minusta ihmeemmin pidetä vaan luulin sen olevan ihan normaalia käytöstä ja/tai keksin sille jonkun syyn toisen puolesta miksi hän oli millainen oli. Nyt sitten keski-iässä ei ole minkäänlaista itsetuntoa ja lisäksi hävettää tuokin, että oli nuorena niin tollo että vielä nolasi itsensä niiden silmissä jotka muutenkaan ei pitäneet.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pidä kaikista. Usein tuppaa olemaan niin, että mitä vähemmän pidän henkilöstä, sen enemmän minua lykätään hänen seuraansa.

Muutoinkin on tullut selkeäksi, että minusta on liikkeellä erittäin omalaatuisia käsityksiä. Lisänä vielä se, että kontolleni laitetaan muidenkin tekemiset. En esim. ole ollut töissä humalassa tai muutoinkaan juurikaan juo alkoholia, mutta siltikin vihjaillaan, että taitaa maistua jne. Sitä en kiellä etten jaksa/ halua olla enää ystävällinen heillä, jotka käyttäytyvät möntisti minua kohtaan.

Narcissistic Family: Why Nobody Believes the Scapegoat Narsistinen perhe on kuin narsistinen työpaikka ja miksei kukaan usko syntipukkia

ja toinen

Jos inhoaminen näyttäytyy kiusaamisena tai seläntakana puhumisen tms, niin kyllä se häiritsee ketä tahansa.