Lue keskustelun säännöt.
Häiritseekö teitä, jos ihmiset eivät pidä teistä?
21.01.2025 |
Minua häiritsi nuorena todella paljon. Mutta se inhotuksi tuleminen oli hyväksi. Nyt vain huvittaa. Minusta ei todellakaan pidetä. On monia syitä. Mutta elän ihmeellisen hauskaa elämää. Ja vain yksi tietää yhden, toinen toisen jutun. Ja ihmettelen, miksi nuorena oli niin tärkeä miettiä miten olisin "normaali" ja pidetty.
Kommentit (106)
Eipä suuremmin, tässä iässä ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olisit kuinka hyvä, tekisit asiat oikein jne. jne. aina on joku joka ei pidä juuri sinusta. Ihmiset on erilaisia. Et voi muuttaa itseäsi, eli jotkut pitää, jotkut ei. Henkilökemioista se johtuu. Mutta tottakai se joskus ihmetyttää suuresti, että joku saattaa syvästikin inhota jotakuta, joka on jonkun mielestä taas tosi kiva tyyppi. Kateutta toki voi myös olla takana.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollenkaan eikä ns. hyvät tyypit seurassani viihdykkään. Pitkän koulukiusaamisen ja siitä jatkuneen armeija kiusaamisen myötä itselle on kasvanut kuori jonka läpi harva enää pääsee tutustumaan. En oikeastaan päästä ihmisiä lähelleni enää. Liian usein he vain onkivat tietoja joita voisivat käyttää minua vastaan myöhemmin.
En myöskään kaveeraa ikäisteni miesten kanssa, selvästi vanhempien kanssa kylläkin duunissa vaikkapa.
Tämä, paitsi että naisnäkökulmasta. Naisten kesken toiminta on vielä julmempaa,sillä se on hyvin hienovaraista piikittelyä,ulosjättämistä,selkään puukottamista,mustamaalaamista ja juoruamista sekä valehtelua. Näillä keinoilla minulta vietiin työpaikka, oma yritys,avioliitto,lapset ja lopulta mielenterveys ja työkyky. Sanonta kateus vie kalatkin vedestä konkretisoitui kohdallani täydellisesti-nykyään tunnen palkkää inhoa jokaista,myös tuntematonta,suomalaista naista kohtaan.En siis enää tutustu ihmisiin,kaksi vuosikymmentä kestänyt ystävyyskin loppui kuin seinään "ystäväni" avioitumisen ja pahantahtoisten juoruilijoiden myötä. Lapsille tulisi opettaa nämä elämän realiteetit suomalaisesta yhteiskunnasta ajoissa,jotta he eivät erehtyisi luottamaan vääriin ihmisiin elämässään, tai oikeastaan ihmisiin ylipäätänsäkään.
Ei mua häiritse yhtään etttei suomenruotsalaiset lapsityövoiman hyväkskäyttäjät musta tykkää.
Kyllä voin myöntää tulevani vähän vihaiseksi, jos joku ei pidä minusta. Jos tämä joku kohtelee kaikkia samalla tavalla välinpitämättömästi tai muuten negatiivisesti, ei se aiheuta minussa tunteita, mutta jos olen porukassa ainoa, josta hän ei selvästi pidä, kyllä minä siitä hieman vihaiseksi tai surkeaksi tulen. En niitä erityisesti jää silti vatvomaan tai miettimään vaan sivuutan sitten, kun tätä henkilöä ei enää ole samassa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollenkaan eikä ns. hyvät tyypit seurassani viihdykkään. Pitkän koulukiusaamisen ja siitä jatkuneen armeija kiusaamisen myötä itselle on kasvanut kuori jonka läpi harva enää pääsee tutustumaan. En oikeastaan päästä ihmisiä lähelleni enää. Liian usein he vain onkivat tietoja joita voisivat käyttää minua vastaan myöhemmin.
En myöskään kaveeraa ikäisteni miesten kanssa, selvästi vanhempien kanssa kylläkin duunissa vaikkapa.
Tämä, paitsi että naisnäkökulmasta. Naisten kesken toiminta on vielä julmempaa,sillä se on hyvin hienovaraista piikittelyä,ulosjättämistä,selkään puukottamista,mustamaalaamista ja juoruamista sekä valehtelua. Näillä keinoilla minulta vietiin työpaikka, oma yritys,avioliitto,lapset ja lopulta mielenterveys ja työkyky. Sanonta kateus vie kalatkin vedestä konkretisoitui kohdallani täydellisesti-nykyään tunnen palkkää inhoa jokai
Olen tosi pahoillani puolestani. Itsekin olen aina ollut se hylkiö, mutta noin dramaattista ei enää aikuisiällä ole tapahtunut ehkä johtuen siitä, ettei minulla ole aikuisena ollut ikinä ystäviä. Harmi, että kokisit inhoa myös minut nähdessäni, mutta ymmärrän sen olevan suojamekanismisi.
Hyvin harvoin olen tavannut ihmisen joka on selvästi näyttänyt ettei pidä minusta. Tälläiset hahmot yleensä ovat sellaisia mistä monet muut eivät pidä. Mielestäni on suht. koht. pidetty ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En välitä enää tippaakaan. Nuorempana huolestuin, nyt lähes viiskymppisenä *skat nakkaan kaikenmaailman naakoille, mitä työelämässäkin tullut välillä vastaan. Tulen yleensä toimeen ihmisten kanssa ja olen pidetty mutta kaikkia ei voi miellyttää, eikä ole edes tarvis
Jossain määrin kyllä, valitettavasti. Vanhemmiten olen opetellut välttämään kyseisiä tyyppejä, jotta voisin paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista ei voi millään pitää, eikä tietynlaisia ihmisiä (kiero, valehteleva, epäluotettava jne) arvostaa, mutta aina pitäisi yrittää tulla toimeen, asiallisesti ja neutraalisti. Ei ole kuitenkaan mitenkään helppoa.
Minua ei haittaa lainkaan, ja enemmän minuakin inhotaan kuin minusta pidetään, mutta sillä syyllä on mielestäni merkitystä.
Yleensä ei ole ollut muuta kuin "Se on ärsyttävä (ei muuta selitystä), liian kiltti, liian puhelias" ja jotain ihmeellisiä, kuin tekaistuja selityksiä.
Monista olen haistanut ihan pelkän kateuden ja muutama on haukkunut minut, kun ei ole saanut miestäni vikiteltyä toivomallaan tavalla.
Muinoin eräs ystävänäni pitämä henkilö huusi mulle päin naamaa, että hyvähän sinun on, kun olet noin täydellinen. Menin sanattomaksi.
Olisiko tuohon ollut syynä sitten se, että olen yltiörehellinen ja minusta on ihanaa antaa esim. pieniä lahjoja (ei mitään kallista tai hienostelevaa), kuuntelen, otan huomioon, puolustan tarvittaessa, eli kai olen jotenkin tylsä.
Monet ystävät kun näyttävät olevan kerta toisensa jälkeen riidoissa, mutta silti ystävyys jatkuu. Minun kohdallani heivataan jostain käsittämättömästä syystä, vaikka nappaamalla ilman mitään selitystä lennosta joku toinen tilalleni, vaikka en taatusti ole mitään pahaa aiheuttanut.
Yksi vuosien takainen kaverini tuli kylään ja joka asiasta hänellä oli negatiivista sanomista.
En osannut viikata pyykkejään (pesin kun oli likaisia mukana, tuli suoraan jostain leiriltä), tarjosin vääränlaista tuoremehua, pyyhkeet olivat karheita, ruuassa oli jotain mistä ei tykännyt, patjassa oli muhkura, ajoin autolla liian kovaa jne jne. Nyt on entinen, ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei häiritse. En minäkään pidä läheskään kaikista ihmisistä. Se ei kumminkaan tarkoita sitä, että näyttäisin tykkäämättömyyteni näille ihmisille tai yrittäisin hankaloittaa heidän elämäänsä. Pidän mahdollisimman etäiset välit ja keskityn omaan elämääni.
Ei ole ikinä häirinnyt. Ei lapsena, ei nuorena, ei aikuisena. Ihmiset saavat valita kenestä pitävät, enhän minäkään pidä kuin pienestä prosentista ihmisiä joita tapaan. Suurin osa on merkityksettömiä tyyppejä, osasta tulee huonot vibat ja pieni prosentti on hyvinkin pidettäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sigma, 97% naisista ei pidä minusta. Sen kanssa täytyy vain elää. Ne 3% ovat kyllä ihania.
Kalliosta täytyi muuttaa pois kun se omistusasujien lisäätyvä määrä alkoi käydä todella raskaaksi. Vuokralainenhan ei ole heille yhtään mitään, pelkkä savustettava.
Tiet ovat elottomia asioita, joten niitä ei häiritse mikään.
Ei erityisemmin. Joskus ärsyttää kun se toinen tekee siitä tykkäämättömyydestään numeron. Yllättävän monella on vähintäänkin tiedostamaton uskomus siitä, että heidän täytyy pitää ihmisestä ollakseen tälle asiallinen.
Lähinnä huvittaa nykyään.
En ehkä istu ihan perinteisiin naisen muottiin, vaikka ulkonäkö antaa ymmärtää muuta ja useilla työpaikalla on ollut joku bimbo, jota alan jossain vaiheessa selvästi ärsyttämään, kun en leiki samoilla säännöillä, käy esim kahvilla tai lounalla muun naisporukan mukana (koska tykkään käydä yksin ja samalla ladata akkujani omien ajatusteni kanssa), tai saataan pukeutua epäsovinaisesti. Melkein arvaan, kuka se tyyppi, jota alan ärsyttämään, on jo ennen kun se alkaa näkymään. Oma periaatteeni on olla ystävällinen ja kohtelias, ja tehdä töitä kaikkien kanssa asiallisesti, mutta yleensä tämä tyyppi alkaa joko keksimään minusta outoja juttuja tai epäilemään, miten osaan työni. Onneksi kuitenkin minulla on yleensä muun työyhteisön tuki ja joku läheisempi työkaveri, joka tietää, että osaan homani ja olen ihan ok tyyppi Muutamilla työpaikoilla olen lopulta kyllästynyt tämän yhden hourailuihin, etenkin jos sillä pystyy tekemään hallaa minun työhöni, ja otan loparit. Ikävä kyllä tämä ilmiö on aina ollut naisten kanssa, ilmeisesti koska naisilta odotetaan tiettyä sosiaalisuutta ja käyttäytymistä?
On mielestäni fiksua pyrkiä keskittymään asioihin, kohteliaisiin ja tahdikkaisiin käytöstapoihin ja pitämään riittävää etäisyyttä kaikkiin muihin, paitsi läheisimpiin.
Pitäminen tai inhoaminen tai mikään muukaan tunne ei ole tarpeen kun on tekemisissä työasioissa tai vaikka kaupassa ostoksilla. Tunteilu kuuluu lähisuhteisiin.
Kyllä kaikkia häiritsee jos kukaan ei pidä, mukaan lukien sukulaiset. Silloin ei saa perhettä eikä ystäviä.