Häiritseekö teitä, jos ihmiset eivät pidä teistä?

En usko että on yhtään ihmistä, josta kaikki pitäisi. On hyvin oletettavaa että usein mennään eri suuntiin, ellei samaan.

Ei mua kiinnosta, pitääkö joku tai on pitämättä. Ihan sama.

Nuorempana, kun oli epävarma itsestään, tuli enemmänkin mietittyä mitä minusta ajatellaan, ja pelättyä, että jos joku ei tykkää. Nyt on jo kokemusta ja itseluottamusta sen verran, että en enää kauheasti mieti tuollaisia. 

No, kyllähän se kieltämättä suuresti huvittaa, kun tulee alapeukutuksia ja ketjunpoistatuksia mun takiani.

Ei häiritse, mutta siis naurattaa ääneen, miten pienestä ihminen kilahtaa netissä. Että kai he eivät sitten pidä minusta?

-winner-

Pitäkööt tunkkinsa ! Ja hyvä ettei pidetä. Saa olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena diagnosoimaton adhd, johon liittyi väkivaltaista käytöstä ja häiriköintiä. Ihmiset inhosivat minua, suurin osa, joten kyllä se vaikutti itsetuntooni ja jatkuvaan arvosteluun mitä saan/en saa olla. Jostakin kuulin pari vuotta sitten, että ihmiset muistavat yhä mut tyyppinä joka rikkoi koulun ikkunan raivopäissään. Se ei ole totta, mutta jutut paisuvat kun joku halutaan mustamaalata. Ne pahat jutut seuraavat aina mukana.(Kotiolot olivat hyvät ja turvalliset, mutta sillä ei ollut merkitystä sille mitä olin ja mitä tein.)

Jos kasvaa siihen, ettei tykätä ja se myös näytetään selkeästi, vaati tosi pitkän ajan saada mielenrauha ja olla välittämättä muiden asenteista.  

 

Vaikutat kuitenkin ajattelevalta ja herkältä ihmiseltä, josta on helppo pitää, joten toivottavasti löydät ympärillesi ihmisiä, joilla ei näitä vanhoja ennakkoluuloja ole, ja saat korjaavia kokemuksia. 

Nuorena olisin halunnut olla pidetty mutta en ollut koska olin liian ujo ja hiljainen. Nykyään en enää välitä mitä musta ajatellaan enkä ole enää edes ujo enkä liian hiljainen.

Ennen vaikutti todella paljon. Tämä johtui väkivaltaisista ja epävakaista kotioloista, oli sellainen kuolemanpelko heti jos joku ei pitänyt. Ihan kamalaa! Nyt olen opetellut sietämään, että kaikki eivät minusta pidä. Vaikeaa se on. Yritän välillä olla tahallaan vaikka vähän röyhkeä (siis toisin sanoen en sillä tavalla ylijoustava ja ylikohtelias kuten ennen) ja ai että se on ihanaa. Mitäs vinkkejä palstalaisilla olisi siihen, kuinka muiden mielipiteistä voisi välittää vähemmän?

Ei haittaa, mutta toimeen täytyy tulla ja mahdollisessa työtilanteessa kyetä yhteistyöhön

Toisinaan ei haittaa yhtään ja välillä häiritsee paljonkin ja stressaan asiasta. Kiusattiin lapsena ja nuorena, joten kai ajattelen, että se "ei pitäminen", joka on tietysti ihan ok, voisi  johtaa taas johonkin kiusaamiseen tms. Tai että pitäisi jotenkin mystisesti osata miellyttää kaikkia tai on "vääränlainen". Stressaan siitäkin välillä jos joku käsittää väärin asioita eikä siksi pidä, pahimmillaanhan voisi syntyä konflikti, jollaisia välttelen kuin ruttoa...Tekemistä on vielä itseni kanssa :/

Eivät kaikki voi pitää kaikista. Niin että sinänsä ei häiritse, jos joku tekee selväksi, ettei pidä minusta. Mutta jos tilanne toistuisi useamman henkilön kohdalla, silloin olisi kyllä mietittävä, onko omassa toiminnssa jotain vialla.

Ei haittaa yhtään, en itsekään pidä useimmista ihmisistä.

Ennen häiritsi ja olin todella miellyttämisenhaluinen. Enää 45-vuotiaana ei niin kiinnosta mitä muut itsestä ajattelevat. 

Ei ollenkaan eikä ns. hyvät tyypit seurassani viihdykkään. Pitkän koulukiusaamisen ja siitä jatkuneen armeija kiusaamisen myötä itselle on kasvanut kuori jonka läpi harva enää pääsee tutustumaan. En oikeastaan päästä ihmisiä lähelleni enää. Liian usein he vain onkivat tietoja joita voisivat käyttää minua vastaan myöhemmin.

En myöskään kaveeraa ikäisteni miesten kanssa, selvästi vanhempien kanssa kylläkin duunissa vaikkapa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen häiritsi ja olin todella miellyttämisenhaluinen. Enää 45-vuotiaana ei niin kiinnosta mitä muut itsestä ajattelevat. 

Minulla on ollut tätä samaa, aika vaikeanakin nuorempana. Nykyisin viisikymppisenä en välitä lainkaan. Olen aika eristäytyvä tyyppi, kovasti introvertti, ja olen aika vakuuttunut, etten tarkoituksellisesti tai aktiivisesti ärsytä tai provosoi ketään. Oletan täten, että jos joku ei keskenään _pidä_ minusta, se on aivan hänen henkilökohtainen ongelmansa, enkä minä edes tiedosta sitä.

Ei häiritse yhtään. Eräs ystäväni sairastuttaa itsensä, kun pomppii jokaisen ystävänsä eli hyväksikäyttäjänsä mielihalujen mukaan. Voisitko tehdä sitä, tätä ja tuota. Tuletko sinne, tänne ja tuonne. Sydän siinä lopulta tilttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän minä sen edes tietäisin?

Ei-pitäminen on se yleisin suhtautumistapa ihmisiin, joita ei tunne.  Täysin neutraali.

Ei-pitäminen ei ole "neutraali" suhtautuminen ja silti tätä yläpeukutettu? Jos et pidä jostakusta henkilöstä,tuo henkilö on aikaansaanut sinussa negatiivisen tunnereaktion tai ajatusulun. Miten selista voi sanoa "neutraalisksi" tai välinpitämättömyydeksi? Rehellistä on van sanoa, että en pidä tuosta ihmisesta syystä se ja tuo tai ihan vain siksi,että itselläni on pää täynnä kusta syystä aa ja bee-mikä siinä totuuden sanomisessa on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä inho ei yllätä, vaikka ihan pidetty olenkin, mutta kun yksi kaveri kertoi vihanneensa minua ensi näkemältä, alkoi pelottaa. Oli vasta toinen tietämäni vihaaja, mutta arvatkaa alkoiko sen jälkeen miettiä viitsiikö lähteä minnekään.

Onneksi viimeinen työtodistus sisälsi kysymättä ja pyytämättä saadun lauseen: tulee kaikkien kanssa toimeen.

Mitähän tuollaisessa "vihassa ensinäkemältä" on taustalla? Kuulostaa jotenkin sairaalta.

Kunhan ei huo"ittele. Siis osaa olla hiljaa ja tikahtua sappeensa. 😂 

Onpa jännä ilmiö,jonka olen havainnut muissakin ketjuissa: nimimerkki winner kommenteista puuttuvat peukutusmahdollisuudet kokonaan. No,mutta onneksi palstalla ei ole syrjintää,sensuuria eikä kiusaamista,ei edes ylläpidon toimesta,vai mitä?