Mihin katosivat työelämän juhlat, gaalat, bileet, saunaillat? Miksi suomalainen työkulttuuri on nykyään niin juhlavihamielistä? 🍹🥂🍾😆

Ehkä sinä olet niin vanha papparainen, että sinua kutsuta enää sellaisiin. 

Meillä ainakaan porukka ei enää jaksa lähteä mihinkään. Sen takia hyvin vähän enää työnantaja mitään järjestääkään. Edes nuoret eivät lähde.

Kuka haluaa viettää vapaa-aikansa työporukan kanssa?

Hyvä näin.

Vielä ysärillä ja 2000-luvun alussakin oli firmoissa tekemisen meininki. Nokian kulta-aikoina oli pippaloita koko ajan, mikä sitten taas toisaalta ei ehkä kaikille sopinut.

Minäkin olen silti kaipaillut ylipäätään iloista asennetta työntekoon jo pitkään. Itselläni on pari pitkäaikaista asiakasta, jotka aiemmin kestitsivät alihankkijoita säännöllisesti ihan kunnolla, nykyisin hyvä jos muutaman vuoden välein keittävät kahvit. Eipä silti, pakollistahan sekään ei ole. Ehkä taustalla on myös se, että nuorena juhlinut sukupolvi on nykyään vähintään keski-ikäistä, eikä nuoremmat oikein ole koskaan juhlineet, kummia jäykkiä hiippareita.

Työkulttuurin muutos. Aikoinaan, vielä 2000-luvun alussa, joissain toimistoissa oli tapana olla perjantai-iltapäivisin vähän rennommin. Esim. istuttiin yhdessä kahvilla ja kerrottiin perjantaivitsejä. Jossain vaiheessa sekin jäi pois. 

Herrat juhlii kuten ennenkin.

Vain suorittavalta tasolta vietiin kaikki extra. Ei ymmärretä että pienellä porkkanalla saisi enemmän tehoa irti ja motivoitua työntekijöitä. 

Asiakastilaisuudet oli huippuja, näin järjestäjänä ei tarvinnut edes juoda vaan sai nauttia selvinpäin. Mm Nokiassa ja parissa muussa isossa kv yrityksessä. Työporukan reissut oli upeita, tiimihenki jotain sellaista mitä ei enää ole olemassakaan. Monta ystävää noilta vuosilta yhä elämässä

Kyllä meillä on ollut monen sorttista juhlaa, gaalaa, pikkujoulua ja muuta. Itse en ole 4 vuoteen osallistunut yhteenkään.

Työtahti on myös kiristynyt. Ei ole aikaa ja jaksamista viettää perjantai-iltapäivää höpötellen kahvihuoneessa. Ei haluta ja jaksota valvoa illalla, koska töiden teko vaatii suorituskykyä.

Myös lapsien kasvattaminen vaatii vanhemmilta enemmän, joten kotoa ei haluta eikä jakseta olla pois.

Yhteiskunnan vaatimusten kiristyminen vaivihkaa siellä täällä näkyy tällaisissa:  Monella ei löydy enää aikaa ns. ylimääräiseen.

Muistan 2000-luvun alun. Firma lennätti Köpikseen isoihin juhliin, oli varattuna Suomenlinnaa ja ties mitä ja hauskaa oli. Tällä hetkellä olen töissä paikassa, jossa johtoryhmän eräs jäsen on absolutisti ja sitä myötä kaikki ilonpito nollassa.

Vierailija kirjoitti:

Vielä ysärillä ja 2000-luvun alussakin oli firmoissa tekemisen meininki. Nokian kulta-aikoina oli pippaloita koko ajan, mikä sitten taas toisaalta ei ehkä kaikille sopinut.

Minäkin olen silti kaipaillut ylipäätään iloista asennetta työntekoon jo pitkään. Itselläni on pari pitkäaikaista asiakasta, jotka aiemmin kestitsivät alihankkijoita säännöllisesti ihan kunnolla, nykyisin hyvä jos muutaman vuoden välein keittävät kahvit. Eipä silti, pakollistahan sekään ei ole. Ehkä taustalla on myös se, että nuorena juhlinut sukupolvi on nykyään vähintään keski-ikäistä, eikä nuoremmat oikein ole koskaan juhlineet, kummia jäykkiä hiippareita.

Olisin minäkin halunnut olla osallisena vähän rennommassa työelämässä ja nauttia erilaisista tapahtumista. Ei kyse ole siitä, että nuoret nyt ovat vaan tylsiä ja kuivia "hiippareita". Ei me nuoret olla oltu tekemässä päätöksiä siitä että kaikki kiva on kiellettävä.

Maksaa liikaa

Se on kapitalistista höpötystä. Pitää pysyä kurttunaamalla kotona ja kadehtia muita.

Työntekijä on nykyään hyvin monelle firmalle pelkkä ikävä kuluerä. 

Ensi kuussa osaston bileet, ilmaista viinaa! 🥳

Vierailija kirjoitti:

Muistan 2000-luvun alun. Firma lennätti Köpikseen isoihin juhliin, oli varattuna Suomenlinnaa ja ties mitä ja hauskaa oli. Tällä hetkellä olen töissä paikassa, jossa johtoryhmän eräs jäsen on absolutisti ja sitä myötä kaikki ilonpito nollassa.

Minulla oli 90-luvulla pieni yksityinen työnantaja, jonka "johtoporras" eli minifirman toimari lähinnä, pääsi joka vuosi isomman firman alihankkijana ylellisille matkoille ympäri maailman. Kävi mm. Fidzillä ja Australiassa tämän isomman firman piikkiin motivaatiomatkoilla. Eikä siellä pihistelty mistään. En tiedä onko nykyään enää ns. pikkutekijöiden edes mahdollista saada tuollaisia perksejä.

Minun työpaikassani on edelleen isot juhlat pari kertaa vuodessa; kesäpäivät ja pikkujoulut. Mutta kun on itse tullut vanhemmaksi, harkintakyky on kasvanut sen verran, että en todellakaan istu niissä juomassa ja rilluttelemassa aamuneljään niin kuin nuorempana tein. Jolloin niissä on ihan helkatin tylsää. Keksin kaikki mahdolliset tekosyyt jatkossa olla menemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa viettää vapaa-aikansa työporukan kanssa?

Hyvä näin.

Ehkä ne työkaverit eivät olisi niin vastenmielistä seuraa, jos niihin vaikka tutustuisi iloisessa ilmapiirissä vapaa-ajalla työnantajan piikkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa viettää vapaa-aikansa työporukan kanssa?

Hyvä näin.

Ehkä ne työkaverit eivät olisi niin vastenmielistä seuraa, jos niihin vaikka tutustuisi iloisessa ilmapiirissä vapaa-ajalla työnantajan piikkiin?

Ehkä. Mut maksaa liikaa työnantajalle

Eipä ole enää pikkujoulujakaan, mihin kutsuttiin puolisoineen syömään isoon juhlasaliin, missä oli sen ajan huippuesiintyjiä esiintymässä. Nykyään on vain osastojen itsensä järjestämiä pikkujouluja, jos innostusta sattuu riittämään sellaisen,

70-luvulla oli tosin sellaisia pikkujouluja, missä oli kutsuttuna koko perhe. Lapsille oli oma ohjelmansa nukketeattereineen, kun aikuisille olivat omat esiintyjänsä toisaalla.

Useimmat ihmiset ei halua tuollaisia. Ne on lähinnä jotkut nuoret, usein sinkut, jotka noihin menee. Muuten ihmiset mieluummin valitsevat olla itse valitsemassaan seurassa ja tehdä itse valitsemiaan asioita vapaa-ajallaan. Meillä tuollaisia pari kertaa vuodessa on, mutta ei niihin tosiaan osallistu kuin jotkut nuoret lähinnä, ja sitten yksi alkoholista vähän liikaa tykkäävä setämies, joka menee minne tahansa missä saa ilmaista viinaa.