Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt etsimään ihmisiä
20.01.2025 |
Sinkkuudessa ja ystävättömyydessä on kaiken muun raskaan lisäksi raskasta se että pitäisi motivoitua käymään jatkuvasti tapahtumissa joista voisi _ehkä_ löytyä ihmisiä elämään. Kerran toisensa jälkeen joutuu pettymään ja se pitäisi käsitellä ja jatkaa samaa. Koska kukaan ei tule hakemaan kotoa ja vaikuttaa siltä että yksinäisyydestä ei saisi valittaa ellei osoita että koko ajan tekee jotain että _edes_teoriassa_ tilanne voisi muuttua. Mutta mikään ei muutu ja kun ikää tulee koko ajan lisää, kaipaa aina vaan enemmän sitä että olisi jo se oma piiri ja energian voisi käyttää omien ystävien ja puolison kanssa merkityksellisten tekemisten suunnitteluun ja toteuttamiseen tai ehkä joskus vaan olla vaikka kotona katsomassa elokuvaa jonkun kanssa. Joka kerta kun on yrittänyt ja yrittänyt tulee vaan enemmän tunne että itsessä on joku peruuttamaton ja paha vika, kun näin luonnollinen asia ei onnistu ja muilta se vaan käy.
Kommentit (21)
Voin sanoa näin yli nelikymppisenä ja maailmaa nähneenä, että suurin osa ihmisistä on ärsyttäviä, mielenvikaisia tai muuten vain rasittavia. Et toisin sanoen menetä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tarvitse etsiä ihmisiä, kun menet sinne, missä sinua etsitään. Vapaaehtoistyö, harrastusryhmät, seurakunnat, internetryhmät, peliporukat etsii koko ajan uusia jäseniä ryhmiin. Valitset vain, mitä haluat tehdä ja siellä tutustut automaattisesti uuteen kaveriporukkaan. Kun näytät, mitä osaat muiden hyväksi tehdä, myös puolisoehdokas löytyy suuremmalla varmuudella kuin jostain sinkkupaikasta tai baarista.
"ja muilta se vaan käy."
Vai käykö? Aika valtavastihan ihmisillä on kuormittavia, huonoja ihmissuhteita ja yksinäisyyttä.
Ei ne ystävät jaksa kauaa kulkea sinua viihdyttämässä siellä kotonakaan...
Käy harrastuksissa, kun kerran aikaa on. Siellä näet harrastuskavereita ja se vastaa täysin sitä vaivannäköä, minkä joutuisit näkemään nähdäksesi ystäviä.
Tyhjän saa pyytämättäkin, parempi kun erakoituu vaan ja muumioi itsensä sisäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset yleensäkin (myös aloittaja) ovat liian itsekkäitä. Kaikkea halutaan saada, mutta mitään ei haluta antaa.
Mulla on puoliso mutta ei ketään muuta, edes sukua. Ja silti mietin että olisiko silti parempi yksin.
On ollut hyviä ystävyyssuhteita elämän aikana. Lapsuudenystäväni lopulta vamppasi silloisen mieheni 30 vuoden ystävyyden jälkeen.
Harrastuksen parista löytyneet olivat mahtava juttu 3-5vuotta kukin. Mutta kilpailuhenkisyys mitä itsellä ei ole ollenkaan pilasi ne. Kateus on kumma juttu.
Ja tää viimeisin, ajoi rekan alle.
Onko mitään järkeä etsiä ystävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun kahdella eri paikkakunnalla, joista toisessa isommassa kaupungissa (ja jossa olen syntynyt) tulee välittömästi tunne kuin olisin valtavan yksin. Toisella paikkakunnalla, pienessä kaupungissa, se tunne ei iske. Minulle riittää pienessä kaupungissa jo se, että ihmiset ovat keskimääräisesti ystävällisiä olivatpa kuinka vieraita tahansa niin kuin kaupoissa tai virastoissa.
En hae ystäviä, seuraa, mutta synnyinseudullani isommassa kaupungissa on jotenkin hermostunut ilmapiiri ja hätkähdellään vieraiden ihmisten kontaktointia jo kaupassakin. Yhtenä esimerkkinä aiheutin pa..kahalvauksen kassajonossa pyytäessäni kaikilta samassa jonossa olevilta anteeksi töpeksintääni kortilla maksaessani, kun taas pienemmässä kaupungissa useampi sanoisi jotakin takaisin. Pidän kyllä ison kaupungin tarjonnasta ja tekemisistä, mutta väsyn umpimielisyyteen.
Siispä kysymys ap:lle asutko sellaisella paikkakunnalla, joka ei ilmapiiriltään istu sinun luonteesi kanssa? Jos ihmisiä on vaikeaa lähestyä, eikä voi missään edes yhtä sanaa sanoa ilman muiden ihmisten hysteriaa ei se pitkän päälle hyvää tee kenellekään.(Oli pakko karrikoida isosta kaupungista, mutta joskus vaan veetuttaa.)
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse etsiä ihmisiä, kun menet sinne, missä sinua etsitään. Vapaaehtoistyö, harrastusryhmät, seurakunnat, internetryhmät, peliporukat etsii koko ajan uusia jäseniä ryhmiin. Valitset vain, mitä haluat tehdä ja siellä tutustut automaattisesti uuteen kaveriporukkaan. Kun näytät, mitä osaat muiden hyväksi tehdä, myös puolisoehdokas löytyy suuremmalla varmuudella kuin jostain sinkkupaikasta tai baarista.
Höpö löpö nämä kurssit ym muut .Itse olen käynyt harrastuksissa, opiskellut kieliä. käynyt tanssikusrsseilla /salsa , tietokonekursseilla ym ym .
Siltikin olen yksin , en ihan yksin mutta muutama ystävä on .Eri tasolla on ystävyys. Itse omasta mielestä joudun aina avittamaan taloudellisesti , kun eläkkeet niin matalat täällä Ruotsissa ja itse teen töitä eläkkeen lisäksi.
En ole koskaan kursseilta löytänyt sielunystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse etsiä ihmisiä, kun menet sinne, missä sinua etsitään. Vapaaehtoistyö, harrastusryhmät, seurakunnat, internetryhmät, peliporukat etsii koko ajan uusia jäseniä ryhmiin. Valitset vain, mitä haluat tehdä ja siellä tutustut automaattisesti uuteen kaveriporukkaan. Kun näytät, mitä osaat muiden hyväksi tehdä, myös puolisoehdokas löytyy suuremmalla varmuudella kuin jostain sinkkupaikasta tai baarista.
Höpö löpö nämä kurssit ym muut .Itse olen käynyt harrastuksissa, opiskellut kieliä. käynyt tanssikusrsseilla /salsa , tietokonekursseilla ym ym .
Siltikin olen yksin , en ihan yksin mutta muutama ystävä on .Eri tasolla on ystävyys. Itse omasta mielestä joudun aina avittamaan taloudellisesti , kun eläkkeet niin matalat täällä Ruotsissa ja itse teen töitä eläkkeen lisäksi.
En ole koskaan kursseilta löytänyt sielunystävää.
Olen myös harrastanut urheilua, salilla käynyt vuosikaupalla . Siellä en ole koskaan tutustunut kehenkään jonka kanssa olemme tehneet jotain yhteistä, että ei ne yhteiset harrastukset tuo aina vättämättä ystäviä.
Paljon on kilttimiehiä vielä vapaana, heille kyllä kelpaat 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yleensäkin (myös aloittaja) ovat liian itsekkäitä. Kaikkea halutaan saada, mutta mitään ei haluta antaa.
No mitä juuri sinä haluaisit saada esim minulta? t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastuksissa ne ihmiset haluu kehittää vain itseään ei ne harrastuksen ulkopuolella haluu olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yleensäkin (myös aloittaja) ovat liian itsekkäitä. Kaikkea halutaan saada, mutta mitään ei haluta antaa.
Tai halutaan saada enemmän kuin pystyy antamaan. Kenelle käy moinen? Rehellisesti?
Vierailija kirjoitti:
Asun kahdella eri paikkakunnalla, joista toisessa isommassa kaupungissa (ja jossa olen syntynyt) tulee välittömästi tunne kuin olisin valtavan yksin. Toisella paikkakunnalla, pienessä kaupungissa, se tunne ei iske. Minulle riittää pienessä kaupungissa jo se, että ihmiset ovat keskimääräisesti ystävällisiä olivatpa kuinka vieraita tahansa niin kuin kaupoissa tai virastoissa.
En hae ystäviä, seuraa, mutta synnyinseudullani isommassa kaupungissa on jotenkin hermostunut ilmapiiri ja hätkähdellään vieraiden ihmisten kontaktointia jo kaupassakin. Yhtenä esimerkkinä aiheutin pa..kahalvauksen kassajonossa pyytäessäni kaikilta samassa jonossa olevilta anteeksi töpeksintääni kortilla maksaessani, kun taas pienemmässä kaupungissa useampi sanoisi jotakin takaisin. Pidän kyllä ison kaupungin tarjonnasta ja tekemisistä, mutta väsyn umpimielisyyteen.
Siispä kysymys ap:lle asutko sellaisella paikkakunnalla, joka ei ilmapiiriltään istu sinun lu
Asun niin isolla paikkakunnalla, että olisi luullut täältä löytyvän samankaltaisia ihmisiä. Tai on löytynytkin joitain, en vaan itse ole kiinnostava tai osaa muodostaa ihmissuhteita tai he eivät etsi uusia ihmisiä elämäänsä. Mietin muuttoa pienempään koska kaipaan itsekin sitä, että ihmiset yleisesti olisi ystävällisiä vieraillekin ja saattaisi vaikka jutella muutaman sanan jossain. Isossa kaupungissa kaikki on massaa eikä naapureistakaan tiedä mitään. ap
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksissa ne ihmiset haluu kehittää vain itseään ei ne harrastuksen ulkopuolella haluu olla tekemisissä.
Juuri näin.
Harrastus paljolti muistuttaa duunii. Käydään tekemässä asioita joita siellä pitää tehdä ja sen ulkopuolella sitten kaikilla on omat olemassaolevat kuvionsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse etsiä ihmisiä, kun menet sinne, missä sinua etsitään. Vapaaehtoistyö, harrastusryhmät, seurakunnat, internetryhmät, peliporukat etsii koko ajan uusia jäseniä ryhmiin. Valitset vain, mitä haluat tehdä ja siellä tutustut automaattisesti uuteen kaveriporukkaan. Kun näytät, mitä osaat muiden hyväksi tehdä, myös puolisoehdokas löytyy suuremmalla varmuudella kuin jostain sinkkupaikasta tai baarista.
Höpö löpö nämä kurssit ym muut .Itse olen käynyt harrastuksissa, opiskellut kieliä. käynyt tanssikusrsseilla /salsa , tietokonekursseilla ym ym .
Siltikin olen yksin , en ihan yksin mutta muutama ystävä on .Eri tasolla on ystävyys. Itse omasta mielestä joudun aina avittamaan taloudellisesti , kun eläkkeet niin matalat täällä Ruotsissa ja itse teen töitä eläkkeen lisäksi.
En ole koskaan kursseilta löytänyt sielunystävää.
Juuri niin kuin itsekin kirjoitat: ei kursseilla mitään ystäviä saa. Siellä istutaan ja kuunnellaan opettajaa ja sitten mennään kotiin. Pitää valita sellainen toiminta, jossa tehdään ryhmätyötä ja yhdessä porukassa tuotetaan jotakin.
Riippuen nyt ihan ap:n mielenkiinnonkohteista, valinnanvaraa kyllä on: Käsityöt (nukkekotiharrastajien ryhmät, ryhmässä neulominen synnytyssairaaloille, käsityökerhot). Lemmikit (koirien harrasteryhmät, keskusteluryhmät, paikallisseurat joissa järjestetään kaikenlaista puuhaa). Hyväntekeväisyys (hyvänmielen tapahtumien järjestäminen paikallisyhdistyksissä tai harrasteryhmissä).
Sitten on somen harrasteryhmiä, joissa järjestetään esim. kokoontumisia aika-ajoin tämän harrasteasian ympärille. Keräilyharrastajat ovat todella aktiivisia; järjestävät miittejä, kahvitteluja ja kirppiksiä.
Sitten on pelit: Lautapelikerhot ja tietokonepelien välityksellä saatavat kaverit (jos englanti taittuu, voi ystäviä löytää mistä päin maailmaa tahansa). Peleissä on paljon ryhmä- ja yhteistyöpelejä, joissa tutustuu uusiin ihmisiin.
Tutustu myös lähikuntasi kirjaston ja kulttuuritoimen järjestämiin tapahtumiin ja kerhoihin. Näissä on usein osallistujapulaa, kun ryhmiä ei meinata saada täyteen. Esim. lukupiirit ja kirjoittajaryhmät.
Mikään näistä ei juuri vaadi rahaa tai edes erityisiä sosiaalisia taitoja. Perusedellytys on, että on edes jostakin asiasta maailmassa kiinnostunut ja on mukava muille.
Löydä ensin itsesi. Sen jälkeen ymmärrät, että suurin osa ihmisistä on täysin yhdentekeviä ja pinnallisia jne. Et tarvitse heitä mihinkään.
osta mopo