Miten kestää elämä täysin surkealla itsetunnolla?

Mä menin terapiaan keski-iässä, ja sain parannettua sitä itsetuntoa. Vaikeaahan se oli niin kauan kuin uskoi että on kaikin puolin huono, nolo, häpeällinen, tyhmä, kuten lapsuudenkodissani mulle hoettiin.

Asiaa voi aina parantaa.

En ole millään saanut parannettua. Kerron sen myös avoimesti eli en salaile sitä mitenkään. Nyt olen juuri tilanteessa että se pienikin itsetunto on poljettu rotkoon vaikka yritän olla välittämättä. Tiedän hyvät ja huonot puoleni mutta se ei auta itsetunnon kanssa kun aina saa vaan pjaskaa niskaan vaikka miten yrittäisi elää tätä elämää hyvällä tavalla.

Mulla on ihan hirveä olla. Koen itseni niin huonoksi, että vaikee edes nousta ylös sängystä välillä. Ja kaikki johtuu siitä, että häpeän ja inhoan itseäni ihan hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan hirveä olla. Koen itseni niin huonoksi, että vaikee edes nousta ylös sängystä välillä. Ja kaikki johtuu siitä, että häpeän ja inhoan itseäni ihan hirveästi.

Lisäksi olen vielä ihan järkyttävän ahdistunut kaikesta. En tiedä miten helpottaa oloa. Kävin joskus terapiassa, mutta se ei auttanut koska en pystynyt puhumaan juurisyistä huonoon oloon. Olen ihan umpikujassa.

-ap

Se täytyy vaan koittaa rakentaa sitä uudelleen itse vähitellen tekemällä asioita mitkä saa sut voimaan hyvin. Ne voi olla ihan pieniä asioita kuten esimerkiksi se että pitää itseään kondiksessa, tai omaa taloaan puhtaana tai treenaa ja sitä kautta haastaa itseään

Se vaatii onnistumisen tunnetta itseltä, se on se asia mikä antaa voimaa

Jos työttömänä esimerkiksi on huono itsetunto niin siihenkin voi silti vaikuttaa sillä että pitää edes jonkinnäköistä rutiinia yllä omissa päivissään, meneee aamulla lenkille, käy vähän ihmisten ilmoilla kaupoilla, siivoaa asuntonsa, tekee asioita

Mä en ole koskaan kuullut että jonkun itseluottamus tai tunto vai mikä onkaan kasvaisi sillä että ihminen kohtelee itseään huonosti tai asuu kuin sika jossain roskiksessa pelaillen jotain videopelejä tms

Tyhjennä reppu usein.

Itsetunto yleensä nousee onnistumisista ja mielekkäästä elämästä. Mikä elämässäsi on huonosti ja mitä haluat parantaa? Onko haaveita, joita et jostain syystä ole toteuttanut noiden ajatuksien vuoksi. Ota pieniä tavoitteita ja ala menemään niitä kohti. Aluksi ihan pieniä juttuja, joista voi mieli piristyä. 

 Instagramissa ainakin on todella paljon kaikkea hyvään oloon liittyvää postausta, myös paljon sellaista mitä ei kannata seurata, sun itsetunto saattaa nousta kun sä huomaat että muutkin on oppinut hyväksymään itsensä vaikka ois reilusti ylipainoa tai muita ongelmia..

Vierailija kirjoitti:

Se täytyy vaan koittaa rakentaa sitä uudelleen itse vähitellen tekemällä asioita mitkä saa sut voimaan hyvin. Ne voi olla ihan pieniä asioita kuten esimerkiksi se että pitää itseään kondiksessa, tai omaa taloaan puhtaana tai treenaa ja sitä kautta haastaa itseään

Se vaatii onnistumisen tunnetta itseltä, se on se asia mikä antaa voimaa

Jos työttömänä esimerkiksi on huono itsetunto niin siihenkin voi silti vaikuttaa sillä että pitää edes jonkinnäköistä rutiinia yllä omissa päivissään, meneee aamulla lenkille, käy vähän ihmisten ilmoilla kaupoilla, siivoaa asuntonsa, tekee asioita

Mä en ole koskaan kuullut että jonkun itseluottamus tai tunto vai mikä onkaan kasvaisi sillä että ihminen kohtelee itseään huonosti tai asuu kuin sika jossain roskiksessa pelaillen jotain videopelejä tms

Entä jos ei jaksa niitä pieniä asioita pitää yllä enää? Eikä saa sitä onnistumisen tunnetta mistään.

Opettele keskittymään olennaiseen ja nauttimaan pienistä hyvistä asioista. Itseään on ihan turha verrata toisiin. Aina on joku jolla jokin asia tai kaikki on paremmin.

Olet tärkeä ennen kaikkea itsellesi. Niin se on kaikkien kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se täytyy vaan koittaa rakentaa sitä uudelleen itse vähitellen tekemällä asioita mitkä saa sut voimaan hyvin. Ne voi olla ihan pieniä asioita kuten esimerkiksi se että pitää itseään kondiksessa, tai omaa taloaan puhtaana tai treenaa ja sitä kautta haastaa itseään

Se vaatii onnistumisen tunnetta itseltä, se on se asia mikä antaa voimaa

Jos työttömänä esimerkiksi on huono itsetunto niin siihenkin voi silti vaikuttaa sillä että pitää edes jonkinnäköistä rutiinia yllä omissa päivissään, meneee aamulla lenkille, käy vähän ihmisten ilmoilla kaupoilla, siivoaa asuntonsa, tekee asioita

Mä en ole koskaan kuullut että jonkun itseluottamus tai tunto vai mikä onkaan kasvaisi sillä että ihminen kohtelee itseään huonosti tai asuu kuin sika jossain roskiksessa pelaillen jotain videopelejä tms

Entä jos ei jaksa niitä pieniä asioita pitää yllä en

Niin, jos ei pysty nousee ylös ja menee kävelylle? Miten sen voi tehdä jos vaikka nukkuu ihan ok, mutta silti on kokoaika väsynyt?

Vierailija kirjoitti:

Opettele keskittymään olennaiseen ja nauttimaan pienistä hyvistä asioista. Itseään on ihan turha verrata toisiin. Aina on joku jolla jokin asia tai kaikki on paremmin.

Olet tärkeä ennen kaikkea itsellesi. Niin se on kaikkien kohdalla. 

Kiitos. Miten voisi kehittää ajattelua olevansa itselle tärkeä? Miten olla välittämättä siitä, että miten muut vaikka näkee sinut jos et ole ihan täydellinen?

Pidät itsesi kiireisenä ja mietit muita juttuja kuin itseäsi?

En kestä ja ratkaisin asian erakoitumalla. Evvk kaikelle ja yhteiskunta saa pitää tunkkinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan hirveä olla. Koen itseni niin huonoksi, että vaikee edes nousta ylös sängystä välillä. Ja kaikki johtuu siitä, että häpeän ja inhoan itseäni ihan hirveästi.

Lisäksi olen vielä ihan järkyttävän ahdistunut kaikesta. En tiedä miten helpottaa oloa. Kävin joskus terapiassa, mutta se ei auttanut koska en pystynyt puhumaan juurisyistä huonoon oloon. Olen ihan umpikujassa.

 

-ap

Oletko saanut tuohon ahdistukseen mitään lääkitystä? Turha kärsiä jos vaikka löytyisi lääke joka helpottaisi oloasi. Oletko kertonut ahdistuksesta lääkärille?

Ahdistaa voi myös ilman varsinaista syytä, joten terapia ei välttämättä ole siihen sopiva hoitomuoto. Tai jos saisit lääkkeestä avun ahdistukseen, sitten pystyisit puhumaan terapiassa vapaammin kun et tuntisi koko ajan ahdistusta.

Ahdistus voi olla ihan aivokemian viasta johtuva tuntemus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se täytyy vaan koittaa rakentaa sitä uudelleen itse vähitellen tekemällä asioita mitkä saa sut voimaan hyvin. Ne voi olla ihan pieniä asioita kuten esimerkiksi se että pitää itseään kondiksessa, tai omaa taloaan puhtaana tai treenaa ja sitä kautta haastaa itseään

Se vaatii onnistumisen tunnetta itseltä, se on se asia mikä antaa voimaa

Jos työttömänä esimerkiksi on huono itsetunto niin siihenkin voi silti vaikuttaa sillä että pitää edes jonkinnäköistä rutiinia yllä omissa päivissään, meneee aamulla lenkille, käy vähän ihmisten ilmoilla kaupoilla, siivoaa asuntonsa, tekee asioita

Mä en ole koskaan kuullut että jonkun itseluottamus tai tunto vai mikä onkaan kasvaisi sillä että ihminen kohtelee itseään huonosti tai asuu kuin sika jossain roskiksessa pelaillen jotain videopelejä tms

Entä jos ei jaksa niitä pieniä asioita pitää yllä en

Siinä se mielen vahvuus tulee esille, koska on jaksettava. Sä et tee sitä muille vaan itselles 

<3

Nopein keino parantaa itsetuntoa on tehdä sitä, mitä pelkää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan hirveä olla. Koen itseni niin huonoksi, että vaikee edes nousta ylös sängystä välillä. Ja kaikki johtuu siitä, että häpeän ja inhoan itseäni ihan hirveästi.

Lisäksi olen vielä ihan järkyttävän ahdistunut kaikesta. En tiedä miten helpottaa oloa. Kävin joskus terapiassa, mutta se ei auttanut koska en pystynyt puhumaan juurisyistä huonoon oloon. Olen ihan umpikujassa.

-ap

Tämä voi nyt kuulostaa todella tylyltä, mutta minun mielestäni paraneminen ei ala siitä, että vatvoo ja lätkyttää menneitä kurjuuksia ja itselle kohdistettuja vääryyksiä. Paraneminen alkaa siitä, että lakkaa uhriutumasta ja tekee jotain asioidensa eteen.

Minä tulen alkoholistiperheestä. Perheestä, jossa humalatila ja fyysinen väkivalta oli vahvasti läsnä, joka ikinen päivä, kunnes lopulta kasvoin riittävän isoksi vetääkseni isää kuonoon. (Se onkin elämäni ainoa väkivaltainen teko.) Ainoa esimerkki ja miehen malli, jonka olen isältäni koskaan saanut, on se että tee kaikki päin vastoin kuin hän teki. Minua on käytetty lapsuudessani seksuaalisesti hyväksi. Minua kiusattiin kolmosluokalta peruskoulun loppuun päivittäin, usein väkivaltaisesti. Lapsuuteni oli jatkuvaa kauhua ja pelkoa.

Tässä olisi nyt helppo ulista olosuhteiden uhria ja vetäytyä omaan kuoppaansa, mutta päätin jo varhain että näin tämä ei mene. Kävin kiusaamisesta huolimatta kouluni läpi, hyvin arvosanoin, ja valmistuin haluamalleni alalle. Olen tehnyt töitä teini-ikäisestä asti ja samalla opiskellut. Perhettä en saanut pidettyä kasassa, mutta olen kahden pojan yksinhuoltajaisä, ja voin taata että he eivät ole saaneet kotonaan nähdä väkivaltaista juoppoisää. En ole täydellinen, mutta minun fuck you:ni kaikille kiusaajille ja kelvottomille vanhemmilleni on se, että en ole suostunut uhriutumaan, en ole suostunut vellomaan menneisyydessäni, en ole suostunut antaa heidän määritellä sinä, mitä olen.

Minä olen minä, ja olen nykyisyydessä, en lapsuuteni menneisyydessä. Elän jatkuvasti elämäni parasta aikaa, ja se on kostoni kurjalle lapsuudelle. En toki ole täydellinen ihminen, en lähellekään. Mutta minulle riittää se, että olen parempi kuin omat vanhempani, ja että olen omille pojilleni antanut paremman kasvualustan kuin mitä sisaruksineni aikoinani saimme.

Paraneminen alkaa tekemisestä, ei menneisyydessä vellomisesta.

- Yksinhuoltajaisä 57v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan hirveä olla. Koen itseni niin huonoksi, että vaikee edes nousta ylös sängystä välillä. Ja kaikki johtuu siitä, että häpeän ja inhoan itseäni ihan hirveästi.

Lisäksi olen vielä ihan järkyttävän ahdistunut kaikesta. En tiedä miten helpottaa oloa. Kävin joskus terapiassa, mutta se ei auttanut koska en pystynyt puhumaan juurisyistä huonoon oloon. Olen ihan umpikujassa.

 

-ap

Oletko saanut tuohon ahdistukseen mitään lääkitystä? Turha kärsiä jos vaikka löytyisi lääke joka helpottaisi oloasi. Oletko kertonut ahdistuksesta lääkärille?

Ahdistaa voi myös ilman varsinaista syytä, joten terapia ei välttämättä ole siihen sopiva hoitomuoto. Tai jos saisit lääkkeestä avun ahdistukseen, sitten pystyisit puhumaan terapiassa vapaammin kun et tuntisi koko ajan

Ei ole lääkitystä. On vaikee puhua lääkäreille, mutta en tiedä auttaako enää kohta mikää muu.