Miten kestää elämä täysin surkealla itsetunnolla?
Kommentit (67)
taikasienistä monet on saaneet apuja itsetunto-ongelmiin, ne kuulemma muuttavat ajattelua juuri siltä kantilta, ettei suhtaudu itseensä niin negatiivisesti, vaan rakastavasi. En ole itse vaan uskaltanut niitä vielä kokeilla, vaikka keräsin ja kuivatin niitä syksyllä juuri tätä tarkoitusta varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nopein keino parantaa itsetuntoa on tehdä sitä, mitä pelkää tehdä.
En viitsi ihan vielä tehdä itsaria.
Miksi, miksi tämä oli ensimmäinen asia, joka minullekin tuli mieleen! Luulen, että olisin tuon jo toteuttanut, jollen pelkäisi epäonnistumista. Ajatus pysyvästä vammautumisesta on niin pelottava, että roikun täällä yhä huolimatta jatkuvista kivuista ja järjettömästä henkisestä tuskasta. En halua tätä enää mutten myöskään keksi ulospääsyä.
Elämä on opettanut ainoastaan sen, että aina voi sattua vielä vähän enemmän kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähemmän on toisten kanssa tekemisissä, sitä vähemmän mitkään puutteet häiritsee. Ei tarvitse riittää kuin itselleen.
Olen suunnitellut maalle muuttoa. Ehkä se auttaisi ja puutarhassa ja pellolla kukkiessa ei tarvitse miettiä omaa ulkonäköä tai tyhmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ryyppää riittävästi
Reippaalla alkoholinkäytöllä saa kyllä romutettua itsetunnon aika tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Instagramissa ainakin on todella paljon kaikkea hyvään oloon liittyvää postausta, myös paljon sellaista mitä ei kannata seurata, sun itsetunto saattaa nousta kun sä huomaat että muutkin on oppinut hyväksymään itsensä vaikka ois reilusti ylipainoa tai muita ongelmia..
Jos sille ylipainolle ei ole esim terveydellistä estettä tehdä mitään, niin mun mielestä sitä ei pitäisi itsessään hyväksyä, vaan tehdä jotain. Se on terveysriski enkä oikeasti usko että vaikuttaa sinänsä positiivisesti mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Ryyppää riittävästi
Se tai vähemmän haitallista päihdettä tarpeen mukaan.
Mitä jos vain hyväksyt sen että olet ihan täysin surkea? Sitten ei tarvitse enää ottaa paineita asiasta.
En ole millään saanut parannettua. Kerron sen myös avoimesti eli en salaile sitä mitenkään. Nyt olen juuri tilanteessa että se pienikin itsetunto on poljettu rotkoon vaikka yritän olla välittämättä. Tiedän hyvät ja huonot puoleni mutta se ei auta itsetunnon kanssa kun aina saa vaan pjaskaa niskaan vaikka miten yrittäisi elää tätä elämää hyvällä
Olet ripustanut itseluottamuksesi muiden varaan. Se perustuu siihen, mitä MUUT sanoo.
Ota tilanne haltuun. Tee itsestäsi sellainen ihminen, mitä ITSE arvostat. Opiskele ja muuta tyyliä, asennetta, mitä ikinä keksit.
Sulla on koko elämä aikaa.
EIHÄN OLE ENÄÄ. Vanhuus on ovella.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja minulla on täysin surkea itsetunto, minua on nuorempana kohdeltu huonosti muutamien ihmisten toimesta koulumaailmassa. Sitten nuorempana aikuisena kun joukkueurheilulajissa asetuin kiusatun ihmisen puolelle niin minä jouduin myös sitten silmätikuksi. Olen ollut aina se joka pyrkii olemaan heikompien,kiusattujen ja kaltoinkohdeltujen puolella ja tämän takia minä olen saannut lokaa niskaani.
Huono itsetunto näyttäytyy siten etten ole koskaan lähestynyt naisia, en luota omiin kykyihini ja pidän itseäni huonona ihmisenä sekä rumana. Olen siis ikisinkku ja erakko luonteeltani, töissä käyn ja töissä meillä on hyvä ilmapiiri.
Olen todella varautunut kohtaamaan muita ihmisiä koska koen että uudet ihmiset pitävät minua huonona ihmisenä.
Omaa kehoani ehkä häpeän siten että minulla kasvaa karvoja, käteni ovat melko isot ja naamani on ruma.
Myös meillä miehillä voi olla huono its
Pidät ehkä itseäsi huonona, mutta minä näin tässä kirjoituksessa vain kauniita asioita. Sinua on kohdeltu huonosti, olet joutunut pettymään ja nähnyt toisten ihmisten ikävimmät puolet. Silti pidät toistuvasti heikompien puolta seurauksista välittämättä ja kirjoitat ystävällisesti ja asiallisesti jopa tässä internetin syvimmässä sakokaivossa. Lupaan ajatella kaikkea tuota hyvää sinussa niin kauan, että opit näkemään sen itsekin.
Toivoo toinen, joka ei koe kelpaavansa elämään fyysisesti sen paremmin kuin henkisestikään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vain hyväksyt sen että olet ihan täysin surkea? Sitten ei tarvitse enää ottaa paineita asiasta.
Kuule ei oo siitä kyse. Mä olen itseni pahin vihollinen jo.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja minulla on täysin surkea itsetunto, minua on nuorempana kohdeltu huonosti muutamien ihmisten toimesta koulumaailmassa. Sitten nuorempana aikuisena kun joukkueurheilulajissa asetuin kiusatun ihmisen puolelle niin minä jouduin myös sitten silmätikuksi. Olen ollut aina se joka pyrkii olemaan heikompien,kiusattujen ja kaltoinkohdeltujen puolella ja tämän takia minä olen saannut lokaa niskaani.
Huono itsetunto näyttäytyy siten etten ole koskaan lähestynyt naisia, en luota omiin kykyihini ja pidän itseäni huonona ihmisenä sekä rumana. Olen siis ikisinkku ja erakko luonteeltani, töissä käyn ja töissä meillä on hyvä ilmapiiri.
Olen todella varautunut kohtaamaan muita ihmisiä koska koen että uudet ihmiset pitävät minua huonona ihmisenä.
Omaa kehoani ehkä häpeän siten että minulla kasvaa karvoja, käteni ovat melko isot ja naamani on ruma.
Myös meillä miehillä voi olla huono its
Ainakin osaat kirjoittaa kivasti ja tuottamaasi tekstiä on ilo lukea! Siinä olet ainakin jo paljon parempi kuin enemmistö palstalaisista. Huonon itsetunnon kanssa painiskelen itsekin ja en nyt tiedä lohduttaako tai muuttaako tämä käsitystä itsestäsi saati pitäisikö sanojeni sitä edes tehdä, mutta kasvaa niitä karvoja naisillakin eikä ne kaikille naisille ole mikään yök, iik kamalaa.. Kauneus/komeus on aina katsojan silmässä ja vaikka itsekin sen tiedän, että harvempi meistä mahtuu niihin tietynlaisiin ihanteisiin niin kyllä ne rumat sanat jää ikuisiksi ajoiksi mieleen. Itsekin olen näistä oman osani nuorena saanut ja vaikken mikään kedon kaunein kukkanen olekaan niin pahalta se silti tuntui. Ihan kuin en olisi mitään muutakaan hyvää/kivaa, koska en ole nätti ja naisellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryyppää riittävästi
Se tai vähemmän haitallista päihdettä tarpeen mukaan.
Itse (mytologia)
Itse on ilmeisesti ollut muinaissuomalaisen käsityksen mukaan ihmisen sielun osa..
Alkoholismi voi myös viedä itsen. Sen perusteella, miten itsen voi menettää, vaikuttaa siltä, että itse tarkoittaisi jotakuinkin itsetuntoa, omakuvaa tai omaatuntoa, jonka esimerkiksi syyllisyydentunto, itseinho tai syvä masennus voi viedä tai turmella.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Itse_(mytologia)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähemmän on toisten kanssa tekemisissä, sitä vähemmän mitkään puutteet häiritsee. Ei tarvitse riittää kuin itselleen.
Olen suunnitellut maalle muuttoa. Ehkä se auttaisi ja puutarhassa ja pellolla kukkiessa ei tarvitse miettiä omaa ulkonäköä tai tyhmyyttä.
Kannattaa :) On ihanaa, kun on luonto lähellä. Kannattaa alkaa ottaa elämästä irti se hyvä, mitä otettavissa on. Jos sitä ei löydy toisten seurasta, kokeilee jotain muuta.
Huono itsetunto jos on niin silloin sitä helposti poteroituu omiin oloihin. Yksinäisyys on se lopputulema sitten.
Siitä on projektiot kaukana kun tullaan päin naamaa uhmakkaasti kertomaan, että tämä talli on MEIDÄN talli eikä tänne sinua kaivata enää ikinä. Hirveän huudon saattelemana juoksin pois. Olin siis ollut reipas (kuten käskettiin) ja mennyt ekaa kertaa tallinpihalle (koska siellä on niitä muitakin heppatyttöjä ja saat kavereita) vaikka jännitti aivan kauheasti enkä vain katsellut hevosia siitä laitumen ohi menevältä tieltä.
Tuossa siis yksi esimerkki siitä kuinka se mukavuusalueelta poismeneminen voikaan nostaa itsetuntoa. Mä en voinut enää edes syksyllä aloittaa ratsastustunteja vaikka kummitäti mulle kurssin oli synttärilahjaksi ostanutkin. En mä uskaltanut mennä enää lähellekään tuota tallia. Lisäksi nuo samat tallilla olleet tytöt keksi musta kaikenlaista pskaa ja huusi välillä "häivy!" vielä koulussakin vaikka onneksi ei samalla luokalla oltukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähemmän on toisten kanssa tekemisissä, sitä vähemmän mitkään puutteet häiritsee. Ei tarvitse riittää kuin itselleen.
Olen suunnitellut maalle muuttoa. Ehkä se auttaisi ja puutarhassa ja pellolla
kukkiessa
ei tarvitse miettiä omaa ulkonäköä tai tyhmyyttä.
En ymmärtänyt. Mitä pellolla. Kuksiessa?
Kirjoitusvirhe. Eli kykkiessä pellolla.
Vierailija kirjoitti:
Siitä on projektiot kaukana kun tullaan päin naamaa uhmakkaasti kertomaan, että tämä talli on MEIDÄN talli eikä tänne sinua kaivata enää ikinä. Hirveän huudon saattelemana juoksin pois. Olin siis ollut reipas (kuten käskettiin) ja mennyt ekaa kertaa tallinpihalle (koska siellä on niitä muitakin heppatyttöjä ja saat kavereita) vaikka jännitti aivan kauheasti enkä vain katsellut hevosia siitä laitumen ohi menevältä tieltä.
Tuossa siis yksi esimerkki siitä kuinka se mukavuusalueelta poismeneminen voikaan nostaa itsetuntoa. Mä en voinut enää edes syksyllä aloittaa ratsastustunteja vaikka kummitäti mulle kurssin oli synttärilahjaksi ostanutkin. En mä uskaltanut mennä enää lähellekään tuota tallia. Lisäksi nuo samat tallilla olleet tytöt keksi musta kaikenlaista pskaa ja huusi välillä "häivy!" vielä koulussakin vaikka onneksi ei samalla luokalla oltukaan.
No, niinhän sitä sanotaan että sota on julmaa ja ratsuväki raakaa.
Vierailija kirjoitti:
Siitä on projektiot kaukana kun tullaan päin naamaa uhmakkaasti kertomaan, että tämä talli on MEIDÄN talli eikä tänne sinua kaivata enää ikinä. Hirveän huudon saattelemana juoksin pois. Olin siis ollut reipas (kuten käskettiin) ja mennyt ekaa kertaa tallinpihalle (koska siellä on niitä muitakin heppatyttöjä ja saat kavereita) vaikka jännitti aivan kauheasti enkä vain katsellut hevosia siitä laitumen ohi menevältä tieltä.
Tuossa siis yksi esimerkki siitä kuinka se mukavuusalueelta poismeneminen voikaan nostaa itsetuntoa. Mä en voinut enää edes syksyllä aloittaa ratsastustunteja vaikka kummitäti mulle kurssin oli synttärilahjaksi ostanutkin. En mä uskaltanut mennä enää lähellekään tuota tallia. Lisäksi nuo samat tallilla olleet tytöt keksi musta kaikenlaista pskaa ja huusi välillä "häivy!" vielä koulussakin vaikka onneksi ei samalla luokalla oltukaan.
Hevostalleilla tuntuu usein olevan surkea ilmapiiri :( Sain itsekin siitä osani lapsena, vasta näin aikuisena löytyi paikka, jossa on oikeasti mukava käydä.
Ja tuo "altistaminen" on aina vähän lottoamista, saattaa saada hyviä kokemuksia tai sitten ei. Siinä pitäisi sitten olla tukea niistä hetkistä selviämiseen, kun tuleekin vain lisää niitä huonoja kokemuksia, jotta jaksaa taas uskoa ja luottaa parempaan ja yrittää uudestaan. Itse sain tätä tukea aikoinaan terapiasta, mutta sinne voi olla vaikea päästä.
"Projektio (lat. proiacere 'heittää eteen') eli sijoittaminen on psykologian ja psykiatrian käsite, jolla tarkoitetaan omien mielensisältöjen heijastamista toiseen ihmiseen tai muuhun ulkoiseen kohteeseen. Projektio kuuluu ns. defenssimekanismeihin. Asianosainen ei välttämättä ole tietoinen projektiostaan eikä oivalla, että hän havainnoi omaa psyykkistä todellisuuttaan ikään kuin se olisi objektiivista todellisuutta."