Lue keskustelun säännöt.
Onhan tää yksinäistä kun koko päivän vaan odottaa että pääsee nukkumaan jottei tarvitse ajatella.
19.01.2025 |
Työpäivät kuluu vielä jotenkin, mutta viikonloput ovat kamalia.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoa, laita ruokaa ja muuta sellaista ei jää liikaa aikaa ajatella...
Tuossahan just ei muuta olekaan aikaan kuin ajatella kun siivoaa tai kuorii jotain porkkanoita. Sama juttu lenkkeilyn ja ulkoilun kanssa. Aiemmin ne vielä rentoutti, mutta nykyään sitä on vaan pahemmalla päällä takaisin tullessaan mitä lähtiessään.
Mites elokuvat tai kirjat? Saa uppoutua toisten elämään eikä tarvi ajatella omaa.
Valitettavan vähän tulee telkkarista hyviä elokuvia joihin oikeasti uppoutuu ja jaksaa keskittyä. Lukeminen oli joskus ihan yksi lemppariharrastus, mutta jotenkin siitä meni maku. En edes oikeastaan tiedä miksi.
Masennukselta kuulostaa, jos ei ja
Paljon mahdollista, mutta suurempi ihme se omalla kohdalla olisikin jos tämä elämäntilanne ei masennusta aiheuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa ajattelemisessa on?
Sinä et kestä itseäsi eli omaa seuraasi. Huonompi homma.
Itse ei asu ajatuksissa. Ajatukset ovat ajatuksia, beibi.
Vierailija kirjoitti:
No viikonloput on pakko turruttaa alkoholilla, ja sitten on entistä huonompi olo, kuten kaikki tietävät. Typeräähän se on.
Joo ja siinä väsyy ja masentuu.
sitten ei jaksa sitäkään vähää.
Itse join aika paljon työpäivinä- sen kolme pinttiä.
Kullä se syö.
Olin flunssassa sitten ja alkot jäi. Nyt ollut pari viikkoa ilman ja ihan eri fiilis.
Ihan kuin en vaan alkomaholilla jaksaisi tätä arkea. Pieni hiprakka on vaan niin kiva. Tykkään. Mutta.
Tämä freesi olo on kyllä hieno.
Jos olisikin niin, että
olisi se hiprakka, eikä muita väsymyksiä ja masennuksia sen päälle, vaan kun ei ole.
Hitsi. Valinnan paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ap ole mitään mielenkiinnon kohteita? Et halua käydä leffassa tai taidenäyttelyssä tai lukea kirjoja tai urheilla? Sulla ei ole kavereita eikä sukulaisia? Et tee käsitöitä etkä kokkaa etkä käy luonnossa? Ihan saat itseäsi syyttää jos elämä on tylsää.
Tekisin mielelläni kaikkea tuota jonkun kanssa. Yksin ei onnistu.
Miksei? Minulta onnistuu aivan loistavasti.
Se on vaan niin booringii. Sosiaalinen aspekti on tosi tärkee nois jutskis.
Ei tippaakaan. Päinvastoin, hölöttävä kaveri pilaa kaikki taidenautinnot.
Uskaltaudu ulos. Mene vaikka ostarille tai kauppaan pyörimään tai känhossian missä
on ihmisiä. Se helpottaa. Se oikeasti helpottaa,
Luin juuri siitä, että on kaikkia ryhmiä, koska yksinäisyyden tunne on niin yleinen. Sitä ei tarvitse hävetä.
Olet hyvä ja arvokasta. Joku olisi iloinen, jos kohtaisi sinut.
Ja vapaaehtoisia tarvitaan moneen! Oikeasti tarvitaan.
Kävelykaveriksi, vapaaehtoistoimintaan, ystäväksi. Monet tahot hakevat.
Muistiyhdistyw, vanhusten paikata, seurakunta. SPR. Mene mukaan. Sinua tarvitaan.
Ole utelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä ettei ihmistä ole luotu olemaan yksin..
..kannattaisko sitä kattella vastakkaista sukupuolta sillä silmällä.
Siitä tulee vain lisää ongelmia. Toinen haluaa kuitenkin eri asioita kuin itse haluaisi. Ei tässä enää kannata odottaa kuin viimeistä hengitystä.
Se on pysäyttävää tajuta, ettei se uusi suhde enää näin keski-iässä ole sama asia kuin suhde parikymppisenä. Kummallakin on jo omat piintyneet tapansa ja jos molemmat on olleet ikisinkkuja (ja yksinäisiä) niin siinä on sitten myös kasvettu itsekseen / yksikseen melko vinoon. Kumpikin kun valitettavasti jättää jälkensä. Halusi tai ei.
Lisäksi siinä on romantiikka ja spontaanit seksitkin pelkkä haave, kun toinen tarvitsee hyvissä ajoin ennalta ties mitä geeliä että paikat kestää ja toinen jotain sinistä pilleriä jotta edes olisi mitä kestää.. uuh, ihanan söpöä ja niin romanttista. Siihen vielä päälle vähän ikääntymisen (ja elintapojen) tuomaa sairautta ja kolotuksia kuten uniapneaa ja vaihdevuosia niin joopati joo. Kyllä se parisuhde- juna meni jo.
Tämä ongelma ikävä kyllä, ettei viihdy itsensä seurassa ja ei halua ajatella omia tuntemuksiaan ei poistu vaikka ois kumppani. Koska joskus se kumppania ei ole läsnä ja sitten jäät yksin ajatuksiesi kanssa. Mulla on aina tosi ihanaa kumppanini kanssa ja olen hymyilevä ja nauran paljon, mutta esim hän nukkuu eri aikaan kun minä töiden takia ja hengaan joskus 8.-14 tuntia itsekseni. Silloin tulee just tuo ajatuksiin että "voipa tulispa jo yö että pääsisi nukkumaan" koska mulla on joskus itseni seurassa niin yksinäistä ja kurjaa. En tiedä edes mistä se johtuu. Ainoa millä olen päässyt siitä vähän eroon, että aloitin neulomisen ja virkkaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa ajattelemisessa on?
Sinä et kestä itseäsi eli omaa seuraasi. Huonompi homma.
Jos aivot saa vapaasti ajatella liian pitkään, alkaa kuvitella asioita, tulee ahdistusta ja masennusta. Ihan tutkittua. Pitää olla riittävästi tekemistä elämässä, jotta ei ole liikaa tätä tyhjäkäyntiä.
Minulla oli todella paha tapa vetäytyä pois näkemisestä, kuulemisesta ja tuntemisesta, haistamisesta ja maistamisesta että pääsisi pois edellämainituista vain ajattelemaan. Päinvastainen ahdinko kuin AP:lla siis. Mutta kuitenkin: tein sitä liikaa ja mieli alkoi ammentamaan kehomuistoja muistista. Mitä tekee keho kun se saa muistoja käsiteltäväksi ja ainoa sallittu operaatio käytössä onkin vain ajatus. Kapinoi.
Myöhemmin kapinan ja tuhon jälkeen tajusin että: Ajatuksella ei voi käsitellä kehon asioita. Keho käsittelee kehon asioita. Ajatus kannattaa käsittää aistina muiden muassa. 25 vuotta luulin että ajatus käsittelee aistit. Ei, ajatus on vain yksi aisteista. Tajusin sen ja 25 vuotta traumaa alkoi purkautumaan vyyhtinä omalla painollaan. Ei ollut koskaan ajatusta mikä kokee aistit. Ei ollut koskaan ajatusta mikä kokee aistit.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ap ole mitään mielenkiinnon kohteita? Et halua käydä leffassa tai taidenäyttelyssä tai lukea kirjoja tai urheilla? Sulla ei ole kavereita eikä sukulaisia? Et tee käsitöitä etkä kokkaa etkä käy luonnossa? Ihan saat itseäsi syyttää jos elämä on tylsää.
Kavereita on aika hemmetin vaikea haalia aikuisiällä. Ei ole rahaa mihinkään leffaan tai näyttelyyn ja aika tylsää niissä olisi yksin käydä. Liikuntaa kyllä harrastan joka päivä. Ei ole lenkkikaveria, mutta onneksi osaan mennä yksin. Jos kaveria jäisin odottelemaan, niin lenkkeilisin ehkä kolme kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsikää kiva rauhallinen pubi, ei mikään räkälä kumminkaan. Siellä tutustuu ihmisiin ja ihan takuulla juttu luistaa parin lonkeron tai viinilasin jälkeen.
En käytä alkoholia enkä jaksa kännisten juttuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoa, laita ruokaa ja muuta sellaista ei jää liikaa aikaa ajatella...
Tuossahan just ei muuta olekaan aikaan kuin ajatella kun siivoaa tai kuorii jotain porkkanoita. Sama juttu lenkkeilyn ja ulkoilun kanssa. Aiemmin ne vielä rentoutti, mutta nykyään sitä on vaan pahemmalla päällä takaisin tullessaan mitä lähtiessään.
Mites elokuvat tai kirjat? Saa uppoutua toisten elämään eikä tarvi ajatella omaa.
Valitettavan vähän tulee telkkarista hyviä elokuvia joihin oikeasti uppoutuu ja jaksaa keskittyä. Lukeminen oli joskus ihan yksi lemppariharrastus, mutta jotenkin siitä meni maku. En edes oikeastaan tiedä miksi.
Fixaa sun mind-setti näil eväil.
https://www.reddit.com/r/ALLISMIND/comments/g73gjb/what_is_depression_a…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samaa täällä...
Mies omassa huoneessa katsoo murhaa ja väkivaltaa.. itse en sellaisesta tykkää.
Olen kateellinen karhuille kun ne voivat nukkua talviunta. Olisi mahtavaa kun voisi nukkua kuukausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsikää kiva rauhallinen pubi, ei mikään räkälä kumminkaan. Siellä tutustuu ihmisiin ja ihan takuulla juttu luistaa parin lonkeron tai viinilasin jälkeen.
En käytä alkoholia enkä jaksa kännisten juttuja
Ei siivetöntään lintu jaksa lintujen lintujuttuja. Hapan nollakommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ap ole mitään mielenkiinnon kohteita? Et halua käydä leffassa tai taidenäyttelyssä tai lukea kirjoja tai urheilla? Sulla ei ole kavereita eikä sukulaisia? Et tee käsitöitä etkä kokkaa etkä käy luonnossa? Ihan saat itseäsi syyttää jos elämä on tylsää.
Tekisin mielelläni kaikkea tuota jonkun kanssa. Yksin ei onnistu.
Miksei? Minulta onnistuu aivan loistavasti.
Se on vaan niin booringii. Sosiaalinen aspekti on tosi tärkee nois jutskis.
Ei tippaakaan. Päinvastoin, hölöttävä kaveri pilaa kaikki taidenautinnot.
Toki, mutta onhan sitä sellaisiakin ihmisiä jotka ei ole koko ajan äänessä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen karhuille kun ne voivat nukkua talviunta. Olisi mahtavaa kun voisi nukkua kuukausia.
Ja saisi olla sitten ihan oikeasti kokonaan yksin ja rauhassa jossain hiljaisessa korvessa eikä tällaisessa limbossa missä saa muista ihmisistä vain kaikki huonot puolet ja haitat, mutta niiden vastapainoksi ei mitään.
Kylmä suihku, pysäyttää. On 100% toimiva shokkikeino jos mikään muu ei auta.