Onhan tää yksinäistä kun koko päivän vaan odottaa että pääsee nukkumaan jottei tarvitse ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla ap ole mitään mielenkiinnon kohteita? Et halua käydä leffassa tai taidenäyttelyssä tai lukea kirjoja tai urheilla? Sulla ei ole kavereita eikä sukulaisia? Et tee käsitöitä etkä kokkaa etkä käy luonnossa? Ihan saat itseäsi syyttää jos elämä on tylsää.

Tekisin mielelläni kaikkea tuota jonkun kanssa. Yksin ei onnistu.

Kannattaisi etsiä joku viikonlopun harrastuskurssi vaikka työväenopistosta tms.

Mene ulos kävelemään. 

Pää ja ajatukset tuulettuvat k496iitettävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä ettei ihmistä ole luotu olemaan yksin..

..kannattaisko sitä kattella vastakkaista sukupuolta sillä silmällä.

Ei ole yksinelo ja ikisinkkuus oma valinta. Lisäksi itse tajusin joulun aikaan, että ei tämä muuksi tule ikinä enää muuttumaan vaikka olenkin aiemmin onnistunut muuta itselleni uskottelemaan.

Nyt sitten pitäisi jotenkin kyetä hyväksymään ettei sitä tulevaisuutta ja elämää ole olemassakaan minkä alkamista on odottanut koko elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla ap ole mitään mielenkiinnon kohteita? Et halua käydä leffassa tai taidenäyttelyssä tai lukea kirjoja tai urheilla? Sulla ei ole kavereita eikä sukulaisia? Et tee käsitöitä etkä kokkaa etkä käy luonnossa? Ihan saat itseäsi syyttää jos elämä on tylsää.

Tekisin mielelläni kaikkea tuota jonkun kanssa. Yksin ei onnistu.

Miksi ei onnistu yksin? Itse on lähdettävä esim. happihyppelylle, jumppaan, kirjastoon, kansalaisopistoon......siellä niihin ihmisiin tutustuu. Minä olen löytänyt pari ihanaa ystävää uimahallin vesijuoksu-porukasta.

Niin no, usein sitten unissa ne asiat kuitenkin tulee esiin joita joko ajatteli tai pakeni. Itse olen viime aikoina ajatellut paljon esim sellaista, että onko se oikeasti kuinkakin tavallista / yleistä että vanhemmat halaa lapsiaan ja siis yhä aikuisikäisiäkin lapsiaan tai että yhdessäolo on sellaista rentoa ja lämminhenkistä kommunikointia missä jokainen tulee kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi ihan omana itsenään.

Sitten näiden ajatusten vastapainona sitä joko näkee painajaista omasta elämästään tai sitten ihanaa unta sellaisesta elämästä missä on sellaisia lempeitä ja lämpöisiä, toisia kunnioittavia / arvostavia ihmissuhteita eikä kaikki olekaan kylmää ja piittaamatonta jatkuvaa rähinää ja tappelua. Sellainen elämä vaikuttaa niin mukavalta, ettei tuollaisesta unesta haluaisi edes herätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoa, laita ruokaa ja muuta sellaista ei jää liikaa aikaa ajatella...

Tuossahan just ei muuta olekaan aikaan kuin ajatella kun siivoaa tai kuorii jotain porkkanoita. Sama juttu lenkkeilyn ja ulkoilun kanssa. Aiemmin ne vielä rentoutti, mutta nykyään sitä on vaan pahemmalla päällä takaisin tullessaan mitä lähtiessään.

Mites elokuvat tai kirjat? Saa uppoutua toisten elämään eikä tarvi ajatella omaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla ap ole mitään mielenkiinnon kohteita? Et halua käydä leffassa tai taidenäyttelyssä tai lukea kirjoja tai urheilla? Sulla ei ole kavereita eikä sukulaisia? Et tee käsitöitä etkä kokkaa etkä käy luonnossa? Ihan saat itseäsi syyttää jos elämä on tylsää.

Tekisin mielelläni kaikkea tuota jonkun kanssa. Yksin ei onnistu.

Miksi ei onnistu yksin? Itse on lähdettävä esim. happihyppelylle, jumppaan, kirjastoon, kansalaisopistoon......siellä niihin ihmisiin tutustuu. Minä olen löytänyt pari ihanaa ystävää uimahallin vesijuoksu-porukasta.

 

Ei ole 30 vuoteen löytynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla ap ole mitään mielenkiinnon kohteita? Et halua käydä leffassa tai taidenäyttelyssä tai lukea kirjoja tai urheilla? Sulla ei ole kavereita eikä sukulaisia? Et tee käsitöitä etkä kokkaa etkä käy luonnossa? Ihan saat itseäsi syyttää jos elämä on tylsää.

Tekisin mielelläni kaikkea tuota jonkun kanssa. Yksin ei onnistu.

Kannattaisi etsiä joku viikonlopun harrastuskurssi vaikka työväenopistosta tms.

Itsellä vuorotyö estää todella tehokkaasti kaikki tuollaiset harrastukset ja kurssit joilla on tietty aika ja paikka. Yhdessä jumpassa olen kyllä yrittänyt käydä jo useampana talvena vaikka kertoja jää valitettavan paljon väliin. Siellä on melkoisen sama kokoonpano joka kerta, mutta ei sieltä moikkaustuttuja enempää saa. Suurin osa tulee ja lähtee kiireellä ja sitten he joilla ei niin hoppu ole onkin sellaisia, jotka käy siellä jonkun kanssa eli heille se on yhteistä aikaa kaverin/siskon/äidin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä ettei ihmistä ole luotu olemaan yksin..

..kannattaisko sitä kattella vastakkaista sukupuolta sillä silmällä.

 

Siitä tulee vain lisää ongelmia. Toinen haluaa kuitenkin eri asioita kuin itse haluaisi. Ei tässä enää kannata odottaa kuin viimeistä hengitystä.

Etsikää kiva rauhallinen pubi, ei mikään räkälä kumminkaan. Siellä tutustuu ihmisiin ja ihan takuulla juttu luistaa parin lonkeron tai viinilasin jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoa, laita ruokaa ja muuta sellaista ei jää liikaa aikaa ajatella...

Tuossahan just ei muuta olekaan aikaan kuin ajatella kun siivoaa tai kuorii jotain porkkanoita. Sama juttu lenkkeilyn ja ulkoilun kanssa. Aiemmin ne vielä rentoutti, mutta nykyään sitä on vaan pahemmalla päällä takaisin tullessaan mitä lähtiessään.

Mites elokuvat tai kirjat? Saa uppoutua toisten elämään eikä tarvi ajatella omaa.

Valitettavan vähän tulee telkkarista hyviä elokuvia joihin oikeasti uppoutuu ja jaksaa keskittyä. Lukeminen oli joskus ihan yksi lemppariharrastus, mutta jotenkin siitä meni maku. En edes oikeastaan tiedä miksi.

Onko sinulla koiraa? Tai muuta lemmikkiä? 

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä ettei ihmistä ole luotu olemaan yksin..

..kannattaisko sitä kattella vastakkaista sukupuolta sillä silmällä.

Riippuu. Jotkut kasvavat olemaan yksin lapsesta. Valitettavasti tuo on sisäistetty skripti jota on vaikea purkaa, ehkä mahdoton. Enkä edes tiedä mikä muu vaikuttaa esim temperamentti.

Roiskun ja räiskun välillä netissä mutta livenä minusta ei varmaan tälläistä arvaisi. Olen kuin Buster Keaton, ehkä vähän virnuilen ja naureskelen itsekseni mutta en todellakaan ole porukan viihdyttäjä tai huomionkerääjä. Ihan toisenlainen kohtalo tälläisellä, jota kaikki aina katsovat. En nyt oikein osaa haikailla tuollaistakaan elämänosaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla ap ole mitään mielenkiinnon kohteita? Et halua käydä leffassa tai taidenäyttelyssä tai lukea kirjoja tai urheilla? Sulla ei ole kavereita eikä sukulaisia? Et tee käsitöitä etkä kokkaa etkä käy luonnossa? Ihan saat itseäsi syyttää jos elämä on tylsää.

Tekisin mielelläni kaikkea tuota jonkun kanssa. Yksin ei onnistu.

Miksei? Minulta onnistuu aivan loistavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoa, laita ruokaa ja muuta sellaista ei jää liikaa aikaa ajatella...

Tuossahan just ei muuta olekaan aikaan kuin ajatella kun siivoaa tai kuorii jotain porkkanoita. Sama juttu lenkkeilyn ja ulkoilun kanssa. Aiemmin ne vielä rentoutti, mutta nykyään sitä on vaan pahemmalla päällä takaisin tullessaan mitä lähtiessään.

Mites elokuvat tai kirjat? Saa uppoutua toisten elämään eikä tarvi ajatella omaa.

 

Valitettavan vähän tulee telkkarista hyviä elokuvia joihin oikeasti uppoutuu ja jaksaa keskittyä. Lukeminen oli joskus ihan yksi lemppariharrastus, mutta jotenkin siitä meni maku. En edes oikeastaan tiedä miksi.

Lisään vielä, että itselle tuntuu kyllä harvinaisen hoopolta ajatukselta sekin että on elossa ja elää vain siksi, jotta voi paeta elämäänsä uppoutumalla jonkun toisen elämään.

Mutta joo, kiitos vinkistä. Jollekin toiselle se varmasti sopii minua paremmin.

ei ap (jäi tuosta edellisestä pois)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoa, laita ruokaa ja muuta sellaista ei jää liikaa aikaa ajatella...

Tuossahan just ei muuta olekaan aikaan kuin ajatella kun siivoaa tai kuorii jotain porkkanoita. Sama juttu lenkkeilyn ja ulkoilun kanssa. Aiemmin ne vielä rentoutti, mutta nykyään sitä on vaan pahemmalla päällä takaisin tullessaan mitä lähtiessään.

Mites elokuvat tai kirjat? Saa uppoutua toisten elämään eikä tarvi ajatella omaa.

 

Valitettavan vähän tulee telkkarista hyviä elokuvia joihin oikeasti uppoutuu ja jaksaa keskittyä. Lukeminen oli joskus ihan yksi lemppariharrastus, mutta jotenkin siitä meni maku. En edes oikeastaan tiedä miksi.

Masennukselta kuulostaa, jos ei jaksa keskittyä eikä enää tunne iloa tai jaksa vanhoja, ennen hyvältä tuntuneita harrastuksia 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla ap ole mitään mielenkiinnon kohteita? Et halua käydä leffassa tai taidenäyttelyssä tai lukea kirjoja tai urheilla? Sulla ei ole kavereita eikä sukulaisia? Et tee käsitöitä etkä kokkaa etkä käy luonnossa? Ihan saat itseäsi syyttää jos elämä on tylsää.

Tekisin mielelläni kaikkea tuota jonkun kanssa. Yksin ei onnistu.

Miksei? Minulta onnistuu aivan loistavasti.

Ajatella, että ette olekaan yksi ja sama, tasan samanlainen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä ettei ihmistä ole luotu olemaan yksin..

..kannattaisko sitä kattella vastakkaista sukupuolta sillä silmällä.

 

Ei ole yksinelo ja ikisinkkuus oma valinta. Lisäksi itse tajusin joulun aikaan, että ei tämä muuksi tule ikinä enää muuttumaan vaikka olenkin aiemmin onnistunut muuta itselleni uskottelemaan.

Nyt sitten pitäisi jotenkin kyetä hyväksymään ettei sitä tulevaisuutta ja elämää ole olemassakaan minkä alkamista on odottanut koko elämänsä.

Minkä ikäinen olet? Varmasti löytyy joku. Luotettava ja hyvä kumppani sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla ap ole mitään mielenkiinnon kohteita? Et halua käydä leffassa tai taidenäyttelyssä tai lukea kirjoja tai urheilla? Sulla ei ole kavereita eikä sukulaisia? Et tee käsitöitä etkä kokkaa etkä käy luonnossa? Ihan saat itseäsi syyttää jos elämä on tylsää.

Tekisin mielelläni kaikkea tuota jonkun kanssa. Yksin ei onnistu.

Miksei? Minulta onnistuu aivan loistavasti.

Se on vaan niin booringii. Sosiaalinen aspekti on tosi tärkee nois jutskis.

Vierailija kirjoitti:

Niin no, usein sitten unissa ne asiat kuitenkin tulee esiin joita joko ajatteli tai pakeni. Itse olen viime aikoina ajatellut paljon esim sellaista, että onko se oikeasti kuinkakin tavallista / yleistä että vanhemmat halaa lapsiaan ja siis yhä aikuisikäisiäkin lapsiaan tai että yhdessäolo on sellaista rentoa ja lämminhenkistä kommunikointia missä jokainen tulee kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi ihan omana itsenään.

Sitten näiden ajatusten vastapainona sitä joko näkee painajaista omasta elämästään tai sitten ihanaa unta sellaisesta elämästä missä on sellaisia lempeitä ja lämpöisiä, toisia kunnioittavia / arvostavia ihmissuhteita eikä kaikki olekaan kylmää ja piittaamatonta jatkuvaa rähinää ja tappelua. Sellainen elämä vaikuttaa niin mukavalta, ettei tuollaisesta unesta haluaisi edes herätä.

Mulla on (onneksi) samanlaisia unia. Unissa kaikki, myös hyvä on mahdollista. Onneksi näitä hyviä unia tipahtelee tasaisin väliajoin kuin postiluukusta. Olen syvästi kiitollinen ystävälliselle alitajunnalleni näistä huomaavaisista pikku lahjoista. Mitä enemmän nukkuu, sitä todennäköisemmin ne tulevat lohduttamaan vastaan.