Millainen henkilö tuomitsee toisen henkilön sen perusteella mitä hän on ollut nuorena?

Mitä ap olet tehnyt. Kerro peukuttelemisten sijaan. Silloin voisi jotain kantaa ottaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nuoruus aina ihmisestä jotain kertoo. Ei kukaan muutu toiseksi ihmiseksi.

jotkut tosissaan muuttuu.

Eikä muutu. Ulkokuori voi muuttua ja jotkut piirteet, mutta ei voi täysin muuttua. Esim. 15-vuotiaana äo 100 ei ole 30-vuotiaana äo 160. Täysin syyllisyyteen ja empatiaan kyvytön nuori ei ole aikuisena hyperempaattinen. Harkitseva nuori ei muutu impulsiiviseksi (paitsi jos saa aivovaurion tai sairastuu bipoon).

voi muuttua.

Ei varmasti voi. Varsinkaan tuo äo. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nuoruus aina ihmisestä jotain kertoo. Ei kukaan muutu toiseksi ihmiseksi.

jotkut tosissaan muuttuu.

Eikä muutu. Ulkokuori voi muuttua ja jotkut piirteet, mutta ei voi täysin muuttua. Esim. 15-vuotiaana äo 100 ei ole 30-vuotiaana äo 160. Täysin syyllisyyteen ja empatiaan kyvytön nuori ei ole aikuisena hyperempaattinen. Harkitseva nuori ei muutu impulsiiviseksi (paitsi jos saa aivovaurion tai sairastuu bipoon).

voi muuttua.

Ei varmasti voi. Varsinkaan tuo äo. :D

muuttuu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nuoruus aina ihmisestä jotain kertoo. Ei kukaan muutu toiseksi ihmiseksi.

jotkut tosissaan muuttuu.

Eikä muutu. Ulkokuori voi muuttua ja jotkut piirteet, mutta ei voi täysin muuttua. Esim. 15-vuotiaana äo 100 ei ole 30-vuotiaana äo 160. Täysin syyllisyyteen ja empatiaan kyvytön nuori ei ole aikuisena hyperempaattinen. Harkitseva nuori ei muutu impulsiiviseksi (paitsi jos saa aivovaurion tai sairastuu bipoon).

voi muuttua.

Ei varmasti voi. Varsinkaan tuo äo. :D

 

muuttuu :D

Sellaista ihmettä ei ole ihmiskunnan tiedossa. :D ehkä sitten seuraavan fysiikan nobel-palkinnon voittaa pentti 35v kehitysvammaisten asuntolasta.

Ihan itse aiheutettua. Mutta en mä niitä ajattele, unohdin heti ku koulu loppui 😄 Enkä tuntisi, jos tulis vastaan 

Isät, äidit ja sisaruksetkin muuttuvat ajan saatossa, mutta jos tapaa harvoin, muutokset eivät päivity.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap olet tehnyt. Kerro peukuttelemisten sijaan. Silloin voisi jotain kantaa ottaakin.

Ap, tämä oli testi sinulle. Alapeukutit kommenttiani, niin, kyllä se olit sinä vaikka muuta väitätkin. Alapeukuttamalla kerrot sen, että et ole muuttunut, vaan haluat muiden antavan sinulle anteeksi ja unohtavan. Mitä sitten jos olet DI, kuten alussa ilmoitit. Mitä ammatti liittyy yhtään mihinkään. Tarkoitat sillä tietenkin että olet älykäs. Tunneäly sinulta kuitenkin puuttuu, joka on avainasemassa ihmissuhteissa.

Kiusattu.

Katkera

yrittääkö koskelan tappajan äiti valko pestä kullan nuppuaan.

Vierailija kirjoitti:

Katkera

Katkeruus on suoraa seurausta siitä mitä ajatusten kohteena oleva henkilö on tehnyt ja aiheuttanut. 

Esim. minun exmiesystävä, yli kuuskymppinen, parit mt-ongelmat ja alko-ongelma ja insinööri koulutukseltaan. Kehui aina että miten on elämässään opiskellut (sentään yritin, sanoi), ikinä vissiin kumminkaan tehnyt alansa töitä. Nyt rappio alkoholisti ja muutenkin elämä. Mutta, oli sillä pokkaa arvostella minun elämääni.

Ap ei ole ilmeisesti itsekään päässyt tekojensa yli. Oletko mitenkään edes yrittänyt hyvittää tekojasi sen sijaan että vaadit muilta hyväksyntää.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei yleensä juuri perusluonteeltaan muutu, joten vastaan että normaali ja järkevä 

Tämä on totuus, kerran syyllinen aina syyllinen!

Joka ei muutu

miksi pitäisi hyväksyä ja anteeksi antaa kerrasta poikki kosto on suloinen.

Millainen 

?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkera

Katkeruus on suoraa seurausta siitä mitä ajatusten kohteena oleva henkilö on tehnyt ja aiheuttanut. 

Eikö ihmisellä itsellään ole mitään velvollisuutta edes yrittää mennä eteenpäin ja yrittää edetä?

Ei välttämättä hyväksyä sitä, mitä toinen tai toiset ovat tehneet mutta elää sen kanssa ja ymmärtää, että tekee loppuelämästään luultavasti hyvin raskaan, jos vuodesta toiseen, vuosikymmenestä seuraavaan haluaa elää ja olla vain uhrin roolissa, jolla selittää tai yrittää kuvata kaiken sen mitä on nyt tai onnolematta

Erityisesti, jos se on vain lähinnä katkeruutta, toistuvaa hakuttomuutta yhdistettynä muiden syyttelyyn vailla sitä, että yrittäisi edes hieman itsekin vaikuttaa ja rakentaa omilla valinnoillaan, päötöksillään ja käytöksellään oloaan paremmaksi. 

Esimekikisi minä itse voiisin kai jäädä siihen rooliin, että olen lyhytkasvuinen rääpäle, jota ei haluttu samaan joukkueeseen ja jonka lukihäiriöisenä olisi pitänyt jättää opiskelut sen sijaan, että ponnistin yöiopistoon mutta se ei tietenkään merkitse mitään ja nyt uhriutua kun pääni kaljuuntuu ja pituutta ei ole tullut lisää ja parisuhdekumppanin löytämisen vaikeuskin on taatusti muiden syytä, eikä minun. Ja tietysti myös se, että vein joltain paremmalta opiskelupaikan... 

Pitäusikö minun pyytää olemassa oloani nyt anteeksi kun en suostu uhriutumaan ja ymmärtämään, että koska en nuorempana kelvannut, ja olin kiusattu, niin täsdä roolisss nyt sitten pitäisi olla ja elää loppuikäni kun toiset meistä on kusaajia ja toiset kiusattuja. 

Tämä rooli valikoituu (, ehkä) jo geeneissä, jioten pitäisikö minun haastaa vanhempani oikeuteen kun halusuvat minun syntyvän ja elävän, kun jossain muussahan sen kiusaamiseini syyn alkulähde täytyy olla, jotta se voi olla ja elää minussa myös nyt ja antaa syyn kiusata jatkossakin minua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkera

Katkeruus on suoraa seurausta siitä mitä ajatusten kohteena oleva henkilö on tehnyt ja aiheuttanut. 

Eikö ihmisellä itsellään ole mitään velvollisuutta edes yrittää mennä eteenpäin ja yrittää edetä?

Ei välttämättä hyväksyä sitä, mitä toinen tai toiset ovat tehneet mutta elää sen kanssa ja ymmärtää, että tekee loppuelämästään luultavasti hyvin raskaan, jos vuodesta toiseen, vuosikymmenestä seuraavaan haluaa elää ja olla vain uhrin roolissa, jolla selittää tai yrittää kuvata kaiken sen mitä on nyt tai onnolematta

Erityisesti, jos se on vain lähinnä katkeruutta, toistuvaa hakuttomuutta yhdistettynä muiden syyttelyyn vailla sitä, että yrittäisi edes hieman itsekin vaikuttaa ja rakentaa omilla valinnoillaan, päötöksillään ja käytöksellään oloaan paremmaksi. 

Voi silti olla katkera vaikka on mennyt ja päässyt elämässään eteenpäin. Eräät pas*iaiset pilasivat elämäni ja toivon heille kaikkea pahaa. Olen kouluttautunut ja saanut hyvän työn, minulla on puoliso, omistusasunto, auto jne elämän ulkoiset puitteet kunnossa, minulla on hyvä ulkonäkö jne. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ilman noita tapahtumia olisin eri ihminen ja heidän takiaan olen menettänyt paljon. Hyvä että sinä et ole katkera, onnea. Minua ei mikään terapia ole auttanut saavuttamaan sisäistä tasapainoa.