Läheisen kuolema, liikaa hommaa

Yleinen kunnallinen oikeusaputoimisto, josta saa apua perunkirjoitukseen. 

Kunnalliset palvelut, joissa tavarat lastataan kastopaikalle tai hyväkuntoiset kierrätykseen. Maksaa toki, mutta ei nyt niin paljon. 

Hautaustoimistot pystyvät tarjomaan aika laajankin palvelun, eli hoitavat kaiken perunkirjoituksesta hautaukseen. Toki siitä tulee lisää kuluja. Muuten pitää vaan koittaa jotenkin pärjätä ja pyytää myös omilta läheisiltä apua, jos sellaisia on.

Vierailija kirjoitti:

Yleinen kunnallinen oikeusaputoimisto, josta saa apua perunkirjoitukseen. 

Kunnalliset palvelut, joissa tavarat lastataan kastopaikalle tai hyväkuntoiset kierrätykseen. Maksaa toki, mutta ei nyt niin paljon. 

Samaa suosittelen. Ja nuo palvelujen maksutkin maksaa kuolinpesä eli vainajan varoista ja mikäli vainaja oli varaton, niin kunta. Mitään perintöä ei tietenkään tule, koska ei ole mitään perittävääkään, mutta ei omaisen tarvitse omasta pussistaan mitään maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on velkainen kuolinpesä niin silloin kuolinpesä haetaan konkurssiin. Valtio hoitaa koruttomat hautajaiset ja sillä selvä. Ei ketään voi pakottaa maksamaan toisen hautajaisia saati niitä järjestämään jos ei halua

Nykyisin ylivelkaista kuolinpesää ei tarvitse hakea konkurssiin muuten kuin poikkeustilanteissa (esim. vainajalla on ollut yritys, jolla on kyllä merkittävä määrä omaisuutta, mutta velkaa sitä enemmän). Normaalitilanteessa riittää, että velkojille lähetetään perukirja, josta näkyy, että velkaa on, mutta ei omaisuutta. Kaikki velkojat eivät edes vaadi perukirjaa, vaan osalle riittää se, että ottaa yhteyttä ja selittää tilanteen.

Jos vainajalta jäi edes jotain omaisuutta, niin ensisijaisesti siitä maksetaan hautajais- ja perunkirjoituskulut. Jos tämän jälkeen jäi vielä jotain, niin siitä maksetaan vainajan velkojille velkojen mukaisesssa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Voi perkele minkä teki kun meni kuolemaan.

Entä itsesi kohdalla?

Itseäni vähän pelottaa sama asia kun isäni on arvottoman tavaran hamstraaja. 

Vierailija kirjoitti:

Yleinen kunnallinen oikeusaputoimisto, josta saa apua perunkirjoitukseen. 

Kunnalliset palvelut, joissa tavarat lastataan kastopaikalle tai hyväkuntoiset kierrätykseen. Maksaa toki, mutta ei nyt niin paljon. 

Jos ei ole energiaa eikä rahaa maksaa niin eipä nuo kauheasti auta. Mikäli mahdollista, kannattaa vain luopua perinnöstä niin kunta tai joku taho sitten maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos vainajalta jäi edes jotain omaisuutta, niin ensisijaisesti siitä maksetaan hautajais- ja perunkirjoituskulut. Jos tämän jälkeen jäi vielä jotain, niin siitä maksetaan vainajan velkojille velkojen mukaisesssa suhtee

onhan sitä omaisuutta vaikka muille jakaa. Mutta miten sen arvoa laskea kun kaikki on haisevassa hamstraustalossa? Kuka sen arvon määrittelee? Kuka kaivaa rojun seasta ne arvokkaat astiastot? Tai kodinkoneet jotka ovat vielä avaamattomia mutta perua jostain ysäriltä? tai jos kaikelle lyö vaan nollahintalapun ja nakkaa keräyslavalle ja siihen tuleekin joku viemään kamat torimyyntiin

Kenelle perinnöstä voi luopua jos on kuolinpesän ainoa osakas? Silloin pitäisi myös selvittää lesken varat ja velat, kun joutuu tekemään perunkirjoituksen.

Entä jos leski ei ole yhteistyöhaluinen asioiden selvittämiseen, koska hän on myös ulosotossa ja välit ovat menneet? Silloin ei saisi tehtyä perunkirjoitusta mitenkään, ainakaan totuudenmukaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vainajalta jäi edes jotain omaisuutta, niin ensisijaisesti siitä maksetaan hautajais- ja perunkirjoituskulut. Jos tämän jälkeen jäi vielä jotain, niin siitä maksetaan vainajan velkojille velkojen mukaisesssa suhtee

 

onhan sitä omaisuutta vaikka muille jakaa. Mutta miten sen arvoa laskea kun kaikki on haisevassa hamstraustalossa? Kuka sen arvon määrittelee? Kuka kaivaa rojun seasta ne arvokkaat astiastot? Tai kodinkoneet jotka ovat vielä avaamattomia mutta perua jostain ysäriltä? tai jos kaikelle lyö vaan nollahintalapun ja nakkaa keräyslavalle ja siihen tuleekin joku viemään kamat torimyyntiin

Ei normaalille koti-irtaimistolle, kuten astioille, huonekaluille tai kodinkoneille (vaikka olisivat avaamattomissa pakkauksissa) lasketa perunkirjoituksessa mitään arvoa. Eri asia on sitten arvotaide tai arvokkaat korut. Appiukkoni kuollessa perunkirjoituksen tehnyt lakimies halusi myös punnita hopea-astiat ja laskea niille arvon hopean kilohinnan perusteella, mutta käsittääkseni nykyisin tehdään näin vain harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Aika monia asioita voi ulkoistaa, jos on halukas maksamaan siitä. 

Suosittelen. Olin ihan rikki mieheni kuoleman jälkeen. Palkkasin firman, joka tyhjensi ja siivosi entisen asunnon ja hoiti minun muuttoni pikkukaksioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vainajalta jäi edes jotain omaisuutta, niin ensisijaisesti siitä maksetaan hautajais- ja perunkirjoituskulut. Jos tämän jälkeen jäi vielä jotain, niin siitä maksetaan vainajan velkojille velkojen mukaisesssa suhtee

 

onhan sitä omaisuutta vaikka muille jakaa. Mutta miten sen arvoa laskea kun kaikki on haisevassa hamstraustalossa? Kuka sen arvon määrittelee? Kuka kaivaa rojun seasta ne arvokkaat astiastot? Tai kodinkoneet jotka ovat vielä avaamattomia mutta perua jostain ysäriltä? tai jos kaikelle lyö vaan nollahintalapun ja nakkaa keräyslavalle ja siihen tuleekin joku viemään kamat torimyyntiin

Ei normaalille koti-irtaimistolle, kuten astioille, huonekaluille tai kodinkoneille (vaikka olisivat avaamattomissa pakkauksissa) lasketa perunkirjoituksessa mitään arvoa. Eri asia on sitten arv

Juuri näin. Meillä oli just loppuvuodesta perunkirjoitus (jonka hoiti juristi) ja olikohan se nyt 5000€ vai jopa enemmän, mikä yksittäisellä esineellä piti olla arvoa, jotta se olisi pitänyt laskea vainajan varoiksi. Mun vanhemmillani on aika paljon designeä, mutta esimerkiksi yksi lasimaljakko, jonka arvo on noin 3000€, niin sekin laskettiin ihan vaan normaaliin koti-irtaimistoon eikä sen arvoa tarvinnut ilmoittaa vainajan varallisuuteen kuuluvaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kenelle perinnöstä voi luopua jos on kuolinpesän ainoa osakas? Silloin pitäisi myös selvittää lesken varat ja velat, kun joutuu tekemään perunkirjoituksen.

Entä jos leski ei ole yhteistyöhaluinen asioiden selvittämiseen, koska hän on myös ulosotossa ja välit ovat menneet? Silloin ei saisi tehtyä perunkirjoitusta mitenkään, ainakaan totuudenmukaista.

Jos luovut perinnöstä, niin perintö menee sille, jolle se menisi, jos olisit kuollut. Käytännössä se menee seuraavasta listasta ensimmäiselle, joka sinulla on olemassa ja hengissä:

1. Lapsesi

2. Aviopuolisosi

3. Vanhempasi

4. Sisaruksesi ja sisarpuolesi (tai kuolleen sisaruksen lapset)

5. Isovanhempasi

6. Tätisi, setäsi ja enosi

Tämä on vähän yksinkertaistettu eli en ole esim. selittänyt erikseen tilannetta, jossa toinen isovanhempi elää ja toinenvon kuollut.

Mutta jos ketään listan henkilöistä ei ole elossa, perintö menee valtiolle.

Hankalan lesken osalta kannattaa kysyä neuvoja juristilta. Kyllä perunkirjoitus saadaan tehtyä tavalla tai toisella. 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos leski ei ole yhteistyöhaluinen asioiden selvittämiseen, koska hän on myös ulosotossa ja välit ovat menneet? Silloin ei saisi tehtyä perunkirjoitusta mitenkään, ainakaan totuudenmukaista.

Jos leski on ulosotossa, niin tiedot hänen ulosotossa olevista veloistaan saa ulosottorekisteristä, joka on julkinen. Sieltä toimittajatkin poimivat tietonsa julkkisten ulosottoveloista ip-lehtiin.

Vaikka tuossa jokin lesken velka jäisikin pois perukirjasta, niin käytännössä sillä ei ole merkitystä niin kauan kuin perukirjassa lesken velat ovat suuremmat kuin lesken omaisuus. Lesken varat ja velat luetellaan perukirjassa tasingon laskemiseksi, ja sen kannalta on täysin sama, onko leskellä velkaa enemmän kuin omaisuutta tuhat vai miljoona euroa.

Nro kaksi kirjoittaa ihan asiaa, turha mollata.

Vierailija kirjoitti:

Ääliömäinen kysymys. Ensinnäkin: et voi ajatella että JOS läheinen kuolee. Pitää ajatella että KUN läheinen kuolee. Vai ajattelitko itse kuolla ensimmäisenä? Kuka sinun sotkusi siivoaa? Toisaalta, eihän sinua kiinnosta millainen jälki sinusta jää.

Minulta kuoli aikuinen lapsi. Pakko minun oli hoitaa hänen asiansa samaan aikaan kun tein omaa työtäni. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Hänen isänsä kieltäytyi osallistumasta asunnon tyhjentämiseen, paperisotaan, hautajaisten järjestämiseen ja perunkirjoitukseen. Sain vain valtakirjan jonka pankit ja vakuutusyhtiöt vaativat.

Oma kuolinsiivous kannattaa aloittaa eläessä. Koskee tavaran lisäksi myös raha-asioita.

No nyt on katkeraa kiukkua.

Meneppä puhumaan ammattilaisten kanssa, niin pääset eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää miksi se vainajan asioiden hoitaminen tuntuu edelleen olevan niin helvetin vaikeaa mitä muiden kokemuksia seurannut. Miksi edelleen vuonna 2025 pitää omaisen kuin 1800-luvulla mennä hattu kourassa firman tiskille kertomaan että heidän asiakkaansa on kuollut.

Omaiseni kuoli noin 1,5 vuotta sitten. Minä hoidin kaikki järjestelyt. Asiat hoituivat paljon helpommin kuin mitä olin etukäteen lukemieni juttujen perusteella kuvitellut. Tiskillä kävin jonottamassa ainoastaan teleoperaattorin tiskillä, jotta saisin kännykkäliittymän suljettua. Vainajan pääasiallisessa tilipankissa kävin kaksi kertaa, koska pankin lakimies hoiti perunkirjoituksen, mutta jonottaa ei tarvinnut, koska olin varannut ajan etukäteen. Lisäksi tarvittiin yksi käynti vainajan toisessa tilipankissa, jotta saimme siirrettyä siellä olleet rahat perillisten tileille.

Kaikki muu hoitui netin kautta. No,

Aika paljon tuossakin vaikuttaa olleen puuhaa ja useassa paikassa joutunut juoksemaan.