Lue keskustelun säännöt.
Miksi pilata aina yhteinen aika??
18.01.2025 |
Miksi miesten pitää ajatella aina pelkästään kikkelillä?
Appivanhemmilla on mökki tahkolla ja ottavat näin talvisin vähintään kerran kuukaudessa meidän teini-ikäiset lapset viikonlopuksi. Tämä on todella mukavaa ja arvostan kovasti.
Tähän liittyy kuitenkin aina sama ongelma, miehen mielessä ei liiku mikään muu kuin oma kikkeli ja seksi. Lisäksi mennään aina saman kaavan mukaan; mies tekee jotain herkkua, ostaa punkkua tai kuoharia ja latsotaan leffaa. Vaihtoehtoisesti mies varannut raflan tai jopa hotellin.
Kaikki tuo on aivan ihanaa, mutta oikeasti tähdätään vain ja ainoastaan seksiin. Stressaannun jo valmiiksi kun näen miehen aloittavan nämä "valmistelut". En ole seksiä vastaan, mutta voin olla aivan hyvin tässä iässä jo ilmankin. Arvostan enemmän omaa rauhaa kuin jotain nuorisopupuilua.
Jos edes joskus kävisi niin, että mies tekisi nämä perinteiset ja valitettavan ennalta-arvattavat toimet, eikä sitten ehdottaisikaan missään vaiheessa seksiä, voisi seksiä joskus ollakin. Mutta ei, aina sama kaava eli minua yritetään pehmittää ja sitten tulee seksivaatimus. Pari kolme tällaista viikonloppua peräkkäin ilman seksiä, voisi kääntää ajatukseni pois pakkoseksistä, jolloin tosiaan oma halukin voisi herätä.
Yleensä mies ottaa nokkiinsa jos ei sunnuntaiaamunakaan ole saanut haluamaansa jyystöä, mutta tällä kertaa näköjään vedettiin herne nenään jo lauantaiaamuna. Mikä ihme ettei miehet voi ajatella parisuhdeaikaa ilman seksipäämäärää? Kun kaava toistaa itseään, niin jo nämä viikonloppuvalmistelut saavat minun seksihalut kuolemaan 100% varmasti.
Kommentit (1899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitäkin vaivaa?? EN OLE SEKSIVASTAINEN FRIGIDI!!!
En vain halua että kaikki minuun kohdistettu huomio miehen puolesta tähtäisi vain seksiin, niin kuin nyt asia on. Ja teidän mielestä asia on fine, jos ainoa elin jolla mies ajattelee on muna?
Ap
Miehille seksi=rakkautta
Voi, voi on myös paljon miehiä joille seksi ei ole rakkautta. Syystä, että heillä ei ota eteen. Potenssiongelmista kärsiviä miehiä on paljon ja he eivät halua enää seksi ollenkaan. Luulen, että tämä haluttomuus pitkässä parisuhteessa on aika "fifti/sixsti".
Eikä siinäkään ole mitään väärää, jos kokee seksin rakkaudenosoituksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut miehelle usein etten halua/jaksa seksi nyt viikonloppuna, mutta siitä huolimatta koen että minua painostetaan siihen ja jos en anna, möksähdetään.
Ap
Myös tuo viittaa narismiin/ muuhun luonnevikaan.
Viittaa haluttomuuteen. On sanonut kumppanilleen USEIN, ettei jaksa seksiä. Eli kuinka usein itse asiassa jaksaisi? Kerran viikossa? Kerran kahdessa viikossa? Kerran kuussa? Kerran vuodessa? Kerran vuosikymmenessä?
Yhteinen seksi on asia, jota parin pitää yhdessä ylläpitää. Muuten se johtaa tuohon, että suhteen seksi loppuu. Toinen kokee itsensä torjutuksi ja epähaluttavaksi. Läheisyys vähenee muutenkin, muita aletaan katsella ja ihastutaan muihin. Haluttomuus on ongelma, lopun alkua. T. nainen
Ti
Seksin haluaminen ei ole luonnevikaista vaan normaalia. Se tässä pitäisi ymmärtää.
Suosittelen yhdessä sovittuja säännöllisiä seksikertoja tai suhteen avaamista tai eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa raskasta paskaa koko aloitus.
Ei ollut paskaa. Itse olen aikoinani kärsinyt pakkoseksistä (raiskaus?) ja luulenpa, että myös äitini ja mummoni ovat käyneet saman läpi. Enää en koskaan suostu seksiin painostuksen edessä, en harrasta seksiä milloinkaan vain miellyttääkseni toista. Tästä periaatteesta en lipsu.
Melkoinen suku teillä jos kaikkien seksielämää määrittelevät ylisukupolviset kokemukset raiskauksista.
No itse asiassa tuo on aika yleistä suomalaista seksuaalihistoriaa, naisen halua ei oo paljon kyselty. Seksi on ollut velvollisuus, josta ei lainkaan mukaan oo ollut oikeutta kieltäytyä.
Juuri näin. Minun isoäitini synnytti 11 lasta pihasaunassaan 30-40-luvulla. Mitäpä luulette, että kuinka seksinhimoinen oli jatkuvan raskauden pelossa. No, se oli oltava, kun mies halusi keppinsä kolistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa raskasta paskaa koko aloitus.
Ei ollut paskaa. Itse olen aikoinani kärsinyt pakkoseksistä (raiskaus?) ja luulenpa, että myös äitini ja mummoni ovat käyneet saman läpi. Enää en koskaan suostu seksiin painostuksen edessä, en harrasta seksiä milloinkaan vain miellyttääkseni toista. Tästä periaatteesta en lipsu.
Melkoinen suku teillä jos kaikkien seksielämää määrittelevät ylisukupolviset kokemukset raiskauksista.
No itse asiassa tuo on aika yleistä suomalaista seksuaalihistoriaa, naisen halua ei oo paljon kyselty. Seksi on ollut velvollisuus, josta ei lainkaan mukaan oo ollut oikeutta kieltäytyä.
Ei mun mummon seksielämä silti määrittele
Ei tietenkään, mut nää asiat vaikuttaa meidän kulttuurissa ja seksiin liittyvissä asenteissa. Ja se toki on aina hyvä, jos itselle ei oo suvun traumat siirtyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa raskasta paskaa koko aloitus.
Ei ollut paskaa. Itse olen aikoinani kärsinyt pakkoseksistä (raiskaus?) ja luulenpa, että myös äitini ja mummoni ovat käyneet saman läpi. Enää en koskaan suostu seksiin painostuksen edessä, en harrasta seksiä milloinkaan vain miellyttääkseni toista. Tästä periaatteesta en lipsu.
Melkoinen suku teillä jos kaikkien seksielämää määrittelevät ylisukupolviset kokemukset raiskauksista.
No itse asiassa tuo on aika yleistä suomalaista seksuaalihistoriaa, naisen halua ei oo paljon kyselty. Seksi on ollut velvollisuus, josta ei lainkaan mukaan oo ollut oikeutta kieltäytyä.
Ei mun mummon seksielämä silti määrittele
Ei kai hänkään sitä sanonut itselleen tapahtuneen siksi, että arvelee äitinsä ja mummonsa joutuneen kokemaan samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun saat vähän ikää niin ymmärtänet miksi. Miehet ja naiset on erilaisia. Naisen halut haihtuu helpommin pitkässä parisuhteessa, miehen taas ei. Kumpikaan ei ole väärin.
Mihin miehen pitäisi halunsa lykätä kun ne tulee pintaan, jollei kohdistaa niitä vaimoonsa? Pitääkö hänen todellakin tukahduttaa ne hammasta purren, tuntea syyllisyyttä ja häpeää että hormonit vielä jyllää?
Puhuisitko samoin jos olisit se seksin puutteessa kärsivä puoliso, tai edes se joka on odottanut yhteiseltä lomalta myös yhteisiä hetkiä? Luulen että vuodattaisit täällä miten mies pihtaa ja sinun kuuluu päästä baanalle etsimään korvikkeita ettet kuihdu puutteeseen?
Jollet voi harrastaa seksiä niin anna miehen mennä ja etsiä sitä muualta. Kaikki muu on epäreilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa raskasta paskaa koko aloitus.
Ei ollut paskaa. Itse olen aikoinani kärsinyt pakkoseksistä (raiskaus?) ja luulenpa, että myös äitini ja mummoni ovat käyneet saman läpi. Enää en koskaan suostu seksiin painostuksen edessä, en harrasta seksiä milloinkaan vain miellyttääkseni toista. Tästä periaatteesta en lipsu.
Melkoinen suku teillä jos kaikkien seksielämää määrittelevät ylisukupolviset kokemukset raiskauksista.
No itse asiassa tuo on aika yleistä suomalaista seksuaalihistoriaa, naisen halua ei oo paljon kyselty. Seksi on ollut velvollisuus, josta ei lainkaan mukaan oo ollut oikeutta kieltäytyä.
Juuri näin. Minun isoäitini synnytti 11 last
Onko silti järkeä uhriutua mummonsa kokemusten perusteella? Mun mummoa hakattiin kotona, olisiko mun pitänyt mennä parisuhteeseen jossa hakataan? Tai jos olisin sellaiseen päätynyt, olisiko se suoraa seurausta mummoni kokemuksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut miehelle usein etten halua/jaksa seksi nyt viikonloppuna, mutta siitä huolimatta koen että minua painostetaan siihen ja jos en anna, möksähdetään.
Ap
Myös tuo viittaa narismiin/ muuhun luonnevikaan.
Viittaa haluttomuuteen. On sanonut kumppanilleen USEIN, ettei jaksa seksiä. Eli kuinka usein itse asiassa jaksaisi? Kerran viikossa? Kerran kahdessa viikossa? Kerran kuussa? Kerran vuodessa? Kerran vuosikymmenessä?
Yhteinen seksi on asia, jota parin pitää yhdessä ylläpitää. Muuten se johtaa tuohon, että suhteen seksi loppuu. Toinen kokee itsensä torjutuksi ja epähaluttavaksi. Läheisyys vähenee muutenkin, muita aletaan katsella ja ihastutaan muihin. Haluttomuus on ongelma
Seksin haluaminen ei ole luonnevikaista vaan normaalia. Se tässä pitäisi ymmärtää.
Suosittelen yhdessä sovittuja säännöllisiä seksikertoja tai suhteen avaamista tai eroa.
Painostaminen, mököttäminen, keskustelukyvyttömyys, kylmäksi muuttiminen ja esineellistäminen on tunne/luonne/persooallisuusvikaisuutta.
Seksin haluaminen ja siitä kieltäytyminen ovat molemmat normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa raskasta paskaa koko aloitus.
Ei ollut paskaa. Itse olen aikoinani kärsinyt pakkoseksistä (raiskaus?) ja luulenpa, että myös äitini ja mummoni ovat käyneet saman läpi. Enää en koskaan suostu seksiin painostuksen edessä, en harrasta seksiä milloinkaan vain miellyttääkseni toista. Tästä periaatteesta en lipsu.
Melkoinen suku teillä jos kaikkien seksielämää määrittelevät ylisukupolviset kokemukset raiskauksista.
No itse asiassa tuo on aika yleistä suomalaista seksuaalihistoriaa, naisen halua ei oo paljon kyselty. Seksi on ollut velvollisuus, josta ei lainkaan mukaan oo ollut oikeutta kieltäytyä.
Kaikille jotkut traumat siirtyy, en mä silti käsitä miten ap:n asenne seksiin selittyy sillä. Että pysytään suhteessa jossa kokee noin, koska mahdollisesti mummolla ei ollut mitään vaihtoehtoja?? Kuulostaa vastuuttomalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tiedätkö, seksi luonnevikaisen kanssa on niin paskaa, ettei se oikeastaan edes ole seksiä ja siksi toinen osapuoli muuttuu haluttomaksi SITÄ ihmistä kohtaan, ei kaikkia maailman ihmisiä."
Puoliso hemmottelee (hemmottelee, ei riko tavaroita tai huuda) halutonta puolisoa. Saa silloinkin torjuntaa osakseen. Harmittaa. Tulee haukutuksi vielä luonnevikaiseksi, koska haluaa suhteelta normaalia suhteeseen kuuluvaa asiaa. Ei ihan täsmää. Onko se sitten ok, että toinen hankkii salasuhteen seksiä varten, jotta toinen voi rauhassa olla osallistumatta seksiin?
Toivottavasti miehesi löytää hupia muualta ja antaa sinun olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun saat vähän ikää niin ymmärtänet miksi. Miehet ja naiset on erilaisia. Naisen halut haihtuu helpommin pitkässä parisuhteessa, miehen taas ei. Kumpikaan ei ole väärin.
Mihin miehen pitäisi halunsa lykätä kun ne tulee pintaan, jollei kohdistaa niitä vaimoonsa? Pitääkö hänen todellakin tukahduttaa ne hammasta purren, tuntea syyllisyyttä ja häpeää että hormonit vielä jyllää?
Puhuisitko samoin jos olisit se seksin puutteessa kärsivä puoliso, tai edes se joka on odottanut yhteiseltä lomalta myös yhteisiä hetkiä? Luulen että vuodattaisit täällä miten mies pihtaa ja sinun kuuluu päästä baanalle etsimään korvikkeita ettet kuihdu puutteeseen?
Jollet voi harrastaa seksiä niin anna miehen mennä ja etsiä sitä muualta. Kaikki muu on epäreilua.
Ah, ihanan muumioitunut asenne. Miehet vs naiset, just joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa raskasta paskaa koko aloitus.
Ei ollut paskaa. Itse olen aikoinani kärsinyt pakkoseksistä (raiskaus?) ja luulenpa, että myös äitini ja mummoni ovat käyneet saman läpi. Enää en koskaan suostu seksiin painostuksen edessä, en harrasta seksiä milloinkaan vain miellyttääkseni toista. Tästä periaatteesta en lipsu.
Melkoinen suku teillä jos kaikkien seksielämää määrittelevät ylisukupolviset kokemukset raiskauksista.
No itse asiassa tuo on aika yleistä suomalaista seksuaalihistoriaa, naisen halua ei oo paljon kyselty. Seksi on ollut velvollisuus, josta ei lainkaan mukaan oo ollut oikeutta kieltäytyä.
Äidin seksuaalihistoria voi vaikuttaa sillä tavalla, että jos isä on narsisti, äiti on todennäköisesti joutunut kestämään jotain epämiellyttävää seksin saralla ja tyttölapsi taas on kasvanut tuollaisessa perheessä, jolloin hän ei osaa pitää puoliaan narsisteja vastaan eikä välttämättä edes tajua, mikä on sallittu riman korkeus ja rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa raskasta paskaa koko aloitus.
Ei ollut paskaa. Itse olen aikoinani kärsinyt pakkoseksistä (raiskaus?) ja luulenpa, että myös äitini ja mummoni ovat käyneet saman läpi. Enää en koskaan suostu seksiin painostuksen edessä, en harrasta seksiä milloinkaan vain miellyttääkseni toista. Tästä periaatteesta en lipsu.
Melkoinen suku teillä jos kaikkien seksielämää määrittelevät ylisukupolviset kokemukset raiskauksista.
No itse asiassa tuo on aika yleistä suomalaista seksuaalihistoriaa, naisen halua ei oo paljon kyselty. Seksi on ollut velvollisuus, josta ei lainkaan mukaan
Harva kasvaa pelkästään perheensä ympäröimänä. Vaikutteita tulee muualtakin. Terapia on mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Kun saat vähän ikää niin ymmärtänet miksi. Miehet ja naiset on erilaisia. Naisen halut haihtuu helpommin pitkässä parisuhteessa, miehen taas ei. Kumpikaan ei ole väärin.
Mihin miehen pitäisi halunsa lykätä kun ne tulee pintaan, jollei kohdistaa niitä vaimoonsa? Pitääkö hänen todellakin tukahduttaa ne hammasta purren, tuntea syyllisyyttä ja häpeää että hormonit vielä jyllää?
Puhuisitko samoin jos olisit se seksin puutteessa kärsivä puoliso, tai edes se joka on odottanut yhteiseltä lomalta myös yhteisiä hetkiä? Luulen että vuodattaisit täällä miten mies pihtaa ja sinun kuuluu päästä baanalle etsimään korvikkeita ettet kuihdu puutteeseen?
Jollet voi harrastaa seksiä niin anna miehen mennä ja etsiä sitä muualta. Kaikki muu on epäreilua.
Olen jättänyt lopulta miehen seksin puutteeseen. Silti en ole kertaakaan mököttänyt, painostanut, muuttunut kylmäksi jne. Olen ihan rauhallisesti kertonut tarpeistani useamman kerran ja kertonut, etten voi jäädä suhteeseen, jossa seksuaalisiin tarpeisiini ei vastata. Olen myös joskus itkenyt sitä, etten saa riittävää kosketusta (mies ei välttämättä tiennyt itkun syytä tai sitten tiesi). Ja vuosi eron jälkeen mies pyysi anteeksi sitä, ettei ollut harrastanut kanssani kunnolla seksiä.
Monelle se tuntuu kylmältä rätiltä vasten kasvoja, ettei edes vapaalla lomahetkenä kumppania kiinnosta seksi. Kaikesta panostuksesta huolimatta. Sympatiani ovat tuon miehen puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa raskasta paskaa koko aloitus.
Ei ollut paskaa. Itse olen aikoinani kärsinyt pakkoseksistä (raiskaus?) ja luulenpa, että myös äitini ja mummoni ovat käyneet saman läpi. Enää en koskaan suostu seksiin painostuksen edessä, en harrasta seksiä milloinkaan vain miellyttääkseni toista. Tästä periaatteesta en lipsu.
Melkoinen suku teillä jos kaikkien seksielämää määrittelevät ylisukupolviset kokemukset raiskauksista.
No itse asiassa tuo on aika yleistä suomalaista seksuaalihistoriaa, naisen halua ei oo paljon kyselty. Seksi on ollut velvollisuus, josta ei lainkaan mukaan oo ollut oikeutta kieltäytyä.
No mun havaintojeni mukaan ne jotka reflektoi näitä asioita, usein ei enää päädykään vastaaviin tilanteisiin.
Sit taas ne, jotka kiistää sukuhistoriansa vaikutuksen, päätyy toistamaan sitä ja ovat aina yhtä yllättyneitä, että hups, eihän tuo ollut nähtävissä.
Ymmärräm aloittajan kannan osittain. Mutta kuten itsekin sanoit, että useana viikonloppuna et jaksa seksiä ja kieltäydyt. Mies silloin mököttää. Sitten kun mies yrittää vapaata viikonloppua ja järjestää sen niin silloinkaan ei seksi onnistu. Milloin olisi sopiva aika seksille? On oikeus kieltäytyä, mutta on oikeus seksiä toisen myös haluta.
Oletan, että arjessa ei ole kovin paljon spontaania aikaa tai hetkiä seksille. Silloin se menee hiukan pakostakin siihen, että seksiä odotetaan olevan jonain muuna aikana, kuten nyt "hemmoteluviikonloppuna". Ymmärrän tässä nyt myös miestäsi. Hän ei tee tavallaan mitään väärin kun olettaa seksin kuuluvan siihen kokonaisuuteen.
Jos seksistä ja seksihetkistä tehdään liian monimutkaisia niin silloin niistä myös monimutkaisia tulee. Ja silloin usein molemmat kärsii. Aloittaja tekee hemmottelusta liian monimutkaista miettimällä syitä miksi mies hemmottelee. Anna nyt miehen jukolauta vapaasti hemmotella, nauti, ota se vastaan ilman sen syvempiä mietintöjä. Lepää, syö ja juo. Mutta anna itsellesi lupa nauttia myös seksistä miehen kanssa. Älä kontrolloi itseäsi (ja miestä) miettimällä "syitä". Ellei alitajunassasi ole tarkoitus kontrolloida tai pantata.
Tulee myös mieleen joku katkeruus miestä ja/tai omaa elämääsi kohtaan. Onko taustalla joku syy, että et anna miehellesi oikeutta nauttia seksistä kun joku asia kaihertaa, ettei mies ole "ansainnut" seksiä. Kun olet noin vastahankaan, että mies "ostaa" hemmottelulla seksiä jota et halua hänelle "antaa". Se ei ole ihan tavanomainen ajattelutapa avioliitossa. Tai saattaa olla, mutta ei ole sille hyväksi.
Joku muu kuin pelkkä hemmotteluviikonloppu on nyt tässä takana. Joko olet totaalisti kyllästynyt mieheen ja seksiin. Silloinhan mikään ei auta, mikään miehen tekeminen ei ole oikein seksiä saadakseen. Muuna kuin sinun ajoittamanasi ajankohtana. Sillon se pitäisi rehellisesti molemmille tunnustaa ja tehdä valintoja ja ratkaisuja. Ennenkuin katkeroidutte molemmat.
Jos tunteita ja haluja ihan oikeasti vielä miestä kohtaan on niin tuo poteroituminen on mennyt aika vahvaksi, ilmeisesti kummakllakin, ja se pitäisi saada selvitettyä miksi näin on ja voiko sen vielä purkaa. Poteroitumiseksi minä nyt näen tuon tilanteenne.
Keinoa jolla sen voi purkaa ei täällä ole, kun emme tiedä taustoja siihen. Nyt keskustellaan vaan lopputuloksesta mihin on nyt sitten päädytty. Mutta emme sitä mikä on tuohon johtanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa raskasta paskaa koko aloitus.
Ei ollut paskaa. Itse olen aikoinani kärsinyt pakkoseksistä (raiskaus?) ja luulenpa, että myös äitini ja mummoni ovat käyneet saman läpi. Enää en koskaan suostu seksiin painostuksen edessä, en harrasta seksiä milloinkaan vain miellyttääkseni toista. Tästä periaatteesta en lipsu.
Melkoinen suku teillä jos kaikkien seksielämää määrittelevät ylisukupolviset kokemukset raiskauksista.
No itse asiassa tuo on aika yleistä suomalaista seksuaalihistoriaa, naisen halua ei oo paljon kyselty. Seksi on ollut velvollisuus, josta ei lainkaan mukaan
Kukas täällä on vaikutusta kiistänyt? Päinvastoin sanoin, että kaikilla jotain on ja terapiaan kannattaa hakeutua. Aikamoista sanojen vääristelyä jotta saa esitettyä haluamansa argumentin.
Ei mun mummon seksielämä silti määrittele mun seksielämää. Ei tarvitse käydä itse raiskausta läpi siksi että isomummolla ei ollut käytännössä mahdollisuutta avioeroon ja mies oli sodasta traumatisoitunut.