Miksi aloitteen tekeminen on niin vaikeaa naisille?

Vierailija kirjoitti:

Naisten aloitteiden tekemättömyys on ongelma vain pelkurimiehille. 

Lyhyesti ja ytimekkäästi, näin se on. 

11 sivua syitä ja selityksiä miksi nainen ei vain voi tehdä aloitetta ja se on miehen vastuu :D

mies ehdottaa, nainen hylkää tai hyväksyy

Eikö ole väärin, että pullukka nainen etsii tasokasta miestä kumppaniksi? Jos ajatellaan asiaa kylmän rationaalisesti, eikö olisi reilumpaa, että jokainen etsisi kumppanin omasta "sarjastaan"? Tämä ajatus nousee usein esiin, kun puhutaan ulkonäöstä ja statuksesta. Jos nainen ei itse vastaa yleisiä kauneusihanteita, miksi hänen tulisi silti odottaa saavansa kumppaniksi niin sanotusti "tasokkaan" miehen eli hyvännäköisen, menestyvän ja itsevarman?

Olisiko oikeudenmukaisempaa, että pullukka nainen suuntaisi katseensa alhaisen tason miehiin, jotka jakavat samat realiteetit hänen kanssaan? Onhan tasapainoisessa parisuhteessa usein tärkeää, että molemmat osapuolet kokevat olevansa samalla viivalla. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole väärin, että pullukka nainen etsii tasokasta miestä kumppaniksi? Jos ajatellaan asiaa kylmän rationaalisesti, eikö olisi reilumpaa, että jokainen etsisi kumppanin omasta "sarjastaan"? Tämä ajatus nousee usein esiin, kun puhutaan ulkonäöstä ja statuksesta. Jos nainen ei itse vastaa yleisiä kauneusihanteita, miksi hänen tulisi silti odottaa saavansa kumppaniksi niin sanotusti "tasokkaan" miehen eli hyvännäköisen, menestyvän ja itsevarman?

Olisiko oikeudenmukaisempaa, että pullukka nainen suuntaisi katseensa alhaisen tason miehiin, jotka jakavat samat realiteetit hänen kanssaan? Onhan tasapainoisessa parisuhteessa usein tärkeää, että molemmat osapuolet kokevat olevansa samalla viivalla. 

Voi sentään,  kun ne alhaisen tason miehet luulevat olevansa hyviä miehiä, eivätkä he missään tapauksessa halua pullukkanaista. He pelkäävät vähintäänkin kaverien kommentteja. Eli miehet ovat ainakin yhtä hypergamisia kuin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Juu, mutta kauaa ei tarvitse etsiä löytääkseen miehen, jonka mielestä ne aloitteet ovat huippujuttu mutta niitä saa tehdä vain yhdelle eli hänelle. Täälläkin on paljon miehiä, joiden mielestä naisen pitää olla suurin piirtein neitsyt suhteeseen mennessään. Eli naisen täytyy pitää todella tarkkaa harkintaa kenelle sen aloitteen tekee, kun onnistunut aloite kuitenkin sitten muiden miesten mielestä laskee sitä kuuluisaa markkina-arvoa? Ei se ole sitten ihme jos nainen ei niitä kovin usein tee."



Meinaat, että nainen on imarreltu jos teen aloitteen viidelle muulle ennen häntä ja käyn kahvilla kahden muun kanssa hänen tapailun aikaan, vai mikä tässä oli pointtina? 

 

Tuntuu olevan yllättävän kipeä paikka B-tyypin naisille, että muitakin kuin jännämiehiä pitäisi kohdella kuten ihmisiä eikä katsoa nokan vartta pitkin. Sanokaapa tyypin B naiset, miksi haluatte seurustella vanhempana niiden miesten kanssa, joita de facto halveksitte nuorempana?

Onko sinulla kotona näitä B-tyypin naisia paperinukkeina, vai mistä heitä löydät?

Minulla

-ei ole lapsia, enkä halua

-on nelikymppisenä tavattu miesystävä, joka on minua hieman lyhyempi ja kalju

-miehellä oli tyttöystävä parikymppisenä, mukava nainen, olen tavannut, ja niin mieskin minun eksäni

-miehellä on aina ollut useampi ottaja, vaikka hän on alle 170 cm ja aivan keskituloinen, 

-koska hän on fiksu ja mukava, eikä lainkaan katkera 💡💡💡

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole väärin, että pullukka nainen etsii tasokasta miestä kumppaniksi? Jos ajatellaan asiaa kylmän rationaalisesti, eikö olisi reilumpaa, että jokainen etsisi kumppanin omasta "sarjastaan"? Tämä ajatus nousee usein esiin, kun puhutaan ulkonäöstä ja statuksesta. Jos nainen ei itse vastaa yleisiä kauneusihanteita, miksi hänen tulisi silti odottaa saavansa kumppaniksi niin sanotusti "tasokkaan" miehen eli hyvännäköisen, menestyvän ja itsevarman?

Olisiko oikeudenmukaisempaa, että pullukka nainen suuntaisi katseensa alhaisen tason miehiin, jotka jakavat samat realiteetit hänen kanssaan? Onhan tasapainoisessa parisuhteessa usein tärkeää, että molemmat osapuolet kokevat olevansa samalla viivalla. 

Onko oikein vai väärin, että hoikka mies teki minulle pullukalle aloitteen, ja päädyimme yhteen? 😇

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikeaa tehdä aloitetta. Se on ihan helvetin helppoa. Mutta en mä tietenkään kelle tahansa tee. Mähän en ole mies, jolle lähtökohtaisesti kaikki kelpaa.

N

Jos se on helppoa, niin sitten sinulla ei ole ollut koskaan tunteita pelissä.

Olen perusnäytti, sosiaalinen, koulutettu (lis.), luonteeltani iloinen, normaalipainoinen/-pituinen, 40-vuotias nainen. Eronnut neljä vuotta siten, lapsi on jo aikuinen. En käy baareissa, mutta muuten olen töiden lisäksi kovasti liikkeellä: käyn salilla, luonnossa, kahviloissa, kirjastossa, näyttelyissä jne. Viikottain otan kontaktia (juttelen) uusille miehille, jotka herättävät kiinnostukseni. Olen muutenkin sosiaalinen ja haluan tutustua uusiin ihmisiin, koska uudet tuttavuudet ovat mielenkiintoisia ja hyvät keskustelut saavat hyvälle mielelle + avartavat maailmankuvaa.

Tuttavat (eivät siis lähimmät ystävät, jotka tietävät todellisen tilanteen) luulevat/sanovat, että minulla riittää varmasti vientiä ja olettavat, että vähintäänkin seurustelen. No, en ole ollut eroni jälkeen vielä yksilläkään treffeillä, eikä kukaan ole antanut vihjettäkään siihen suuntaan, että haluaisi tutustua paremmin. Turhauttaa, kun somessa ja muualla puhutaan deittailusta yms., mutta viimeksi olen ollut treffeillä exäni kanssa -90-luvun puolella Treffisovelluksia en käytä, koska uskon/toivon kohtaavani sen jonkun ihan tavan arjessa/livenä, mutta taitaa olla mahdoton ajatus täällä E-Suomen keskisuuressa tehdaskaupungissa. Kaiken lisäksi työpaikkanikin on miesvaltainen, mutta ainoastaan yksi työkaveri on kerran ottanut kännissä yhteyttä viestitse, siinä kaikki

Vierailija kirjoitti:

Olen perusnäytti, sosiaalinen, koulutettu (lis.), luonteeltani iloinen, normaalipainoinen/-pituinen, 40-vuotias nainen. Eronnut neljä vuotta siten, lapsi on jo aikuinen. En käy baareissa, mutta muuten olen töiden lisäksi kovasti liikkeellä: käyn salilla, luonnossa, kahviloissa, kirjastossa, näyttelyissä jne. Viikottain otan kontaktia (juttelen) uusille miehille, jotka herättävät kiinnostukseni. Olen muutenkin sosiaalinen ja haluan tutustua uusiin ihmisiin, koska uudet tuttavuudet ovat mielenkiintoisia ja hyvät keskustelut saavat hyvälle mielelle + avartavat maailmankuvaa.

Tuttavat (eivät siis lähimmät ystävät, jotka tietävät todellisen tilanteen) luulevat/sanovat, että minulla riittää varmasti vientiä ja olettavat, että vähintäänkin seurustelen. No, en ole ollut eroni jälkeen vielä yksilläkään treffeillä, eikä kukaan ole antanut vihjettäkään siihen suuntaan, että haluaisi tutustua paremmin. Turhauttaa, kun somessa ja muualla puhutaan

Ja sinähän et voi pyytää miestä treffeille, koska se on miehen työ.

Aiempiin kommentteihin viitaten nainenhan on silloin epätoivoinen tyrkky Ja toisaalta kyllä se mieskin voisi jotain tehdä asian eteen, jos kiinnostaa. Aika vahva tai lupaava signaali se kuitenkin on, jos nainen pölähtää ihan tyhjästä vääntämään jutun juurta.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Pakkohan se oli itte tehdä aloite, ku toinen ei uskaltanu 😁

Tai halunnut..

No sitte olis sanonu ei 😎 mutta ei 😄

Mutta palstan naisten mukaanhan mies ei vastaa rumankaan naisen aloitteeseen ei, koska pilde. Olet siis tyytymissuhteessa.

Mitä sä selität? 😂 

Vierailija kirjoitti:

Aiempiin kommentteihin viitaten nainenhan on silloin epätoivoinen tyrkky Ja toisaalta kyllä se mieskin voisi jotain tehdä asian eteen, jos kiinnostaa. Aika vahva tai lupaava signaali se kuitenkin on, jos nainen pölähtää ihan tyhjästä vääntämään jutun juurta.

Miten mies ei olisi epätoivoinen tyrkky?

Vierailija kirjoitti:

Olen perusnäytti, sosiaalinen, koulutettu (lis.), luonteeltani iloinen, normaalipainoinen/-pituinen, 40-vuotias nainen. Eronnut neljä vuotta siten, lapsi on jo aikuinen. En käy baareissa, mutta muuten olen töiden lisäksi kovasti liikkeellä: käyn salilla, luonnossa, kahviloissa, kirjastossa, näyttelyissä jne. Viikottain otan kontaktia (juttelen) uusille miehille, jotka herättävät kiinnostukseni. Olen muutenkin sosiaalinen ja haluan tutustua uusiin ihmisiin, koska uudet tuttavuudet ovat mielenkiintoisia ja hyvät keskustelut saavat hyvälle mielelle + avartavat maailmankuvaa.

Tuttavat (eivät siis lähimmät ystävät, jotka tietävät todellisen tilanteen) luulevat/sanovat, että minulla riittää varmasti vientiä ja olettavat, että vähintäänkin seurustelen. No, en ole ollut eroni jälkeen vielä yksilläkään treffeillä, eikä kukaan ole antanut vihjettäkään siihen suuntaan, että haluaisi tutustua paremmin. Turhauttaa, kun somessa ja muualla puhutaan

Tuossa sanotkin sun ongelmat: 40v, eronnut ja koulutettu. Et ole parisuhdematskua vaan hullu kissanainen matskua.

En halua saada pakkeja niitä on tullut tähän elämään mennessä aika monta kertaa. Edellisen ja ainoa miehen kyllä itse  iskin.

Kömpelönä miehenä näytän sukukalleuteni ja kysyn: kelpaako?

Ei ole koskaan tarvinnut tehdä aloitetta. Miehiltä on tullut aloitteita enemmän kuin olisin halunnut.

Ehkä miehillä on suurempi motivaatio aloitteiden tekemiseen. Liekö saavat suhteista jotain enemmän kuin naiset..

Naisethan tekee aloitteita, mutta tyypillisesti asetelmassa jossa nainen on huomattavasti kiinnostuneempi kuin mies. Yleensä tällainen dynamiikka ei toimi. Joko mies antaa suoraan pakit, tai pitää naista itsestäänselvyytenä, kohtelee huonosti ja pettää/jättää heti kun parempi löytyy.

Siksi minä en enää tee aloitteita, koska en halua olla ihan kiva varavaihtoehto toiselle silloin kun itsellä on täysillä tunteet pelissä. Haluan olla se, jota ei voi päästää käsistään, tai sitten olen yksin. Ihastunut mies tekee kyllä aloitteen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole väärin, että pullukka nainen etsii tasokasta miestä kumppaniksi? Jos ajatellaan asiaa kylmän rationaalisesti, eikö olisi reilumpaa, että jokainen etsisi kumppanin omasta "sarjastaan"? Tämä ajatus nousee usein esiin, kun puhutaan ulkonäöstä ja statuksesta. Jos nainen ei itse vastaa yleisiä kauneusihanteita, miksi hänen tulisi silti odottaa saavansa kumppaniksi niin sanotusti "tasokkaan" miehen eli hyvännäköisen, menestyvän ja itsevarman?

Olisiko oikeudenmukaisempaa, että pullukka nainen suuntaisi katseensa alhaisen tason miehiin, jotka jakavat samat realiteetit hänen kanssaan? Onhan tasapainoisessa parisuhteessa usein tärkeää, että molemmat osapuolet kokevat olevansa samalla viivalla. 

Saitko rukkaset r u m a l t a pullukalta, jota olit ajatellut käyttää hyväksesi hetken aikaa? Ja nyt harmittaa kun r u m a pullukka ei suostunut hyväksikäytettäväksi?

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole väärin, että pullukka nainen etsii tasokasta miestä kumppaniksi? Jos ajatellaan asiaa kylmän rationaalisesti, eikö olisi reilumpaa, että jokainen etsisi kumppanin omasta "sarjastaan"? Tämä ajatus nousee usein esiin, kun puhutaan ulkonäöstä ja statuksesta. Jos nainen ei itse vastaa yleisiä kauneusihanteita, miksi hänen tulisi silti odottaa saavansa kumppaniksi niin sanotusti "tasokkaan" miehen eli hyvännäköisen, menestyvän ja itsevarman?

Olisiko oikeudenmukaisempaa, että pullukka nainen suuntaisi katseensa alhaisen tason miehiin, jotka jakavat samat realiteetit hänen kanssaan? Onhan tasapainoisessa parisuhteessa usein tärkeää, että molemmat osapuolet kokevat olevansa samalla viivalla. 

1) Ihmiset ovat kokonaisuuksia, ja ihminen jolla on itsetunto kunnossa ei koe olevansa "alemmalla tasolla" vain siksi että ulkonäkö on erilainen kuin jollain toisella. 2) Ihmisen pariutuminen ei ole oikeudenmukaista, vaan perustuu viehätysvoimaan. Tämän hyväksyminen helpottaa tuskaa. Kukaan ei pariudu säälistä, vaikka kiukuttelisit netissä loppuelämäsi.