Yliopistoissa on ongelma: jännittäjille tarkoitetut suulliset kurssit ovat liian suosittuja
Nämä on alun perin tarkoitettu pienryhmiksi mutta nyt niihin hakeutuu niin paljon opiskelijoita että kaikkia ei voi ottaa.
Miksi nuorilla on niin paljon sosiaalista ahdistusta?
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä vaikka haudankaivajaksi, jos ihmisille puhuminen on noin jännittävää.
Nykyään ei pääse edes ammattikoulun kursseista läpi, jos ei kykene sutjakkaasti puhumaan vieraille ihmisille. Näytöt pitää antaa työpaikoilla, eikä sinne pääse, jos työpaikka ei huoli hiljaista oppilasta.
Hienoa, jos yliopistoissa järjestetään kursseja puhumista ja esiintymistä pelkääville. Lukion sähköistyminen ja koulutehtävien runsaus ovat lisänneet nuorten eristäytymistä omiin oloihinsa ja näin vaikeuttaneet esiintymispelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te muut entiset nuoret ole koskaan olleet arkoja jännäjiä? Minä olen. Olen elämäni aikana joutunut pakottamaan itseni moniin tilanteisiin, että olen pystynyt opiskelemaan ja käymään töissä. Moni vähemmän tärkeä asia taas on jäänyt tekemättä. En usko, että nykyiset nuoret ovat sen pahempia jännittäjiä, asiasta vain puhutaan avoimemmin. Minä en ole myöntänyt jännittämistäni kenellekään itseni lisäksi.
Kyllä mä oon jännittänyt. Jännitän vieläkin, ikää 47. Mutta! Mä silti olen pärjännyt, joka kerta, kun tilanne on tullut eteen. Jokainen onnistuminen on kasvattanut itsetuntoa hurjasti.
Jos ei itseltään mitään vaadi, ei voi tietää, mihin kaikkeen sitä pystyy!
Onko jatkuva yksilöllisten ratkaisujen järjestäminen oikeasti järkevä ratkaisu? Jos noita kursseja ei saa käytyä ns normaalisti, niin miten on edellytykset pärjätä työelämässä? Tuskin siellä on intoa antaa "ahdistuneen" poimia kirsikoita kakusta, ja antaa muiden hoitaa tympeämmät työt. Vau? En mä ainakaan suostuisi ilman tuntuvaa kompensaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on vihamielinen. Pienillekin virheille nauretaan, sinut häpäistään. Koko ajan pitää olla varuillaan.
Ihme lässytystä taas. Kyllä ainakin 80-luvulla kaikki nauroi luokassa, jos jotain mokasit.
No joo, mutta se moka jäi sinne luokkaan eikä levinnyt koko koulun ja pitäjän tietoon.
Ja taas päästään siihen, että puhelimet pitäisi saada pois oppitunneilta. Onneksi muutos on tulossa.
Sivistysmaissa, vaikkapa Ranskassa, näin on ollut koko ajan. Harmittaa puhelimeen ehdollistettujen lasten ja nuorten puolesta.
Ei nuorilla ole muuta kuin ne puhelimet. Maalin kuivumistako heidän pitäisi katsella koulupäivän jälkeen?
Kyllä sitä ennenkin epäonnistujille naurettiin, ujoja pilkattiin ja erilaisia oudoksuttiin. Se vaan oli asia, jonka kanssa piti opetella toimimaan. Kun ei maailmasta vaan saa sellaista paikkaa, että kaikki olisi koko ajan kivoja toisilleen, ikävä kyllä. Kai se sietokykyä kasvattaisi nykykakaroillakin, vaikka kivaahan se ei ole.
Minulla on koiranpentu, joka arastelee autoja ja moottoriajoneuvoja. Käymme säännöllisesti läheisen kirkonkylän kaupan parkkipaikalla totuttelemassa ääniin ja koneisiin, ja on rohkeutta pennulle hiukan tullut. Sama tepsii varmaan ihmisilläkin. Totuttelee vaan epämukavuuksiin, eikä vetäydy kammioon itkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on vihamielinen. Pienillekin virheille nauretaan, sinut häpäistään. Koko ajan pitää olla varuillaan.
Ihme lässytystä taas. Kyllä ainakin 80-luvulla kaikki nauroi luokassa, jos jotain mokasit. No leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Nykyään muksuja suojellaan ja puolustellaan ja tietä silotetaan alusta asti, niin ei ihmekkään että ovat tuollaisia nykyään.
Kyllä! Itsekin nauroin, kun joku muu mokasi. Silti välitunnilla mahduttiin samaan porukkaan ja oltiin kavereita. Miksi se ei olisi nykyään mahdollista?
Peruskoulujen rauhattomuus varmasti yksi syy. Kiusaamiseen puuttumattomuus.
Vierailija kirjoitti:
Omassa nuoruudessa sinne eteen mentiin esiintymään, jännitti tai ei. Nykyään ihan täysi-ikäiset koittaa kaiken maailman syillä laistaa esiintymisestä. Ja kun tämä sallitaan lapsesta asti, niin nyt sitten niitetään satoa.
Kasvatusmenetelmät eivät enää mahdollista sitä, että lapsi voitaisiin pakottaa sellaiseen toimintaan mistä hän ei pidä. Remmin antaminen on korvattu tunteiden sanoituksella. Tämän seurauksena nuoremmat aikuiset eivät enää suostu menemään mukavuusalueensa ulkopuolelle, koska heidän ei ole koskaan ollut pakko toimia niin.
Jännittäjiä on ollut aina ja ylipäätään esiintymistä ja esittämistä harjoitellaan Suomen kouluissa aika vähän. On just ne pelätyt esitelmähetket, mutta esiintyminen on taito mitä voisi kehittää pikkuhiljaa niin kuin mitä tahansa osaamista.
Monet nyt yliopistossa alkuvaiheessa opiskelevat nuoret ovat käyneet lukiota pandemia-aikaan. Ymmärrän hyvin että esiintyminen jännittää, jos mahdollisuus harjoitella sitä nimenomaan teini-iässä on jäänyt väliin. Nuorena tarvii vahvistusta siitä että minä kelpaan.
Tosi monet aikuisetkin jämähti vuosiksi jonnekin zoomin taakse.
Jännittäjillä saattaa olla myös ulkopuolisuuden tunnetta opiskelijaryhmissä, joka pahentaa jännitystä. He ei välttämättä ole päässeet kunnolla sisään mihinkään porukkaan ja kun yleisössä ei ole yhtään läheisempää tuttua jonka tsemppaavaan hymyyn tukeutua, niin menee entistä pahemmin puihin.
Olen ite kolmekymppinen opiskelija ja suurin osa nuoremmistakin opiskelukavereista esiintyy kyllä tosi hyvin ja rennosti. Jännittämistä ymmärretään ja kurssien vetäjät aina korostaa, että ei otettais turhaa stressiä esityksistä. Ja opiskelijat suhtautuu kunnioittavasti toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Omassa nuoruudessa sinne eteen mentiin esiintymään, jännitti tai ei. Nykyään ihan täysi-ikäiset koittaa kaiken maailman syillä laistaa esiintymisestä. Ja kun tämä sallitaan lapsesta asti, niin nyt sitten niitetään satoa.
Kyllä. Ei ollut vaihtoehtoa. Kyllä siellä selvästi muutkin jännittivät, sekoilivat sanoissa, paperi tärisi käsissä jne. Mutta ihan jokainen selvisi siitä yhtä kokemusta rikkaampana. Siis kaikki oppilaat. Mokille naurettiin, mutta joissain tapauksissa se vaan rentoutti tilannetta. Se opetti myös, että kaikki muutkin mokaavat, en vain mä, ja elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on vihamielinen. Pienillekin virheille nauretaan, sinut häpäistään. Koko ajan pitää olla varuillaan.
Ihme lässytystä taas. Kyllä ainakin 80-luvulla kaikki nauroi luokassa, jos jotain mokasit.
No joo, mutta se moka jäi sinne luokkaan eikä levinnyt koko koulun ja pitäjän tietoon.
Ja taas päästään siihen, että puhelimet pitäisi saada pois oppitunneilta. Onneksi muutos on tulossa.
Sivistysmaissa, vaikkapa Ranskassa, näin on ollut koko ajan. Harmittaa puhelimeen ehdollistettujen lasten ja nuorten puolesta.
Ei nuorilla ole muuta kuin ne puhelimet. Maalin kuivumistako heidän pitäisi katsella koulupäivän j
Taisin kirjoittaa, että puhelimet pois oppitunneilta.
Mutta jokaisella meistä on aivot, joku voisi sanoa myös, että meillä on sielu. Ehkäpä ne aivot keksisivät, että voisi vaikka jutella kasvotusten lajitoverille, jos hetken aikaa katselisi maalin kuivumista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa nuoruudessa sinne eteen mentiin esiintymään, jännitti tai ei. Nykyään ihan täysi-ikäiset koittaa kaiken maailman syillä laistaa esiintymisestä. Ja kun tämä sallitaan lapsesta asti, niin nyt sitten niitetään satoa.
Kasvatusmenetelmät eivät enää mahdollista sitä, että lapsi voitaisiin pakottaa sellaiseen toimintaan mistä hän ei pidä. Remmin antaminen on korvattu tunteiden sanoituksella. Tämän seurauksena nuoremmat aikuiset eivät enää suostu menemään mukavuusalueensa ulkopuolelle, koska heidän ei ole koskaan ollut pakko toimia niin.
En tiedä ikääsi, mutta ne esitelmät sai meillä jokainen vedettyä läpi ilman remmiä.
Vilpitön kysymys: Miksi suullinen kurssi on helpompi jännittäjälle? Eikö nimenomaan ole vaikeampaa esiintyä kuin kirjoittaa omissa oloissaan jokin essee tms.? Omana opiskeluaikanani laitoksella oli eräs proffa, joka suoraan haukkui kaikki ne, jotka eivät hänen mielestään esiintyneet tarpeeksi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa nuoruudessa sinne eteen mentiin esiintymään, jännitti tai ei. Nykyään ihan täysi-ikäiset koittaa kaiken maailman syillä laistaa esiintymisestä. Ja kun tämä sallitaan lapsesta asti, niin nyt sitten niitetään satoa.
Kasvatusmenetelmät eivät enää mahdollista sitä, että lapsi voitaisiin pakottaa sellaiseen toimintaan mistä hän ei pidä. Remmin antaminen on korvattu tunteiden sanoituksella. Tämän seurauksena nuoremmat aikuiset eivät enää suostu menemään mukavuusalueensa ulkopuolelle, koska heidän ei ole koskaan ollut pakko toimia niin.
Mukavuusalueesta samaa mieltä, mutta ei siihen remmiä tarvita eikä tarvittu. Kuritusväkivalta on rikos.
Nuo kurssit pitäisi jotenkin rajata oikeasti ujoille ja aroille jännittäjille. Nyt siellä on mukana kaikki influenssereista lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on vihamielinen. Pienillekin virheille nauretaan, sinut häpäistään. Koko ajan pitää olla varuillaan.
Ihme lässytystä taas. Kyllä ainakin 80-luvulla kaikki nauroi luokassa, jos jotain mokasit. No leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Nykyään muksuja suojellaan ja puolustellaan ja tietä silotetaan alusta asti, niin ei ihmekkään että ovat tuollaisia nykyään.
Kyllä! Itsekin nauroin, kun joku muu mokasi. Silti välitunnilla mahduttiin samaan porukkaan ja oltiin kavereita. Miksi se ei olisi nykyään mahdollista?
Miksei voi olla nauramatta, jos kerran on kaveri kyseessä? Ja tasan tarkkaan teidänkin koulussa oli syrjittyjä, joita ei joukkoon huolittu. Sinä vain et viitsi muistella niitä tai aina käänsit selkäsi, kun jotain kiusattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa nuoruudessa sinne eteen mentiin esiintymään, jännitti tai ei. Nykyään ihan täysi-ikäiset koittaa kaiken maailman syillä laistaa esiintymisestä. Ja kun tämä sallitaan lapsesta asti, niin nyt sitten niitetään satoa.
Kasvatusmenetelmät eivät enää mahdollista sitä, että lapsi voitaisiin pakottaa sellaiseen toimintaan mistä hän ei pidä. Remmin antaminen on korvattu tunteiden sanoituksella. Tämän seurauksena nuoremmat aikuiset eivät enää suostu menemään mukavuusalueensa ulkopuolelle, koska heidän ei ole koskaan ollut pakko toimia niin.
Toivottavasti sinäkin saat työpaikallasi remmiä vähän kasvatusmielessä. Onhan se niin paljon parempi vaihtoehto kuin puhuminen.
Vierailija kirjoitti:
Jännittäjillä saattaa olla myös ulkopuolisuuden tunnetta opiskelijaryhmissä, joka pahentaa jännitystä. He ei välttämättä ole päässeet kunnolla sisään mihinkään porukkaan ja kun yleisössä ei ole yhtään läheisempää tuttua jonka tsemppaavaan hymyyn tukeutua, niin menee entistä pahemmin puihin.
Tämäkin on hyvä huomio. Itselläni oli aina yksi tai useampi kaveri samoilla kursseilla. Siitä sai turvaa. Oma lapseni opiskelee nyt toista vuotta yliopistolla eikä tunne oikein ketään. Etenkin parityöt/ryhmätyöt aiheuttaa stressiä kun ei ole ketään tuttuja joiden kanssa niitä tekisi.
Kyllähän toisten edessä esiintymistä on jännitetty aina, joku enemmän ja joku vähemmän. Ysärillä meidän luokalta yksi oppilas jopa keskeytti lukion, koska ei pystynyt pitämään esitelmää luokan edessä englanniksi. Hyvä vaan, jos nykyään jännittämiseen kehitetään paremmin apukeinoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa nuoruudessa sinne eteen mentiin esiintymään, jännitti tai ei. Nykyään ihan täysi-ikäiset koittaa kaiken maailman syillä laistaa esiintymisestä. Ja kun tämä sallitaan lapsesta asti, niin nyt sitten niitetään satoa.
Kasvatusmenetelmät eivät enää mahdollista sitä, että lapsi voitaisiin pakottaa sellaiseen toimintaan mistä hän ei pidä. Remmin antaminen on korvattu tunteiden sanoituksella. Tämän seurauksena nuoremmat aikuiset eivät enää suostu menemään mukavuusalueensa ulkopuolelle, koska heidän ei ole koskaan ollut pakko toimia niin.
Mukavuusalueesta samaa mieltä, mutta ei siihen remmiä tarvita eikä tarvittu. Kuritusväkivalta on rikos.
Epämukavuudesta on tehty väkivaltaa.
Pitäisi pärjätä puhumalla, mutta se, että mitä tehdään jos puhe ei tehoa on muuttunut tabuksi.
Olen 30v eli yliopistoajat ovat jo ohi. Minulla ei ole mt-ongelmia enkä tarvinnut kouluaikoina erityisjärjestelyitä, mutta olen huomannut itsekin että olen muutamien vuosien aikana muuttunut ihan eri tavalla jännittäjäksi, ihmispelkoiseksi ja stressaantuneeksi. Oma teoriani on että maailmanmeno on ollut niin kaoottista vuosia että kortisolitasot ovat nyt jatkuvasti koholla ja kynnys hermostua on fyysisesti matalampi. Joku muu myös kommentoi hyvin että maailmanmeno on negatiivinen mikä on ihan totta. Ennen koronaa oli ihan eri tavalla odottava, haaveileva ja tulevaisuus näyttäytyi hyvässä valossa. No nyt on ollut pandemiaa, sotaa, kallista sähköä, kaikki laskut räjähtäneet, todella moni on työtön eikä mitään valomerkkiä ole näkyvissä.