Yliopistoissa on ongelma: jännittäjille tarkoitetut suulliset kurssit ovat liian suosittuja
Nämä on alun perin tarkoitettu pienryhmiksi mutta nyt niihin hakeutuu niin paljon opiskelijoita että kaikkia ei voi ottaa.
Miksi nuorilla on niin paljon sosiaalista ahdistusta?
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on vihamielinen. Pienillekin virheille nauretaan, sinut häpäistään. Koko ajan pitää olla varuillaan.
Ihme lässytystä taas. Kyllä ainakin 80-luvulla kaikki nauroi luokassa, jos jotain mokasit. No leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Nykyään muksuja suojellaan ja puolustellaan ja tietä silotetaan alusta asti, niin ei ihmekkään että ovat tuollaisia nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa isoin syy olla se että ei tarvitse kirjoittaa niin paljoa vaan voi läpäistä kurssin puhumalla.
Miksi jännittäjien kurssilla olisi enemmän suullista esiintymistä? Ennemmin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Koska teinien sosiaalinen elämä on valtaosin somessa. Nykynuoriso saa ahdistuksen, kun pitäisi soittaa puhelimella tai jopa vastata siihen.
Tuskin tuollaiset kovin hyvin pärjää työelämässä.
Minä olen yli nelikymppinen ja aina on ahdistanut puhelinsoitot. Ei ole vaikuttanut työelämään laisinkaan, ei tällaisen rajoitteen omaava mene mihinkään puhelinvaihteeseen töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa suullinen kurssi? Kuulostaa jännittävältä.
Itseltänikin jäi aikoinaan yliopisto kesken sosiaalisen jännittämisen vuoksi.
No esim. virkamiesruotsin suullinen osuus, äidinkielen suullinen viestintä. Kurssi jossa pitää esiintyä.
Selvä! En ole aiemmin moiseen ilmaukseen törmännyt.
Ajattelin, että suullinen kurssi on vaihtoehto kirjalliselle kurssille. Siitä seurasi ihmetykseni, että miksi ihmeessä jännittäjä ehdoin tahdoin valitsisi sen jännittävämmän vaihtoehdon. No tietysti siedättymisen vuoksi joku voisi niinkin tehdä, muuta siitä ei nyt sitten ollut kyse.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te muut entiset nuoret ole koskaan olleet arkoja jännäjiä? Minä olen. Olen elämäni aikana joutunut pakottamaan itseni moniin tilanteisiin, että olen pystynyt opiskelemaan ja käymään töissä. Moni vähemmän tärkeä asia taas on jäänyt tekemättä. En usko, että nykyiset nuoret ovat sen pahempia jännittäjiä, asiasta vain puhutaan avoimemmin. Minä en ole myöntänyt jännittämistäni kenellekään itseni lisäksi.
Kyllä, mutta se jännitys vain nieltiin ja mentiin esittämään. Muistan itse kuinka ala-aseteella pidin jotain esitystä ja käsissäni oleva paperi vavisi niin lujaa etten meinannut selvää saada. Mutta esityksen vedin läpi silti. Nykyään tulee opsikelijoita kertomaan, kuinka ei pysty menemään esiintymään. Näitä on useita. Paljon enemmän kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten.
Enemmän esiintymisiä peruskoulun ajalle niin saadaan lisää harjaannusta niihin. Tuntuuhan se silloin ikävältä, mutta jokainen esiintyminen tuo lisää varmuutta.
Kannattaa mennä vaikka haudankaivajaksi, jos ihmisille puhuminen on noin jännittävää.
Omassa nuoruudessa sinne eteen mentiin esiintymään, jännitti tai ei. Nykyään ihan täysi-ikäiset koittaa kaiken maailman syillä laistaa esiintymisestä. Ja kun tämä sallitaan lapsesta asti, niin nyt sitten niitetään satoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on vihamielinen. Pienillekin virheille nauretaan, sinut häpäistään. Koko ajan pitää olla varuillaan.
Ihme lässytystä taas. Kyllä ainakin 80-luvulla kaikki nauroi luokassa, jos jotain mokasit.
No joo, mutta se moka jäi sinne luokkaan eikä levinnyt koko koulun ja pitäjän tietoon.
Vierailija kirjoitti:
Koronan takia. Nuorien pitäminen seinien sisällä ei ollut järkevää. Monilla varmaan oli taustalla jo jonkinlaista pelkoa, mutta se kasvoi ahdistukseksi. Sosiaalisesta pelosta kärsiville opiskelijoille antaisin vinkin. Ottakaa yhteyttä kurssin vetäjiin, yths.sään jne. Voi olla ettei kaikki ymmärrä, mutta suurin osa suhtautuu asiaan asiallisesti. Minusta pahin vaihtoehto on se, että opiskelija jättää tämän takia menemättä kursseille tai lopettaa opiskelut.
Pyh. Jos kahden vuoden sisällä olemisesta menee näin mykkyrään, niin kyllä syytä on jossain muuallakin. Sanoisin muutenkin että ongelma on ollut tekeillä jo ainakin 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän esiintymisiä peruskoulun ajalle niin saadaan lisää harjaannusta niihin. Tuntuuhan se silloin ikävältä, mutta jokainen esiintyminen tuo lisää varmuutta.
Omilla lapsilla oli jo päiväkodissa esim. "leluesittelyjä" joiden tarkoitus oli harjaannuttaa esiintymään muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on vihamielinen. Pienillekin virheille nauretaan, sinut häpäistään. Koko ajan pitää olla varuillaan.
Olen miettinyt, että johtuisiko tämä siitä, ettei kaikille enää riitä työpaikkaa tai edes mahdollisuutta perheellistyä. Aletaan kilpailla likaisesti, ja nauretaan jotain kirjoitusvirhettä siinä toivossa, että tämä toinen joko lannistuisi tai itse ainakin kelpaisi paremmin, kun osoittelee muiden puutteita.
No, näinhän se on, mutta eikö " aina," ole näin ollut?
Ei näitä jännittäviä huomioitu 20 vuotta sitten ja tuollaisia kursseja ei yksinkertaisesti ollut.
Silloin peruskoulussakin osa ihmisistä purskahti itkuun, juoksi ulos luokasta ja oksenteli vessassa, koska jännitti niin paljon esiintyminen. Opettaja lähinnä vähätteli ongelmaa ja luokan pojat tietysti kiusasivat näitä henkilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska teinien sosiaalinen elämä on valtaosin somessa. Nykynuoriso saa ahdistuksen, kun pitäisi soittaa puhelimella tai jopa vastata siihen.
Tuskin tuollaiset kovin hyvin pärjää työelämässä.
Minä olen yli nelikymppinen ja aina on ahdistanut puhelinsoitot. Ei ole vaikuttanut työelämään laisinkaan, ei tällaisen rajoitteen omaava mene mihinkään puhelinvaihteeseen töihin.
Hei. Kysymys sinulle.
Jännittääkö sinua yhtä paljon puheluun vastaaminen kuin soittaminenkin?
Minua jännittää soittaa, mutta ei paljoakaan jännitä vastata. Jollain tavalla vaikuttaa se, että soittajan tehtävänä on rytmittää ne esittäytymiset ja tehdä koherentti alkujuonto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on vihamielinen. Pienillekin virheille nauretaan, sinut häpäistään. Koko ajan pitää olla varuillaan.
Ihme lässytystä taas. Kyllä ainakin 80-luvulla kaikki nauroi luokassa, jos jotain mokasit.
No joo, mutta se moka jäi sinne luokkaan eikä levinnyt koko koulun ja pitäjän tietoon.
Ja jos liiaksi nöyryytettiin niin kosto oli ok. Nykyään nöyryytys vaan syvenee, jos kehtaa laittaa hanttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koronan takia. Nuorien pitäminen seinien sisällä ei ollut järkevää. Monilla varmaan oli taustalla jo jonkinlaista pelkoa, mutta se kasvoi ahdistukseksi. Sosiaalisesta pelosta kärsiville opiskelijoille antaisin vinkin. Ottakaa yhteyttä kurssin vetäjiin, yths.sään jne. Voi olla ettei kaikki ymmärrä, mutta suurin osa suhtautuu asiaan asiallisesti. Minusta pahin vaihtoehto on se, että opiskelija jättää tämän takia menemättä kursseille tai lopettaa opiskelut.
Pyh. Jos kahden vuoden sisällä olemisesta menee näin mykkyrään, niin kyllä syytä on jossain muuallakin. Sanoisin muutenkin että ongelma on ollut tekeillä jo ainakin 10 vuotta.
Ei tuollainen meihin aikuisiin niin vaikutakaan mutta kehittyvään nuoreen kyllä. Oma lapsi aloitti lukion syksyllä 2020 ja kaikkien rajoitusten ja etäilyjen vuoksi sosiaaliset kontaktit meni minimiin, ei tutustunut muihin lukiolaisiin, harrastusryhmät lopetettiin. Kyllä tuon vaikutukset näkyy edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on vihamielinen. Pienillekin virheille nauretaan, sinut häpäistään. Koko ajan pitää olla varuillaan.
Ihme lässytystä taas. Kyllä ainakin 80-luvulla kaikki nauroi luokassa, jos jotain mokasit.
No joo, mutta se moka jäi sinne luokkaan eikä levinnyt koko koulun ja pitäjän tietoon.
Ja taas päästään siihen, että puhelimet pitäisi saada pois oppitunneilta. Onneksi muutos on tulossa.
Sivistysmaissa, vaikkapa Ranskassa, näin on ollut koko ajan. Harmittaa puhelimeen ehdollistettujen lasten ja nuorten puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koronan takia. Nuorien pitäminen seinien sisällä ei ollut järkevää. Monilla varmaan oli taustalla jo jonkinlaista pelkoa, mutta se kasvoi ahdistukseksi. Sosiaalisesta pelosta kärsiville opiskelijoille antaisin vinkin. Ottakaa yhteyttä kurssin vetäjiin, yths.sään jne. Voi olla ettei kaikki ymmärrä, mutta suurin osa suhtautuu asiaan asiallisesti. Minusta pahin vaihtoehto on se, että opiskelija jättää tämän takia menemättä kursseille tai lopettaa opiskelut.
Pyh. Jos kahden vuoden sisällä olemisesta menee näin mykkyrään, niin kyllä syytä on jossain muuallakin. Sanoisin muutenkin että ongelma on ollut tekeillä jo ainakin 10 vuotta.
Kyllä tämä on ihan terveysalan ihmistenkin mielipide. Tutkimuksia on tehty yliopistoilla ja koronan jälkeen mt-ongelmat kasvoi merkittävästi. Aikuisena sitä ei edes voi ymmärtää mitä tuollainen muutos on tehnyt nuoren elämässä. Moni aloitti silloin opinnot eikä saanut mitään sosiaalista kosketusta opiskelukavereihinsa. Elämästä puuttui myös tietty kurinalainen aikataulutus, jota luennot ja muut saa aikaan. En minäkään väitä, että korona on ainoa syy. Se vain pahensi merkittävästi tilannetta. Jännittäjälle saattoi tulla sosiaalista ahdistusta, lievä masennus pahentua jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on vihamielinen. Pienillekin virheille nauretaan, sinut häpäistään. Koko ajan pitää olla varuillaan.
Olen miettinyt, että johtuisiko tämä siitä, ettei kaikille enää riitä työpaikkaa tai edes mahdollisuutta perheellistyä. Aletaan kilpailla likaisesti, ja nauretaan jotain kirjoitusvirhettä siinä toivossa, että tämä toinen joko lannistuisi tai itse ainakin kelpaisi paremmin, kun osoittelee muiden puutteita.
No, näinhän se on, mutta eikö " aina," ole näin ollut?
Ei mielestäni tässä määrin. "Huonostakin" työstä on ennen saanut sellaisen palkan, että sillä elää ja tekee lapsenkin, mutta nykyään joutuu hakemaan toimeentuloa palkan päälle juuri ja juuri elättääkseen vain itsensä. Pariutumisesta on tullut lähes tähtitiedettä ja monet ovat yksinään. Jos tipahtaa väliin, ei sieltä oikein pääse enää nousemaan.
Äh, se "tavallinen kurssi" on tietenkin oppisisällöltään ihan sama, on vain suurempi ryhmäkoko eikä huomioida sosiaalista pelkoa.