Lue keskustelun säännöt.
ADHD epäilys, en halua tutkia
17.01.2025 |
Minulla on oikeastaan jo selvää että minulla on adhd. Olen 29v ja koko elämä on ollut vaikeaa, olen kussut kaikki asiani aina, parisuhteet, työt ja kaikki. (tämä oli vain ripaus tarinastani, en kerro nyt kaikkia oireita) Terapeuttini sanoi että on todella varma että minulla on adhd ja pyysi hakeutumaan tutkimuksiin.
En kuitenkaan halua. En halua diagnoosia joka on nykyään kaikilla. En halua sitä myöskään siksi että se loppuiän leima. Se vaikuttaa työpaikkoihinkin. Joita en tosiaan onnistu muutenkaan pitämään mutta silti. En halua sitä koska en halua mitään lääkkeitä. En halua sitä koska olen sinkku. Kuka haluaa oikein valita adhd puolison. Eriasia varmaan jos on jo suhteessa, tuskin silloin toinen jättää.
Toisaalta haluaisin apua näihin ongelmiini mutta onnistuuko se ilman noita haittatekijöitä.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Miten adhd:na niin moni pystyy opiskelemaan korkealle, olemaan hyvässä työssä/asemassa? Ja vielä pitämään sen paikan.
En vaan pysty ymmärtämään.
Ja en kysy pahalla vaan oikeasti en ymmärrä, kun itsellä ihme että selvinnyt peruskoulusta.
Ihan samalla myös tavalla, jos ihmisellä on rajoitteita, häiriöitä tai sairauksia, niin niihin voi valmistua etukäteen tai saada lääkitystä. Ei sen kummempaa.
Esim. diabetes, monella ei työssäkäynti onnistuisi ilman lääkitystä, mutta lääkkeen kanssa ei mitään ongelmia. Tai jos on heikko näkökyky tai kuulo, apulaitteet auttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen haaveillut kuljettaja alasta useasti mutten usko että enää opiskelisin sinne alalle. Mutta jos sattuisin innostumaan ja en pääsisikään niin kyllä se tuntuisi pahalta. Tosi kiva kuulla että on muitakin jotka ei ole mennyt tutkimuksiin ja on pärjännyt. Jospa itsekin alan pärjäämään. Koitan lukea jotain tietoja miten rauhoittaa itseä niin että saisi edes työpaikan pidettyä. Mikäli saisin edes sellaisen ensin. :D -ap
Ei ole rauhoittamisesta kyse. Sinun pitää saada itsesi innostettu riittävästi, jotta mielenkiinto tehtävään pysyy yllä. Kaverini toimii kuljettajana, on Adhd ilman lääkitystä ja hyvin pärjää tehtävässään. Liikenne on aina muuttuva kokonaisuus, ja se pitää hänen mielenkiinnon yllä.
No kyllä minulla on juurikin rauhoittumisesta kyse. Jos innostun, innostun täysillä ja teen asiat kuin piirretyissä 100 asiaa kerrallaan ja suu käy. Sitten väsyn. Ja tämä johtuu siitä että vedän niin täysillä alkuun että hyvä kun pystyy nukkumaan. Jos osaisin rauhoittua vaikka innostun. En vetäisi itseäni loppuun -ap
En oo kuullut kenenkään alle kuusikymppisen puhuvan mistään mt-diagnoosista leimana lol
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sä sen lääkkeen ja jonkun omahoitoterapian (aikuisille ei taida kelan järjestämää kuntoutusta olla tarjolla) kautta saisit elämäsi järjestykseen?
Se on nimittäin mahdollista.
Työnhaussa ei tarvitse diagnoosista kertoa. Ja parisuhdetta ei kaoottisen ihmisen kanssa kukaan kuitenkaan halua.
Varmaan mieluummin elän kaoottista elämää kun syön lääkkeitä lopun ikääni. Jossain vaiheessa kuitenkin tulisi jollekkin ilmi että on adhd todettu. En halua niin. -ap
Jos sulla on noin voimakkaasti sun elämään vaikuttava ADHD, niin sun kanssa tekemisissä olevat ihmiset tulee sen huomaamaan joka tapauksessa, oli sulla diagnoosia tai ei.
Tämä. Ihmiset ovat nykyään varsin tietoisia ADHD:sta ja sen ilmenemismuodoista. Hallitsematon ADHD aiheuttaa muuten usein sellaista käytöstä, joka on vahingollista ihmissuhteille ja kuormittavaa toisille ihmisille. Esimerkiksi tilannetajuttomuutta, kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan ja riidan haastamista dopamiinin vuoksi. En enää ikinä hyväksy ystäväkseni saati kumppanikseni ketään, jolla on hoitamaton ADHD. Oletko sinä valmis siihen, että saatat hoitokielteisyytesi takia menettää suurimman osan ihmissuhteistasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työterveydessä työskentelevänä tiedät varmasti myös, että on aloja jossa on erityisvaatimuksia työpaikan saamiseksi ja yleensä myös aloja joihin työterveydessä on erikoispätevyydet. Harvassa toki ovat mutta ei pidä väittää etteikö näitä aloja ole olemassa.
Ammattikuskit + poliisti/palomiehet kirjainmellisesti pelkästään. Ellei rekkakuski ole ap:n unelma ala niin tällä ei ole mitään väliä.
En ole tiennyt, että poliiseilla tai palomiehillä ei saa olla adhd:ta. Jotenkin ajattelisi, että niissä hommissa jos missä, siitä olisi hyötyä, kun adhd:t on yleensä hyviä yllättävissä kriisitilanteissa.
No mä ainakin ymmärrän hyvin miksei oteta. Mä ainakin ole esim. liikenteessä ihan täystuho ollut koska huomio on pääosin kiinnittynyt oman mielen sisältöön ja poukkoilee, jolloin liikenne jää huomiotta. Luovuin lopulta autosta kokonaan, kun vähän väliä peruutin jotain tolppaa päin, ajoin päin tien reunakiveyksiä, tai muuten tunaroin jossain. Voi olla hyvä yllättävässä kriisitilanteessa joo, mutta ei poliisina tai palomiehenäkään jatkuvassa kriisitilanteessa olla, ja silloin saattaa harhaileva mieli haitata. (itse kokeilin paria lääkettä aikanaan, mutta ne aiheutti mulle niin paljon sivuvaikutuksia, että lopulta olen päätynyt olemaan ilman)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työterveydessä työskentelevänä tiedät varmasti myös, että on aloja jossa on erityisvaatimuksia työpaikan saamiseksi ja yleensä myös aloja joihin työterveydessä on erikoispätevyydet. Harvassa toki ovat mutta ei pidä väittää etteikö näitä aloja ole olemassa.
Ammattikuskit + poliisti/palomiehet kirjainmellisesti pelkästään. Ellei rekkakuski ole ap:n unelma ala niin tällä ei ole mitään väliä.
En ole tiennyt, että poliiseilla tai palomiehillä ei saa olla adhd:ta. Jotenkin ajattelisi, että niissä hommissa jos missä, siitä olisi hyötyä, kun adhd:t on yleensä hyviä yllättävissä kriisitilanteissa.
Voi työskennellä mikäli oirekuva sen mahdollistaa.
No kyllä minulla on juurikin rauhoittumisesta kyse. Jos innostun, innostun täysillä ja teen asiat kuin piirretyissä 100 asiaa kerrallaan ja suu käy. Sitten väsyn. Ja tämä johtuu siitä että vedän niin täysillä alkuun että hyvä kun pystyy nukkumaan. Jos osaisin rauhoittua vaikka innostun. En vetäisi itseäni loppuun -ap
Tää kyl kuulostaa siltä, että sulla olis vielä todella paha adhd. Ymmärrän, että jännittää, mutta kantsii oikeesti käydä hakemassa se dg. Elämä helpottuu kummasti, kun ei tarvitse taistella enää itseään vastaan kaikessa. Kuten tässä keskustelussakin on tullut ilmi niin adhd ei nähdä minkäänlaisena negatiivisena leimana. Noi itsehoito ohjeet meditaatiosta yms. auttavat korkeintaan vaan, jos kyseessä on todella lievä adhd - sun kertoma antaa ymmärtää että näin ei ole.
Ja sille realistisesti vielä. Sä et voi käyttää sun loppuelämän siihen, että ailahtelet elämäsi läpi ilman mitään kunnon tutkintoa, työpaikkaa, jne. Jos se dg on sulle edellytys työpaikan pitämiselle niin sit sori, mut sun on vaan pakko hakea se. Muuten huomaat olevas täällä 10 vuoden päästä kirjoittamassa samasta aiheesta uudelleen.
Voin myös ihan paljastaa sulle, että iso osa tossa aloituksessakin tulleista asenneongelmista on ihan oma juttunsa. Et voi kyllä laittaa sitä miten ei parisuhdetta dg piikkiin tässä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku täällä kyseli miten ADHD:t on saanut lääkkeettä esim. korkeakouluopinnot ja työt suoritettua. Mun tapa: alkoholin avulla. Alkoholi auttaa mua keskittymään, joten opiskelu sujui keskikaljaa tissuttelemalla samalla kuin luki tai teki tehtäviä. Samoin töissä on mennyt aina niin, että vaativammat hommat pitää hoitaa kotona työpäivän jälkeen vapaa-ajalla, juoden samalla hidasta tahtia alkoholia, niin että mieli rauhoittuu, muttei vielä tule känniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työterveydessä työskentelevänä tiedät varmasti myös, että on aloja jossa on erityisvaatimuksia työpaikan saamiseksi ja yleensä myös aloja joihin työterveydessä on erikoispätevyydet. Harvassa toki ovat mutta ei pidä väittää etteikö näitä aloja ole olemassa.
Ammattikuskit + poliisti/palomiehet kirjainmellisesti pelkästään. Ellei rekkakuski ole ap:n unelma ala niin tällä ei ole mitään väliä.
ADHD on este poliisin ja palomiehen ammattiin oikeastaan myös pelkästään sen liikenneturvallisuuden vuoksi.
Ei ole. Riippuu oirekuvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä kyseli miten ADHD:t on saanut lääkkeettä esim. korkeakouluopinnot ja työt suoritettua. Mun tapa: alkoholin avulla. Alkoholi auttaa mua keskittymään, joten opiskelu sujui keskikaljaa tissuttelemalla samalla kuin luki tai teki tehtäviä. Samoin töissä on mennyt aina niin, että vaativammat hommat pitää hoitaa kotona työpäivän jälkeen vapaa-ajalla, juoden samalla hidasta tahtia alkoholia, niin että mieli rauhoittuu, muttei vielä tule känniin.
Tuolla tyylillä alkoholisoidut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen haaveillut kuljettaja alasta useasti mutten usko että enää opiskelisin sinne alalle. Mutta jos sattuisin innostumaan ja en pääsisikään niin kyllä se tuntuisi pahalta. Tosi kiva kuulla että on muitakin jotka ei ole mennyt tutkimuksiin ja on pärjännyt. Jospa itsekin alan pärjäämään. Koitan lukea jotain tietoja miten rauhoittaa itseä niin että saisi edes työpaikan pidettyä. Mikäli saisin edes sellaisen ensin. :D -ap
Ei ole rauhoittamisesta kyse. Sinun pitää saada itsesi innostettu riittävästi, jotta mielenkiinto tehtävään pysyy yllä. Kaverini toimii kuljettajana, on Adhd ilman lääkitystä ja hyvin pärjää tehtävässään. Liikenne on aina muuttuva kokonaisuus, ja se pitää hänen mielenkiinnon yllä.
No kyllä minulla on juurikin rauhoittumisesta kyse. Jos innostun, innostun täysill
Mielenkiintoista, mullakin on tota, aloin miettiä voisiko itsellänikin olla ADHD. Tosin ehkä ei, koska lapsena ei ollut tällaisia taipumuksia ollenkaan eikä nuorena, alkanut vasta aikuisena oikeastaan töissä koetun burnoutin jälkeen. Sen jälkeen on tuntunut, ettei aivoilla ole kuin kaksi moodia, täysin off-asento, tai juuri tuollainen äkkiä loppuun uuvuttava turbovaihde, jossa tehdään valtavan kiihkon vallassa eikä nukkumaankaan pysty kun se työ vaan pyörii mielessä eikä edes väsytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikenneturvallisuudessa kyse on siitä että liikenteessä voit aiheuttaa isollekin joukolle turvallisuusriskin tai jopa turman. En todellakaan väitä että ADHD itsessään jokaisen kohdalla on este liikenneturvallisuudelle mutta miettikää nyt vaikka jotain isompaa lentoturmaa. Mikäli tutkimuksissa selviäisi jälkikäteen että isona myötävaikuttavana tekijänä olisi ollut lentokapteenin keskittymisvaikeudet, niin moniko suhtautuisi siihen myötämielisesti? Eiköhän kansa olisi yksimielisesti barrikadeilla ja syyttäisi työnantajaa miksi lentokapteeni on ylipäätään päästetty asemaan jossa voi vaarantaa satojen ihmisten turvallisuuden.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minulla on juurikin rauhoittumisesta kyse. Jos innostun, innostun täysillä ja teen asiat kuin piirretyissä 100 asiaa kerrallaan ja suu käy. Sitten väsyn. Ja tämä johtuu siitä että vedän niin täysillä alkuun että hyvä kun pystyy nukkumaan. Jos osaisin rauhoittua vaikka innostun. En vetäisi itseäni loppuun -ap
Tää kyl kuulostaa siltä, että sulla olis vielä todella paha adhd. Ymmärrän, että jännittää, mutta kantsii oikeesti käydä hakemassa se dg. Elämä helpottuu kummasti, kun ei tarvitse taistella enää itseään vastaan kaikessa. Kuten tässä keskustelussakin on tullut ilmi niin adhd ei nähdä minkäänlaisena negatiivisena leimana. Noi itsehoito ohjeet meditaatiosta yms. auttavat korkeintaan vaan, jos kyseessä on todella lievä adhd - sun kertoma antaa ymmärtää että näin ei ole.
Ja sille realistisesti vielä. Sä et voi käyttää sun loppuelämän siihen, että aila
Tämä oli jotenkin kivasti kirjoitettu. Oikein huokuu sellainen ymmärtäväinen ihminen. Lupaan harkita diagnoosia mutta tarvitsee kyllä paljon miettimistä kun on aiheena niin mörkö itselle. Mutta... voin laittaa pieleenmenneet parisuhteet adhd piikkiin koska ne menee yleensä näin: Tavataan, ihastun täysillä, en näe mitään muuta kun sen miehen, suunnittelen mielessäni naimiisin menoa ja lapsia ja sitten yhtäkkiä*naps* kiinnostus loppuu täysin ja jätän sen miehen kun ei vaan enää kiinnosta. Samalla tavalla kun työpaikoissa. Alkuun täysillä mukana ja sitten vaan.. ei kiinnosta. Tylsää, väsyttää. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä kyseli miten ADHD:t on saanut lääkkeettä esim. korkeakouluopinnot ja työt suoritettua. Mun tapa: alkoholin avulla. Alkoholi auttaa mua keskittymään, joten opiskelu sujui keskikaljaa tissuttelemalla samalla kuin luki tai teki tehtäviä. Samoin töissä on mennyt aina niin, että vaativammat hommat pitää hoitaa kotona työpäivän jälkeen vapaa-ajalla, juoden samalla hidasta tahtia alkoholia, niin että mieli rauhoittuu, muttei vielä tule känniin.
Tuolla tyylillä alkoholisoidut.
Enpä usko, ikää jo 50 ja olen pärjäillyt tähänkin asti, pärjään loputkin. En tosiaan ole opiskeluvuosien jälkeen "viihdekäyttänyt" alkoholia ollenkaan niin, että joisin itseni humalaan, alkoholi on puhtaasti lääke mulle. Meneehän sitä jonkin verran kohtuukäytön rajojen yli, eli joo ei varmaan optimaalista maksalle jne, mutta en jaksa välittää. Ei pitkä elämä ole edes tavoitteena mulla, mitäpä sitä tällainen lapseton, ääriyksinäinen ihminen täällä pitkään tekisi. Varmaan jos olisin nuori, hakisin lääkkeet ja laittaisin elämäni kuntoon ilman alkoholia. Nyt en enää viitsi. Näin on pärjätty tähänkin asti ja pärjätään eläkkeelle asti, jos sinne asti elän.
Vierailija kirjoitti:
Miten adhd:na niin moni pystyy opiskelemaan korkealle, olemaan hyvässä työssä/asemassa? Ja vielä pitämään sen paikan.
En vaan pysty ymmärtämään.
Ja en kysy pahalla vaan oikeasti en ymmärrä, kun itsellä ihme että selvinnyt peruskoulusta.
Se on ihan mahdollista, jos on älykäs, niin se auttaa kompensoimaan. Mutta usein ihan hirveän stressin, säädön ja tyypillisesti pitkittyneen opiskelun ja pomppivan cv:n kautta. Ja on kokemusta. Selvisin peruskoulusta loistavin arvosanoin, läksyt tein koulussa tunneilla ja kokeisiin luin silmäilemällä kirjan alueen kerran läpi edellisenä iltana. Olin kiinnostunut asioista ja minulla on hyvä muisti. Mutta sitten arjen hallinta onkin ollut heikompaa ja koulussa se käyttäytymisen ja huolellisuuden numero oli mitä sattui. Ja taito- ja taideaineiden... Suoritin lopulta korkeakoulututkinnon, mutta siihen meni 12 vuotta, ja tarvittiin 3 vuotta terapiaa ja kannustava puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. En hakenut diagnoosia, sillä en halua lääkkeitä.
Itselle ja läheisillä riittää se tieto, että tää päätön sekoilu johtuu todennäköisesti adhdsta ja kaikki omahoito infoapu on otettu vastaan ja käyttöön. Sekoilua on edelleen, mutta sille on ymmärrystä ja vihdoin joku selitys. Vaikka tämä on oma diagnoosi (ja läheisten ja terapeutin) niin tärkeintä on, että sen itse tiedostaa ja saa sitä selitystä miksi elämä on kutakuinkin mennyt niinkui on mennyt. Omahoidolla menee paljon eteenpäin.
Selitätkö, miten päätön sekoilu voi johtua ADHDta? ADHDlla ei ole tunnettua etiologiaa, oletus synnynnäisyydestä pohjautuu lähinnä potilaan ja läheisten kertomille narratiiveille elämästään, jotka ovat auttamatta saastuneet medikalisoivan kulttuurin yleisiin narratiiveihin ongelmien juurisyistä. Ainoa tieteellinen näyttö ADHDn synnynnäisyydestä on käytännössä kaksostutkimukset, jotka eivät ole yleistettävissä kaikkiin ADHD-diagnoosin saaneisiin, eivätkä tuota suoraa näyttöä häiriön etiologiasta vaan epäsuoria populaatiotason arvioita geneettisestä periytyvyydestä. Esimerkiksi DSM-tatiluokituksen entinen puheenjohtaja Allen Frances kumppaneineen on todennut artikkelissaan ADHD: a critical update for educational professionals (2017), että ADHD on kognitiivisille vinoumille ja subjektiivisille tulkinnoille altis käyttäytymisen kuvaus, jolle ei ole olemassa biomarkneria eikä objektivista testiä. Silti sillä pyritään selittämään asioita tautologisesti aivan, kuin oireiden taustalla olisi jokin biologinen sairaus:
"ADHD is a behavioural description based on criteria that are sensitive to subjectivity and cognitive biases (Gambrill, Citation2014; Stolzer, Citation2007). There are no measurable biological markers or objective tests to establish the presence or absence of ADHD (or any other given DSM syndrome). As heuristics, the disorders in the DSM have proven useful in clinical practice and research, especially by creating a common language. Unfortunately, the disorders within these classifications are not generally treated as heuristic, but () have become reified () [and] are often treated as if they were natural kinds (Hyman, Citation2010). Such reification results in circular claims that the behaviour we call ADHD, is caused by ADHD, and that the criteria for diagnosing someone are symptoms of an underlying mental illness."
Miten voit käyttäytymisen kuvauksella siis selittää käyttäytymisen kuvausta? Se ei selitä mitään, se vain kuvaa sinun pitkäestoisia haasteitasi. Yhtä hyvin voisit todeta, että vihdoin löysin impulsiivisuudeleni selityksen impulsiivisuudesta.
Mä olen mielestäni varma ADHD, selittää niin paljon mun käytöksestä, toimintatavoista ja menneisyydestä. Diagnoosia ei ole, kun yksityisellä se maksaa mammonaa ja julkisella voi olla vuosien jonot.
Olen keski-ikäinen, korkeakoulutettu nainen, teen asiantuntijatyötä ja olen oppinut kompensoimaan tiettyjä puutteita esim. tunnollisuudella ja sinnikkyydellä. En käytä päihteitä ja minulla on suuri motivaatio talousasioihin ja lasten asioiden hoitoon, joten pärjään oikein hyvin näinkin.
Itselleni ADHD piirteiden tajuaminen oli se tärkein juttu. Pystyn nyt olemaan armollisempi itselleni ja ymmärtämään itseäni ja toimintaani paremmin.
Believe me, kannattaa mennä tutkimuksiin, saada diagnoosi ja sopiva lääkitys, painotus sanalla sopiva.
Lähipiirissä on murkkuikää lähestyvä poika, jolla diagnoosi ja lääkitys. Hän tiedostaa itsekin, jos alkaa käydä liikaa kierroksilla, ja voi muistaakin, että oho, tänään jäi lääke ottamatta.
Hän on huipputyyppi ja menestyy hyvin koulussa. Tulevaisuus voi olla paljon parempi kuin nykyisyys, kun tiedät missä mennään.
Luen juuri koomikko Ismo Leikolan toista kirjaa, jossa hän kertoo myös erinäisistä ADHD:hen liittyvistä jutuista. Ei ole hänelläkään tämä estänyt menestystä!
Itse kun olen oppinut lääkkeettä pärjäämään, niin mulla avain on kyllä ollut oppia nimenomaan myös tekemään töitä, joihin ei ole mielenkiintoa. Sellaista itsekuria, joka pistää vaan mielen sinne minne se ei haluaisi mennä, eli tekemään kurinalaisesti tylsääkin työtä, viihdyttämättä itseään poukkoilulla muihin ajatuksiin ja tekemisiin.